Lue keskustelun säännöt.
Nyt selvisi sinkkuuteni syy
12.03.2016 |
Olin eilen ystäväporukalla istumassa iltaa paikallisessa kuppilassa. Paikalla oli yhdeksän noin kolmekymppistä naista ja minä ainoana miehenä.
Noista yhdeksästä kaksi kävi kokoaikaisesti töissä ja loput sitten opiskelivat tai oleilivat kotona. Miesten ammatit ja yhteisen asunnon sijainnit käytiin nopeasti läpi. Oli tehtaanjohtajaa, lääkäriä, juristia ja yrittäjää. Melkein kaikilla oli puheiden perusteella ”meidän” omistusasunto kaupungin keskustassa, järven rannalla tai jopa nämä kaksi asiaa yhdistäen oleva talo. Auton omistaminen oli tärkeää samoin kuin se, minkä värinen tuo kulkupeli on. Myös omasta kunnosta huolehtimisen vaikeus tuli esille ja se, kuinka kivaa on vain istua kotona iltaisin kuntosalille menemisen sijaan. Muina harrastuksina olivat yleensä käsityöt, sisustaminen, blogien lukeminen, lemmikit ja shoppailu. Kukaan ei kysynyt tai kertonut, minkä näköisiä tai millaisessa fyysisessä kunnossa nämä heidän miehensä ovat.
Kovasti toivon, etteivät nämä edustaneet keskimääräistä kolmekymppistä naista. Akateemisena pienituloisena miehenä minulla ei varmaankaan koskaan tule olemaan niin paljoa rahaa, että kykenisin yksin moisia asioita naiselle tarjoamaan. Toisaalta havainto tuntuisi selittävän sen, miksi minusta ovat yleensä kiinnostuneet lähinnä yksinhuoltajat, reilusti ylipainoiset tai vaihtelevan vakavasti mielenterveysongelmaiset.
Varsin masentava ilta oli. Eihän oman sinkkuuden betonoituminen tällä tavalla huono asia ole, mutta vetää se silti mielen matalaksi.
Kommentit (55)
Olet nyt ihan väärässä seurassa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se vain on. Miehellä pitäisi olla isot tulot ja paljon varallisuutta, että nainen kiinnostuu.
Mutta ei sinun osaltasi toivoa ole vielä menetetty. Koska olet koulutettu mies, sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää kunnon nainen, todellinen kaunotar ulkomailta itsellesi. Koulutettu suomalainen mies on kovassa arvossa ulkomaalaisten kaunottarien keskuudessa. Enkä tarkoita mitään av-mamman suusta kuultua "postimyyntivaimoa" vaan sivistynyttä, kouluttautunutta, länsimaista kaunotarta.
Miehellehän olisi ollut vientiä vaikka miten paljon, mutta ei vain kelvannut. Ei ylipaino, mielenterveysongelmat tai lapset tarkoita, että nainen ei olisi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit ap. vain väärässä seurassa. Kyllä sä kelpaat monellekin naiselle, jos sussa on jotain naista kiehtovaa sisältöä persoonassasi ja tai ulkonäössäsi.
Persoona = mies maksaa kaiken ensitreffeistä alkaen. Vai monetko ensitreffit olet itse naisena maksanut?
Eli vedät herneen nenään kun nainen ei maksakaan kulujasi?
Toivon, että aloitus ei kerro millaisia akateemiset miehet ovat. Mutta eihän aloittaja tietenkään akateeminen ole.
Mua ei kiinnosta pätkääkään miten paljon mies tienaa. Kelpuuttaisin vaikka työttömän, jos meillä muuten synkkaisi.
Mun mielestä olisi itse asiassa kiva, jos mä olisin se varakkaampi :D Olisi hauska tarjota ravintolassa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsin masentava ilta oli. Eihän oman sinkkuuden betonoituminen tällä tavalla huono asia ole, mutta vetää se silti mielen matalaksi.
Tollaset naiset on yleensä pihtareita. Sä jotenkin kuvittelet, että noilla "lääkäreillä" ja "juristeilla" on kiva pikkuvaimo kotona, vaikka oikeasti se on vaan perässä vedettävä elintasokivireki. Etsi mielummin naisseuraa jotka kertovat miten ovat viimeksi panneet miehiään ja kuuntele tarkasti millaisia heidän miehensä ovat.
Näin toisen miehen näkökulmasta sellanen neuvo, että sinuna heittäisin vaan häränpyllyä tuolla ajatusmaailmalla. Olen ns. köyhä ja kaikenlisäksi vielä lyhytkin ja silti olen löytänyt kunnollisia, täysjärkisiä seurustelukumppaneita. Jos varallisuutta ei ole ja joku on silti kanssasi, on ainakin melko varmaa ettei hän yritä vain hyötyä sinusta. Kyllä ne rahan perässä roikkuvat tunnistaa jo heti alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii-iin, maailma ei ole reilu. Mä itse olen ei-niin-viehättävä nainen, ja mullakaan ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta omakotitaloon kaupungin keskustassa ja/tai järven rannalla. Olen käyttänyt ulkoäkööni korjailuun elämänä aikana kymmeniä tuhansia euroja (meikit, kampaamopalvelut, kosmetologin palvelut, liikuntaharrastukset, vaatteet, korut, ihonhoitotuotteet jne jne). Olen jopa käyttänyt 6000 euroa hampaiden oikomishoitoon ja 4000 euroa silmien laseroperaatioon ja 500 euroa erääseen pieneen muuhun "kauneustoimenpiteeseen". Seuraavaksi vuorossa hampaiden valkaisu (500-600euroa) ja lähivuosina myös esteettinen kirurgia tulee astumaan kuvioihin. Hiustenpidennyksiäkin olen pohtinut (n. 500 eur/3kk) ja hiukan ripsipidennyksiä (laitto jotain satasen, huollot n. 60eur/kk).
Tästä huolimatta en ole kaunis enkä edes söpö/suloinen/viehättävä naapurintyttö, joten miehetön olen ja sellaiseksi mitä todennäköisimmin jään. Omilla palkkatuloillani (n. 3500-4000eur/kk netto) ei todellakaan osteta edes kerrostalokaksiota Helsingin keskustasta, yksikään pankki ei myöntäisi mulle 500000-600000 euron lainaa enkä sellaisesta toki selviytyisikään.
No, aloittaja voi tietty opiskella rahakkaamman ammatin jos rahkeita riittää. Minun osaltani taas peli on jo menetetty.Olen yli 30 ja sinkku, parhaimmatkaan esteettiset hoidot eivät tee minusta kaunista ja söpöä 20-25-vuotiasta.
"Toisaalta havainto tuntuisi selittävän sen, miksi minusta ovat yleensä kiinnostuneet lähinnä yksinhuoltajat, reilusti ylipainoiset tai vaihtelevan vakavasti mielenterveysongelmaiset"
Mitä yhteyttä on yksinhuoltajalla ja vakavasti mielenterveysongelmaisella?
Entä miksi yhden illan perusteella vedät johtopäätöksiä kaikista toisen sukupuolen edustajista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iso omakotitalo vesistön rannalla pääkaupunkiseudulla, aika makee auto, pörssiosakkeita, kiinteistöjä, akateeminen koulutus, tavallaan aika näyttävissä hommissa, ja siltikin kiinnostuneita ovat lähinnä reilusti ylipainoistet yh:t joilla mielenterveysongelmia.
Että ei se nyt omaisuudesta ole kiinni.
Ylipainpainoisia golddiggereitä.
En tiedä menin itse parikymppisenä naimisiin, nainen oli yliopistossa minä amiksessa, kuitenkin olin lukion käynyt.
Myöhemmin vaimo painosti minua lisää opiskelemaan ja meninkin suoritin peräti kaksi korkeakoulu tutkintoa, ennen kuin vaimo edes valmistui ja töitäkin tein aikalailla.
Naiseni opinnot venyivät ja venyivät ja vasta kun, opintopisteet olisivat vanhentuneet niin sai ne loppuun. Turha mainitakkaan että hänen opiskelemansa ala oli sellainen, josta oli edes mahdollista työllistyä.
Teki ihan muita hommia nälkä palkalla, silti saimme hommattua paritalon merenrannalta pks alueelta.
Pääsi sitten nainen töihin media-alalle palkka ei ollut suuri mutta iltamenoja eli ilmaisen viinan bileitä oli joka viikko ja useampiakin.
Käytännössä hoidin meidän kuopuksen ihan kokonaan ja olin illat koti-isänä ja nainen oli iltaisin bileleissä suhteita luomassa. En vaan älynnyt suhteiden laatua.
Löysi sitten paremman, ja sain lähteä. Kertoi siinä vaiheessa että kuopus jota olin käyttänyt neuvolassa, hammaslääkärissä ja aina minä vien lääkäriin jos oli tarve.
Vaimoa ei myöskään vanhempain illat ja tapahtumat kiinnostaneet päiväkodissa eikä koulussa.
Siihen nähden hieman vitutti, kun nainen kertoi erossa että kyseessä ei ole edes minun lapsi.
Mielenterveys alkoi heittää. Sinkkuna olisin työelämässä varmasti vieläkin. Eli parisuhde ei nyt aina ole parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Näinhän se on: suomalaisista naisen löytäneistä miehistä on 1/9 tehtaanjohtajia, 1/9 juristeja, 1/9 lääkäreitä ja muilla muuten vain huipputulot ja kivilinna. Suomessa onkin hillittömän paljon sinkkumiehiä: kaikki duunarimiehet, perus palkansaajat kuten toimihenkilöt, ja muut alle huipputuloiset. Samasta syystä myös naisista 70% jää pariutumatta, kun eivät hyväksy kuin huippuäveriään miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteyttä on yksinhuoltajalla ja vakavasti mielenterveysongelmaisella?
Entä miksi yhden illan perusteella vedät johtopäätöksiä kaikista toisen sukupuolen edustajista?
Ei välttämättä yhtään mitään yhteistä. So?
...miksi oletat eilisen olleen ainoa kontaktini naissukupuolen kanssa...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteyttä on yksinhuoltajalla ja vakavasti mielenterveysongelmaisella?
Entä miksi yhden illan perusteella vedät johtopäätöksiä kaikista toisen sukupuolen edustajista?
Ei välttämättä yhtään mitään yhteistä. So?
...miksi oletat eilisen olleen ainoa kontaktini naissukupuolen kanssa...?
Miksi kumpikin, sekä yksinhuoltaja että vakavasti mielenterveysongelmainen, on sinulle vastenmielinen vaihtoehto?
EN oleta ainoaksi, mutta itse sanot otsikossa, että NYT selvisi syy. Siis miksi juuri nyt, jos ei kyseisen illan perusteella?
Mutta hei, älä vastaa. Ei kiinnosta oikeastaan. Kurja fiilis tuli vaan koko ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kumpikin, sekä yksinhuoltaja että vakavasti mielenterveysongelmainen, on sinulle vastenmielinen vaihtoehto?
EN oleta ainoaksi, mutta itse sanot otsikossa, että NYT selvisi syy. Siis miksi juuri nyt, jos ei kyseisen illan perusteella?
Naisilla on paha tapa a) pitää miehille aivan toisenlaisia standardeja kuin itselleen ja b) juuttua jauhamaan täysin yhdentekevistä asioista kokonaiskuvaa hahmottamatta.
Haluaisitko itse mielenterveysongelmaisen kumppanin? Minulla on niitä ollut diagnosoituja kaksi, ja kolmas oli mitä ilmeisimmin lääkinnän tarpeessa vaikkei asiaa tutkittukaan. Mieluiten ottaisin täyspäisen naisen, jos sellaisia vain on jossain olemassa.
Itselläni ei ole lapsia, joten ideaalitilanteessa naisellakaan ei niitä (vielä) olisi. Ja ylipainoista naista en ole koskaan halunnut yksinkertaisesti siksi, että seksiä varten miehen pitää olla kiihottunut. Koen parisuhteen olevan (myös) seksisuhde.
Ja nyt oikeasti hei: ei voi olla liikaa vaadittu, että nainen on terve, pitää olemuksestaan huolta ja on lapseton? Olettaen siis, että sattuu miehenä olemaan itse terve, hyvässä kunnossa ja lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta saa käsityksen, että et ylipäätään arvosta naisia. Itselleni tuollainen asenne on totaalinen turn off. Miksi olisin yhdessä miehen kanssa, joka vihaa naisia, kun muunkinlaisia miehiä löytyy.
P.S. Olit liikkeellä ystäväporukassa, joista et tätä ennen tiennyt juuri mitään, ja joista et edes ilmeisesti pidä?
Neutraali tilanteen havainnointi ja näkemänsä kirjalliseen muotoon sovittaminen ei omasta mielestäni täytä arvostamattomuuden merkkejä.
Muotoilin paikat, lukumäärät sun muut sen sellaiset epämääräisiksi tunnistamista vaikeuttaakseni.
Tekstisi on "faktojen" lisäksi täynnä omia tulkintojasi. Rivien välistä ja ihan riveiltäkin on luettavissa että pidät "ystävä"naisiasi pinnallisina (harrastukset), rahanahneina onnenonkijoina (hienot autot), jotka ovat niin laiskoja, etteivät edes kunnostaan jaksa pitää huolta.
Sillä ei ole väliä mitä minä sinusta ajattelen, vaan sillä että tuon misogyynisyytesi huomaavat myös ne naiset joita yrität pokata. Yritä ymmärtää: miksi nainen haluaisi olla miehen kanssa, joka halveksii naisia. Eli häntä.
Mun miehellä on nyt, 16v suhteen jälkeen erittäin hyvin palkattu työ (itsellänikin on kyllä hyvä koulutus ja palkka) ja varaa kaikenlaiseen. Eli voisin miehen työn perusteella olla yksi ystävistäsi. Yhteen menimme kuitenkin pennittöminä 20-vuotiaina opiskelijoina. Opiskelimme tuolloin kaikista mahdollisista aineista teoreettista filosofiaa. Luulen, että suurin osa pariutuu vieläkin 20-25-vuotiaana, jolloin rahaa harvoin on kummallakaan osapuolella. Eli ei se miehen ammatti tarkoita, että nainen olisi rahan perässä.
Toisaalta, miten sulla on tuollaisia ystäviä, jotka on noin kiinnostuneita rahasta ja materiasta, jos itse et ole yhtään?
"Mieluiten ottaisin täyspäisen naisen, jos sellaisia vain on jossain olemassa."
Jos? Sori, mutta en nyt vaan voi sille mitään, että sinusta saa käsityksen ettet naisia järin paljon arvosta.
T: 36
Mitä vikaa yksinhuoltajissa on? Itse en ole, mutta on alkanut ottamaan pannuun kun yh-äitejä katsotaan alaspäin. He huolehtivat itsestään ja lapsistaan ihan itse. Mitä sitten onko sitä rahaa paljon vai vähän, he saattavat olla paljonkin onnellisempia kun paskaisessa suhteessa kituuttava perheenäiti. Minusta yh-äideille pitäisi nostaa hattua ja sen yksinhuoltajuudenkaan ei pitäisi olla mikään huono asia, sehän vaan todistaa että nainen hallitsee elämäänsä ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit ap. vain väärässä seurassa. Kyllä sä kelpaat monellekin naiselle, jos sussa on jotain naista kiehtovaa sisältöä persoonassasi ja tai ulkonäössäsi.
Persoona = mies maksaa kaiken ensitreffeistä alkaen. Vai monetko ensitreffit olet itse naisena maksanut?
Nuorena naisena kaikki. Yli 25-vuotiaana ollut yksillä ensitreffeillä ja mies maksoi. En tosin ole tuo keneltä kysyit.
Itse en pane mitään painoarvoa miehen ulkonäölle, kunhan se ei ole ruokoton tai huuda ongelmia mieleterveyden, raittiuden tai äkkikuoleman suhteen. Enemmän olisin ihmetellyt, jos miesten ulkonäöt olisi ruodittu. Miehet ovat parinmuodostuksessa ulkonäkökeskeisiä, eivät naiset (paitsi ehkä tämä nuorin polvi alkaa olla).
Saatoimme istua samassa pöydässä, tai ainakin ajatusmaailmasi sopii hyvin kuvioon. "Köyhä" rinnastuu aatoksissasi "huonoon tulevaisuuteen". Tämä on huomionarvoista ja kertoo materian merkityksestä ja käsityksestä, jonka mukaan tietynlainen vauraus on välttämätöntä tulevaisuuden saavuttamiseksi. Minusta taas kyse on enemmän elämäntavan muokkaamisesta tulojen mukaiseksi.
Olen siis yli 180-senttinen, jollaisia on rapia 50% miehistä, akateemisesti koulutettu, jollaisia taitaa olla rapia 30-40% miehistä ja elämäntapojeni vuoksi näytän varmasti paremmalta kuin valtaosa ikäluokkani miehistä. Pelkästään näin pintapuolisesti ajateltuna en istu kategoriaan "tavallinen".