Lue keskustelun säännöt.
Nyt selvisi sinkkuuteni syy
12.03.2016 |
Olin eilen ystäväporukalla istumassa iltaa paikallisessa kuppilassa. Paikalla oli yhdeksän noin kolmekymppistä naista ja minä ainoana miehenä.
Noista yhdeksästä kaksi kävi kokoaikaisesti töissä ja loput sitten opiskelivat tai oleilivat kotona. Miesten ammatit ja yhteisen asunnon sijainnit käytiin nopeasti läpi. Oli tehtaanjohtajaa, lääkäriä, juristia ja yrittäjää. Melkein kaikilla oli puheiden perusteella ”meidän” omistusasunto kaupungin keskustassa, järven rannalla tai jopa nämä kaksi asiaa yhdistäen oleva talo. Auton omistaminen oli tärkeää samoin kuin se, minkä värinen tuo kulkupeli on. Myös omasta kunnosta huolehtimisen vaikeus tuli esille ja se, kuinka kivaa on vain istua kotona iltaisin kuntosalille menemisen sijaan. Muina harrastuksina olivat yleensä käsityöt, sisustaminen, blogien lukeminen, lemmikit ja shoppailu. Kukaan ei kysynyt tai kertonut, minkä näköisiä tai millaisessa fyysisessä kunnossa nämä heidän miehensä ovat.
Kovasti toivon, etteivät nämä edustaneet keskimääräistä kolmekymppistä naista. Akateemisena pienituloisena miehenä minulla ei varmaankaan koskaan tule olemaan niin paljoa rahaa, että kykenisin yksin moisia asioita naiselle tarjoamaan. Toisaalta havainto tuntuisi selittävän sen, miksi minusta ovat yleensä kiinnostuneet lähinnä yksinhuoltajat, reilusti ylipainoiset tai vaihtelevan vakavasti mielenterveysongelmaiset.
Varsin masentava ilta oli. Eihän oman sinkkuuden betonoituminen tällä tavalla huono asia ole, mutta vetää se silti mielen matalaksi.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iso omakotitalo vesistön rannalla pääkaupunkiseudulla, aika makee auto, pörssiosakkeita, kiinteistöjä, akateeminen koulutus, tavallaan aika näyttävissä hommissa, ja siltikin kiinnostuneita ovat lähinnä reilusti ylipainoistet yh:t joilla mielenterveysongelmia.
Että ei se nyt omaisuudesta ole kiinni.
vaikeaa uskoa
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisia ystävyyssuhteita sulla, et oo aiemmin heistä ketään tavannut?
Ja ei, naiset eivät keskustele keskenään siitä, minkä värinen on kenenkin auto :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kumpikin, sekä yksinhuoltaja että vakavasti mielenterveysongelmainen, on sinulle vastenmielinen vaihtoehto?
EN oleta ainoaksi, mutta itse sanot otsikossa, että NYT selvisi syy. Siis miksi juuri nyt, jos ei kyseisen illan perusteella?
Naisilla on paha tapa a) pitää miehille aivan toisenlaisia standardeja kuin itselleen ja b) juuttua jauhamaan täysin yhdentekevistä asioista kokonaiskuvaa hahmottamatta.
Haluaisitko itse mielenterveysongelmaisen kumppanin? Minulla on niitä ollut diagnosoituja kaksi, ja kolmas oli mitä ilmeisimmin lääkinnän tarpeessa vaikkei asiaa tutkittukaan. Mieluiten ottaisin täyspäisen naisen, jos sellaisia vain on jossain olemassa.
Itselläni ei ole lapsia, joten ideaalitilanteessa naisellakaan ei niitä (vielä) olisi. Ja ylipainoista naista en ole koskaan halunnut yksinkertaisesti siksi, että seksiä varten miehen pitää olla kiihottunut. Koen parisuhteen olevan (myös) seksisuhde.
Ja nyt oikeasti hei: ei voi olla liikaa vaadittu, että nainen on terve, pitää olemuksestaan huolta ja on lapseton? Olettaen siis, että sattuu miehenä olemaan itse terve, hyvässä kunnossa ja lapseton?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta tosiaan itsellenikin mielenterveyden isommat ongelmat olisivat este, eli en varmaankaan pystyisi olemaan kanssasi, jos sinulla on sellaisia. Syynä on se, että äitini oli vakavasti mielenterveydellisesti sairas, enkä anää aikuisena jaksa alkaa kenenkään tukikepiksi, kun sitä sai lapsena ja nuorena tehdä ihan riittämiin.
Minulle kyllä kelpaisi pienituloinen mies, en ole itsekään mikään varakas. En haluaisi elää kahta eri elintasoa, enkä ole edes kiinnostunut mistään auto/talo/jne. omaisuuden maksimoimisesta. Kyllä meitä on olemassa.
Minusta kiinnostuivat nettideiteillä pääasiassa ihan sellaiset miehet, joita toivoinkin, eli fiksut ja hyvännäköiset, osa oli kadehtimiasi menestyjiäkin. Poistin kuitenkin lopulta profiilin tuloksettomana, kun lapsettomia täysipäisiä miehiä ei ole tarjolla ja perheellisiä en huoli. Ristinsä siis kullakin. Minä(kin) jään varmaan yksin (olen jo 40 ja olen ollut kertaalleen naimisissa, avioero tuli lapsettomuuden vuoksi, johtuu minusta). En ole ainoa tuttavapiirissäni, jolle on käynyt näin, eli että yksi asia muodostuu esteeksi suhteille, velakaverillani on tämä sama ongelma. Voimme sitten viettää aikaa kahdestaan, kun kumppania ei löydy. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kumpikin, sekä yksinhuoltaja että vakavasti mielenterveysongelmainen, on sinulle vastenmielinen vaihtoehto?
EN oleta ainoaksi, mutta itse sanot otsikossa, että NYT selvisi syy. Siis miksi juuri nyt, jos ei kyseisen illan perusteella?
Naisilla on paha tapa a) pitää miehille aivan toisenlaisia standardeja kuin itselleen ja b) juuttua jauhamaan täysin yhdentekevistä asioista kokonaiskuvaa hahmottamatta.
Haluaisitko itse mielenterveysongelmaisen kumppanin? Minulla on niitä ollut diagnosoituja kaksi, ja kolmas oli mitä ilmeisimmin lääkinnän tarpeessa vaikkei asiaa tutkittukaan. Mieluiten ottaisin täyspäisen naisen, jos sellaisia vain on jossain olemassa.
Itselläni ei ole lapsia, joten ideaalitilanteessa naisellakaan ei niitä (vielä) olisi. Ja ylipainoista naista en ole koskaan halunnut yksinkertaisesti siksi, että seksiä varten miehen pitää olla kiihottunut. Koen parisuhteen olevan (myös) seksisuhde.
Ja nyt oikeasti hei: ei voi olla liikaa vaadittu, että nainen on terve, pitää olemuksestaan huolta ja on lapseton? Olettaen siis, että sattuu miehenä olemaan itse terve, hyvässä kunnossa ja lapseton?
En todellakaan haluaisi kumppanikseni vakavasti mielenterveysongelmaista. Sen sijaan yksinhuoltajan olen ottanutkin.
Ylipainosta en sano mitään, noista kahdesta muusta kysyin, koska rinnastit ne.
Naiset eivät ole suuri yhtenäinen massa, vaan naisissa on hyvin moneen lähtöön. Toivon, että rakkaus osuu kohdallesi.
Vierailija kirjoitti:
Nii-iin, maailma ei ole reilu. Mä itse olen ei-niin-viehättävä nainen, ja mullakaan ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta omakotitaloon kaupungin keskustassa ja/tai järven rannalla. Olen käyttänyt ulkoäkööni korjailuun elämänä aikana kymmeniä tuhansia euroja (meikit, kampaamopalvelut, kosmetologin palvelut, liikuntaharrastukset, vaatteet, korut, ihonhoitotuotteet jne jne). Olen jopa käyttänyt 6000 euroa hampaiden oikomishoitoon ja 4000 euroa silmien laseroperaatioon ja 500 euroa erääseen pieneen muuhun "kauneustoimenpiteeseen". Seuraavaksi vuorossa hampaiden valkaisu (500-600euroa) ja lähivuosina myös esteettinen kirurgia tulee astumaan kuvioihin. Hiustenpidennyksiäkin olen pohtinut (n. 500 eur/3kk) ja hiukan ripsipidennyksiä (laitto jotain satasen, huollot n. 60eur/kk).
Tästä huolimatta en ole kaunis enkä edes söpö/suloinen/viehättävä naapurintyttö, joten miehetön olen ja sellaiseksi mitä todennäköisimmin jään. Omilla palkkatuloillani (n. 3500-4000eur/kk netto) ei todellakaan osteta edes kerrostalokaksiota Helsingin keskustasta, yksikään pankki ei myöntäisi mulle 500000-600000 euron lainaa enkä sellaisesta toki selviytyisikään.
No, aloittaja voi tietty opiskella rahakkaamman ammatin jos rahkeita riittää. Minun osaltani taas peli on jo menetetty.Olen yli 30 ja sinkku, parhaimmatkaan esteettiset hoidot eivät tee minusta kaunista ja söpöä 20-25-vuotiasta.
Ensinnäkään kaksio ei maksa edes keskustassa puolta miljoonaa.
Minkä hemmetin takia pitäisi asua keskustassa missä asuntojen hinnoissa on 99% ilmaa?
Noilla tuloilla voi ostaa Helsingistä erittäin hyvän asunnon melkein mistä vaan ilman pienintäkään ongelmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kumpikin, sekä yksinhuoltaja että vakavasti mielenterveysongelmainen, on sinulle vastenmielinen vaihtoehto?
EN oleta ainoaksi, mutta itse sanot otsikossa, että NYT selvisi syy. Siis miksi juuri nyt, jos ei kyseisen illan perusteella?
Naisilla on paha tapa a) pitää miehille aivan toisenlaisia standardeja kuin itselleen ja b) juuttua jauhamaan täysin yhdentekevistä asioista kokonaiskuvaa hahmottamatta.
Haluaisitko itse mielenterveysongelmaisen kumppanin? Minulla on niitä ollut diagnosoituja kaksi, ja kolmas oli mitä ilmeisimmin lääkinnän tarpeessa vaikkei asiaa tutkittukaan. Mieluiten ottaisin täyspäisen naisen, jos sellaisia vain on jossain olemassa.
Itselläni ei ole lapsia, joten ideaalitilanteessa naisellakaan ei niitä (vielä) olisi. Ja ylipainoista naista en ole koskaan halunnut yksinkertaisesti siksi, että seksiä varten miehen pitää olla kiihottunut. Koen parisuhteen olevan (myös) seksisuhde.
Ja nyt oikeasti hei: ei voi olla liikaa vaadittu, että nainen on terve, pitää olemuksestaan huolta ja on lapseton? Olettaen siis, että sattuu miehenä olemaan itse terve, hyvässä kunnossa ja lapseton?
En ole se jolle vastasit, mutta minua ei ainakaa naisena haittaisi jos miehellä olisi mielenterveysongelmia. miksi sinua haittaisi jos naiselle olisi esim paniikkihäiriö tai pakkoneuroosi?
Vierailija kirjoitti:
En ole se jolle vastasit, mutta minua ei ainakaa naisena haittaisi jos miehellä olisi mielenterveysongelmia. miksi sinua haittaisi jos naiselle olisi esim paniikkihäiriö tai pakkoneuroosi?
Tähän mennessä kohtaamani mielenterveysongelmaiset ovat olleet... rasittavia juurikin niiden ongelmiensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se vain on. Miehellä pitäisi olla isot tulot ja paljon varallisuutta, että nainen kiinnostuu.
Mutta ei sinun osaltasi toivoa ole vielä menetetty. Koska olet koulutettu mies, sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää kunnon nainen, todellinen kaunotar ulkomailta itsellesi. Koulutettu suomalainen mies on kovassa arvossa ulkomaalaisten kaunottarien keskuudessa. Enkä tarkoita mitään av-mamman suusta kuultua "postimyyntivaimoa" vaan sivistynyttä, kouluttautunutta, länsimaista kaunotarta.
Miehellehän olisi ollut vientiä vaikka miten paljon, mutta ei vain kelvannut. Ei ylipaino, mielenterveysongelmat tai lapset tarkoita, että nainen ei olisi nainen.
:DDD Normaalilla lapsettomalla miehellä on TÄYSI oikeus vaatia normaalia naista = ei mielenterveysongelmia, ei lapsia, ei läskiä! Hullu se joka muuta väittää. Etenkin kun naiset samassa tilanteessa vaativat juuri samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteyttä on yksinhuoltajalla ja vakavasti mielenterveysongelmaisella?
Entä miksi yhden illan perusteella vedät johtopäätöksiä kaikista toisen sukupuolen edustajista?
Ei välttämättä yhtään mitään yhteistä. So?
...miksi oletat eilisen olleen ainoa kontaktini naissukupuolen kanssa...?
Miksi kumpikin, sekä yksinhuoltaja että vakavasti mielenterveysongelmainen, on sinulle vastenmielinen vaihtoehto?
EN oleta ainoaksi, mutta itse sanot otsikossa, että NYT selvisi syy. Siis miksi juuri nyt, jos ei kyseisen illan perusteella?
Mutta hei, älä vastaa. Ei kiinnosta oikeastaan. Kurja fiilis tuli vaan koko ketjusta.
En ole ap mutta muuten vain normaalijärkinen mies. Jos miehellä ei ole mielenterveysongelmaa, hän saa vaatia naista, jolla ei myöskään ole mielenterveysongelmaa. Jos miehellä ei ole lapsia, hän saa vaatia lapsetonta naista. Onko tämä jotain rakettitiedettä vai mistä kiikastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omilla palkkatuloillani (n. 3500-4000eur/kk netto) ei todellakaan osteta edes kerrostalokaksiota Helsingin keskustasta, yksikään pankki ei myöntäisi mulle 500000-600000 euron lainaa enkä sellaisesta toki selviytyisikään.
Etuovi.com: Helsingin keskustassa (postinumeroalueella 00100) löytyy useitakin kaksioita hintaluokassa 300 000-400 000.
Jotenkin omituista, ja hieman ärsyttävää, että muuten hyvissä kommentissa on usein täysin omasta hatusta vedettyjä "faktoja", kuten ylläoleva väite siitä, että Helsingissä tarvitsee vähintään 500 000 euroa kaksioon. Pilaatte vain täysin uskottavuutenne tuollaisilla heitoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-iin, maailma ei ole reilu. Mä itse olen ei-niin-viehättävä nainen, ja mullakaan ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta omakotitaloon kaupungin keskustassa ja/tai järven rannalla. Olen käyttänyt ulkoäkööni korjailuun elämänä aikana kymmeniä tuhansia euroja (meikit, kampaamopalvelut, kosmetologin palvelut, liikuntaharrastukset, vaatteet, korut, ihonhoitotuotteet jne jne). Olen jopa käyttänyt 6000 euroa hampaiden oikomishoitoon ja 4000 euroa silmien laseroperaatioon ja 500 euroa erääseen pieneen muuhun "kauneustoimenpiteeseen". Seuraavaksi vuorossa hampaiden valkaisu (500-600euroa) ja lähivuosina myös esteettinen kirurgia tulee astumaan kuvioihin. Hiustenpidennyksiäkin olen pohtinut (n. 500 eur/3kk) ja hiukan ripsipidennyksiä (laitto jotain satasen, huollot n. 60eur/kk).
Tästä huolimatta en ole kaunis enkä edes söpö/suloinen/viehättävä naapurintyttö, joten miehetön olen ja sellaiseksi mitä todennäköisimmin jään. Omilla palkkatuloillani (n. 3500-4000eur/kk netto) ei todellakaan osteta edes kerrostalokaksiota Helsingin keskustasta, yksikään pankki ei myöntäisi mulle 500000-600000 euron lainaa enkä sellaisesta toki selviytyisikään.
No, aloittaja voi tietty opiskella rahakkaamman ammatin jos rahkeita riittää. Minun osaltani taas peli on jo menetetty.Olen yli 30 ja sinkku, parhaimmatkaan esteettiset hoidot eivät tee minusta kaunista ja söpöä 20-25-vuotiasta.
Tämä!!
Olen tavallinen, osalle jopa aika hyvännäköinen nainen ja miestä en tule saamaan. Voin vain haaveilla sellaisesta luxuksesta kuten luotettava ja hyvä mies.
Eli olet oikeasti rumanpuoleinen tai muuten vain hirveä luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa yksinhuoltajissa on? Itse en ole, mutta on alkanut ottamaan pannuun kun yh-äitejä katsotaan alaspäin. He huolehtivat itsestään ja lapsistaan ihan itse. Mitä sitten onko sitä rahaa paljon vai vähän, he saattavat olla paljonkin onnellisempia kun paskaisessa suhteessa kituuttava perheenäiti. Minusta yh-äideille pitäisi nostaa hattua ja sen yksinhuoltajuudenkaan ei pitäisi olla mikään huono asia, sehän vaan todistaa että nainen hallitsee elämäänsä ihan itse.
Koska jos ei ole omia lapsia niin silloin ei yleensä halua toisen miehen tekemiä lapsia! Imbesillejäkö te yh:t olette kun ette tajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se vain on. Miehellä pitäisi olla isot tulot ja paljon varallisuutta, että nainen kiinnostuu.
Mutta ei sinun osaltasi toivoa ole vielä menetetty. Koska olet koulutettu mies, sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää kunnon nainen, todellinen kaunotar ulkomailta itsellesi. Koulutettu suomalainen mies on kovassa arvossa ulkomaalaisten kaunottarien keskuudessa. Enkä tarkoita mitään av-mamman suusta kuultua "postimyyntivaimoa" vaan sivistynyttä, kouluttautunutta, länsimaista kaunotarta.
Miehellehän olisi ollut vientiä vaikka miten paljon, mutta ei vain kelvannut. Ei ylipaino, mielenterveysongelmat tai lapset tarkoita, että nainen ei olisi nainen.
:DDD Normaalilla lapsettomalla miehellä on TÄYSI oikeus vaatia normaalia naista = ei mielenterveysongelmia, ei lapsia, ei läskiä! Hullu se joka muuta väittää. Etenkin kun naiset samassa tilanteessa vaativat juuri samoja asioita.
Onpas sinulla hauskaa.
Kukaan ei ole kieltänyt vaatimasta. Aloittaja väitti että naiset eivät kiinnostu hänestä, mutta samassa kommentissa luetteli mm. yksinhuoltajien olevan hänestä kiinnostuneita. Eli kiinnostusta kyllä oli naisten puolelta, mutta ei aloittajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa yksinhuoltajissa on? Itse en ole, mutta on alkanut ottamaan pannuun kun yh-äitejä katsotaan alaspäin. He huolehtivat itsestään ja lapsistaan ihan itse. Mitä sitten onko sitä rahaa paljon vai vähän, he saattavat olla paljonkin onnellisempia kun paskaisessa suhteessa kituuttava perheenäiti. Minusta yh-äideille pitäisi nostaa hattua ja sen yksinhuoltajuudenkaan ei pitäisi olla mikään huono asia, sehän vaan todistaa että nainen hallitsee elämäänsä ihan itse.
Koska jos ei ole omia lapsia niin silloin ei yleensä halua toisen miehen tekemiä lapsia! Imbesillejäkö te yh:t olette kun ette tajua?
No, sinua ei halua kukaan. Mutta oletan että et sinäkään sitä tajua.
Tämä!!
Olen tavallinen, osalle jopa aika hyvännäköinen nainen ja miestä en tule saamaan. Voin vain haaveilla sellaisesta luxuksesta kuten luotettava ja hyvä mies.