Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En pääse erosta yli

Vierailija
12.03.2016 |

Erosta jo kaksi vuotta aikaa, silti kaipaan ja ikävöin edelleen joka päivä. Taas viime yönä harhailin unessa entisessä kotikaupungissani toiveissa törmätä mieheen. Oikeasti muutin sieltä heti pois, enkä ole uskaltanut käydä siellä kertaakaan, koska pelkään täydellistä romahtamista, jos oikeasti näkisin miehen.

Suhde oli vaikea, sellainen tarkertuva riippuvuussuhde, joka rikkoi minut täysin. Järjellä ymmärrän, että ero oli hyvä asia. Silti en vaan tunnu pääsevän eteenpäin, en osaa kiinnostua kenestäkään, tuntuu että olen kai jo masentumassakin. Kaikki keinot käytetty, myös ammattiapu.

Kohtalotovereita? Neuvoja?

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se vanha keino: aika. Jos olet terapiassa, niin jatka sitä. Musta tuntuu, että mulla meni viitisen vuotta päästä takaisin jaloilleni, kun kahdenkymmenen vuoden liitto päättyi, jossain vaiheessa vaan huomasin, että aika teki tehtävänsä.

Vierailija
2/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkälainen ammattiapu? Kuulostaa riittämättömältä, sanon tämän siis lämpimästi huolissani, en tuomiten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin terapiassa osin jo suhteen aikana, mutta valitettavasti en kokenut sitä hyväksi itselleni, emme olleet samalla aaltopituudella terapeutin kanssa. Sittemmin olen käynyt yksittäisiä kertoja psykologin kanssa juttelemassa, mutta pitkään terapiaan on nyt mahdotonta päästä/sitoutua. Lääkkeitä en halua kokeilla, se on äärimmäinen keino. 

Suren kamalasti yksin jäämistä ja yksinäistä loppuelämää, jokin minussa meni niin rikki, että en usko pystyväni enää parisuhteeseen. Haluaisin vain kääntää kelloa taaksepäin ja palata vanhaan hyvään aikaan. Ulkoisesti elän ihan normaalia ja hauskaa elämää, kukaan ei uskoisi, että sisimmässäni ajattelen näin. 

ap

Vierailija
4/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla sama juttu. Oltiin yhdessä 2v ja erottiin 5v sitten. Sen jälkeen kaikki on lähtenyt menemään alamäkeä

Vierailija
5/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet vähän reppana luonteeltasi? Ei asiat vain tapahdu elämässä, niiden eteen pitää tehdä jotain. Mitä jos yrittäisit aktiivisesti tutustua uusiin ihmisiin etkä eläisi menneessä? Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat ton ruikuttamisen. Jäät 100% varmasti yksin jos olet tuollainen itsesäälissä kylpevä nyhjys. Tiedät itsekin kuinka säälittävää olet.

Vähän karskia sanoa näin, mutta kun se on totuus ja mitä nopeammin sen tajuat, sen parempi.

Vierailija
6/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole lainkaan reppana, olen se kova pärjääjä, josta kukaan ei uskoisi että ajattelen ja tunnen edelleen näin. Ja tiedän kyllä, tämä on säälittävää ja äärimmäisen surullista. 

Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin, ja tutustunutkin. En vaan halua tehdä jollekin muulle sitä mitä minulle tehtiin, roikotettiin löysässä hirressä vuosikausia paremman puutteessa. 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehdotan erokurssia, esim Fischer-erokurssi. Myös seurakunnat ja työväenopistot järjestää.

Ei ole väliä kuinka kauan erosta on.

Vierailija
8/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ole lainkaan reppana, olen se kova pärjääjä, josta kukaan ei uskoisi että ajattelen ja tunnen edelleen näin. Ja tiedän kyllä, tämä on säälittävää ja äärimmäisen surullista. 

Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin, ja tutustunutkin. En vaan halua tehdä jollekin muulle sitä mitä minulle tehtiin, roikotettiin löysässä hirressä vuosikausia paremman puutteessa. 

ap

Entäpä jos yrität parantaa elämääsi ihan omista lähtökohdista? Ripustautuminen toiseen ei useinkaan tuo sitä pysyvää onnea, omaan hyvinvointiin satsaaminen paljon varmemmin. Mistä pidät? Tee niitä asioita. Tutustu itseesi, niihin oikeisiin tarpeisiisi ja toiveisiisi. Älä vain kaihoten kaipaa entistä vaan mieti analyyttisemmin: mikä siinä oli mielestäsi hyvää? KUitenkin puhut, että roikotettiin löysässä hirressä vuosikausia, oliko tuo todella sinulle hyvää? Mitä paremmin ymmärrät itseäsi sitä paremmin osaat etsiytyä itsellesi sopivien ihmisten luokse - ja sitä paremmin pidät puolesi seuraavassa ihmissuhteessa. Tuskin takaisin tiskirätiksi kannattaa kaivata?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäinen neuvoni on, että kohtaa kaikki ne vaikeat asiat, joita pelkäät. Tee matka vanhaan kotikaupunkiisi; kipeimpiin paikkoihin mutta myös uusiin! Muistoja muistojen päälle.

Muistan itse, miten eron jälkeen oli hankalaa kohdata paikat, jotka herättivät muistoja ja pelkoa entisen kohtaamisesta. Välttelin aikani, mutta päätin kohdata pelkoni. Ei se helppoa ollut, ihan kamalaa suorastaan... mutta jollain oudolla tapaa se ajan kanssa helpotti päästämään irti. Omia muistoja yhteisten muistojen päälle.

Minulla kesti muutaman vuoden, että pääsin yli jotenkin. Sitten tuli takapakkia, kun entiseni muutti naapuriini raskaana olevan uuden naisen kanssa. Erostamme ei ollut kahta vuotta, kun he saivat lapsen. He pettivät minua kotonani, mies kotona normaalisti ja nainen ulkona odottamassa lähtöäni töihin. Pettämisen olisin ehkä jotenkin kestänyt, mutta kotiini tunkeutuminen vei turvallisuudentunteen pitäksi aikaa. Tuntui, että nainen hyppäsi minun elämääni - jatkaen siitä mihin itse jäin. Lapsikin nimettiin kuten itse olin aikonut esikoisemme nimetä. Sattumaa?

Kuitenkin, viisi vuotta myöhemmin huomasin ettei enää satu yhtään! Edelleen saatan joskus noita aikoja pohtia ja varmistelen mieheltäni, että kertoohan hän varmasti heti kun ajattelee ettei suhteemme enää toimi. Sitoutumiskammoni on aiheuttanut meille ongelmia, mutta puhumalla olen oppinut luottamaan ja uskomaan, että tämä onni on elämässäni ihan totta! Joten - kyllä sinäkin selviät! Ajan kanssa.

Vierailija
10/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli mies jätti sut koska ei rakastanut? Totta kai siitä menee hetki toipua, mutta 2 vuotta on jo todella kauan eikä normaalia.

Sun pitää tietoisesti pyrkiä unohtamaan koko tyyppi. Etkä romanttisoi ajatuksia hänestä. Hän ei susta pitänyt ja sillä siisti. Helpoiten unohtaisit hänet jos tapaisit jonkun uuden. Nythän sulla on selvä este, oikein tarkoituksella mietit eksääsi, ihmekös kukaan ei kiinnosta.

Onko järkeä tuhlata elämäänsä johonkin harhakuvitelmiin? Kohta huomaat että elämä menikin ohi ja tuhlasit sen miettimällä jotain miestä joka ei ikinä edes pitänyt susta ja joka eli täyttä elämää jonkun kanssa jota rakasti. Sinä voisit tehdä samoin jos tahtoisit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otatko mielestäsi vastuun entisistä päätöksistäsi ja elämästäsi? Kaikkien päätösten takana et varmaan voi enää seisoa, mutta ajatteletko silti, että "joo, tämä meni näin, koska itse niin päätin/annoin tapahtua"? Vai ajatteletko, että asiat ovat "vain tapahtuneet" sulle?

Entä ootko nyt sama ihminen kuin olit erotessanne? Haluaisitko vielä palata takaisin "löysään hirteen", entisesi luokse? Miksi?

Vierailija
12/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen neuvoni on, että kohtaa kaikki ne vaikeat asiat, joita pelkäät. Tee matka vanhaan kotikaupunkiisi; kipeimpiin paikkoihin mutta myös uusiin! Muistoja muistojen päälle.

Ei mitään järkeä. Pitäisi mennä eteenpäin, ei taaksepäin. Ei todellakaan kannata mennä kotikaupunkiisi, sehän vaan pahentaa asiaa. Uusia asioita joo, teet vaikka kokonaisen elämänmuutoksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole sama ihminen kuin erotessamme, enkä haluaisi palata löysään hirteen. En vaan ole tavannut ketään, jonka kanssa mikään tuntuisi miltään, joka kiinnostaisi,koskettaisi minua samalla tavalla. En ymmärrä niitä ihmisiä, jolle tupsahtelee sopivia tyyppejä joka viikko, minulle niin käy kerran vuosikymmenessä. 

Mies ei kai rakastanut minua, ei ainakaan loppuaikoina enää osannut sanoa haluaako olla yhdessä vai ei, joten päätin suhteen. En kadu päätöstä, tiedän että tein kaiken minkä voin, ja ehkä vähän enemmänkin. 

Olen todellakin elänyt täyttä elämää, antanut itselleni aikaa surra ja vaikka mitä, silti olen tässä jamassa. En itsekään pidä tätä normaalina, siksi kyselenkin neuvoa. 

Karmea tarina sinulla, 9 : (

Vierailija
14/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin kuin joku tuossa edellä jo sanoi: kohtaa ne vaikeat asiat, maisemat, ajatukset ja tunteet. Se on ainoa hyvä vaihtoehto; tää on sellainen taistelu, joka pitää käydä, karkaaminen ei kannata.

Jaksamista sulle ja paljon voimia ja ennenkaikkea vähän ilkikurisuutta ja elämäniloa. Sä pärjäät kyllä. Kuvittele vaikka olevasi oman tragikoomisen kirjan/leffan päähenkilö. Juonenkäänteet ja loppuratkaisu on omalla vastuulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En vaan ole tavannut ketään, jonka kanssa mikään tuntuisi miltään, joka kiinnostaisi,koskettaisi minua samalla tavalla. En ymmärrä niitä ihmisiä, jolle tupsahtelee sopivia tyyppejä joka viikko, minulle niin käy kerran vuosikymmenessä.

Oletko muka antanut kellekään edes mahdollisuutta? Ei kaikkien suhteiden tarvi olla samanlaisia, eikä ne ikinä ole. Vaikka ei koskettaisikaan samalla tavalla, ei tarkoita sitä ettei voisi olla hyvä ja sinä onnellinen. Minusta kuulostaa että sinulla on jotenkin vääristynyt kuva exästäsi, että hän on täydellinen ja ainoa ja ketään muuta ei voi ikinä olla. Jos et pääse siitä eroon, jäätkin ikuisesti yksin ja katkeraksi. Jos vain etsisimme vuosisadan rakkaustarinoita, 99% olisi sinkkuja.

Vierailija
16/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ole sama ihminen kuin erotessamme, enkä haluaisi palata löysään hirteen. En vaan ole tavannut ketään, jonka kanssa mikään tuntuisi miltään, joka kiinnostaisi,koskettaisi minua samalla tavalla. En ymmärrä niitä ihmisiä, jolle tupsahtelee sopivia tyyppejä joka viikko, minulle niin käy kerran vuosikymmenessä. 

Mies ei kai rakastanut minua, ei ainakaan loppuaikoina enää osannut sanoa haluaako olla yhdessä vai ei, joten päätin suhteen. En kadu päätöstä, tiedän että tein kaiken minkä voin, ja ehkä vähän enemmänkin. 

Olen todellakin elänyt täyttä elämää, antanut itselleni aikaa surra ja vaikka mitä, silti olen tässä jamassa. En itsekään pidä tätä normaalina, siksi kyselenkin neuvoa. 

Karmea tarina sinulla, 9 : (

Sinua kiinnosti ja kosketti ihminen joka ei halunnut sitoutua. Mietipä tuota. Miksi noin, haluatko alitajuisesti toistaa jotain lapsuuden traumaa? Mikä tuossa ihmisessä oikeasti kosketti?

En usko mihinkään yhteen ainoaan oikeaan unelmien ihmiseen. vaan monestikin se sopiva tupsahtaa vastaan kun on itse valmis sellaisen vastaanottamaan. Varmaan jonkinlainen itsensäpohtiminen, joko terapiassa tai kirjoja lukemalla auttaisi sinua tajuamaan paremmin itseäsi ja tarpeitasi. SE onni kun ei kävele vastaan toisen ihmisen muodossa, se pitäisi löytää kuitenkin oman pään sisältä, toinen vain tukee (tai vähentää) tuota onnea.

Vierailija
17/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän, että kysymys on isäsuhteestani. Sitä en tiedä, voinko puoliväkisin alkaa suhteeseen jonkun kanssa, vain siksi että tunnistan siinä mahdolllisuuden käsitellä tätä traumaa. Eikö se olisi toisen ihmisen hyväksi käyttämistä? Yksin olen asian kanssa sinut, mutta niinhän monet asiat tulevat todeksi vasta suhteessa toiseen. 

Tiedän, että onni on minussa itsessäni ja tiedän että aikaisemmissa suhteissa olen sälyttänyt vastuuta onnellisuudestani toisten harteille. Enää en sitähalua tehdä ja ajoittain koen inyt tseni hyvin onnelliseksi. En kuitenkaan niin onnelliseksi, kuin mitä tuon miehen kanssa parhaimmillani olin. Toisaalta myös tunneskaalan toinen ääripää oli valitettavasti läsnä. 

Olen käsitellyt asiaa loputtomasti ja älyllisellä tasolla tiedostan miksi näin tapahtui. Ikävä ei ole silti loppunut. Oikeastaan päinvastoin, nyt osaisin tehdä monta asiaa toisin. 

ap

Vierailija
18/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voitko vähän valoittaa miten kyse on isäsuhteesta?

Vierailija
19/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko tuo ainoa seurustelusuhteesi?

Vierailija
20/25 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole ainoa suhteeni. Olen jo keski-ikäinen, eli uuden suhteen löytäminen ei liene keskiarvoisesti edes hyvin todennäköistä. 

ap