Ihmiset, jotka käyttäytyvät vastenmielisesti ja perustelevat tätä omilla traumaattisilla kokemuksillaan
Tiedän useitakin sellaisia henkilöitä, jotka ovat kokeneet menneisyydessään / lapsuudessaan rankkoja asioita ja toki sympatiani heille siitä. Olen oikeasti pahoillani siitä, että isäsi on menehtynyt, vanhempasi sekakäyttäjiä, kärsit rankasta kiusaamisesta koko lapsuuden, sinulla on vaikea sairaus ja niin edelleen. En minä väheksy missään nimessä, sillä on aivan varmasti ollut kamalaa kokea tuollaisia hirveitä juttuja, mutta ei se siltikään oikeuta käyttäytymään miten sattuu.
Ensin haukutaan melkein kirjaimellisesti päin naamaa sanoihin piilotettuja törkeyksiä (useimmiten sanovat olevansa vain temperamenttisia ja suorasanaisia..) ja sitten itketään, kun kaikki ovat sinulle kiukkuisia eikä kukaan ymmärrä sinua. Jotkut vetävät hirveän shown tuollaisesta aikaan, että varmasti joku herkkäuskoinen tulee lohduttelemaan ja haukkuu sinun kanssasi koko muun maailman pystyyn sen "ymmärtämättömyydestä". Ikään kuin ratsastetaan niillä kokemillaan vastoinkäymisillä ja niiden vuoksi voidaan olla oikeutettuja millaiseen käytökseen tahansa.
Mikä saa ihmisen käyttäytymään tuolla tavalla? Luulisi, että omat kokemukset laittaisivat tajuamaan sen verran, jotta osaisi kohdella muita hyvin eikä halua kenenkään kokevan samaa.
Saa jakaa omia kokemuksia, ja ne ihmiset, jotka tunnistivat itsensä ja käyttäytymisensä, voitteko kertoa, miksi teette näin?
Kommentit (40)
Mä olin ennen tuollainen, mutta mä en ole enää tuollainen.
Ja se, että kaikki vihaisi, höpönlöpön ei pidä paikkaansa. Tuokin on musta yksi alistamisen muoto: halutaan saada toinen uskomaan olevansa huono ja, että KAIKKI vihaa. Kiusaamistahan tuo on!
Mua ei vihaa kaikki, oikeat ystävät tykkää.
Jokainen valitsee itse oman seuransa. Ei kaikki vain tule toimeen keskenään.
Esim. kaksi voimakastahtoista ei tule. Toisen on oltava se alistuva, mutta , jos ei enää jaksa sitä roolia, se on siinä.
Mua on aivan turha koettaa saada tuntemaan huonoa omaatuntoa silloista, jotka olen takanani polttanut.
Kaikkihan sitä tekee, kuka häivyttämällä suhteen, kuka sanoa paukauttaa asian suoraan. Mitä eroa sillä on? Ei mitään.
Kaikilla on takanaan epäonnistuneita suhteita ja monilla myös epäonnistuneita seurustelusuhteita vai eikö niitä lasketa. Jos ei niin miksi ei? Mistäs ne erot ovat johtuneet.. ;)
Mun mielestä menneisyys voi vaikuttaa paljonkin, esim. alentuneena stressinsietokykynä.
Lisäksi ihmisellä voi olla vaikkapa esim. jokin lievä päänvamma, jota ei ole tutkittu sattuneesta syystä.
Mun mielestä on todella ilkeää sanoa, että tässäkin asiassa olisi vain se hyvä ja paha osapuoli. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ennen tuollainen, mutta mä en ole enää tuollainen.
Ja se, että kaikki vihaisi, höpönlöpön ei pidä paikkaansa. Tuokin on musta yksi alistamisen muoto: halutaan saada toinen uskomaan olevansa huono ja, että KAIKKI vihaa. Kiusaamistahan tuo on!
Mua ei vihaa kaikki, oikeat ystävät tykkää.
Jokainen valitsee itse oman seuransa. Ei kaikki vain tule toimeen keskenään.
Esim. kaksi voimakastahtoista ei tule. Toisen on oltava se alistuva, mutta , jos ei enää jaksa sitä roolia, se on siinä.
Mua on aivan turha koettaa saada tuntemaan huonoa omaatuntoa silloista, jotka olen takanani polttanut.
Kaikkihan sitä tekee, kuka häivyttämällä suhteen, kuka sanoa paukauttaa asian suoraan. Mitä eroa sillä on? Ei mitään.
Kaikilla on takanaan epäonnistuneita suhteita ja monilla myös epäonnistuneita seurustelusuhteita vai eikö niitä lasketa. Jos ei niin miksi ei? Mistäs ne erot ovat johtuneet.. ;)
Mun mielestä menneisyys voi vaikuttaa paljonkin, esim. alentuneena stressinsietokykynä.
Lisäksi ihmisellä voi olla vaikkapa esim. jokin lievä päänvamma, jota ei ole tutkittu sattuneesta syystä.
Mun mielestä on todella ilkeää sanoa, että tässäkin asiassa olisi vain se hyvä ja paha osapuoli. Ei ole.
Samaa moeltä varsinkin tuosta viimeisestä lauseesta. Lisäksi on opittava pitämään puoliaan ja sanomaan takaisin. Maailma ei tule koskaan kysymään, että miten tää asia ois just sulle hyvä. Kyllä se on itse kerrottava maailmalle (muille). En väitä sitä itsekään vielä osaavani, mutta haluan oppia.
Vierailija kirjoitti:
Joku tossa yllä mainitsikin että sitä sotkeutuu täysin käytökselleen. Se on kieltämättä todella raivostuttavaa jos ihmiset joilla on takana ihana hyvä elämä eivät ymmärrä ettei kaikilla ole ollut ja elämä ei aina tai koskaan näytä samalta kuin heille.
Totta. Mutta eivät vastoinkäymisetkään ole oikeutus kohdella muita huonosti, eivätkä kaikki joiden voisi luulla nauttineen ihanasta elämästä aina ole sitä etua saaneet. Monet eivät paljasta niitä kipeitä kohtia ehkä koskaan edes lähimilleen, saati muille.
Haha Anastasia, kannattaako kirjoittaa tänne rekkautuneena?! Se mitä ssss sanoi on kuin mot sille, mitä ketjussa jo sanottiin, että koskaan ei ole toinen VAIN se paha/hyvä osapuoli.
Ei tulisi kyllä mieleenkään jotain typeryyksiä tehdessä/sanoessa vedota johonkin rankkaan lapsuuteen. Oli kyllä ja senkin jälkeen on ollut vaikeaa. Alkoholistivanhempi, perheväkivaltaa, läheisimmän ihmisen kuolema, masennus pitkälti jo ennen teini-ikää, kiusaaminen, raiskaus ja parisuhdeväkivalta...Onhan noita, pahasti olenkin sairastunut. Toivottavasti vielä joskus opiskelen itselleni hyvän ammatin ja olen töissä.
Joillakin elämä on sitä, että kilpaillaan kenen elämä on ollut kauheinta (sillä voi ns oikeuttaa oman tilanteensa, mikä ikinä se onkaan), tosin nyt kun luen niin tuo oma litaniakin kuulostaa siltä, että haluaisin noilla jotenkin päteä. En tuo noita normaalissa elämässä kyllä esiin kenellekään. Ei ne musta oikeuta huonoa käytöstä, mutta omalla osallani suuresti vaikuttavat esim elämäntilanteeseeni.
Olen itse siinä mielessä suorasanainen, että jos joku asia koskee mua niin osaan kyllä sanoa tutuille ihmisille. Jos kyseessä on ihminen jota en tunne, en ala vääntämään vaan pyrin tilanteesta pois. Jos kyseessä on esim uusi hoitohenkilökunta, olen vähän liian arka tuomaan omaa kantaa kuuluviin. Nuorempana toin paremmin, tosin silloin olikin vahvaa turhautumista omaan tilanteeseen, toisin kuin nyt. Muiden asioihin en halua puuttua, enkä koe tarpeelliseksi heille elämästään suorasanaisesti puhua.
Käsittelemättömiä asioitahan noilla ihmisillä on varmasti, mikä sitten osaltaan johtanut tuohon käytökseen. On toki itsellänikin paljon käsittelemättömiä asioita myös, ei vaan tule tota reittiä esiin mulla, vaan sitten jossain muussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä aloittajan kanssa. Kaikki ihmiset ovat ilkeitä, kuka kenellekin ja mistäkin syystä. Helpompi kuitenkin on ymmärtää niitä, jotka myöntävät tekonsa vääriksi ja koettavat selittää, mistä se johtuu kuin niitä, jotka rationalisoivat ilkeytensä ja uskovat sen olevan oikein.
Kaikki ihmiset ei ole ilkeitä ja tämä luulo on juuri se miksi jotkut joilla on huono lapsuus tms. käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Olen itse alkoholistiperheestä. Perusluottamukseni on murrettu lapsena. Olin kuin joku piikit valmiiksi pystyssä kulkeva siili. En luottanut kehenkään, ajattelin että kaikki ajattelevat minusta joka tapauksessa pahaa joten minäkään en välitä kenestäkään. Olin niin tottunut siihen oloon ettei kukaan välitä, etten osannut ottaa ihmisten hyvyyttä vastaan.
Sitten tutustuin nykyiseen mieheeni. Hän on hyvä kaikille ja hän saa takaisin sitä hyvyyttä. Se kesti monta vuotta, mutta hänen seurassaan olen löytänyt erilaisen maailman. Huomaan edelleen toisinaan että ajattelen muiden haluavan minulle jotain pahaa, mutta olen oppinut vaientamaan tuon tunteen, koska se on vain tunne jota tunnen, ei totuus. Yritän tietoisesti ajatella että ihmiset ovat enimmäkseen hyviä ja luotettavia. Minun on nykyään helppo tutustua uusiin ihmisiin. Tiedän toki ettei kaikki pidä minusta, se on inhimillistä, mutta syynä ei ole mikään ilkeys tai pahuus vaan se että kaikkien kanssa ei vaan synkkaa.
Tästähän se kaikki lähtee, ei saisi ilmaista tunteita, jossain kohtaa ne tulevat esiin. Nähty semmoista, joku ei kehtaa puhua, mutta silti purkaa pahaa oloaan muihin.
Porukassa tullaan helposti sellaisiksi, joku on jolle ei anneta oikeutta tunteisiin ja vaikka muut käyttäytyisivät miten sairaasti he silti ojentavat sorretun käytöstä.
Mut raiskattiin pienenä, musta tuli seksiä kammoksuva mutta silti ihan tavallinen ihminen.
Koska ihmiset on paskiaisia. En oo elämäni aikana tavannu ainuttakaan hyvää ihmistä. Itekin oon aika huono mut en läheskään pahimmasta päästä. Eniten vituttaa hienostelevat tekopyhät kulissielämää elävät paskiaiset. Alko ihan raivostuttaa ku aloin miettiä elämäni aikana kohtaamiani ihmisiä. -
Koska rääkätty eläinkin puree!
Lue oikeasti tuosta varhaisesta vuorovaikutuksesta, ennenkuin tulet syyttelemään!
Yrität tehdä tyhjäksi mun ponnistelut sopeutua yhteisöön, sen normaalina jäsenenä!
Ei onnistu! Mä tiedän mitä olen kokenut ja miten se on muhun vaikuttanut.
Mä olen käynyr 10 vuotta psykoterapiaa nähdäkseni maailman sellaisena kuin se oikeasti on.
Sä älä tule mulle sanomaan, että mä olen huono ja paha ihminen.
Tiedätkö, että nuo sun kertomat "loukkaukset", voivat olla aivan sun omaa tulkintaasi, väärinymmärrystä ("ymmärtää tahallaan väärin?") joka voi johtua kyllä mun kärsimysten muovaamasta olomuodosta. Lue epäluuloinen, äkäinen katse.
Mä kävin vuosia tuolla töissä, hyvätaustaisten seassa, vaativalla alalla taustoihini nähden (aspa-ala) ja olin siinä vielä suhteellisen hyvä, niin SÄ ET SITÄ TYHJÄKSI TEE.
Ei mulla muuta, hyvät päivänjatkot! :)
Mites ne miehet, jotka palasi sodasta?
Hakkasi vaimot ja lapset.
Ei heilläkään ollut siihen oikeutta ja pientähän tuo pieni pikittely siihen verrattuna on.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
Jos sä voit sanoa, että "on mullakin ollut vaikeaa", niin sä et sitten tiedä mistä puhut.
Vaikeaa ja sitten oikeasti vaikeaa ovat tyystin eri asioita!
Ja lisäksi vielä sekin pointti, että KUKA sulle niitä asioita on tehnyt, missä iässä ja viimeinen ja tärkein: Oliko sulla YHTÄKÄÄN turvallista aikuista. Siis oikeasti turvallista, ei masentunutta ja henkisesti poissaolevaa.
Monesti näillä, jotka haukkuvat ja sanovat, että heilläkin ollut rankkaa, on kuitenkin ollut se yksi turvallinen syli, johon on voinut luottaa ja joka on koettanut auttaa.
Fyysinen ja henkinen väkivalta on ehdottoman väärin, kaikissa olosuhteissa.
Eikä taustat OIKEUTA henkiseenkään väkivaltaan, mutta sen pitäisi auttaa muita ymmärtämään.
Tiedätkö mikä kynnys on kertoa noista asioista!?
Ne hävettää, vaikka et ole edes itse syyllinen mihinkään!!!
Vähän ymmärrystä sulta kiitos..
Mä olen kaikesta huolimatta ylpeä itsestäni. En ole jäänyt tuleen makaamaan, niin kuin monet kaltaiseni, joita kyllä ymmärrän.
Kaikilla ei ole voimia nousta siitä suosta, ei vain ole.
Kun sut on niin nitistetty ja lannistettu.
Vai pitäisikö meidät siivota laitoksiin, pilaamasta hyvä-osaisten täydellistä kiiltokuva elämää?
Että ensin sua lyödään kotona, sitten koulussa ja sitten vielä aikuisena, niin missä menee se KOHTUUS!?
Millä oikeudella hyväosainen pentu haukkui mut hulluksi, koska mun isälläni on skitsofrenia?
Ja vaikka mä en edes sanonut sille mitään, istuin vain hiljaa.
Ymmärrän että ihmisten elämässä on tapahtunut kamaluuksia ja kipeitä asioita, mutta onko se ulkopuolisten vika jotka tapaa myöhemmin elämässä? Voisiko asiaa parannella vaikka terapiassa?
Puhun kokemuksella, muutin syksyllä kimppakämppään jossa yksi tytöistä tulee todella karuista oloista ja on kokenut todella kovia. On myös perso huumeille ja aika arvaamaton. Toisinaan on ihan mukava, mutta suurimman osan ajasta uskomattoman epäkunnioittava ja syyttää hanakasti muita omista virheistään. KAIKKI mitä nyt mokaa johtuu lapsuudesta. Jos joku sanoo neidille että ei ole ok varastaa muiden tavaroita ja syödä muiden ruokia ja kutsua huumediileriä kämppään, tulee haukut siitä että me ollaan hyvistä perheistä eikä ymmärretä kuinka vaikeaa hänellä on. Asiat pitää tehdä hänen tavallaan tai ei ollenkaan. Pitää bileitä ja suuttuu kun käsketään olla hiljaa. Ei siis kysy keneltäkään onko ok pitää bileet keskellä viikkoa. Mua haukkui kusipäiseksi ämmäksi koska en suostunut lainaamaan rahaa. Tiesin jo muilta kämppiksiltä ettei kannata, ei maksa koskaan takaisin koska ''teidän vanhemmilla on rahaa elättää teitä, mun ei tarvii maksaa takaisin''. Onko tämä nyt sitten ihan perusteltua käytöstä? Ei mielestäni, vaikka olisi kuinka kamalat traumat takana. Ei me muut jotka hänet tavattiin ensimmäisen kerran syksyllä olla kai oltu aiheuttamassa näitä traumoja.
Lisään vielä, että isäni oli juuri sairastunut ja osastolla, mä olin teini ikäinen, peloissani ja hämmentynyt, kaksin masentuneen äidin kanssa, joka lopulta teki itsarin kun ei enää jaksanut. (Kävi ilmi, että isäni oli myös pettänyt häntä jopa aviovuoteessa ja usean eri naisen kanssa muutoinkin.)
Olin äidin itsemurhan aikaan juuri aikuisuuden kynnyksellä.
Isän psyk sh vihjaili, kun olin järkytyksestä puhumatoin, että mullakin saattaisi olla skitsofrenia.
Olen nyt lähes keski ikäinen ja terve.
Missä skitsofrenia, ei näy pikku ukkoja!?
Niin kyllähän tuo vuosia vei munkin elämästä, katkeruuden muodossa.
Nykyisin elämä hymyilee.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että ihmisten elämässä on tapahtunut kamaluuksia ja kipeitä asioita, mutta onko se ulkopuolisten vika jotka tapaa myöhemmin elämässä? Voisiko asiaa parannella vaikka terapiassa?
Puhun kokemuksella, muutin syksyllä kimppakämppään jossa yksi tytöistä tulee todella karuista oloista ja on kokenut todella kovia. On myös perso huumeille ja aika arvaamaton. Toisinaan on ihan mukava, mutta suurimman osan ajasta uskomattoman epäkunnioittava ja syyttää hanakasti muita omista virheistään. KAIKKI mitä nyt mokaa johtuu lapsuudesta. Jos joku sanoo neidille että ei ole ok varastaa muiden tavaroita ja syödä muiden ruokia ja kutsua huumediileriä kämppään, tulee haukut siitä että me ollaan hyvistä perheistä eikä ymmärretä kuinka vaikeaa hänellä on. Asiat pitää tehdä hänen tavallaan tai ei ollenkaan. Pitää bileitä ja suuttuu kun käsketään olla hiljaa. Ei siis kysy keneltäkään onko ok pitää bileet keskellä viikkoa. Mua haukkui kusipäiseksi ämmäksi koska en suostunut lainaamaan rahaa. Tiesin jo muilta kämppiksiltä ettei kannata, ei maksa koskaan takaisin koska ''teidän vanhemmilla on rahaa elättää teitä, mun ei tarvii maksaa takaisin''. Onko tämä nyt sitten ihan perusteltua käytöstä? Ei mielestäni, vaikka olisi kuinka kamalat traumat takana. Ei me muut jotka hänet tavattiin ensimmäisen kerran syksyllä olla kai oltu aiheuttamassa näitä traumoja.
Ei tietenkään kaikkea pidä HYVÄKSYÄ, mutta voitko sä ymmärtää, että ehkä sillä on terapia KESKEN!
Ei Roomaakaan päivässä rakennettu!
Jos ei ole terapiassa, sano sille, että hakee apua itselleen!
Miksi SÄ asut sen kanssa!? Mikset muuta toiseen kämppään!?
On sullakin sun OMA vastuu, sun OMASTA elämästäsi!!!!
37 jatkaa..
Ja ei ole sun vika ja mä ymmärrän sun reagtion.
Tuo kuulostaa hyvin tyypilliseltä käytökseltä ihmisellä, joka on vaikeista oloista. Vielä, kun siihen ympätään huumeet, niin voin vain kuvitella..
Sano se sille, että: "Mä en ole syyllinen sun lapsuuteen, vaan sun vanhempas." Et ilkeästi, vaikka sua vituttaa. (Tiedän.)
Ja MUUTA pois!
Mä tiedän ja ymmärrän, ettei sullakaan helppoa ole.
Et ole ansainnut tuollaista kohtelua, mutta ei hänkään ansainnut tulla kaltoinkohdelluksi ihmiseltä, jonka piti olla hänen tuki ja turva, kun hän oli avuton ja (vielä) viaton!
Koeta ymmärtää, mutta nosta kytkintä.
Itsesi tähden.
Kaikkea hyvää elämääsi. <3
Kuinka kouluttaudutaan henkilöksi, joka auttaa näitä nuoria, joilla vaikea lapsuus?
Mulla olisi heille paljon annettavaa ja sanotaanhan, että "paras terapeutti on sellainen, joka on itsekin ollut masentunut"?
Kenellekään tietoa? :)
Vierailija kirjoitti:
37 jatkaa..
Ja ei ole sun vika ja mä ymmärrän sun reagtion.
Tuo kuulostaa hyvin tyypilliseltä käytökseltä ihmisellä, joka on vaikeista oloista. Vielä, kun siihen ympätään huumeet, niin voin vain kuvitella..
Sano se sille, että: "Mä en ole syyllinen sun lapsuuteen, vaan sun vanhempas." Et ilkeästi, vaikka sua vituttaa. (Tiedän.)
Ja MUUTA pois!
Mä tiedän ja ymmärrän, ettei sullakaan helppoa ole.
Et ole ansainnut tuollaista kohtelua, mutta ei hänkään ansainnut tulla kaltoinkohdelluksi ihmiseltä, jonka piti olla hänen tuki ja turva, kun hän oli avuton ja (vielä) viaton!
Koeta ymmärtää, mutta nosta kytkintä.
Itsesi tähden.
Kaikkea hyvää elämääsi. <3
Miksi mun tai muiden pitäisi muuttaa pois tästä asunnosta siksi että yksi perseilee? Onko sekin ok että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua eikä kiusaaja? Oon vieraassa maassa samoin kun osa kämppiksistä ilman mitään tukiverkkoja ja meidän pitäis muuttaa pois siksi että joku ei viitsi käyttäytyä? Jos ihminen on patologinen valehtelija ja valehtelee sosiaalityöntekijälle, koululle ja varmaan terapeutillekin mikäli sellaisella käy, niin miksi on ihmisten tehtävä auttaa jotka on sattumalta heitetty yhteen tuommoisen kanssa. Ihan järjetöntä perustelua ja puolustelua että voivoi kun onhan se nyt ihan hirveä muille mutta kun sillä on ollut niin vaikeeta. Jokaisella tulee aika kun pitää kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu omasta elämästään.
Hyvin usein kun ihminen joutuu kasvamaan/elämään ei-turvallisessa ympäristössä se tarkoittaa sitä että pingotetaan monesta asiasta pitkiä aikoja ellei sitten ihan täysin siihen asti että pääsee pois tilanteesta. Jos huono ympäristö kestää tarpeeksi kauan voi käydä niin että ihminen ei osaa olla ilman niitä defenssejä joilla selvittiin hengissä vaikka onkin turvassa nyt.
Turvallisessa ympäristössä ei kuitenkaan ole oikeaa uhkaa joten liian paljon aikaa jää vain olemiseen pingittamisen sijasta ja mieli alkaa tiedostaa että on paha olo jollain lailla, tarttis tehdä jotain. Jos käy hyvin niin tässä kohtaa haetaan apua, tai edes tunnistetaan että apua tarvitaan. Se voi kuitenkin olla niin pelottavaa että sairas mieli kieltäytyy kokonaan ja silloin ainoa asia mikä on mahdollista on ns. pienempi paha olo joka saadaan hallitsemalla jotain muuta (mm. muiden ihmisten mielialaa.) tai sitten täydellinen vetäytyminen.
Moni on varmaan huomannut että täällä trollit reagoi lomakausiin aika näpsäkästi?
Voi ihan suoraan sanoa etta lomien jälkeen joka ainoa asiaton viesti johtuu siitä että oli sinulla mikä tahansa ongelma niin sillä trollilla on takuulla paskempi olo ihan vaan hengittämisestä ja kaikkein pahinta on se kun sinä saat sympatiaa tuntemattomilta ja hän ei. Ja niille on ihan turha vastata, ne ei ole valmiita keskustelemaan tai edes tunnistamaan omaa pahaa oloaan.
Joku tossa yllä mainitsikin että sitä sotkeutuu täysin käytökselleen. Se on kieltämättä todella raivostuttavaa jos ihmiset joilla on takana ihana hyvä elämä eivät ymmärrä ettei kaikilla ole ollut ja elämä ei aina tai koskaan näytä samalta kuin heille.