Lue keskustelun säännöt.
Enkelijuttuihin hurahtanut ystävä - en jaksa enää!
11.03.2016 |
Ystäväni hurahti reilu vuosi sitten "enkelijuttuihin". Kuvioon tuli nopeasti enkeli-/energiahoidot ja reiki (?) hoidot myös. Aluksi olinkin ilahtunut kun ystävä koki hankalien vuosien ja koettelemusten jälkeen löytäneen itsensä ja syvemmän merkityksen elämälleen. Ajattelin että vaikka nuo jutut onkin valtavirrasta poikkeavia ja osalle ainakin täysin huuhaata, niin minä en häntä ala arvostelemaan ja oli aluksi myös kiinnostavaakin kuulla hänen juttujaan aiheesta. Tavallaan itsekin uskon, ettei koko todellisuus ole tämä jonka voimme aistein havaita.
Nyt kuitenkin viime kuukausien aikana viimeistään on alkanut tuntua, että tuo touhu menee vähän liiallisuuksiin. Tietty jokainen saa tehdä mitä tykkää ja uskoa mihin haluaa, mutta olisi ihan kiva välillä tavata ns. normaalisti eli ilman, että puhutaan vain ja ainoastaan enkelien välittämistä viesteistä ja erinäisistä tulkinnoista joita ystäväni on tehnyt mitättömistäkin asioista (esim. vitamiinipurkki tippui kaapista lattialle, eli enkelit haluavat kertoa että tarvitsen nyt vitamiinia selättääkseni tämän flunssan). Usein hän tekee näitä tulkintojaan myös ystäviensä elämästä sen perusteella millaiset energiat hän on kulloinkin saanut. Lisäksi ystäväni on tajunnut oman "erityisherkkyytensä" joka sitten selittää sen, että esimerkiksi loukkaantuu helposti, jos joku esittää pienintäkään epäilystä enkeliaiheeseen. Tämä ystäväni "jätti taakseen" erään yhteisen ystävämme, joka ei koskaan osoittanut ymmärrystä enkelijutuille. Tosin ystävä ei myöntänyt tätä syyksi välien katkaisuun, vaan sen, että koki negatiivista energiaa tämän kaverin läsnäollessa, joka sitten vei hänen voimavarojaan ja aiheutti hänelle esim. sairastumisia. Lisäksi tämän kaverin lapset toivat kyläillessä vääränlaista energiaa hänen lapselleen.
Niin, tämän ystävän oma lapsi on myös ystävän mukaan supererityisherkkä ja vaistoaa henkimaailman asioista ja energioita. Lapsen lukuisat sairastelut selittää sillä että lapsi puhdistuu huonosta energiasta. Ärsyttävintä on ystävän asenne muiden lapsiin. Muut ovat vain tavallisia tai huonoa energiaa lähettäviä mukuloita, mutta hänen lapsensa on juuri se ainutlaatuisin ja suuri henkimaailman lähettiläs. On kertonut lapsensa olevan kristallilapsi ja hänen energiatasonsa värähtelee aivan toisilla taajuuksilla kun muiden tavislasten. Tämä lapsi tietty uskoo kaikki äitinsä puheet ja kertoilee sitten samantyylistä juttua itsekin.
Mun mitta alkoi viimeistään täyttyä kun ystäväni oli saanut meillä kyläillessään jonkin sortin viestin toisesta ulottuvuudesta, jonka mukaan minun ja mieheni olisi erottava! Ei siis suoraan sanonut näin, mutta jotenkin se viesti meni niin, että meidän negatiiviset auramme estävät henkisen kehityksemme, jonka vuoksi meidän on jatkettava eri teille ettemme tukahduta toisiamme. Ja meillä menee siis oikein hyvin miehen kanssa, mitään isompia tai pienempiäkään ongelmia suhteessa ei ole. Sen sijaan ystäväni oli kyläillessä vaistonnut miehestäni negatiivista patoutunutta energiaa ja koko hänen olemuksensa oli ollut poissaoleva ja vakava. No, ilman mitään "kykyjäkään" saattoi huomata miehen olevan hieman allapäin ja olisinkin kertonut ystävälle, mikäli tämä olisi malttanut hetken kuunnella minuakin, että miehellä on kova huoli äidistään joka sairastui vakavasti äkillisesti ja oli käynyt juuri sairaalassa katsomassa tätä. Tuntui kuitenkin että taas kerran että ystäväni pienistäkin "vihjeistä" vetää armottomat johtopäätökset tai siis omien sanojensa mukaan "viestit enkeleiltä".
En edes kysy onko kellään muulla kokemusta vastaavasta ystävästä, mutta oisko kellään ideoita miten voin sanoa etten haluaisi olla osana tuota enkelivouhotusta? Me ei olla vuoteen edes keskusteltu mistään tavallisista aiheista tai minun kuulumisista, vaan aina se menee siihen, että hän hymistelee jotain henkimaailman viestiä parhaillaan, eikä siis mikään tavallinen ja maallinen asia ole lainkaan niin tärkeä. Hän on mun pitkäaikaisempia ystäviä joten ikävältä tuntuisi jos hän minutkin poistaisi elämästään "negatiivisen energian" tai muun vastaavan takia. Toisaalta ystävä on nykyään kuin eri ihminen, eikä enää ollenkaan hyvällä tavalla...
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedätkö ystäväsi suhtautumista kristinuskoon? Monihan suomalainen on tapakristitty ja vaikka usko/nto ei niin arjessa näkyisikään niin haluaa tietyissä raameissa toimia sen mukaisesti tai olla toimimatta täysin sitä vastaan. Silti sitä helposti tempautuu mukaan moneenkin asiaan, jota ei tule varsinaisesti ajatelleeksi.
Jos ystäväsi on jollain tasolla kristitty, häntä olisi hyvä valistaa siitä, että nämä enkelit ovat joko mielikuvituksen tuotetta tai sitten jos ovat todellisia niin sen toisen voiman palveluksessa olevia henkiolentoja, mikä on toki vielä pahempi vaihtoehto. Kristilliset enkelit eivät Raamatun ilmoituksen mukaan toimi näin ja Raamatussa varoitetaan ihmisiä siitä, ettei heidän tule yrittää ottaa yhteyttä henkimaailmaan.
Tiedän vain sen ettei hän kuulu kirkkoon eli tuskin kristinusko ainakaan liittyy hänen enkelijuttuihinsa.
Korostan vielä ettei ollut tarkoitus ivata tätä ystävää kuten joku viestissään väitti. Kuten sanoin niin aluksi hieman innostuin itsekin tästä kun ystävällä oli vielä jollain tapaa hyvätahtoinen ote tuohon touhuun, ei tuputtanut, ei katkaissut välejä kehenkään ja omasi huumorintajun. Uskon itsekin tietyllä tapaa henkisen puolen olemassa oloon, joten oli mielenkiintoista että ystäväkin oli löytänyt tämän puolen ja vienyt asiaa eteenpäinkin. Mutta kuten aloituksen kuvaus osoittaa niin homma alkoi mennä yli siinä määrin ettei se oli enää mukavaa. Sen sijaa että saisin tapaamisistamme hyvän mielen, kuten ystävien seurasta voisi odottaa, niin tulee lähinnä ahdistus ja tuntuu vaa että hän syöttää tuota enkelijuttua joka tuutista. Ihan jo se että juteltaisiin kuulumisista, on mahdotonta koska heti aihe käännetään enkelijuttuihin. Minusta myös ystävän välittämät "viestit" ja kokemat energiat ja aurat on usein tosi negatiivisia eikä häntä yhtään häiritse kertoa ikäviä viestejäkään lähipiirilleen. Siitäkään huolimatta etteivät kaikki näitä oikeasti halua. En halua itsekään. Lähinnä mietin, että voiko ystävyytemme edes palata enää ennalleen vaan onko vaihtoehtona tosiaan välit poikki tai sitten se että kuuntelen tuota jauhantaa luoja ties kuinka kauan. Olen kyllä ollut kärsivällinen vaikka olen kaivannut jo pidemmän aikaa muutakin puheenaihetta kun enkeliteeman. Jotenkin mun lapseen ja mieheen liittyvät "viestit" ja "energiat" menee jo sille osastolle että alkaa ärsyttää. Ystäväni voisi tietää mitä meille oikeasti kuuluu jos viitsisi kuunnella ja olla läsnä ihan tässä todellisuudessa eikä omissa henkimaailmoissaan!
ap
Mikset voi sanoa hänelle suoraan, että et halua kuulla enää yhtään enkelijuttua? Etkä halua mitään tulkintoja perheestäsi, varsinkin koska ne kaikki ovat olleet vääriä! Tällaiselle "väärin" hurahtaneelle ihmiselle kannattaa sanoa suoraan, ja vain läheinen ihminen voi tehdä näin. Hän tietenkin aluksi varmaan suuttuu, mutta ehkä saa vähän ajattelemisen aihetta. Henkistyminen on täysin eri asia, kuin kuvittelu ja henkisillä asioilla vääränlainen leikkiminen. Jos hurahtaminen tuo hänelle iloisuutta ja onnellisuutta, ja siitä on hänelle jotain hyötyä vaikeina aikoina, anna olla, se menee kyllä ohi. Mutta jos toisen käytös menee yli; hän luulee saavansa haukkua muiden lapsia "huonoista energioista" jne, niin silloin pitää osata avata suunsa ja sano että nyt riittää. Älä pelkää hänen reaktiotaan, mutta tee selkeä raja sille mitä hyväksyt ja mitä et. Minä en ainakaan hyväksyisi oman lapseni arvostelemista. Ihan sama onko hurahtanut vai ei. Ja tosiaan sinun kannattaisi myös miettiä mitä sinä saat tästä ystävyydestä? Jotain? Et mitään? Jos välität hänestä, pysyt lähellä jotta voit auttaa sitten jos kunnollinen romahtaminen tapahtuu. Ei siis tarvitse laittaa välejä poikki, mutta kannattaa tiedostaa että mielenterveysongelmien alueella liikutaan. Tuollainen ihminen tarvisi paljon rankkaa liikuntaa ja ihan muuta seuraa kuin enkelihörhöt. Kiellä häntä puhumasta näistä asioista sinulle, ja sano silti arvostavasi ystävyyttänne (vaikka et oikeasti siitä mitään tällä hetkellä saakkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hänelle aikaa. Olla keskenään. Järkiintyy, jos on järkiintyäkseen, ei ole sinun asiasi alentua hänen tasolleen ja alkaa agitoimaan häntä pois omista uskomuksistaan. Jos tilanne kärjistyy liikaa, niin ole rehellinen omasta kokemuksestasi- siitä miten koet hänen toimintansa loukkaavan Sinua.
Rehellisyydellä voi toki saada riidan aikaiseksi, mutta ainakaan ei tarvitse valehdella.
Lähisukulainen kesti vastaavaa ystävätärtään monta vuotta, mutta aasin selkä katkesi sukulaisen äidin kuoltua. Ystävätär teki aika rankkoja arvioita sielun eteenpäin siirtymisestä. (Asia, jota ei todellakaan halua ajatella siinä tilanteessa.) Sukulaiseni ilmaisi loukkaantuneensa, eikä ollut tekemisissä vähään aikaan. Sinä aikana ystävätär oli ilmeisesti mennyt itseensä, ja myöhemmin pyysi oma-aloitteisesti anteeksi käytöstään.
Jos ystäväsi on pohjimmiltaan fiksu ihminen, on mahdollista, että hän ajan kanssa alkaa tarkastelemaan omaa toimintaansa. Jos ei- niin todennäköisyys on pienempi. Aika näyttää.
Muista, että koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedätkö ystäväsi suhtautumista kristinuskoon? Monihan suomalainen on tapakristitty ja vaikka usko/nto ei niin arjessa näkyisikään niin haluaa tietyissä raameissa toimia sen mukaisesti tai olla toimimatta täysin sitä vastaan. Silti sitä helposti tempautuu mukaan moneenkin asiaan, jota ei tule varsinaisesti ajatelleeksi.
Jos ystäväsi on jollain tasolla kristitty, häntä olisi hyvä valistaa siitä, että nämä enkelit ovat joko mielikuvituksen tuotetta tai sitten jos ovat todellisia niin sen toisen voiman palveluksessa olevia henkiolentoja, mikä on toki vielä pahempi vaihtoehto. Kristilliset enkelit eivät Raamatun ilmoituksen mukaan toimi näin ja Raamatussa varoitetaan ihmisiä siitä, ettei heidän tule yrittää ottaa yhteyttä henkimaailmaan.
Tiedän vain sen ettei hän kuulu kirkkoon eli tuskin kristinusko ainakaan liittyy hänen enkelijuttuihinsa.
Korostan vielä ettei ollut tarkoitus ivata tätä ystävää kuten joku viestissään väitti. Kuten sanoin niin aluksi hieman innostuin itsekin tästä kun ystävällä oli vielä jollain tapaa hyvätahtoinen ote tuohon touhuun, ei tuputtanut, ei katkaissut välejä kehenkään ja omasi huumorintajun. Uskon itsekin tietyllä tapaa henkisen puolen olemassa oloon, joten oli mielenkiintoista että ystäväkin oli löytänyt tämän puolen ja vienyt asiaa eteenpäinkin. Mutta kuten aloituksen kuvaus osoittaa niin homma alkoi mennä yli siinä määrin ettei se oli enää mukavaa. Sen sijaa että saisin tapaamisistamme hyvän mielen, kuten ystävien seurasta voisi odottaa, niin tulee lähinnä ahdistus ja tuntuu vaa että hän syöttää tuota enkelijuttua joka tuutista. Ihan jo se että juteltaisiin kuulumisista, on mahdotonta koska heti aihe käännetään enkelijuttuihin. Minusta myös ystävän välittämät "viestit" ja kokemat energiat ja aurat on usein tosi negatiivisia eikä häntä yhtään häiritse kertoa ikäviä viestejäkään lähipiirilleen. Siitäkään huolimatta etteivät kaikki näitä oikeasti halua. En halua itsekään. Lähinnä mietin, että voiko ystävyytemme edes palata enää ennalleen vaan onko vaihtoehtona tosiaan välit poikki tai sitten se että kuuntelen tuota jauhantaa luoja ties kuinka kauan. Olen kyllä ollut kärsivällinen vaikka olen kaivannut jo pidemmän aikaa muutakin puheenaihetta kun enkeliteeman. Jotenkin mun lapseen ja mieheen liittyvät "viestit" ja "energiat" menee jo sille osastolle että alkaa ärsyttää. Ystäväni voisi tietää mitä meille oikeasti kuuluu jos viitsisi kuunnella ja olla läsnä ihan tässä todellisuudessa eikä omissa henkimaailmoissaan!
ap
Mikset voi sanoa hänelle suoraan, että et halua kuulla enää yhtään enkelijuttua? Etkä halua mitään tulkintoja perheestäsi, varsinkin koska ne kaikki ovat olleet vääriä! Tällaiselle "väärin" hurahtaneelle ihmiselle kannattaa sanoa suoraan, ja vain läheinen ihminen voi tehdä näin. Hän tietenkin aluksi varmaan suuttuu, mutta ehkä saa vähän ajattelemisen aihetta. Henkistyminen on täysin eri asia, kuin kuvittelu ja henkisillä asioilla vääränlainen leikkiminen. Jos hurahtaminen tuo hänelle iloisuutta ja onnellisuutta, ja siitä on hänelle jotain hyötyä vaikeina aikoina, anna olla, se menee kyllä ohi. Mutta jos toisen käytös menee yli; hän luulee saavansa haukkua muiden lapsia "huonoista energioista" jne, niin silloin pitää osata avata suunsa ja sano että nyt riittää. Älä pelkää hänen reaktiotaan, mutta tee selkeä raja sille mitä hyväksyt ja mitä et. Minä en ainakaan hyväksyisi oman lapseni arvostelemista. Ihan sama onko hurahtanut vai ei. Ja tosiaan sinun kannattaisi myös miettiä mitä sinä saat tästä ystävyydestä? Jotain? Et mitään? Jos välität hänestä, pysyt lähellä jotta voit auttaa sitten jos kunnollinen romahtaminen tapahtuu. Ei siis tarvitse laittaa välejä poikki, mutta kannattaa tiedostaa että mielenterveysongelmien alueella liikutaan. Tuollainen ihminen tarvisi paljon rankkaa liikuntaa ja ihan muuta seuraa kuin enkelihörhöt. Kiellä häntä puhumasta näistä asioista sinulle, ja sano silti arvostavasi ystävyyttänne (vaikka et oikeasti siitä mitään tällä hetkellä saakkaan).
Sen perusteella mitä ap on kertonut, kuulostaa siltä, että kaikki järkipohjainen kritiikki valuu tämän ystävän tajunnasta kuin vesi hanhen selästä. Jos tämä enkeliusko nyt tosiaan täyttää jotain valtavaa tyhjiötä ystävän elämässä, kaikki defenssit menevät varmaan heti täysillä päälle kun uskoa vähänkin kritisoi. Eihän hänellä ole välttämättä ns. "varaa" keskittyä elämässään muuhun, jos taustalla on tosiaan esimerkiksi pahoja mt-ongelmia, ja arkitodellisuutta on siten vaikeaa kohdata ilman enkeleitä, energioita ja chakroja turvatyynynä, joilla selittää kaikki vastoinkäymiset ja valaa jotain uskoa paremmasta.
Ystävän lapsen tilanne mietityttää kyllä todella minuakin. Yhteiskunnan funktionaaliseksi jäseneksi ei kasveta uskomalla, että suhteita muihin ihmisiin kannattaa muodostaa yksinomaan energiakenttien ja aurojen avulla, ja että itse on erityinen indigo-kristalli-sateenkaari-purppura-yksisarvinen. Voisi kuvitella, että tuolla tavoin kasvatetusta ihmisestä tulee tyly ja itserakas :/ Lapsi haluaa tietenkin kuulla vanhemmaltaan olevansa erityinen, ja imee varmasti kuin pesusieni tällaiset jutut. Lapselle on lisäksi varmasti vaikeaa havaita, että oman äidin suhtautuminen maailmaan ei ole ehkä paras mahdollinen, sillä vanhempi on usein ehdoton auktoriteetti. Minä kasvoin uskonnollisessa perheessä, ja vaikka olen jo kymmenisen vuotta ollut niistä piireistä erilläni, huomaan silti silloin tällöin noudattavani joitain uskonnon värittämiä ajatuskaavoja. Tilanne olisi siksi lapsenkin kannalta tärkeä saada puretuksi, mutta jos ap:n ystävä ei kuuntele järkipuhetta, se on todella hankalaa. Pelkän enkeliuskon perusteella ei varmaan voi vielä lasuja alkaa tekemään.
-123
Tutulta kuulostaa... Onko facessa jakamassa vähintään 20 enkeliaiheista kuvaa joka ikinen päivä? Välillä ihmettelen, miten se edes ehtii jakaa niitä, istuuko jo aamukuudelta facen enkeliyksisarvishöpönhöpönryhmien ääreen ja alkaa raivokkaasti klikkailla joka helvetin kuvaa mikä eteen tulee?
Olisin luullut jopa samaksi ihmiseksi, mutta tää mun kaveri ei sentään mitään noin törkeää ole tehnyt, viittaan siihen serkun kanssa välien katkeamiseen. Tuohan todistaa sen, että kyseessä on todellisuudentajun vakava hämärtyminen, ellei hän ole aina ollut sosiaalisesti täysin kyvytön. Ei kukaan selväpäinen menisi tuollaisia selityksiä antamaan surevalle.
Hörhökielellä, kyseessä on äärimmäisen negatiivista energiaa levittävä ihminen, oikea energiasyöppö.
123 jatkaa vielä,
jotten nyt vaikuttaisi ihan hirveän negatiiviselta, niin sanon vielä pari asiaa. Totta kai uskonnollisuudesta ja hengellisyydestä, energioihin uskomisesta yms. voi olla hyötyäkin, jos se pysyy kohtuuden rajoissa eikä häiritse arkielämää ja ihmissuhteita. Esimerkiksi oman ystäväni tapauksessa hengellisyys antaa selkeästi sisältöä elämään. Myös eräs sukulaiseni on löytänyt energiat yms. ja teki niiden ansioista valtaisan elämäntapamuutoksen, elää nyt hyvin terveellisesti ja on selkeästi paljon onnellisempi ja jaksavampi kuin aikaisemmin :) Ongelmaksi nämä muodostuvat silloin, jos elämässä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta sisältöä, ja koko elämäntapa rakentuu näiden hengellisten harjoitteiden ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedätkö ystäväsi suhtautumista kristinuskoon? Monihan suomalainen on tapakristitty ja vaikka usko/nto ei niin arjessa näkyisikään niin haluaa tietyissä raameissa toimia sen mukaisesti tai olla toimimatta täysin sitä vastaan. Silti sitä helposti tempautuu mukaan moneenkin asiaan, jota ei tule varsinaisesti ajatelleeksi.
Jos ystäväsi on jollain tasolla kristitty, häntä olisi hyvä valistaa siitä, että nämä enkelit ovat joko mielikuvituksen tuotetta tai sitten jos ovat todellisia niin sen toisen voiman palveluksessa olevia henkiolentoja, mikä on toki vielä pahempi vaihtoehto. Kristilliset enkelit eivät Raamatun ilmoituksen mukaan toimi näin ja Raamatussa varoitetaan ihmisiä siitä, ettei heidän tule yrittää ottaa yhteyttä henkimaailmaan.
Tiedän vain sen ettei hän kuulu kirkkoon eli tuskin kristinusko ainakaan liittyy hänen enkelijuttuihinsa.
Korostan vielä ettei ollut tarkoitus ivata tätä ystävää kuten joku viestissään väitti. Kuten sanoin niin aluksi hieman innostuin itsekin tästä kun ystävällä oli vielä jollain tapaa hyvätahtoinen ote tuohon touhuun, ei tuputtanut, ei katkaissut välejä kehenkään ja omasi huumorintajun. Uskon itsekin tietyllä tapaa henkisen puolen olemassa oloon, joten oli mielenkiintoista että ystäväkin oli löytänyt tämän puolen ja vienyt asiaa eteenpäinkin. Mutta kuten aloituksen kuvaus osoittaa niin homma alkoi mennä yli siinä määrin ettei se oli enää mukavaa. Sen sijaa että saisin tapaamisistamme hyvän mielen, kuten ystävien seurasta voisi odottaa, niin tulee lähinnä ahdistus ja tuntuu vaa että hän syöttää tuota enkelijuttua joka tuutista. Ihan jo se että juteltaisiin kuulumisista, on mahdotonta koska heti aihe käännetään enkelijuttuihin. Minusta myös ystävän välittämät "viestit" ja kokemat energiat ja aurat on usein tosi negatiivisia eikä häntä yhtään häiritse kertoa ikäviä viestejäkään lähipiirilleen. Siitäkään huolimatta etteivät kaikki näitä oikeasti halua. En halua itsekään. Lähinnä mietin, että voiko ystävyytemme edes palata enää ennalleen vaan onko vaihtoehtona tosiaan välit poikki tai sitten se että kuuntelen tuota jauhantaa luoja ties kuinka kauan. Olen kyllä ollut kärsivällinen vaikka olen kaivannut jo pidemmän aikaa muutakin puheenaihetta kun enkeliteeman. Jotenkin mun lapseen ja mieheen liittyvät "viestit" ja "energiat" menee jo sille osastolle että alkaa ärsyttää. Ystäväni voisi tietää mitä meille oikeasti kuuluu jos viitsisi kuunnella ja olla läsnä ihan tässä todellisuudessa eikä omissa henkimaailmoissaan!
ap
Mikset voi sanoa hänelle suoraan, että et halua kuulla enää yhtään enkelijuttua? Etkä halua mitään tulkintoja perheestäsi, varsinkin koska ne kaikki ovat olleet vääriä! Tällaiselle "väärin" hurahtaneelle ihmiselle kannattaa sanoa suoraan, ja vain läheinen ihminen voi tehdä näin. Hän tietenkin aluksi varmaan suuttuu, mutta ehkä saa vähän ajattelemisen aihetta. Henkistyminen on täysin eri asia, kuin kuvittelu ja henkisillä asioilla vääränlainen leikkiminen. Jos hurahtaminen tuo hänelle iloisuutta ja onnellisuutta, ja siitä on hänelle jotain hyötyä vaikeina aikoina, anna olla, se menee kyllä ohi. Mutta jos toisen käytös menee yli; hän luulee saavansa haukkua muiden lapsia "huonoista energioista" jne, niin silloin pitää osata avata suunsa ja sano että nyt riittää. Älä pelkää hänen reaktiotaan, mutta tee selkeä raja sille mitä hyväksyt ja mitä et. Minä en ainakaan hyväksyisi oman lapseni arvostelemista. Ihan sama onko hurahtanut vai ei. Ja tosiaan sinun kannattaisi myös miettiä mitä sinä saat tästä ystävyydestä? Jotain? Et mitään? Jos välität hänestä, pysyt lähellä jotta voit auttaa sitten jos kunnollinen romahtaminen tapahtuu. Ei siis tarvitse laittaa välejä poikki, mutta kannattaa tiedostaa että mielenterveysongelmien alueella liikutaan. Tuollainen ihminen tarvisi paljon rankkaa liikuntaa ja ihan muuta seuraa kuin enkelihörhöt. Kiellä häntä puhumasta näistä asioista sinulle, ja sano silti arvostavasi ystävyyttänne (vaikka et oikeasti siitä mitään tällä hetkellä saakkaan).
Sen perusteella mitä ap on kertonut, kuulostaa siltä, että kaikki järkipohjainen kritiikki valuu tämän ystävän tajunnasta kuin vesi hanhen selästä. Jos tämä enkeliusko nyt tosiaan täyttää jotain valtavaa tyhjiötä ystävän elämässä, kaikki defenssit menevät varmaan heti täysillä päälle kun uskoa vähänkin kritisoi. Eihän hänellä ole välttämättä ns. "varaa" keskittyä elämässään muuhun, jos taustalla on tosiaan esimerkiksi pahoja mt-ongelmia, ja arkitodellisuutta on siten vaikeaa kohdata ilman enkeleitä, energioita ja chakroja turvatyynynä, joilla selittää kaikki vastoinkäymiset ja valaa jotain uskoa paremmasta.
Ystävän lapsen tilanne mietityttää kyllä todella minuakin. Yhteiskunnan funktionaaliseksi jäseneksi ei kasveta uskomalla, että suhteita muihin ihmisiin kannattaa muodostaa yksinomaan energiakenttien ja aurojen avulla, ja että itse on erityinen indigo-kristalli-sateenkaari-purppura-yksisarvinen. Voisi kuvitella, että tuolla tavoin kasvatetusta ihmisestä tulee tyly ja itserakas :/ Lapsi haluaa tietenkin kuulla vanhemmaltaan olevansa erityinen, ja imee varmasti kuin pesusieni tällaiset jutut. Lapselle on lisäksi varmasti vaikeaa havaita, että oman äidin suhtautuminen maailmaan ei ole ehkä paras mahdollinen, sillä vanhempi on usein ehdoton auktoriteetti. Minä kasvoin uskonnollisessa perheessä, ja vaikka olen jo kymmenisen vuotta ollut niistä piireistä erilläni, huomaan silti silloin tällöin noudattavani joitain uskonnon värittämiä ajatuskaavoja. Tilanne olisi siksi lapsenkin kannalta tärkeä saada puretuksi, mutta jos ap:n ystävä ei kuuntele järkipuhetta, se on todella hankalaa. Pelkän enkeliuskon perusteella ei varmaan voi vielä lasuja alkaa tekemään.
-123
minä tekisin koska tuossa ei ole kyse pelkästä enkeliuskosta vaan eräänlaisesta henkisestä väkivallasta jota hän lapsensa kasvatuksessa käyttää. Tuollainen lapsi joutuu kovaan kouluun kun huomaa ettei maailma pyörikään hänen ympärillään vaan hän on yksi muiden tavislasten joukossa. Lisäksi noiden energioiden tunteminen ja kaikki muu hölynpöly viestejä myöten kertoo ettei ole terveellä pohjalla tuo homma. Tuossa on vaara että liukuu huomaamatta arkitodellisuudesta joillekin sellaisille tasoille joilla ei ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa. Ainakin tuo ihminen tarvitsisi terapiaa. Se että syyttää omista paskoista fiiliksistään kaikkia muita on totaalista sokeutta omalle keskivertoihmisyydelle. Hänhän on ylentänyt itsensä aivan erikoistapaukseksi ja tekee lapsestaan samanlaista epäihmistä. Se että enkelit tunnetaan uskonnoissa, ei tee hänen jutuistaan yhtään terveempiä. Hän saa viestejä ja jos sanoisi saavansa viestejä kiviltä tai avaruusolennoilta, hänet toimitettaisiin hoitoon, mutta koska kyse on enkeleistä niin hänen annetaan seota rauhassa. Niinhän tuossa tulee käymään. Ote todellisuudesta on jo irronnut ja se irtoaa koko ajan pahemmin. Lapsen takia toivon että saisi jotain apua ennen kuin tekee peruuttamatonta vahinkoa lapsen terveelle kasvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "valoa" välittävä ihminen ottaa hintaa hyvyydestään, kyseessä on markkinavoimat eikä enkelivoimat. Jos henkisissä arvoissa on hintalappu perässä, on aika kyseenalaistaa hieman.
Jokainen pölyhiukkasen aiheuttama valopallo valokuvassa ei ole enkeli. Sadepisaratkaan eivät ole enkeleitä.
Ihminen ei ihan koko kohtaloaan kutsu itse luokseen, sellaisen vihjaaminen on alentavaa esimerkiksi suhteessa vakavasti sairastuneen lapsen elämään.
Vaihtoehtotieteiden ja -parannusten tyrkyttäjien tulisi myös kantaa vastuu tekemisistään ja uskotteluistaan mikäli vaikkapa vakavasti sairaan ihmisen tilanne huononee vääriä neuvoja uskomalla.
Mikään taivaan tai Narnian valo ei terveellä järjellä ajateltuna kehota ketään asettumaan toisen yläpuolelle ja kokemaan olemaan normaalia valaistuneempi ja okralapsia synnyttävämpi. Ihmisillä on monenlaisia tapoja yrittää ylentää itseään ja nämä tällaiset ovat niistä ovelimpia koska ihminen onnistuu siinä sumuttamaan myös itseään.
Terveisiä vaan tutuille.
Kommentoimatta muuta kuin ensimmäistä pointtiasi. Oletko sitä mieltä että myös pappien ja muiden seurakunnassa kutsumuksen pohjalta toimivien työntekijöiden pitäisi tehdä työtä maksutta?
Jos ihminen "välittää valoa" tai tekee hengellistä/henkistä auttamistyötä ilmaiseksi se tarkoittaa työikäisellä sitä, että hänen pitäisi käyttää siihen töidenjälkeistä vapaa-aikaansa, joka on rajallista ja monilla perhe-elämän täyttämää. Toinen vaihtoehto olisi että tyyppi on vaikkapa työtön ja ehtii hoitaa toisia ilmaiseksi.
Minä en näe yhtään mitään pahaa siinä, että joku valitseekin tehdä tuota hommaa leipätyökseen, silloin hänellä on ainakin aikaa tehdä sitä.
Mun mielestä nää enkelijutut ei liity nykyiseen kristinuskoon juuri ollenkaan, joten en viitannut pappeihin ja apotteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä nyt haukuta maan rakoon tätä tapausta. En usko että lapsi kasvaa pahasti kieroon, jos vähän uskotellaan että hän on erikoinen jollain tapaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, hän on nyt löytänyt enkeliuskon. Tehköö sillä mitä haluaa. Onhan täällä Suomessa paljon kristittyjäkin, jotka uskottelevat lapsilleen sitä sun tätä.Mutta kaksi asiaa on hyvä muistaa:
a) Aidosti uskoon tuleva ihminen ei tyrkytä omaa uskoaan muille
b) Ylimielisyys on huono piirre, josta myös näiden "mukamas henkistyvien" ihmisten pitää päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Anna hänelle aikaa. Olla keskenään. Järkiintyy, jos on järkiintyäkseen, ei ole sinun asiasi alentua hänen tasolleen ja alkaa agitoimaan häntä pois omista uskomuksistaan. Jos tilanne kärjistyy liikaa, niin ole rehellinen omasta kokemuksestasi- siitä miten koet hänen toimintansa loukkaavan Sinua.
Rehellisyydellä voi toki saada riidan aikaiseksi, mutta ainakaan ei tarvitse valehdella.
Lähisukulainen kesti vastaavaa ystävätärtään monta vuotta, mutta aasin selkä katkesi sukulaisen äidin kuoltua. Ystävätär teki aika rankkoja arvioita sielun eteenpäin siirtymisestä. (Asia, jota ei todellakaan halua ajatella siinä tilanteessa.) Sukulaiseni ilmaisi loukkaantuneensa, eikä ollut tekemisissä vähään aikaan. Sinä aikana ystävätär oli ilmeisesti mennyt itseensä, ja myöhemmin pyysi oma-aloitteisesti anteeksi käytöstään.
Jos ystäväsi on pohjimmiltaan fiksu ihminen, on mahdollista, että hän ajan kanssa alkaa tarkastelemaan omaa toimintaansa. Jos ei- niin todennäköisyys on pienempi. Aika näyttää.
Muista, että koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Tuli mieleeni tästä kirjoituksestasi oma "tarinani". Vanhin ystäväni on aina ollut uskovainen, minä en minkään sortin. Se, etten allekirjoita kristinuskoa on auttanut kestämään hänen ajatteluaan ja sen, ettei mulle ei ole syntynyt "oppiriitoja" ystäväni kanssa, koska kaikki mitä hän puhuu uskonsa opinkappaleista on ollut mulle se ja sama (kunhan se ei vahingoita ketään). Hänellä on ollut uskonnollisesti ajatellen välillä todella tiukkojakin näkemyksiä, kieltää mm. naispappeuden eikä hyväksy enää luterilaista kirkkoa, eikä ekumeniaa (yhteistyötä muiden kirkkojen kanssa), koska se on hänen mielestään (minusta huvittavasti) harhaoppia, mutta hän on saanut siitä lohtua ja jotain raameja elämälleen joten mikäpä siinä.
No. Sitten minulla oli suuria mullistuksia elämässä ja enkelit ja muu valojuttu tuli tutuksi ja sain niistä paljon apua ja kokemukseni ovat minulle aivan todellisia. Olemme aina välillä jutelleet ystäväni kanssa uskon asioista ja niin juttelimme taas. Kerroin hänelle, että olen saanut apua odottamattomalta taholta eli ns. maailmankaikkeudelta ja jostain suuremmasta, josta en hahmota mitä se on, mutta että se on auttanut minua paljon, lohduttanut, jne. Enkä siis todellakaan tuputtanut hänelle mitään enkä tehnyt arvioita hänen elämästään.
Niin ystäväni alkoikin sanoa minulle, että kaikki kokemani oli suunnilleen saatanasta ja pahaa ja vaikka mitä. Varmaan voisi sanoa juuri jotain tuollaista mitä ystäväsi äidistä oli sanottu.
Loukkaannuin kyllä hänelle, olen antanut hänen uskoa tavallaan, mutta hän ei osannut kunnioittaa samaa minulle. Jotenkin sitä turhautuu, kun joku antaa jonkun uskonnon tmv. mennä sen edelle, miten itse näkee ystävänsä. Tai ehkä ei näekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedätkö ystäväsi suhtautumista kristinuskoon? Monihan suomalainen on tapakristitty ja vaikka usko/nto ei niin arjessa näkyisikään niin haluaa tietyissä raameissa toimia sen mukaisesti tai olla toimimatta täysin sitä vastaan. Silti sitä helposti tempautuu mukaan moneenkin asiaan, jota ei tule varsinaisesti ajatelleeksi.
Jos ystäväsi on jollain tasolla kristitty, häntä olisi hyvä valistaa siitä, että nämä enkelit ovat joko mielikuvituksen tuotetta tai sitten jos ovat todellisia niin sen toisen voiman palveluksessa olevia henkiolentoja, mikä on toki vielä pahempi vaihtoehto. Kristilliset enkelit eivät Raamatun ilmoituksen mukaan toimi näin ja Raamatussa varoitetaan ihmisiä siitä, ettei heidän tule yrittää ottaa yhteyttä henkimaailmaan.
Tiedän vain sen ettei hän kuulu kirkkoon eli tuskin kristinusko ainakaan liittyy hänen enkelijuttuihinsa.
Korostan vielä ettei ollut tarkoitus ivata tätä ystävää kuten joku viestissään väitti. Kuten sanoin niin aluksi hieman innostuin itsekin tästä kun ystävällä oli vielä jollain tapaa hyvätahtoinen ote tuohon touhuun, ei tuputtanut, ei katkaissut välejä kehenkään ja omasi huumorintajun. Uskon itsekin tietyllä tapaa henkisen puolen olemassa oloon, joten oli mielenkiintoista että ystäväkin oli löytänyt tämän puolen ja vienyt asiaa eteenpäinkin. Mutta kuten aloituksen kuvaus osoittaa niin homma alkoi mennä yli siinä määrin ettei se oli enää mukavaa. Sen sijaa että saisin tapaamisistamme hyvän mielen, kuten ystävien seurasta voisi odottaa, niin tulee lähinnä ahdistus ja tuntuu vaa että hän syöttää tuota enkelijuttua joka tuutista. Ihan jo se että juteltaisiin kuulumisista, on mahdotonta koska heti aihe käännetään enkelijuttuihin. Minusta myös ystävän välittämät "viestit" ja kokemat energiat ja aurat on usein tosi negatiivisia eikä häntä yhtään häiritse kertoa ikäviä viestejäkään lähipiirilleen. Siitäkään huolimatta etteivät kaikki näitä oikeasti halua. En halua itsekään. Lähinnä mietin, että voiko ystävyytemme edes palata enää ennalleen vaan onko vaihtoehtona tosiaan välit poikki tai sitten se että kuuntelen tuota jauhantaa luoja ties kuinka kauan. Olen kyllä ollut kärsivällinen vaikka olen kaivannut jo pidemmän aikaa muutakin puheenaihetta kun enkeliteeman. Jotenkin mun lapseen ja mieheen liittyvät "viestit" ja "energiat" menee jo sille osastolle että alkaa ärsyttää. Ystäväni voisi tietää mitä meille oikeasti kuuluu jos viitsisi kuunnella ja olla läsnä ihan tässä todellisuudessa eikä omissa henkimaailmoissaan!
ap
Mikset voi sanoa hänelle suoraan, että et halua kuulla enää yhtään enkelijuttua? Etkä halua mitään tulkintoja perheestäsi, varsinkin koska ne kaikki ovat olleet vääriä! Tällaiselle "väärin" hurahtaneelle ihmiselle kannattaa sanoa suoraan, ja vain läheinen ihminen voi tehdä näin. Hän tietenkin aluksi varmaan suuttuu, mutta ehkä saa vähän ajattelemisen aihetta. Henkistyminen on täysin eri asia, kuin kuvittelu ja henkisillä asioilla vääränlainen leikkiminen. Jos hurahtaminen tuo hänelle iloisuutta ja onnellisuutta, ja siitä on hänelle jotain hyötyä vaikeina aikoina, anna olla, se menee kyllä ohi. Mutta jos toisen käytös menee yli; hän luulee saavansa haukkua muiden lapsia "huonoista energioista" jne, niin silloin pitää osata avata suunsa ja sano että nyt riittää. Älä pelkää hänen reaktiotaan, mutta tee selkeä raja sille mitä hyväksyt ja mitä et. Minä en ainakaan hyväksyisi oman lapseni arvostelemista. Ihan sama onko hurahtanut vai ei. Ja tosiaan sinun kannattaisi myös miettiä mitä sinä saat tästä ystävyydestä? Jotain? Et mitään? Jos välität hänestä, pysyt lähellä jotta voit auttaa sitten jos kunnollinen romahtaminen tapahtuu. Ei siis tarvitse laittaa välejä poikki, mutta kannattaa tiedostaa että mielenterveysongelmien alueella liikutaan. Tuollainen ihminen tarvisi paljon rankkaa liikuntaa ja ihan muuta seuraa kuin enkelihörhöt. Kiellä häntä puhumasta näistä asioista sinulle, ja sano silti arvostavasi ystävyyttänne (vaikka et oikeasti siitä mitään tällä hetkellä saakkaan).
Sen perusteella mitä ap on kertonut, kuulostaa siltä, että kaikki järkipohjainen kritiikki valuu tämän ystävän tajunnasta kuin vesi hanhen selästä. Jos tämä enkeliusko nyt tosiaan täyttää jotain valtavaa tyhjiötä ystävän elämässä, kaikki defenssit menevät varmaan heti täysillä päälle kun uskoa vähänkin kritisoi. Eihän hänellä ole välttämättä ns. "varaa" keskittyä elämässään muuhun, jos taustalla on tosiaan esimerkiksi pahoja mt-ongelmia, ja arkitodellisuutta on siten vaikeaa kohdata ilman enkeleitä, energioita ja chakroja turvatyynynä, joilla selittää kaikki vastoinkäymiset ja valaa jotain uskoa paremmasta.
Ystävän lapsen tilanne mietityttää kyllä todella minuakin. Yhteiskunnan funktionaaliseksi jäseneksi ei kasveta uskomalla, että suhteita muihin ihmisiin kannattaa muodostaa yksinomaan energiakenttien ja aurojen avulla, ja että itse on erityinen indigo-kristalli-sateenkaari-purppura-yksisarvinen. Voisi kuvitella, että tuolla tavoin kasvatetusta ihmisestä tulee tyly ja itserakas :/ Lapsi haluaa tietenkin kuulla vanhemmaltaan olevansa erityinen, ja imee varmasti kuin pesusieni tällaiset jutut. Lapselle on lisäksi varmasti vaikeaa havaita, että oman äidin suhtautuminen maailmaan ei ole ehkä paras mahdollinen, sillä vanhempi on usein ehdoton auktoriteetti. Minä kasvoin uskonnollisessa perheessä, ja vaikka olen jo kymmenisen vuotta ollut niistä piireistä erilläni, huomaan silti silloin tällöin noudattavani joitain uskonnon värittämiä ajatuskaavoja. Tilanne olisi siksi lapsenkin kannalta tärkeä saada puretuksi, mutta jos ap:n ystävä ei kuuntele järkipuhetta, se on todella hankalaa. Pelkän enkeliuskon perusteella ei varmaan voi vielä lasuja alkaa tekemään.
-123
minä tekisin koska tuossa ei ole kyse pelkästä enkeliuskosta vaan eräänlaisesta henkisestä väkivallasta jota hän lapsensa kasvatuksessa käyttää. Tuollainen lapsi joutuu kovaan kouluun kun huomaa ettei maailma pyörikään hänen ympärillään vaan hän on yksi muiden tavislasten joukossa. Lisäksi noiden energioiden tunteminen ja kaikki muu hölynpöly viestejä myöten kertoo ettei ole terveellä pohjalla tuo homma. Tuossa on vaara että liukuu huomaamatta arkitodellisuudesta joillekin sellaisille tasoille joilla ei ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa. Ainakin tuo ihminen tarvitsisi terapiaa. Se että syyttää omista paskoista fiiliksistään kaikkia muita on totaalista sokeutta omalle keskivertoihmisyydelle. Hänhän on ylentänyt itsensä aivan erikoistapaukseksi ja tekee lapsestaan samanlaista epäihmistä. Se että enkelit tunnetaan uskonnoissa, ei tee hänen jutuistaan yhtään terveempiä. Hän saa viestejä ja jos sanoisi saavansa viestejä kiviltä tai avaruusolennoilta, hänet toimitettaisiin hoitoon, mutta koska kyse on enkeleistä niin hänen annetaan seota rauhassa. Niinhän tuossa tulee käymään. Ote todellisuudesta on jo irronnut ja se irtoaa koko ajan pahemmin. Lapsen takia toivon että saisi jotain apua ennen kuin tekee peruuttamatonta vahinkoa lapsen terveelle kasvulle.
Tuo on kyllä hyvä pointti, mutta eri asia on, osaisivatko sos.viranomaiset ottaa tilannetta tarpeeksi vakavasti. Uskonnollisuus ja lapsen kasvattaminen uskoon kun ovat Suomessa kuitenkin ihan laillisia asioita, vaikka esimerkiksi todella monessa lahkossa tämä kasvatus tapahtuu vähintään piiloisen väkivallan ja pelottelun kautta. Tämän olen itsekin omien kokemusten kautta havainnut. Minustakin olisi todella tärkeää, että ystävän perhe ja erityisesti lapsi saisivat jonkinlaista apua, mutta sitä voi olla ulkopuolisen todella vaikea heille järjestää.
(133 oli siis kirjoittaja nro. 123)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä nyt haukuta maan rakoon tätä tapausta. En usko että lapsi kasvaa pahasti kieroon, jos vähän uskotellaan että hän on erikoinen jollain tapaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, hän on nyt löytänyt enkeliuskon. Tehköö sillä mitä haluaa. Onhan täällä Suomessa paljon kristittyjäkin, jotka uskottelevat lapsilleen sitä sun tätä.Mutta kaksi asiaa on hyvä muistaa:
a) Aidosti uskoon tuleva ihminen ei tyrkytä omaa uskoaan muille
b) Ylimielisyys on huono piirre, josta myös näiden "mukamas henkistyvien" ihmisten pitää päästä yli.
Ajattelin ihan samaa. Vaikka tuo äiti ei olisi hörähtänyt enkelijuttuihin niin lapsi saisi samat virheet vanhemmaltaan kuitenkin. Turha se on enkelijuttuja siitä syyttää. Minunkin äitini oli ylijärkevä neuroottinen vastuunkantaja ja teki minusta ihan hullun sillä. Olen saanut aikuisena sitten parsia kokoon itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedätkö ystäväsi suhtautumista kristinuskoon? Monihan suomalainen on tapakristitty ja vaikka usko/nto ei niin arjessa näkyisikään niin haluaa tietyissä raameissa toimia sen mukaisesti tai olla toimimatta täysin sitä vastaan. Silti sitä helposti tempautuu mukaan moneenkin asiaan, jota ei tule varsinaisesti ajatelleeksi.
Jos ystäväsi on jollain tasolla kristitty, häntä olisi hyvä valistaa siitä, että nämä enkelit ovat joko mielikuvituksen tuotetta tai sitten jos ovat todellisia niin sen toisen voiman palveluksessa olevia henkiolentoja, mikä on toki vielä pahempi vaihtoehto. Kristilliset enkelit eivät Raamatun ilmoituksen mukaan toimi näin ja Raamatussa varoitetaan ihmisiä siitä, ettei heidän tule yrittää ottaa yhteyttä henkimaailmaan.
Tiedän vain sen ettei hän kuulu kirkkoon eli tuskin kristinusko ainakaan liittyy hänen enkelijuttuihinsa.
Korostan vielä ettei ollut tarkoitus ivata tätä ystävää kuten joku viestissään väitti. Kuten sanoin niin aluksi hieman innostuin itsekin tästä kun ystävällä oli vielä jollain tapaa hyvätahtoinen ote tuohon touhuun, ei tuputtanut, ei katkaissut välejä kehenkään ja omasi huumorintajun. Uskon itsekin tietyllä tapaa henkisen puolen olemassa oloon, joten oli mielenkiintoista että ystäväkin oli löytänyt tämän puolen ja vienyt asiaa eteenpäinkin. Mutta kuten aloituksen kuvaus osoittaa niin homma alkoi mennä yli siinä määrin ettei se oli enää mukavaa. Sen sijaa että saisin tapaamisistamme hyvän mielen, kuten ystävien seurasta voisi odottaa, niin tulee lähinnä ahdistus ja tuntuu vaa että hän syöttää tuota enkelijuttua joka tuutista. Ihan jo se että juteltaisiin kuulumisista, on mahdotonta koska heti aihe käännetään enkelijuttuihin. Minusta myös ystävän välittämät "viestit" ja kokemat energiat ja aurat on usein tosi negatiivisia eikä häntä yhtään häiritse kertoa ikäviä viestejäkään lähipiirilleen. Siitäkään huolimatta etteivät kaikki näitä oikeasti halua. En halua itsekään. Lähinnä mietin, että voiko ystävyytemme edes palata enää ennalleen vaan onko vaihtoehtona tosiaan välit poikki tai sitten se että kuuntelen tuota jauhantaa luoja ties kuinka kauan. Olen kyllä ollut kärsivällinen vaikka olen kaivannut jo pidemmän aikaa muutakin puheenaihetta kun enkeliteeman. Jotenkin mun lapseen ja mieheen liittyvät "viestit" ja "energiat" menee jo sille osastolle että alkaa ärsyttää. Ystäväni voisi tietää mitä meille oikeasti kuuluu jos viitsisi kuunnella ja olla läsnä ihan tässä todellisuudessa eikä omissa henkimaailmoissaan!
ap
Mikset voi sanoa hänelle suoraan, että et halua kuulla enää yhtään enkelijuttua? Etkä halua mitään tulkintoja perheestäsi, varsinkin koska ne kaikki ovat olleet vääriä! Tällaiselle "väärin" hurahtaneelle ihmiselle kannattaa sanoa suoraan, ja vain läheinen ihminen voi tehdä näin. Hän tietenkin aluksi varmaan suuttuu, mutta ehkä saa vähän ajattelemisen aihetta. Henkistyminen on täysin eri asia, kuin kuvittelu ja henkisillä asioilla vääränlainen leikkiminen. Jos hurahtaminen tuo hänelle iloisuutta ja onnellisuutta, ja siitä on hänelle jotain hyötyä vaikeina aikoina, anna olla, se menee kyllä ohi. Mutta jos toisen käytös menee yli; hän luulee saavansa haukkua muiden lapsia "huonoista energioista" jne, niin silloin pitää osata avata suunsa ja sano että nyt riittää. Älä pelkää hänen reaktiotaan, mutta tee selkeä raja sille mitä hyväksyt ja mitä et. Minä en ainakaan hyväksyisi oman lapseni arvostelemista. Ihan sama onko hurahtanut vai ei. Ja tosiaan sinun kannattaisi myös miettiä mitä sinä saat tästä ystävyydestä? Jotain? Et mitään? Jos välität hänestä, pysyt lähellä jotta voit auttaa sitten jos kunnollinen romahtaminen tapahtuu. Ei siis tarvitse laittaa välejä poikki, mutta kannattaa tiedostaa että mielenterveysongelmien alueella liikutaan. Tuollainen ihminen tarvisi paljon rankkaa liikuntaa ja ihan muuta seuraa kuin enkelihörhöt. Kiellä häntä puhumasta näistä asioista sinulle, ja sano silti arvostavasi ystävyyttänne (vaikka et oikeasti siitä mitään tällä hetkellä saakkaan).
Sen perusteella mitä ap on kertonut, kuulostaa siltä, että kaikki järkipohjainen kritiikki valuu tämän ystävän tajunnasta kuin vesi hanhen selästä. Jos tämä enkeliusko nyt tosiaan täyttää jotain valtavaa tyhjiötä ystävän elämässä, kaikki defenssit menevät varmaan heti täysillä päälle kun uskoa vähänkin kritisoi. Eihän hänellä ole välttämättä ns. "varaa" keskittyä elämässään muuhun, jos taustalla on tosiaan esimerkiksi pahoja mt-ongelmia, ja arkitodellisuutta on siten vaikeaa kohdata ilman enkeleitä, energioita ja chakroja turvatyynynä, joilla selittää kaikki vastoinkäymiset ja valaa jotain uskoa paremmasta.
Ystävän lapsen tilanne mietityttää kyllä todella minuakin. Yhteiskunnan funktionaaliseksi jäseneksi ei kasveta uskomalla, että suhteita muihin ihmisiin kannattaa muodostaa yksinomaan energiakenttien ja aurojen avulla, ja että itse on erityinen indigo-kristalli-sateenkaari-purppura-yksisarvinen. Voisi kuvitella, että tuolla tavoin kasvatetusta ihmisestä tulee tyly ja itserakas :/ Lapsi haluaa tietenkin kuulla vanhemmaltaan olevansa erityinen, ja imee varmasti kuin pesusieni tällaiset jutut. Lapselle on lisäksi varmasti vaikeaa havaita, että oman äidin suhtautuminen maailmaan ei ole ehkä paras mahdollinen, sillä vanhempi on usein ehdoton auktoriteetti. Minä kasvoin uskonnollisessa perheessä, ja vaikka olen jo kymmenisen vuotta ollut niistä piireistä erilläni, huomaan silti silloin tällöin noudattavani joitain uskonnon värittämiä ajatuskaavoja. Tilanne olisi siksi lapsenkin kannalta tärkeä saada puretuksi, mutta jos ap:n ystävä ei kuuntele järkipuhetta, se on todella hankalaa. Pelkän enkeliuskon perusteella ei varmaan voi vielä lasuja alkaa tekemään.
-123
minä tekisin koska tuossa ei ole kyse pelkästä enkeliuskosta vaan eräänlaisesta henkisestä väkivallasta jota hän lapsensa kasvatuksessa käyttää. Tuollainen lapsi joutuu kovaan kouluun kun huomaa ettei maailma pyörikään hänen ympärillään vaan hän on yksi muiden tavislasten joukossa. Lisäksi noiden energioiden tunteminen ja kaikki muu hölynpöly viestejä myöten kertoo ettei ole terveellä pohjalla tuo homma. Tuossa on vaara että liukuu huomaamatta arkitodellisuudesta joillekin sellaisille tasoille joilla ei ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa. Ainakin tuo ihminen tarvitsisi terapiaa. Se että syyttää omista paskoista fiiliksistään kaikkia muita on totaalista sokeutta omalle keskivertoihmisyydelle. Hänhän on ylentänyt itsensä aivan erikoistapaukseksi ja tekee lapsestaan samanlaista epäihmistä. Se että enkelit tunnetaan uskonnoissa, ei tee hänen jutuistaan yhtään terveempiä. Hän saa viestejä ja jos sanoisi saavansa viestejä kiviltä tai avaruusolennoilta, hänet toimitettaisiin hoitoon, mutta koska kyse on enkeleistä niin hänen annetaan seota rauhassa. Niinhän tuossa tulee käymään. Ote todellisuudesta on jo irronnut ja se irtoaa koko ajan pahemmin. Lapsen takia toivon että saisi jotain apua ennen kuin tekee peruuttamatonta vahinkoa lapsen terveelle kasvulle.
Tuo on kyllä hyvä pointti, mutta eri asia on, osaisivatko sos.viranomaiset ottaa tilannetta tarpeeksi vakavasti. Uskonnollisuus ja lapsen kasvattaminen uskoon kun ovat Suomessa kuitenkin ihan laillisia asioita, vaikka esimerkiksi todella monessa lahkossa tämä kasvatus tapahtuu vähintään piiloisen väkivallan ja pelottelun kautta. Tämän olen itsekin omien kokemusten kautta havainnut. Minustakin olisi todella tärkeää, että ystävän perhe ja erityisesti lapsi saisivat jonkinlaista apua, mutta sitä voi olla ulkopuolisen todella vaikea heille järjestää.
Ei tällaiseen asiaan voi ystävä mennä sotkeutumaan (kutsumalla ls-viranomaisia apuun). Kyllä jokaisella on oikeus opettaa lapselleen mitä itse uskoo. Sitähän kaikki muutkin uskontokunnat tekevät, miksei sitten new age-hörhöt? Aika viattomista ja naiveista asioista kuitenkin nyt kyse; kaveri puhuu energioista, ja kuvittelee näkevänsä asioita, sekä tekee vääriä tulkintoja. Tällaisen ihmisen voisi vaan palauttaa vähitellen maanpinnalle. Ei tarvitse ammattiapua, ellei varsinaisesti ala mennä pahan ahdistuksen tai psykoottisuuden puolelle. Jokaisella on vaikeita aikoja, ja jotkut ratkaisevat ongelmat näin; kieltämällä omat ongelmansa ja analysoimalla muita. Hyvä ystävä voisi puhua asiasta hänelle suoraan, eikä vaan haukkua palstalla. Eikä varsinkaan sotkemalla viranomaisia asiaan. Pahimmassa tapauksessa nainen voi menettää lapsensa, eikä kuitenkaan varmaan ole niin pahassa kunnossa? Mt-ongelmat ja epävakaus on eri asia kuin mielisairaus. Jos yhteys viranomaisiin otetaan, helposti hänet leimataan hulluksi, koska viranomaiset eivät tajua henkisistä asioista mitään. Antaa nyt tämän ihmisen kulkea omaa polkuaan. Ap voisi esim puhua hänelle järkeä, tai laittaa välit poikki, mutta selittämällä myös asian niin, ettei jaksa tällaista sekoilua ja hörhöilyä. Jos enkelihörhö alkaa kaipaamaan kaveriaan, ehkä hän alkaisi myös tajuta että oma käytös karkoittaa vanhat kaverit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä nyt haukuta maan rakoon tätä tapausta. En usko että lapsi kasvaa pahasti kieroon, jos vähän uskotellaan että hän on erikoinen jollain tapaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, hän on nyt löytänyt enkeliuskon. Tehköö sillä mitä haluaa. Onhan täällä Suomessa paljon kristittyjäkin, jotka uskottelevat lapsilleen sitä sun tätä.Mutta kaksi asiaa on hyvä muistaa:
a) Aidosti uskoon tuleva ihminen ei tyrkytä omaa uskoaan muille
b) Ylimielisyys on huono piirre, josta myös näiden "mukamas henkistyvien" ihmisten pitää päästä yli.
millä tavalla tuo lapsi tulee pärjäämään koulumaailmassa jos Matin tai Villen tai Emman suunnalta tulee epäsuotuisaa energiaa? Jos lapsi on henkisesti vahva hän varmaan rymistelee lapsuusvuotensa läpi äitinsä höpötyksistä huolimatta mutta jos kyseessä on herkkä lapsi (tai hänen tapauksessaan tietenkin "erityisherkkä") niin kyllä se hallaa tekee lapsen psyykelle kun ei voi toimia normaalisti yhteisön jäsenenä koska energiat. Aurat. Enkelien viestit. Miten tuo äiti kestää lapsensa uhmat ja murrosiät? Todennäköisesti hän on sitten aina syy äidin huonoihin fiiliksiin. Tuollainen palvonta äidin taholta kääntyy helposti siihen että kun haasteita tulee, kaikki on lapsen syytä. Worst case scenario: äiti alkaa uskomaan että lapsi onkin paholaisen riivaama. Ap, sinuna kysyisin apua joltakin alan ammattilaiselta mitä tehdä, he ovat varmastikin nähneet useammankin ihmisen menettävän todellisuudentajunsa ja osaavat sanoa onko tässä aihetta huoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "valoa" välittävä ihminen ottaa hintaa hyvyydestään, kyseessä on markkinavoimat eikä enkelivoimat. Jos henkisissä arvoissa on hintalappu perässä, on aika kyseenalaistaa hieman.
Jokainen pölyhiukkasen aiheuttama valopallo valokuvassa ei ole enkeli. Sadepisaratkaan eivät ole enkeleitä.
Ihminen ei ihan koko kohtaloaan kutsu itse luokseen, sellaisen vihjaaminen on alentavaa esimerkiksi suhteessa vakavasti sairastuneen lapsen elämään.
Vaihtoehtotieteiden ja -parannusten tyrkyttäjien tulisi myös kantaa vastuu tekemisistään ja uskotteluistaan mikäli vaikkapa vakavasti sairaan ihmisen tilanne huononee vääriä neuvoja uskomalla.
Mikään taivaan tai Narnian valo ei terveellä järjellä ajateltuna kehota ketään asettumaan toisen yläpuolelle ja kokemaan olemaan normaalia valaistuneempi ja okralapsia synnyttävämpi. Ihmisillä on monenlaisia tapoja yrittää ylentää itseään ja nämä tällaiset ovat niistä ovelimpia koska ihminen onnistuu siinä sumuttamaan myös itseään.
Terveisiä vaan tutuille.
Kommentoimatta muuta kuin ensimmäistä pointtiasi. Oletko sitä mieltä että myös pappien ja muiden seurakunnassa kutsumuksen pohjalta toimivien työntekijöiden pitäisi tehdä työtä maksutta?
Jos ihminen "välittää valoa" tai tekee hengellistä/henkistä auttamistyötä ilmaiseksi se tarkoittaa työikäisellä sitä, että hänen pitäisi käyttää siihen töidenjälkeistä vapaa-aikaansa, joka on rajallista ja monilla perhe-elämän täyttämää. Toinen vaihtoehto olisi että tyyppi on vaikkapa työtön ja ehtii hoitaa toisia ilmaiseksi.
Minä en näe yhtään mitään pahaa siinä, että joku valitseekin tehdä tuota hommaa leipätyökseen, silloin hänellä on ainakin aikaa tehdä sitä.
Mun mielestä nää enkelijutut ei liity nykyiseen kristinuskoon juuri ollenkaan, joten en viitannut pappeihin ja apotteihin.
Eiväthän ne teologisesti liitykään kristinuskoon. Mutta samaa ihmisen tarvetta yhteenkuuluvuuteen, hengelliseen apuun ja johdatukseen ne täyttävät kuin kristinusko. Joten tuo kysymys oli täysin aiheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nyt haukuta maan rakoon tätä tapausta. En usko että lapsi kasvaa pahasti kieroon, jos vähän uskotellaan että hän on erikoinen jollain tapaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, hän on nyt löytänyt enkeliuskon. Tehköö sillä mitä haluaa. Onhan täällä Suomessa paljon kristittyjäkin, jotka uskottelevat lapsilleen sitä sun tätä.Mutta kaksi asiaa on hyvä muistaa:
a) Aidosti uskoon tuleva ihminen ei tyrkytä omaa uskoaan muille
b) Ylimielisyys on huono piirre, josta myös näiden "mukamas henkistyvien" ihmisten pitää päästä yli.
millä tavalla tuo lapsi tulee pärjäämään koulumaailmassa jos Matin tai Villen tai Emman suunnalta tulee epäsuotuisaa energiaa? Jos lapsi on henkisesti vahva hän varmaan rymistelee lapsuusvuotensa läpi äitinsä höpötyksistä huolimatta mutta jos kyseessä on herkkä lapsi (tai hänen tapauksessaan tietenkin "erityisherkkä") niin kyllä se hallaa tekee lapsen psyykelle kun ei voi toimia normaalisti yhteisön jäsenenä koska energiat. Aurat. Enkelien viestit. Miten tuo äiti kestää lapsensa uhmat ja murrosiät? Todennäköisesti hän on sitten aina syy äidin huonoihin fiiliksiin. Tuollainen palvonta äidin taholta kääntyy helposti siihen että kun haasteita tulee, kaikki on lapsen syytä. Worst case scenario: äiti alkaa uskomaan että lapsi onkin paholaisen riivaama. Ap, sinuna kysyisin apua joltakin alan ammattilaiselta mitä tehdä, he ovat varmastikin nähneet useammankin ihmisen menettävän todellisuudentajunsa ja osaavat sanoa onko tässä aihetta huoleen.
Pirskottelee päälleen varmaan mustaa suolaa tai jotain? Miksi ajattelet lapsen olevan aivoton, joka matkii äitiään kaikessa tai tekee just kuten äitinsä sanoo?
Jos lapsi vaikuttaa ylimieliseltä niin takana harvoin on aito oikea usko omasta paremmuudesta. Pikemminkn sen kompensaatio, että olen huonompi kuin muut. Eli ei tartte kantaa huolta että kyseinen lapsi jotenkin jyräisi ketään, joka osaa pitää puolensa. Opeta sinä sitä omille lapsillesi sen sijaan, että koitat vahtia niin kauheasti sitä mitä muut tekevät. Ihan kaikella ystävällisyydellä. Pääset niin helpoimmalla. Kun ei se kuitenkaan sinun elämääsi ole se ap:n ystävän ja hänen lapsensa elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nyt haukuta maan rakoon tätä tapausta. En usko että lapsi kasvaa pahasti kieroon, jos vähän uskotellaan että hän on erikoinen jollain tapaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, hän on nyt löytänyt enkeliuskon. Tehköö sillä mitä haluaa. Onhan täällä Suomessa paljon kristittyjäkin, jotka uskottelevat lapsilleen sitä sun tätä.Mutta kaksi asiaa on hyvä muistaa:
a) Aidosti uskoon tuleva ihminen ei tyrkytä omaa uskoaan muille
b) Ylimielisyys on huono piirre, josta myös näiden "mukamas henkistyvien" ihmisten pitää päästä yli.
millä tavalla tuo lapsi tulee pärjäämään koulumaailmassa jos Matin tai Villen tai Emman suunnalta tulee epäsuotuisaa energiaa? Jos lapsi on henkisesti vahva hän varmaan rymistelee lapsuusvuotensa läpi äitinsä höpötyksistä huolimatta mutta jos kyseessä on herkkä lapsi (tai hänen tapauksessaan tietenkin "erityisherkkä") niin kyllä se hallaa tekee lapsen psyykelle kun ei voi toimia normaalisti yhteisön jäsenenä koska energiat. Aurat. Enkelien viestit. Miten tuo äiti kestää lapsensa uhmat ja murrosiät? Todennäköisesti hän on sitten aina syy äidin huonoihin fiiliksiin. Tuollainen palvonta äidin taholta kääntyy helposti siihen että kun haasteita tulee, kaikki on lapsen syytä. Worst case scenario: äiti alkaa uskomaan että lapsi onkin paholaisen riivaama. Ap, sinuna kysyisin apua joltakin alan ammattilaiselta mitä tehdä, he ovat varmastikin nähneet useammankin ihmisen menettävän todellisuudentajunsa ja osaavat sanoa onko tässä aihetta huoleen.
Höpsistä. Lapset osaavat olla kuuntelematta, niinkuin varmaan tiedät. Suurin osa äidin sanomista jutuista menee ohi korvien. Ei lasta kiinnosta enkelit tai aurat, eikä lapsi sellaisia mieti kun on tekemisissä omien ystäviensä kanssa. Jos äiti jatkaa hörhöilyään, lapsi vaan todennäköisesti viettää enemmän aikaa kavereidensa kanssa, eikä jaksa kuunnella äidin höpötyksiä. Lapsi saattaa myös tuoda äidin maanpinnalle, sanomalla että äiti puhut ihan tyhmiä. Ei kannata nyt villiintyä ihan pahimpia seknaarioita ajattelemaan. Tämä äiti on nyt hetkellisesti vähän pihalla, mutta varmaan tulee vielä järkiinsä. On niitä muitakin, jotka ovat hetkellisesti hurahtaneet johonkin. Sitten kun vaikeat ajat ovat ohi, varmasti osaavat itsekin nauraa koko asialle. Ainakin toivon näin. Jos psykoosiin asti mennään, sitten varmaan läheiset ystävät joutuvat auttamaan kyseistä henkilöä, esim hoitamalla lasta, jos ystävä joutuu sairaalahoitoon. Mutta eiköhän toivota että tällä tarinalla on vähän onnellisempi loppu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nyt haukuta maan rakoon tätä tapausta. En usko että lapsi kasvaa pahasti kieroon, jos vähän uskotellaan että hän on erikoinen jollain tapaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, hän on nyt löytänyt enkeliuskon. Tehköö sillä mitä haluaa. Onhan täällä Suomessa paljon kristittyjäkin, jotka uskottelevat lapsilleen sitä sun tätä.Mutta kaksi asiaa on hyvä muistaa:
a) Aidosti uskoon tuleva ihminen ei tyrkytä omaa uskoaan muille
b) Ylimielisyys on huono piirre, josta myös näiden "mukamas henkistyvien" ihmisten pitää päästä yli.
millä tavalla tuo lapsi tulee pärjäämään koulumaailmassa jos Matin tai Villen tai Emman suunnalta tulee epäsuotuisaa energiaa? Jos lapsi on henkisesti vahva hän varmaan rymistelee lapsuusvuotensa läpi äitinsä höpötyksistä huolimatta mutta jos kyseessä on herkkä lapsi (tai hänen tapauksessaan tietenkin "erityisherkkä") niin kyllä se hallaa tekee lapsen psyykelle kun ei voi toimia normaalisti yhteisön jäsenenä koska energiat. Aurat. Enkelien viestit. Miten tuo äiti kestää lapsensa uhmat ja murrosiät? Todennäköisesti hän on sitten aina syy äidin huonoihin fiiliksiin. Tuollainen palvonta äidin taholta kääntyy helposti siihen että kun haasteita tulee, kaikki on lapsen syytä. Worst case scenario: äiti alkaa uskomaan että lapsi onkin paholaisen riivaama. Ap, sinuna kysyisin apua joltakin alan ammattilaiselta mitä tehdä, he ovat varmastikin nähneet useammankin ihmisen menettävän todellisuudentajunsa ja osaavat sanoa onko tässä aihetta huoleen.
Jos lapsi on äitinsä mielestä kristallilapsi niin sehän on aina lapsensa puolella silloin se äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nyt haukuta maan rakoon tätä tapausta. En usko että lapsi kasvaa pahasti kieroon, jos vähän uskotellaan että hän on erikoinen jollain tapaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, hän on nyt löytänyt enkeliuskon. Tehköö sillä mitä haluaa. Onhan täällä Suomessa paljon kristittyjäkin, jotka uskottelevat lapsilleen sitä sun tätä.Mutta kaksi asiaa on hyvä muistaa:
a) Aidosti uskoon tuleva ihminen ei tyrkytä omaa uskoaan muille
b) Ylimielisyys on huono piirre, josta myös näiden "mukamas henkistyvien" ihmisten pitää päästä yli.
millä tavalla tuo lapsi tulee pärjäämään koulumaailmassa jos Matin tai Villen tai Emman suunnalta tulee epäsuotuisaa energiaa? Jos lapsi on henkisesti vahva hän varmaan rymistelee lapsuusvuotensa läpi äitinsä höpötyksistä huolimatta mutta jos kyseessä on herkkä lapsi (tai hänen tapauksessaan tietenkin "erityisherkkä") niin kyllä se hallaa tekee lapsen psyykelle kun ei voi toimia normaalisti yhteisön jäsenenä koska energiat. Aurat. Enkelien viestit. Miten tuo äiti kestää lapsensa uhmat ja murrosiät? Todennäköisesti hän on sitten aina syy äidin huonoihin fiiliksiin. Tuollainen palvonta äidin taholta kääntyy helposti siihen että kun haasteita tulee, kaikki on lapsen syytä. Worst case scenario: äiti alkaa uskomaan että lapsi onkin paholaisen riivaama. Ap, sinuna kysyisin apua joltakin alan ammattilaiselta mitä tehdä, he ovat varmastikin nähneet useammankin ihmisen menettävän todellisuudentajunsa ja osaavat sanoa onko tässä aihetta huoleen.
Sinänsä aika hassua että mulla oli juuri kuvatunkaltaisia ongelmia äitini kanssa joka oli se ylivastuullinen neuroottinen suorittaja. Ei voitu koskaan toimia normaalisti yhteisön jäseninä, koska äidillä oli ylikorostunut virheiden tekemisen tai virheelliseltä näyttämisen pelko. Ja se, mitä muutkin ajattelevat mistäkin. Ei kestänyt mun uhmaa vaan nujersi sen, murrosikää mulla ei saanut olla. Äidillä oli varmaan joku salainen loitsu, jolla esti sitä tulemasta. Eli mä varmaan luin äitiä niin, että jos haluan ruokaa ym edelleen niin on parempi olla tulematta murkkuikään.
Jos äiti olisi ajatellut mun olevan indigo- tai kristallilapsi niin se ois ollut tuohon verrattuna taatusti taivas!
Heh, omasta lähipiiristä löytyy vähän samansuuntainen tapaus. :) Paras ystäväni kiinnostui vastikään myös hengellisistä touhuista, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Itselleni tuo on vähän hankalaa, koska en ymmärrä näitä synkretistisiä new age -henkisiä "uskontoja" ollenkaan, näen ne jopa monessa mielessä eettisesti ongelmallisina. Tilanteeni on kuitenkin huomattavasti erilainen kuin sinulla ap, sillä ystäväni ei luojan kiitos puhu asiasta oikeastaan koskaan eikä siten tuputa hengellisyyttään muille. Arkielämää eivät siis meidän kanssakäymisessämme hallitse kristallit tai energiakentät.
Kuulostaa siltä, että ystäväsi täyttää noilla enkelijutuilla jotain tyhjiötä elämässään, eikä siksi kestä niiden kyseenalaistamista. Hänelle on varmaankin myös tärkeää nähdä itsensä ja lähipiirinsä (lapsensa) jotenkin erityisinä siksi, että pääsisi nousemaan hankalan arkitodellisuuden yläpuolelle, ja luomaan jotain taivaallista merkitystä elämälleen.
En totta puhuen tiedä, miten tuon tilanteen saisi rauhanomaisesti purettua. Enkelivouhotus näyttää tulleen jonkin sellaisen paikalle, joka ystäväsi elämästä aikaisemmin puuttui, ja jos hän ei kykene täyttämään sitä jollain muulla kuin nyt tällä enkeliuskolla, ei asialle voi oikeastaan tehdä yhtään mitään. On ystävästäsi itsestään kiinni huomata, miten yksitoikkoiseksi hänen maailmankatsomuksensa on mennyt, mutta jos elämän ainoa tarkoitus todellakin on hänelle tällä hetkellä tuo enkeliusko, sitä lienee turha odottaa. On todella vaikeaa luopua siitä ainoasta asiasta, joka antaa omalle elämälle sisältöä.