Lue keskustelun säännöt.
Onko se nyt niin kamalaa, jos lapsella ei ole sisaruksia?
09.03.2016 |
Meillä on 2.5-vuotias tyttö. Ensin ajateltiin tehdä toinen heti perään, mutta vielä tähän päivään mennessä ei vain ole tullut sellaista fiilistä, että olisimme halunneet. Mies on työelämässä eikä voi urasyistä jäädä perhevapaalle. Minulla on opiskelut kesken ja tarkoitus jatkaa syksyllä opintoja, kun tytär täyttää kolme. En halua viivyttää yliopisto-opintojani (4v. jäljellä) enää yhtään enempää. Vauva-arjen aloittaminen alusta esikoisen ollessa kouluikäinen tuntuu ihan hölmöltä. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että meille riittää tämä yksi lapsi.
Sukulaiset ja kaverit kauhistelee, kun olen alkanut vastata uteluihin toisesta lapsesta, että "tuskin koskaan". Olen luullut, että yksilapsisuus on yleistynyt, mutta ei näköjään meidän tuttavapiirissä. Kuitenkin pitäytyminen tässä yhdessä tuntuu päivä päivältä paremmalta ratkaisulta. Niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Kommentit (110)
Yksilapsisuus on paljon fiksumpaa kuin vääntää niitä mukuloita lisää koska ''pitää olla sisaruksia!!11'' ei ne sisarukset muuta tee kun tappelee keskenään ja siitä tulee tosi rankkaa ja parisuhteet kaatuu ja aikaa ei ole enää mihinkään muuhunku penskojen hoivaamiseen. Kaikki tuntemani ainokaiset ovat fiksuja ja itsevarmoja ihmisiä. Saavat kaiken huomion osakseen, ei tarvitse sisaruksen kanssa tapella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi lapsi ja enempää en hanki. Miksi ihmeessä hankkisin? Eikös olisi aika huono syy hankkia toinen VAIN siksi että esikoinen saisi sisaruksen?! :D
Mielestäni on väärin tehdä lapsi vain siksi, että haluaa esikoiselle sisaruksen. Lapsi pitäisi tehdä vain omasta halusta.
Tutkimusten mukaan ainokaiset pärjäävät kaikilla kriteereillä joko yhtä hyvin tai paremmin kuin monilapsisten perheiden lapset. Yksilapsisuus on myös yleistymässä.
Eli tehkää vain omien toiveittenne mukaan. Tietenkään kukaan ei luopuisi olemassa olevista sisaruksistaan (siis jos on hyvät välit), mutta lapselle ei ole vahingoksi, jos ei ylipäätään saa sisaruksia.
Ja itselläni on 2 siskoa ja veli, kaikki rakkaita ja tärkeitä, sekä 3 omaa lasta, ja on ihanaa katsoa sisarusten yhteiseloa, mutta en olisi tehnyt enempää lapsia kuin halusin pelkästään sisarussuhteen takia. Tein 3 koska halusin 3 ja olin valmis hoitamaan 3.
Mun läheiseen kaveriporukkaan kuuluu kuusi naista. Kolmella heistä on yksi lapsi (ovat jo 35v+) ja kolmella taas ei ole yhtään lasta eivätkä kuulemma hankikaan.
Jokainen päättää tälläiset asiat itse eivätkä ne muille kuulu. Älä välitä sukulaisten ''kauhisteluista'', vääntäkööt ite muksuja lisää jos haluavat!
Yksilapsisuus ja myös kokonaan lapsettomuus yleistyvät jatkuvasti valtavaa tahtia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt pätkätöitä sekä ennen että jälkeen lapseni syntymän. Jos tekisin toisen lapsen, jäisin ehkä pitkäksi aikaa työttömäksi enkä pystyisi turvaamaan nykyisenkään perheen taloutta. Lomia ei ole kun työsuhteet kestää noin vuoden enkä voi matkustella tai lomailla ensimmäisenkään lapsen kanssa. Lisäksi haluan olla muutakin kuin äiti. En jaksa mitään tyhjäpäistä perhekerhoilua, missä muut äidit lässyttää. Äitiysloma oli elämäni kamalinta aikaa.
Maailma on muutenkin niin ylikansoittunut että 1 riittää mulle varsin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi lapsi emmekä voi saada toista vaikka olisimme halunneetkin.
Eli te päivittelijät, joiden mielestä tuttavanne pitäisi tehdä toinen lapsi, miettikää ettei toista ehkä tule sen takia ettei sitä haluttaisi.
Minä haluan tulevaisuudessa vain yhden lapsen. Tosin voi olla, että olen lapseton enkä saa yhtäkään (ei kuukautisia kahteen vuoteen)
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiseni syntyi minun ollessani 36-vuotias, ei siis oikeen jäänyt aikaa enää sisaruksille.. :)
Ei haittaa, olen juurikin sellainen ''yhden lapsen äiti''.
Yksilapsisuus on hyvinkin fiksua.
-parisuhde voi hyvin, sillä 1 lapsi yleensä vain vahvistaa parisuhdetta (toisinkuin monta lasta)
- jaksamista riittää isällä ja äidillä ja tämä ilman muuta heijastuu lapseenkin
- se yksi lapsi saa kaiken huomion osakseen ja on vanhempien rakkain olento, saa siis rakkautta paljon kun ei ole muita vieressä ''kilpailemassa'' saa kaiken yksin ja kasvaa itsevarmaksi ja vahvaksi
- vanhemmat pääsevät hyvin työelämäänkin kiinni, äitikin voi mahtavasti edetä uralla vaikka kuinka korkealle koska vain 1 lapsi ja 1 lapsi ei tule uran tielle
- kotona ei koskaan ole mitään hullunmyllyä, tai jos on niin vain alkuaikoina, mutta sen jälkeen ei enää koskaan ;)
- taloudellisesti tietysti todella kannattavaa, yhteen lapseen menee vielä suhteellisen vähän rahaa jos verrataan monilapsisiin perheisiin
- yksilapsisessa perheessä lapsen tarpeet otetaan parhaiten huomioon
Näin se nyt vaan on. Sanokaa mitä sanotte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kamalaa.
t. ainoa lapsi, jolla on yksi lapsi ja yksilapsisia ainoita lapsia kavereina
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun yksin huolehtii kahdesta (erillään asuvasta) monisairaasta, dementoituvasta vanhuksesta, jotka eivät saa hoitopaikkaa, on se aika kamalaa. Joka päivä toivon, että olisi sisaruksia jakamassa tätä rumbaa.
Ainoana lapsena tuo on ainoa asia mikä minuakin harmittaa. Myös mieheni on ainoa lapsi ja vanhempamme ovat samanikäisiä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt pätkätöitä sekä ennen että jälkeen lapseni syntymän. Jos tekisin toisen lapsen, jäisin ehkä pitkäksi aikaa työttömäksi enkä pystyisi turvaamaan nykyisenkään perheen taloutta. Lomia ei ole kun työsuhteet kestää noin vuoden enkä voi matkustella tai lomailla ensimmäisenkään lapsen kanssa. Lisäksi haluan olla muutakin kuin äiti. En jaksa mitään tyhjäpäistä perhekerhoilua, missä muut äidit lässyttää. Äitiysloma oli elämäni kamalinta aikaa.
Pakko tarttua perhekerhojen dissaukseen. Mikset itse virittänyt älykästä keskustelua haluamastasi aiheesta?
No maailmassa on paljon kamalampiakin asioita, mutta itselleni vanhempieni yksilapsisuus oli kurjaa. Myönnän että olisin aina halunnut sisaruksen (monena vuonna toivoin lapsena jopa joulupukilta lahjaksi siskoa :D) ja olen kyllä kateellinen niille, joilla on sisarus/sisaruksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että lapsia kannattaa sen vuoksi tehdä useampi että yhdellä lapsella olisi sisaruksia. Jos ei parempaa syytä toisen lapsen teolle keksi niin sitten kyllä kannattaa jättää toinen tekemättä. Väkisin ei kannata toista lasta tehdä jos ei semmoista halua. Yhdessä lapsessa on omat etunsa ja lapsi ei siitä yksilapsisuudesta kärsi vaikka joillekin meistä se on ollutkin kurjaa.
Musta oli kamalaa kasvaa ainoana lapsena. Oli ikävä katsoa kun muut meni illan leikkien jälkeen sisarustensa kanssa iltapalalle ja mä jäin yksin. Tai kun jouluna odotin yksin joulupukkia, muiden ootellessa ja leikkiensä sisarusporukalla. Ja lomilla leikin yksin siellä uima-altaassa kun muilla oli koko ajan leikkikaveri. Oli tietty vanhemmat mutta ei ne jaksanu mun kanssa aina leikkiä.
Ainoana lapsena olen ollut aina kauhuissani kuinka huonosti sisarukset toisiaan kohtelevat. Ei ole vielä tänäpäivänäkään tullut mieleen sanoa sellaisia asioita toiselle ihmiselle jota sisarukset sanovat toisilleen, jo lapsena.
Muista, että elätte teidän elämää, ette sukulaisten. Asia voi olla niinkin, että ovat kateellisia sinulle. Mietit omaa elämääsi jaksamista ja taloutta. Meillä vain yksi lapsi, olin jo 43 kun hän syntyi ja sukulaisten alkujärkytyksen jälkeen alkoivat tuputtaa toista. Aika pian loppui kun sanottiin (kauniisti,yritettiin) että tää on tässä. Meidän elämä ja me päätetään. Kun katson huomattavasti nuorempia äitejä, niin osa sanoo reilusti että olisi pitänyt jättää yhteen. Toki rakastavat lapsiaan, mutta... Nyt kun lapsi pk ssa ja kasvanut, tiedän etten jaksaisi samaa rumbaa uudestaan. Teemme lyhennettyä työviikkoa molemmat vanhemmat ja vapaat koko perheen kanssa ihania. Ei meillä paljon ole rahaa, mutta ihan onnellisia ollaan!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut lapsen ensimmäisenä ystäväpiiristäni vuonna 2012. Ystäväni ovat minun jälkeeni tasaiseen tahtiin saaneet lapsia, useimmilla on kaksi lasta 1,5 - 2 vuoden ikäerolla. Ovat kauhistelleet, miksi meillä on vain yksi, sillä helpostihan se kaksi menee siinä kuin yksikin.
Tästä huolimatta olen kuunnellut lähes alusta asti heistä JOKAISEN valitusta siitä, kuinka on rankkaa kahden lapsen kanssa ja aina väsyttää ja ketuttaa ja milloin mitäkin. Ja samassa lauseessa kannustavat minua aloittamaan saman "helvetin" mitä itse omien sanojensa mukaan käyvät läpi? En ymmärrä. Yksi riittää meille ja koen, että tämä on meidän tapauksessamme ainakin toistaiseksi paras ratkaisu. :) Näin voimme keskittyä täysillä vain tähän yhteen lapseen ja hänen elämänsä tukemiseen.
-N24
Sama juttu täällä päin. Lapsia pukataan tasaiseen tahtiin max. kahden vuoden välein ja sitten ollaan helisemässä, kun on niin kamalaa. Esikoinen ei välttämättä edes vielä puhu, uhmaikä on pahimmillaan ja siinä vielä sitten vauva valvottaa yöllä ja pahimmissa tapauksissa kärsii refluksista ja allergioista. Omakin lapseni on syntynyt 2012 ja viime jouluna sukulaiset heittivät vitsiä siitä kun join aterialla viiniä, "ei sitten ole vieläkään pulla uunissa, heh heh".
Vaikka tuo kauhujen pikkulapsiaika onkin lyhyt, niin silti ei voi taata, että niistä sisaruksista tulisi myöhemmin ylimmät ystävät. Omaa siskoani en edes kunnolla tunne, nähdään vain muutaman kerran vuodessa ja mitään kuulumisia ei muuten vaihdeta. Samoin yhdellä tutullani on kaksi kouluikäistä, hyvin eriluonteista lasta ja voi jeesus sitä niiden jokapäiväistä tappelua. Kuulemma rankkaa on vieläkin, kun päivän ensimmäinen riita alkaa kouluun lähtiessä ja illalla saa koko ajan olla erotuomarina, kun jompi kumpi lapsi hermostuu toiseen jostain naurettavasta syystä...
Onneksi nämä mun esimerkit eivät kuitenkaan päde kaikkiin monilapsisiin perheisiin ja sisarussuhteisiin, mutta mä en ainakaan vielä ole valmis ottamaan sitä riskiä toisen lapsen kanssa, että tämä seesteinen elämä heittääkin ihan häränpyllyä ja muutun huutavaksi hernoraunioksi. Katsotaan asiaa sitten vähän myöhemmin, kun aika on kullannut vauva-ajan muistot. ;)
Tietyllä tavalla jos on sisaruksia se opettaa myös jakamaan asioita. Esim lapsena karkit, tv, Lelut, ja se kun pizzaa joskus haettiin niin tiesi että pitää jättää muillekin. Tottakai sisaruksilla on riitaa pienenä ja vähän isompanakin mutta
Itselläni on kaksi sisarusta ja on sitä heidän kanssaan näin vanhempana mukava istua joskus kylässä ja muistella yhteistä lapsuuttaa:) tunnen muutaman ainokaisen ja ihan mukavia ihmisiä päällisin puolin, mutta ainakin yksi tuntuu olevan kykenemätön ymmärtämään toisten näkökantoja ja on muutenkin pilalle hemmoteltu 24v mies joka tuntuu jäävän kohta peräkammari pojaksi. Ja yks tapaus oli et oli ahne ja omahyvänen, mutta näitä on toisaalta ihan myös monilapsisissa perheissä