Tutkimus: Nykyiset nuoret aikuiset köyhin sukupolvi kymmeniin vuosiin työttömyyden, hintojen nousun ja velkaantumisen takia

Isoäitini: syntyi keskikuokkaiseen perheeseen, opiskeli alemman korkeakoulututkinnon, jäi kuitenkin kotiäidiksi sotien jälkeen, kun isoisän työnantaja kustansi talon, auton, ylimääräiset eläkkeet jne isoäidille ja isoisälle. Isoisä oli samassa firmassa töissä yli 30 vuotta ja jäi eläkkeelle 55-vuotiaana. Tuolloin heillä oli iso talo, kesämökki, muutama vene, hieno auto ja paljon säästöjä.

Äitini: opiskeli yliopistossa omaan tahtiin 15 vuotta, revittiin hyväpalkkaiseen työhön hyvissä ajoin ennen valmistumista, asui velattomassa ok-talossa hyvällä alueella pk-seudulla 40-vuotiaana, peri isoisäni ja jäi eläkkeelle 60-vuotiaana. Osti huvilan Etelä-Euroopasta. Eläke n.3000€/kk.

Minä: pääsin opiskelemaan unelma-ammattiin kolmannella yrityksellä, välivuosina hain ja sain onnekseni (yli 100 hakijan joukossa) siistijän ja lehdenjakajan hommia. Opiskelijakämpän vuokra oli kaksinkertainen verrattuna opinto- ja asumistukeen. Pidin kynsin hampain kiinni ilta- ja viikonlopputöistäni. Yliopistolta tuli uhkauksia kun en pysynyt HOPS-opiskelutahdissa töiden takia. Opiskelin burn-outin partaalla itselleni ammatin 6,5 vuodessa. Hain alani töitä pari vuotta (samalla kun tein ravintolavuoroja ja mietin jatkokouluttautumista). Rupesin saamaan pätkäsopimuksia ja elin monta viotta 6kk kerrallaan työttömyyspelossa ilman minkäänlaisia lomia. Sain vakituisen sopimuksen ja palkan, jolla ei asuntolainaa myönnetä. Lähestyn kohta 40 ikävuotta ja yhteiskunta miettii miksi en ole hankkinut jo lapsia. Äiti ihmettelee, miten minusta on tullut tällainen luuseri ja muistuttaa koko ajan, että hänellä oli jo se talo ja neljä lasta kun oli minun ikäiseni.

Että näin.

^ Haha, mitä tuohon enää lisäämään.

On huvittavaa mutta surullista, kuinka nykyisin monilla aloilla palkattoman harjoittelupaikan saantiakin voi pitää saavutuksena, jota juhlistaa. Ennen hieman kärjistettynä riitti kun näytti työkykyiseltä ja sattui krapuloissaan kävelemään jonkun tehtaan ohi, niin eipä aikaakaan kun tultiin portilta nykimään hihasta.

Suomea, ja näin ollen myös päätäntävaltaa omaavia vaivaa huono itsetunto ja lyhytnäköisyys. Pienen maan on pakko olla itsekäs, sisukas ja röyhkeä pärjätäkseen maailmassa, jossa kaikki tavoittelevat omaa etua. Sitähän me emme kuitenkaan ole, vaan mallikoululaisia jotka antavat liikaa löysää rahaa valua ulkomaille.

Nykynuoret on totutettu elämään tuilla, eikä heillä ole aavistustakaan siitä kuinka asiat hoidetaan. Liian helppoa elämää, kaikki annettu valmiina ja ilmaiseksi.

Ei ihme, että ollaan köyhiä ja voidaan huonosti, kun ei osata säästää, tehdä duunia eikä satsata tulevaisuuteen.

Nykyihmisen sanaston paskaduuni, ei ennen ollut paskaduuneja. Tehtiin sitä mitä saatiin ja elettiin tulojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurille ikäluokille kaikki tuli hopealautasella.

Nii tuli kun miettii. Täällä vanhemmat ihmiset itkee, että nykynuoret on vässyköitä ja ennen vanhaan sitä tätä ja tuota.. joo oli se hienoo kun ei tarvinnut kun käydä jonkin sortin peruskoulu ja käydä kysymässä duunia, varmasti sai jotain. Nykyään pitää olla vuosia vieneet tutkinnot ja tutkinnot ja jotain laitetta tai konetta et saa käyttää jos et ole erillistä kurssia käynyt ja jotain korttia maksanut. huhheijaa. Ja kun se tutkinto on kunnialla suoritettu, ei haluta ottaa töihin ja maksaa siitä palkkaa, jolla tulee toimeen.

Oma isäni kertoi kuinka joskus 70-90 luvuilla paperimiehet olivat oman kaupunkinsa "herroja". Siis jos puhutaan tällaisista pienistä paperiteollisuuskaupungeista. Vienti veti ja maksettiin tosi isot palkat. Nykyään ei taida liikaa paperimiehiäkään olla kun tehtaat suljetaan ja siirretään jonnekin Kiinaan tai Brasiliaan, jossa paperia valmistetaan paskasta materiaalista.

Tähän on kyllä pakko sanoa että paperimiehet ovat päässeet suurimmaksi osaksi tehtäviinsä hyvä veli/tuttu-periaatteella ja jos kukaan muistaa niin lakkoilemalla ovat olleet itse edesauttamassa työn siirtymistä muualle. Palkka ollut suuri saavutettuna etuna sori vaan koulutukseen nähden. On aivan normaalia kustannusten noustessa että yrityksenkin kate pienenee, mutta olisi paperimiesten ja ay-liikkeiden kannattanut hieman pitkänäköisemmin katsoa. Nyt on sitten koko perhe/suku työttömänä koska oli kaikki munat yhdessä korissa samalla työnantajalla. Kyllä niistä palkoista olisi pitänyt jäädä sen verran sukan varteenkin ettei ihan itkeä tartte.

Olen syntynyt 1980. Opiskelin lukion jälkeen tietoliikennetekniikkaa, aloitin 1999 eli kun hype alkoi hiipumaan, mutta harjoittelupaikkoja löytyi kuitenkin jotenkuten 2004. Tein opiskelujen ohessa ilta/vkolopputöitä. Valmistuin ja jatkoin määräaikaisilla sopimuksilla (kesto 1-6kk, samassa firmassa), kunnes sain vakituisen 2008. Nyt on ollut 3 yt:t, 1 kerran saanut kenkää, jonka jälkeen etsin töitä n.10kk ennen uutta työtä. Ollut sen jälkeen vakituisia työsuhteita mutta ei niillä ole nykyaikana mitään arvoa sillä ovat sitä vain seuraaviin yt asti. Kaikkinensa on kuitenkin voinut ostaa asunnon, saanut säästöön ja saada lapsen (mutta sekin vasta nyt myöhemmin). Opiskeluja olen jatkanut töiden ohessa sillä pakko petailla sitä hetkeä kun seuraavat yt:t tulee tai kun tuntuu tarpeen vaihtaa tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ajatuksia, että lähden joko ulkomaille tai uudelleenkouluttautumaan lääkäriksi.

200 000€ vuodessa tienaava kirurgi saa käteen 60 000€ loput menee veroina valtiolle, joilla rahoitetaan vasemmistolais mussukoiden kotona makaaminen. Ihan perus työläisammatista jää enemmän käteen esim. jenkeissä kuin meillä edellä mainitulla kirurgilla.

Propagandatuubaa.

Suomessa ainoastaan tulovero on progressiivinen. 200 000 euroa tienaava maksaa tuloistaan veroja Suomessa 51,3% ilman vähennyksiä.  https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Palkansaajan-veroprosentit/

Tuloveron lisäksi maksamme koko ajan kasvavassa määrin välillisiä veroja, joihin verotuksen painopistettä on vahvasti siirretty ja siirretään edelleenkin. Välilliset verot ovat tasaveroja, joten ne saavatkin aikaan sen, että verotuksemme kääntyykin regressiiviseksi; pieni- ja keskituloiset maksavat suhteessa enemmän veroja tuloistaan kuin suurituloiset.

Valtion verokertymästä välilliset verot muodostavat jo suuremman osan kuin ansiotuloverot ja pääomatuloverot yhteensä.

Jenkkeihin en lähtisi vertaamaan, siellä saa veroilleen palkansaaja hyvin vähän vastinetta.

Mutta sikäli kyllä, että kun Suomessa yritysten tuloveroprosentti on 20% (tosiasiallinen mediaani on vain 8%), niin jenkeissä se onkin 30%....

Ei ole mitä propagandaa, vain ihan totta ja kyseiset ihmiset olemassa. Tuon mainitsemasi prosentin päälle tulee aika lailla muitakin veroja ja maksuja, jotka ei ole valinnaisia, tiedät sen hyvin itsekin.

Kyllä jenkkeihin voi verrata, lentoemännällä jää 8000- 10 000 kouraan kuussa, sillä voi sitten ostella itselle sopivat lisäpalvelut, eikö? Käyppä joskus katsoamssa, infra kunnossa, eikä tiet reikiä täynnä, niinkuin meillä, jossa ne sinun sepustuksen mukaan ne pitäisi olla huippukunnossa?

Mitä ihmeen palturia sinä oikein suollat? Jos ylipäätään olet koskaan siellä käynyt, et ilmeisesti ole poistunut kaupungin keskustan alueelta.

Aloitetaan jenkeistä. Infra on suuressa osassa maassa suorastaan sortumaisillaan. 2013 vuonna arvioitiin, että Yhdysvaltojen infran korjaaminen tulee maksamaan 3,6 BILJOONAA. Jos ylipäätään olet koskaan siellä käynyt, et ilmeisesti ole poistunut kaupungin keskustan alueelta. Linkistä voit tarkastella tilannetta osavaltioittain. Nyt on Obama ehdottanut  lisäpanostusta budjettiin ensi vuodelle infran korjaamisen aloittamiseksi. Ennenkin on ehdotettu, mutta ei ole mennyt läpi.

http://www.infrastructurereportcard.org/

Meillä on omassa mittakaavassamme yhtä huono tilanne, ennenkaikkea  tiestön suhteen, joka korjausvaje on mittava. Julkisia rakennuksia on alettu korjata vauhdilla.

JOstain kummallisesta syystä sinulla on tarve maalta Yhdysvallat paratiisiksi, josta oikeasti et tiedä yhtään mitään.

Et selvästi tiedä edes lentoemäntienkään tilanteesta mitään, mutta lukaisepa linkki, niin tiedät. En menisi kehumaan.

http://lamadde.com/2015/11/10-faktaa-lentoemantana-amerikassa/

Kuilu rikkaiden ja köyhien amerikkalaisten välillä on suurin sitten 1920-luvun hullujen vuosien ennen suurta pörssiromahdusta.

University of California Berkeleyn, Paris School of Economicsin ja Oxfordin yliopiston selvityksessä havaittiin, että rikkain yksi prosentti amerikkalaisista kotitalouksista ansaitsi viime vuonna yli 19 prosenttia tuloista. Rikkain kymmenes kahmi itselleen peräti 48,3 prosenttia kaikista tuloista.

Että sellainen ihmemaa ja onnela.

Keskipalkat laskevat , kuilu syvenee.

Asiasta on ollut huolissaan esim. maan keskuspankin johtaja Janet Yellen.

Noin neljä viidestä amerikkalaisesta pitää taloudellista epätasa-arvoa ongelmana.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015040319464146_ul.shtml

Samaan suuntaan on Suomikin menossa kovaa vauhtia. Suomen tuloerot ovat 80-luvulta lähtien kasvaneet nopeimmin eu-alueella.

Amerikassa keskiluokan katoaminen/kurjistuminen on paljon pidemmällä kuin Euroopassa.

Koulutuskaan ei ole samanlainen elintasohissi kuin aikaisemmin. En jaksa nyt kaivaa lähteitä mutta mm. The Economist on kirjoittanut useasti siitä kuinka korkeiden kustannusten ja epävarmojen työllisyysnäkymien vuoksi yliopistotutkinto ei ole kannattava investointi. Poikkeuksena tähän ovat tietenkin huippuyliopistot.

Sama saattaa päteä myös Suomessa sillä erolla että suuren osan kustannuksista kantaa valtio eikä yksilö. Sille yksilölle tutkinto ei kuitenkaan tuota mitattavaa lisäarvoa. Erilaiset abstraktit lisäarvot ( yleissivistys jne.) ovat asia erikseen. Tälläkin palstalla toivotaan kaiken vaikean (yleensä matematiikan) poistamista lukiosta mutta itselleni ei ole tullut selväksi mitä sen tilalle pitäisi saada - ja mikä koululaitoksen ja koulutuksen roolin pitäisi olla yhteiskunnassa.

Henkilökohtaisesti haikailen perinteisen brittiläisen 'yleissivistävän' yliopiston perään mutta sen aika on jättänyt kauan sitten. Nyt tarvitaan (tai oikeastaan halutaan) suoraviivaista tekemistä eikä abstraktioita.

Nuo freelancer-mekanismit kurjistavat keskiluokkaa entisestään ja vaurastuttavat 'omistavaa luokkaa'. Jos Pikettyyn on uskominen niin myöskään ajatus siitä että luodut omaisuudet sijoitettaisiin työllistävään toimintaan ei välttämättä päde koska muun omaisuuden tuotto on parempaa.

En tiedä mitä tulevaisuus tuo mutta kaipaisin yhteiskunnallista keskustelua siitä mihin suuntaan Suomea haluttaisiin viedä (eikä vain ajautua ajopuuna). Halpa ja typeryydessään karmiva kokkarit vs. sossut -loanheitto ei auta ketään.

T. Se 1970 syntynyt IT-ulkomaanpelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Et sitten muista 90-luvun alun lamaa? Se lama on jatkunut koko ajan muutamia lyhyitä vuosia lukuunottamatta. Kun valmistuin 90-luvun loppupuolella, töitä en saanut. Paria pätkää huomioimatta työttömyys on jatkunut toisen tutkinnon jälkeenkin, ja samaa taloudellista kurjuutta näen monella muullakin keski-ikäisellä. Nuorilla on joku nuorisotakuu ja töitä kaivetaan heille kivien ja kantojen alta. Mut joo, pidä harhakuvitelmasi.

Nuorisotakuu ei ole muuta kuin sanoja paperilla. Rahat hankkeelta on vedetty pois jo aikapäiviä sitten.

realisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Et sitten muista 90-luvun alun lamaa? Se lama on jatkunut koko ajan muutamia lyhyitä vuosia lukuunottamatta. Kun valmistuin 90-luvun loppupuolella, töitä en saanut. Paria pätkää huomioimatta työttömyys on jatkunut toisen tutkinnon jälkeenkin, ja samaa taloudellista kurjuutta näen monella muullakin keski-ikäisellä. Nuorilla on joku nuorisotakuu ja töitä kaivetaan heille kivien ja kantojen alta. Mut joo, pidä harhakuvitelmasi.

Nuorisotakuu ei ole muuta kuin sanoja paperilla. Rahat hankkeelta on vedetty pois jo aikapäiviä sitten.

On se sitten Saatanan meidän Herramme sattuma, kun naisystävän pojalle tarjotaan työkkäristä jos mitä työtä, mutta mieluummin pelailee kämpässään tietokonepelejä. Minä keski-ikäinen taas en saa hakemallakaan mitään töitä!

Mistä nuorille töitä ja jatko-opiskelupaikkoja?

Mitä ihmettä?

Itse olen syntynyt myös vuonna 1970 ja juuri minun nuoruudessani niitä kesätöitä jaettiin jokaiselle joka halusi!

Minä menin jo 14-vuotiaan kesätöihin hanttihommiin. Ja kun murkkukapinassa en suostunut jatkamaan mihinkään peruskoulun jälkeen, niin soitin vain Valintataloon, että tulisin teille töihin. Itse sai vielä valita toimipisteen joka kiinnosti. Joka paikkaan pääsi kesätöihin, eikä vaadittu mitään 18-vuoden ikärajoja kuten nykyisin!

Nykynuorilla on ihan eri oltavat. Alle 18-vuotias ei saa mitään kesätöitä. Ja sitten kun täytät 18 ja pystyt hakemaan kesätöitä, niin saat hakea satoihin paikkoihin, etkä saa edes yhtään vastausta!

Omat lapseni hakivat satoihin kesätyöpaikkoihin, eikä tärpännyt. Tytär pääsi lopulta työhaastatteluun hampurilaisfirmaan. Hakijoita oli 300, joista 7 haastateltiin ja heistä 3 sai paikan!

Tätä on siis kesätyötodellisuus Suomessa 2010-luvulla. Ihan eri maailmassa elimme me 1980-luvun nuoret. Meille kaikille riitti kesätöitä ja ne pystyi aloittamaan jo 14-vuotiaana!

Ja Suomen hallitus se vain vieläkin leikkaa nuorista ja koulutuksesta.

Suomea viedään oikeiston ja jenkkityylin suuntaan koska niillä 1.2-1.5 miljoonan ihmisen tekemillä oikeilla töillä (julkinen sektori ei tuota mitään, joten niitä ei lasketa) ei pystytä enää rahoittamaan aina kasvavaa sosialistiutopiaa jossa laiskat voivat vaan makoilla uuninpankolla ja käydä joka päivä ostamassa rattopulloja alkosta veronmaksajien piikkiin. Tästä tässä on kyse yksinkertaisesti ilmaistuna. Kaikenlaiset hyvän mielen tuet ja projektit on pöhöttäneet menokulut aivan liian koviksi suhteessa tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä?

Itse olen syntynyt myös vuonna 1970 ja juuri minun nuoruudessani niitä kesätöitä jaettiin jokaiselle joka halusi!

Minä menin jo 14-vuotiaan kesätöihin hanttihommiin. Ja kun murkkukapinassa en suostunut jatkamaan mihinkään peruskoulun jälkeen, niin soitin vain Valintataloon, että tulisin teille töihin. Itse sai vielä valita toimipisteen joka kiinnosti. Joka paikkaan pääsi kesätöihin, eikä vaadittu mitään 18-vuoden ikärajoja kuten nykyisin!

Nykynuorilla on ihan eri oltavat. Alle 18-vuotias ei saa mitään kesätöitä. Ja sitten kun täytät 18 ja pystyt hakemaan kesätöitä, niin saat hakea satoihin paikkoihin, etkä saa edes yhtään vastausta!

Omat lapseni hakivat satoihin kesätyöpaikkoihin, eikä tärpännyt. Tytär pääsi lopulta työhaastatteluun hampurilaisfirmaan. Hakijoita oli 300, joista 7 haastateltiin ja heistä 3 sai paikan!

Tätä on siis kesätyötodellisuus Suomessa 2010-luvulla. Ihan eri maailmassa elimme me 1980-luvun nuoret. Meille kaikille riitti kesätöitä ja ne pystyi aloittamaan jo 14-vuotiaana!

En tiedä missä asuit, mutta Pohjois-Suomessa oli tuolloinkin kesätyöt ja muutkin ihan kiven alla. 1980-luvulla toimistotöihin haettiin pääkaupunkiseudulle "mielellään peruskoulun käynyt" -vaatimuksella työntekijöitä. Pohjoisessa vaatimuksena oli "opistotasoinen koulutus ja muutaman vuoden työkokemus". Suhteilla oli iso merkitys työpaikan saannissa.

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään ihmiset opiskelevat pidenpään. Ennen mentiin töihin heti peruskoulun jälkeen. Säästettiin 10 vuotta ja perustettiin perhe ja ostettiin asunto. Sitä kuitenkin maksettiin vielä 20 vuotta. 

Silloin sai töitä, mutta onko mukavampi tehdä raskasta työtä, kuin opiskella? Ja töitä tehtiin 6 päivää viikossa. En ymmärrä kuinka joku sanoo, että joku sukupolvi on saanut hopealautasella kaiken. Jokainen on rakentanut ja tehnyt elämänsä eteen töitä ja valintoja ja uhrauksia. Jos ajattelen omaa nuoruuttani 70-80-luvulla, niin materiaali oli ihan eri tasolla kuin nykyään. Yhdet kivat farkut ja toiset halvat housut koko vuodeksi. Poni-pyörä aikuisuuteen asti. Taskurahaa sai kun kävi töissä eikä se silloinkaan ollut helppoa. Kesätöillä mansikkamaalla tienattiin koko vuoden käyttövarat. Ruokana oli silakkalaatikkoa ja makkarakastiketta. Lauantaina sai limun ja lenkkimakkaraa. En muista että olisin koskaan muulloin limuja saanut. Harrastettiin mitä ilmaiseksi tai melkein ilmaiseksi pystyi. Vanhemmilla ei ollut harrastuksia vaan kaikki aika meni töissä ja kotihommissa ja jos aikaa jäi niin vanhemmat lepäsi. Harva perhe kävi etelässä. Omalta luokaltani vain neljä 34:stä oli matkustanut johonkin lomakohteeseen. Siis yläasteella. Ruotsissa tai Norjassa oli jotkut muutkin käyneet. Se maailma oli huomattavasti vaatimattomanpi kuin nykyään.

No katsos kun silloin "ennen aikaan" oli jotain josta säästää sitä omistuasunnon hintaa ja töihinkin pääsi sisään kävelemällä. Olen 26-vuotias ja itselläni on sinänsä hyvä tilanne että ammattini työllistää hyvin ja työpaikkoja riittää (valitsin alani osaksi tämän takia), mutta tilanne ei suinkaan ole näin edullinen ikätovereillani. Monet hakevat kaikkia vastaantulevia työpaikkoja, käyvät haastatteluissa, tulevat pompotelluiksi virastosta toiseen, usein lopulta päätyvät tempputyöllistetyksi johonkin työkkärin nuoriso-ohjelmaan. Ennen työharjoittelutoiminnan lopettamista monet korkeastikoulutetut joutuivat pakotettuina tekemään jotain "kuntouttavaa työtoimintaa" ilman palkkaa yrityksessä, jossa työtehtävät vastasivat täysin vakinaisen työntekijän töitä. Ylipäätänsä koko länsimaissa nyt työelämään astuvan tai hiljattain astuneen nuorison (80-90-luvulla syntyneet) tilannetta on kurjistettu, velkataakka on siirretty vanhemmilta ikäpolvilta tulevien maksettavaksi ettei vahingossakaan tarvitse itse karsia elämäntyylistään. Amerikassa opintolaina on painava pallo jalassa monella nuorella, ja 25-vuotiaana valmistuessa sitä saattaa olla kertynyt pienen omakotitalon verran. Mutta ilman koulutusta ei saa töitä, ja sama tilanne on Suomessakin. 

Köyhyyttä ei myöskään mitata sillä, onko ruoaksi silakkalaatikkoa vai pizzaa ja saako lauantaisin limupullon vai ei. Tuollaisetkin vertailut tulee suhteuttaa nykypäivään. Limut ja muut "uudet tuotteet" ovat laskeneet arvoltaan sen verran, että kenellä tahansa on mahdollisuus ostaa niitä. Samoin etelänmatkatkin ovat huomattavasti halvempia nykypäivänä kuin aikaisemmin, joten nekään eivät ole mikään tae vauraudesta. Naurettavaa edes vetää tuollaista mukaan, vähän kuin väittäisi että tietokoneen omistaja on rikas koska 70-luvulla kenelläkään ei ollut niihin varaan, vaikka nykypäivänä gigantin räkäläppärit maksavat ehkä silloisen talvikenkäparin verran.

Tukea ja ymmärrystä tulee lähinnä ekonomisteilta ja akateemikoilta. Vanhemmilta sukupolvilta tulee vain syyllistystä laiskuudesta. Yksi työpaikka, kaksisataa hakijaa, loogisena seurauksena 199 saa kuulla olevansa laiska ja kiittämätön.

Vierailija kirjoitti:

realisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Et sitten muista 90-luvun alun lamaa? Se lama on jatkunut koko ajan muutamia lyhyitä vuosia lukuunottamatta. Kun valmistuin 90-luvun loppupuolella, töitä en saanut. Paria pätkää huomioimatta työttömyys on jatkunut toisen tutkinnon jälkeenkin, ja samaa taloudellista kurjuutta näen monella muullakin keski-ikäisellä. Nuorilla on joku nuorisotakuu ja töitä kaivetaan heille kivien ja kantojen alta. Mut joo, pidä harhakuvitelmasi.

Nuorisotakuu ei ole muuta kuin sanoja paperilla. Rahat hankkeelta on vedetty pois jo aikapäiviä sitten.

On se sitten Saatanan meidän Herramme sattuma, kun naisystävän pojalle tarjotaan työkkäristä jos mitä työtä, mutta mieluummin pelailee kämpässään tietokonepelejä. Minä keski-ikäinen taas en saa hakemallakaan mitään töitä!

Kuulostat hieman yksinkertaiselta. Todennäköisesti myös naisystäväsi on, ja näin ollen myös hänen poikansa. Teidän "perhe" ei siis ole mikään edustava otos.

Mun eka duuni opiskelujen jälkeen oli 20 h per viikko. Komikymppisenä. Sen jälkeen vaki paikka 8 v 1800 e palkalla. Ja nelikymppisenä pääsin juhlalliselle 3000 e palkalle. Myöhemmin vähän lisää vielä. Joten joo. Elettiin sitä ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tukea ja ymmärrystä tulee lähinnä ekonomisteilta ja akateemikoilta. Vanhemmilta sukupolvilta tulee vain syyllistystä laiskuudesta. Yksi työpaikka, kaksisataa hakijaa, loogisena seurauksena 199 saa kuulla olevansa laiska ja kiittämätön.

Heidän on hankala samaistua nykyiseen tilanteeseen kun itse ovat kirjaimellisesti vain menneet töihin

Edellinen sukupolvi on hankkinut asunnot, mökit suomesta että ulkomailta, sun muuta omaisuutta ja hautaan ei saa mukaan joten aina joku perii vanhempansa.