Venäjällä ydinvoimaonnettomuus? Helsingissä korkeita cesium-137 pitoisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä-11339 kirjoitti:

Norjassa Tromsön yliopiso kadotti viime vuonna cesiumia... Mutta sitä käytetään paljon lähempänäkin, ensisijaisesti hoidoissa, muussa teollisuudessa paljon vähemmän.

Tuota Cs137:ää on turha verrata radoniin ja sen taustasäteilyyn. Se on vähän kuin vertaisi metsäpaloa tulvaan. Radonin vaikutuskanava on hengiystiet ja haittaa keuhkoja, cesium on suola ja vesiliukoinen, jolloin se vaikuttaa mm. kaikkiin pehmytkudoksiin. Radonista seuraa keuhkosyövän lisääntymistä, cesiumista mm. leukemiaa. Ne on kaksi eri asiaa ja molemmat pahoja, mutta säteilymäärät eivät ole verrattavissa keskenään.

Kaikki säteilyn lisääntyminen on haitaksi ja jos joku väittää, ettei STUK kykene havainnoimaan lisääntymisiä tuntitasolla joko ei tiedä kuinka säteilyä mitataan tai ei puhu totta. Samoin on turha puhua turvallisista määristä cesiumia. On vain eri säteilytasoja, joista on päätetty tasot ja vaikutusajat, jolloin niitä pidetään niin haitallisina, että varmoja näkyviä seuraamuksia syntyy. Lääkärit eivät saa lain mukaan altistaa potilaitaan cesiumille pienemmissäkään määrin, jos sille ei katsota hyötyä. Sitä käytetään mm. sädehoidoissa. Yksikin osuma solun jakaantuessa voi olla haitallinen.

Meillä koulussa opetettiin, että jotkut säteilylajit ovat ihmiselle huomattavasti haitallisempia kuin toiset. Eivät siis ole tasa-arvoisia tuhoajia alfa- beeta ja gammasäteily.

Läpitunkeva gammasäteily vaikuttaa kaukaa ja vaatteiden läpi mutta tuottaa säteilylähteen kokoon nähden vähiten säteilyannosta siksi että se suurimmaksi osaksi hujahtaa kehosta lävitse. Beetasäteily vaikuttaa korkeintaan metrin parin päästä ja tuottaa reilusti enemmän säteilyannosta jos se osuu. Mutta ehdottomasti kaikkein pahinta elävään soluun osuessaan on alfasäteily, joka yhtä aktiivisuusyksikköä (Bq) kohti aiheuttaa monituhatkertaisen vahingon samaan määrään beetasäteilyä verrattuna. Se vain ei yleensä läpäise edes ihoa mutta syötynä tai hengitettynä alfasäteilevä aine on elävälle ihmiselle todella vaarallista.

Cesium tuottaa gamma- ja beetasäteilyä kun taas ilmassa oleva radon (kuten samanlailla säteilevät Litvinenkon tappanut polonium ja ydinjätteen plutonium) on todella vaarallinen alfasäteilijä. Syötynä tai hengitettynä on alfasäteilijä aivan eri luokan tuhoaine kuin cesium.

Meistä jokainen altistuu jatkuvasti radonille ja elintarvikkeiden kautta cesiumille. Jos cesium ja radon olisivat pieninäkin määrinä hirmuisen vaarallisia niin silloin ihmisiä kiellettäisiin muuttamasta niille alueille joissa tserno-laskeuman cesiumia on paljon tai joissa maaperä suorastaan hönkii radonia kuten esimerkiksi Lahdessa tai Kajaanissa. Säteilyn taso Suomessa vaihtelee todella paljon paikkakunnittain ja suurin osa siitä vaihtelusta oli olemassa jo ennen tsernoa. 

Tuossa eroteltiin hiukkasten ja säteilyn vaikutus. Elimistöön kertyvä suola säteillessään aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin ilma, joka käy keuhkoissa. Siinä vaiheessa kun elimistöön on kertynyt pieniäkään määriä cesium suoloja, on turha verrata sitä radoniin. Tai voihan tulvaakin verrata tulipaloon monella tavalla, vaikka uhriluvulla, mutta lämpötila olisi ainakin väärä mittari.

Ja mittauksista. Cesiumia saa mitattua hyvin pienissä pitoisuuksissa USB:llä kytketyllä mittalaitteella, jolloin mikrosievertin sadasosan kohoaminenkin havaitaan reaaliajassa. Ihan jokainen eri säteilylähde on erikseen mitattavissa. Niitä laitteita on käytössä, enkä usko stukin olevan siinä suhteessa kehityksestä vuosikymmeniä jäljessä. Stukin imuroivat laitteet taitavat mitata kuitenkin vähän eri asiaa...

Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa. STUKin puheenaolevat laitteet laskevat kvantitatiivisesti, paljonko ilmassa on radioaktiivisia eli säteileviä hiukkasia. Ei siis paljonko on -säteilyä-, siihen on omat laitteensa ja ne eivät erottaneet tätä cesiumia taustasäteilyn normaalivaihtelusta. Kyse on niin pienistä määristä, että tämä oli ainoa mahdollinen keino havaita että jokin poikkeaa normaalista.

Ja kuinka moni näistä kauhistelijoista lentää kerran pari lentokoneella? Tiesitkö että saat enemmän säteilyä lennollasi kuin tästä Helsingin tapauksesta. Niinpä et tainnut tietää. Googleta huviksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä-11339 kirjoitti:

Norjassa Tromsön yliopiso kadotti viime vuonna cesiumia... Mutta sitä käytetään paljon lähempänäkin, ensisijaisesti hoidoissa, muussa teollisuudessa paljon vähemmän.

Tuota Cs137:ää on turha verrata radoniin ja sen taustasäteilyyn. Se on vähän kuin vertaisi metsäpaloa tulvaan. Radonin vaikutuskanava on hengiystiet ja haittaa keuhkoja, cesium on suola ja vesiliukoinen, jolloin se vaikuttaa mm. kaikkiin pehmytkudoksiin. Radonista seuraa keuhkosyövän lisääntymistä, cesiumista mm. leukemiaa. Ne on kaksi eri asiaa ja molemmat pahoja, mutta säteilymäärät eivät ole verrattavissa keskenään.

Kaikki säteilyn lisääntyminen on haitaksi ja jos joku väittää, ettei STUK kykene havainnoimaan lisääntymisiä tuntitasolla joko ei tiedä kuinka säteilyä mitataan tai ei puhu totta. Samoin on turha puhua turvallisista määristä cesiumia. On vain eri säteilytasoja, joista on päätetty tasot ja vaikutusajat, jolloin niitä pidetään niin haitallisina, että varmoja näkyviä seuraamuksia syntyy. Lääkärit eivät saa lain mukaan altistaa potilaitaan cesiumille pienemmissäkään määrin, jos sille ei katsota hyötyä. Sitä käytetään mm. sädehoidoissa. Yksikin osuma solun jakaantuessa voi olla haitallinen.

Meillä koulussa opetettiin, että jotkut säteilylajit ovat ihmiselle huomattavasti haitallisempia kuin toiset. Eivät siis ole tasa-arvoisia tuhoajia alfa- beeta ja gammasäteily.

Läpitunkeva gammasäteily vaikuttaa kaukaa ja vaatteiden läpi mutta tuottaa säteilylähteen kokoon nähden vähiten säteilyannosta siksi että se suurimmaksi osaksi hujahtaa kehosta lävitse. Beetasäteily vaikuttaa korkeintaan metrin parin päästä ja tuottaa reilusti enemmän säteilyannosta jos se osuu. Mutta ehdottomasti kaikkein pahinta elävään soluun osuessaan on alfasäteily, joka yhtä aktiivisuusyksikköä (Bq) kohti aiheuttaa monituhatkertaisen vahingon samaan määrään beetasäteilyä verrattuna. Se vain ei yleensä läpäise edes ihoa mutta syötynä tai hengitettynä alfasäteilevä aine on elävälle ihmiselle todella vaarallista.

Cesium tuottaa gamma- ja beetasäteilyä kun taas ilmassa oleva radon (kuten samanlailla säteilevät Litvinenkon tappanut polonium ja ydinjätteen plutonium) on todella vaarallinen alfasäteilijä. Syötynä tai hengitettynä on alfasäteilijä aivan eri luokan tuhoaine kuin cesium.

Meistä jokainen altistuu jatkuvasti radonille ja elintarvikkeiden kautta cesiumille. Jos cesium ja radon olisivat pieninäkin määrinä hirmuisen vaarallisia niin silloin ihmisiä kiellettäisiin muuttamasta niille alueille joissa tserno-laskeuman cesiumia on paljon tai joissa maaperä suorastaan hönkii radonia kuten esimerkiksi Lahdessa tai Kajaanissa. Säteilyn taso Suomessa vaihtelee todella paljon paikkakunnittain ja suurin osa siitä vaihtelusta oli olemassa jo ennen tsernoa. 

Tuossa eroteltiin hiukkasten ja säteilyn vaikutus. Elimistöön kertyvä suola säteillessään aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin ilma, joka käy keuhkoissa. Siinä vaiheessa kun elimistöön on kertynyt pieniäkään määriä cesium suoloja, on turha verrata sitä radoniin. Tai voihan tulvaakin verrata tulipaloon monella tavalla, vaikka uhriluvulla, mutta lämpötila olisi ainakin väärä mittari.

Ja mittauksista. Cesiumia saa mitattua hyvin pienissä pitoisuuksissa USB:llä kytketyllä mittalaitteella, jolloin mikrosievertin sadasosan kohoaminenkin havaitaan reaaliajassa. Ihan jokainen eri säteilylähde on erikseen mitattavissa. Niitä laitteita on käytössä, enkä usko stukin olevan siinä suhteessa kehityksestä vuosikymmeniä jäljessä. Stukin imuroivat laitteet taitavat mitata kuitenkin vähän eri asiaa...

Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa. STUKin puheenaolevat laitteet laskevat kvantitatiivisesti, paljonko ilmassa on radioaktiivisia eli säteileviä hiukkasia. Ei siis paljonko on -säteilyä-, siihen on omat laitteensa ja ne eivät erottaneet tätä cesiumia taustasäteilyn normaalivaihtelusta. Kyse on niin pienistä määristä, että tämä oli ainoa mahdollinen keino havaita että jokin poikkeaa normaalista.

Mitä yrität sanoa? Että cesium137:n esiintymistä ei saisi mitattua, vaikka tiedetään sen taajuus 662 keV? Juuri sillähän selviää tarkkaan ja reaaliajassa, paljonko cesiumia milloinkin säteilee.

Vähän outoa, ensin tukes sanoo et kestää 3 vuorokautta saaha noista hiukkas imureista tulokset, ensin kerätään 24h ja sitten annetaan jäähtyä 24h ja sitten tuloste tuleminen 24h.

Mutta tässä on lainaus tuksen lausunnosta.

Säteilyturvakeskus ei havainnut kohonneita cesiumpitoisuuksia paikkakunnilla, joiden hiukkaskerääjien suodattimet laitos tarkisti tiistaina.

STUK kertoi maanantaina, että se oli havainnut Helsingin ilmassa radioaktiivista cesiumia tuhatkertaisesti enemmän kuin sitä on normaalisti.

Miten on mahdollista et saivatkin heti tulokset muista keräimistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä-11339 kirjoitti:

Norjassa Tromsön yliopiso kadotti viime vuonna cesiumia... Mutta sitä käytetään paljon lähempänäkin, ensisijaisesti hoidoissa, muussa teollisuudessa paljon vähemmän.

Tuota Cs137:ää on turha verrata radoniin ja sen taustasäteilyyn. Se on vähän kuin vertaisi metsäpaloa tulvaan. Radonin vaikutuskanava on hengiystiet ja haittaa keuhkoja, cesium on suola ja vesiliukoinen, jolloin se vaikuttaa mm. kaikkiin pehmytkudoksiin. Radonista seuraa keuhkosyövän lisääntymistä, cesiumista mm. leukemiaa. Ne on kaksi eri asiaa ja molemmat pahoja, mutta säteilymäärät eivät ole verrattavissa keskenään.

Kaikki säteilyn lisääntyminen on haitaksi ja jos joku väittää, ettei STUK kykene havainnoimaan lisääntymisiä tuntitasolla joko ei tiedä kuinka säteilyä mitataan tai ei puhu totta. Samoin on turha puhua turvallisista määristä cesiumia. On vain eri säteilytasoja, joista on päätetty tasot ja vaikutusajat, jolloin niitä pidetään niin haitallisina, että varmoja näkyviä seuraamuksia syntyy. Lääkärit eivät saa lain mukaan altistaa potilaitaan cesiumille pienemmissäkään määrin, jos sille ei katsota hyötyä. Sitä käytetään mm. sädehoidoissa. Yksikin osuma solun jakaantuessa voi olla haitallinen.

Meillä koulussa opetettiin, että jotkut säteilylajit ovat ihmiselle huomattavasti haitallisempia kuin toiset. Eivät siis ole tasa-arvoisia tuhoajia alfa- beeta ja gammasäteily.

Läpitunkeva gammasäteily vaikuttaa kaukaa ja vaatteiden läpi mutta tuottaa säteilylähteen kokoon nähden vähiten säteilyannosta siksi että se suurimmaksi osaksi hujahtaa kehosta lävitse. Beetasäteily vaikuttaa korkeintaan metrin parin päästä ja tuottaa reilusti enemmän säteilyannosta jos se osuu. Mutta ehdottomasti kaikkein pahinta elävään soluun osuessaan on alfasäteily, joka yhtä aktiivisuusyksikköä (Bq) kohti aiheuttaa monituhatkertaisen vahingon samaan määrään beetasäteilyä verrattuna. Se vain ei yleensä läpäise edes ihoa mutta syötynä tai hengitettynä alfasäteilevä aine on elävälle ihmiselle todella vaarallista.

Cesium tuottaa gamma- ja beetasäteilyä kun taas ilmassa oleva radon (kuten samanlailla säteilevät Litvinenkon tappanut polonium ja ydinjätteen plutonium) on todella vaarallinen alfasäteilijä. Syötynä tai hengitettynä on alfasäteilijä aivan eri luokan tuhoaine kuin cesium.

Meistä jokainen altistuu jatkuvasti radonille ja elintarvikkeiden kautta cesiumille. Jos cesium ja radon olisivat pieninäkin määrinä hirmuisen vaarallisia niin silloin ihmisiä kiellettäisiin muuttamasta niille alueille joissa tserno-laskeuman cesiumia on paljon tai joissa maaperä suorastaan hönkii radonia kuten esimerkiksi Lahdessa tai Kajaanissa. Säteilyn taso Suomessa vaihtelee todella paljon paikkakunnittain ja suurin osa siitä vaihtelusta oli olemassa jo ennen tsernoa. 

Tuossa eroteltiin hiukkasten ja säteilyn vaikutus. Elimistöön kertyvä suola säteillessään aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin ilma, joka käy keuhkoissa. Siinä vaiheessa kun elimistöön on kertynyt pieniäkään määriä cesium suoloja, on turha verrata sitä radoniin. Tai voihan tulvaakin verrata tulipaloon monella tavalla, vaikka uhriluvulla, mutta lämpötila olisi ainakin väärä mittari.

Ja mittauksista. Cesiumia saa mitattua hyvin pienissä pitoisuuksissa USB:llä kytketyllä mittalaitteella, jolloin mikrosievertin sadasosan kohoaminenkin havaitaan reaaliajassa. Ihan jokainen eri säteilylähde on erikseen mitattavissa. Niitä laitteita on käytössä, enkä usko stukin olevan siinä suhteessa kehityksestä vuosikymmeniä jäljessä. Stukin imuroivat laitteet taitavat mitata kuitenkin vähän eri asiaa...

Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa. STUKin puheenaolevat laitteet laskevat kvantitatiivisesti, paljonko ilmassa on radioaktiivisia eli säteileviä hiukkasia. Ei siis paljonko on -säteilyä-, siihen on omat laitteensa ja ne eivät erottaneet tätä cesiumia taustasäteilyn normaalivaihtelusta. Kyse on niin pienistä määristä, että tämä oli ainoa mahdollinen keino havaita että jokin poikkeaa normaalista.

Mitä yrität sanoa? Että cesium137:n esiintymistä ei saisi mitattua, vaikka tiedetään sen taajuus 662 keV? Juuri sillähän selviää tarkkaan ja reaaliajassa, paljonko cesiumia milloinkin säteilee.

Luitko ollenkaan aiempia viestejä?

Sadassa KUUTIOMETRISSÄ ilmaa oli nyt cesiumia sellainen määrä, että erittäin tarkka säteilymittari näkee YHDEN säteilyhiukkasen koko tuon ilmamäärän cesiumista sekunnissa. Tuota ei siis todellakaan mitata reaaliajassa. Jos cesiumia on niin paljon ilmassa että se näkyisi taustasäteilyn kasvuna normaaleissa säteilymittareissa niin olisi kiire miettiä suojautumista. Tuo oli tilanne Tsernobylin laskeuman aikaan. Nyt siis puhutaan noin miljoona kertaa vähäisemmästä määrästä säteilyä. 

Samaisessa sadassa kuutiometrissä huoneilmaa on radonia tyypillisesti niin paljon, että samalla lailla mitattuna siitä tulisi 10000 (kymmenentuhatta) säteilyhiukkasta sekunnissa. 

Yksi radonin tai sen hajoamistuotteiden lähettämä alfasäteilyhiukkanen aiheuttaa kudoksessa reilusti yli tuhatkertaisen säteilyannoksen cesiumin hajoamisesta tulevaan beta- ja gammasäteilyyn verrattuna. Jos et usko niin käy säteilyturvakeskuksen sivuilta katsomassa. Radon on oikeasti vaarallinen keuhkosyövän aiheuttaja ja sille altistumme 24/7 koko elämämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä-11339 kirjoitti:

Norjassa Tromsön yliopiso kadotti viime vuonna cesiumia... Mutta sitä käytetään paljon lähempänäkin, ensisijaisesti hoidoissa, muussa teollisuudessa paljon vähemmän.

Tuota Cs137:ää on turha verrata radoniin ja sen taustasäteilyyn. Se on vähän kuin vertaisi metsäpaloa tulvaan. Radonin vaikutuskanava on hengiystiet ja haittaa keuhkoja, cesium on suola ja vesiliukoinen, jolloin se vaikuttaa mm. kaikkiin pehmytkudoksiin. Radonista seuraa keuhkosyövän lisääntymistä, cesiumista mm. leukemiaa. Ne on kaksi eri asiaa ja molemmat pahoja, mutta säteilymäärät eivät ole verrattavissa keskenään.

Kaikki säteilyn lisääntyminen on haitaksi ja jos joku väittää, ettei STUK kykene havainnoimaan lisääntymisiä tuntitasolla joko ei tiedä kuinka säteilyä mitataan tai ei puhu totta. Samoin on turha puhua turvallisista määristä cesiumia. On vain eri säteilytasoja, joista on päätetty tasot ja vaikutusajat, jolloin niitä pidetään niin haitallisina, että varmoja näkyviä seuraamuksia syntyy. Lääkärit eivät saa lain mukaan altistaa potilaitaan cesiumille pienemmissäkään määrin, jos sille ei katsota hyötyä. Sitä käytetään mm. sädehoidoissa. Yksikin osuma solun jakaantuessa voi olla haitallinen.

Meillä koulussa opetettiin, että jotkut säteilylajit ovat ihmiselle huomattavasti haitallisempia kuin toiset. Eivät siis ole tasa-arvoisia tuhoajia alfa- beeta ja gammasäteily.

Läpitunkeva gammasäteily vaikuttaa kaukaa ja vaatteiden läpi mutta tuottaa säteilylähteen kokoon nähden vähiten säteilyannosta siksi että se suurimmaksi osaksi hujahtaa kehosta lävitse. Beetasäteily vaikuttaa korkeintaan metrin parin päästä ja tuottaa reilusti enemmän säteilyannosta jos se osuu. Mutta ehdottomasti kaikkein pahinta elävään soluun osuessaan on alfasäteily, joka yhtä aktiivisuusyksikköä (Bq) kohti aiheuttaa monituhatkertaisen vahingon samaan määrään beetasäteilyä verrattuna. Se vain ei yleensä läpäise edes ihoa mutta syötynä tai hengitettynä alfasäteilevä aine on elävälle ihmiselle todella vaarallista.

Cesium tuottaa gamma- ja beetasäteilyä kun taas ilmassa oleva radon (kuten samanlailla säteilevät Litvinenkon tappanut polonium ja ydinjätteen plutonium) on todella vaarallinen alfasäteilijä. Syötynä tai hengitettynä on alfasäteilijä aivan eri luokan tuhoaine kuin cesium.

Meistä jokainen altistuu jatkuvasti radonille ja elintarvikkeiden kautta cesiumille. Jos cesium ja radon olisivat pieninäkin määrinä hirmuisen vaarallisia niin silloin ihmisiä kiellettäisiin muuttamasta niille alueille joissa tserno-laskeuman cesiumia on paljon tai joissa maaperä suorastaan hönkii radonia kuten esimerkiksi Lahdessa tai Kajaanissa. Säteilyn taso Suomessa vaihtelee todella paljon paikkakunnittain ja suurin osa siitä vaihtelusta oli olemassa jo ennen tsernoa. 

Tuossa eroteltiin hiukkasten ja säteilyn vaikutus. Elimistöön kertyvä suola säteillessään aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin ilma, joka käy keuhkoissa. Siinä vaiheessa kun elimistöön on kertynyt pieniäkään määriä cesium suoloja, on turha verrata sitä radoniin. Tai voihan tulvaakin verrata tulipaloon monella tavalla, vaikka uhriluvulla, mutta lämpötila olisi ainakin väärä mittari.

Ja mittauksista. Cesiumia saa mitattua hyvin pienissä pitoisuuksissa USB:llä kytketyllä mittalaitteella, jolloin mikrosievertin sadasosan kohoaminenkin havaitaan reaaliajassa. Ihan jokainen eri säteilylähde on erikseen mitattavissa. Niitä laitteita on käytössä, enkä usko stukin olevan siinä suhteessa kehityksestä vuosikymmeniä jäljessä. Stukin imuroivat laitteet taitavat mitata kuitenkin vähän eri asiaa...

Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa. STUKin puheenaolevat laitteet laskevat kvantitatiivisesti, paljonko ilmassa on radioaktiivisia eli säteileviä hiukkasia. Ei siis paljonko on -säteilyä-, siihen on omat laitteensa ja ne eivät erottaneet tätä cesiumia taustasäteilyn normaalivaihtelusta. Kyse on niin pienistä määristä, että tämä oli ainoa mahdollinen keino havaita että jokin poikkeaa normaalista.

Mitä yrität sanoa? Että cesium137:n esiintymistä ei saisi mitattua, vaikka tiedetään sen taajuus 662 keV? Juuri sillähän selviää tarkkaan ja reaaliajassa, paljonko cesiumia milloinkin säteilee.

Luitko ollenkaan aiempia viestejä?

Sadassa KUUTIOMETRISSÄ ilmaa oli nyt cesiumia sellainen määrä, että erittäin tarkka säteilymittari näkee YHDEN säteilyhiukkasen koko tuon ilmamäärän cesiumista sekunnissa. Tuota ei siis todellakaan mitata reaaliajassa. Jos cesiumia on niin paljon ilmassa että se näkyisi taustasäteilyn kasvuna normaaleissa säteilymittareissa niin olisi kiire miettiä suojautumista. Tuo oli tilanne Tsernobylin laskeuman aikaan. Nyt siis puhutaan noin miljoona kertaa vähäisemmästä määrästä säteilyä. 

Samaisessa sadassa kuutiometrissä huoneilmaa on radonia tyypillisesti niin paljon, että samalla lailla mitattuna siitä tulisi 10000 (kymmenentuhatta) säteilyhiukkasta sekunnissa. 

Yksi radonin tai sen hajoamistuotteiden lähettämä alfasäteilyhiukkanen aiheuttaa kudoksessa reilusti yli tuhatkertaisen säteilyannoksen cesiumin hajoamisesta tulevaan beta- ja gammasäteilyyn verrattuna. Jos et usko niin käy säteilyturvakeskuksen sivuilta katsomassa. Radon on oikeasti vaarallinen keuhkosyövän aiheuttaja ja sille altistumme 24/7 koko elämämme. 

Sanoit:"Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa."

Miten se liittyy tuohon vastaukseesi? Jos sitä tulkitsee, väität, ettei pysty mittaamaan kuin jotain yhdessä, joka ei pidä paikkaansa. Gammasäteilystä pystyy spektristä katsomaan mikä on minkäkin taajuuden osuus. Jos 662 keV:n kohdalla arvo nousee tuhatkertaiseksi normaalista, tottahan toki se näkyy piikkinä ruudulla.

Vastauksesikin on omituinen, sekoitat edelleen säteilyn fysiikan ja hiukkasen kemian. Cesiumin ja radonin ero on niiltä osin huomattava. Radon ei ole vahvasti kemiallisesti reagoiva, eli sisäänhengitetty radon hiukkanen tulee helposti uloshengityksessä ulos, radonilta suojaudutaan muutenkin riittävällä tuuletuksella. Jos sekoitat cesiumia melkein mihin vaan, se ei tule pois, vaan jatkaa suolana elimistössä. Cs137:n tapauksessa se jatkaa säteilevänä suolana.

Voit tarkistaa radonin ja cesiumin reagoinnin eron elektronegatiivisuus taulukosta. Kun cesium jää elimistöön ja radon tulee ulos keuhkoista, ei niiden säteilyn laadulla ole suurta merkitystä, kun se on vaarallista. Radon vaikuttaa hetken, cesium niin kauan kuin aineenvaihdunta tuo sen ulos. Altistuksen kesto cesiumilla on vuorokausissa tai viikoissa, kun yhden radon hiukkasen altistus jää siihen henkäykseen.

Rautalanka alkaa olla vähissä... Luen ehkä vielä.

Voi lol teidän foliohattujen kanssa, päästöt oli STUKin omasta autotallista 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä-11339 kirjoitti:

Norjassa Tromsön yliopiso kadotti viime vuonna cesiumia... Mutta sitä käytetään paljon lähempänäkin, ensisijaisesti hoidoissa, muussa teollisuudessa paljon vähemmän.

Tuota Cs137:ää on turha verrata radoniin ja sen taustasäteilyyn. Se on vähän kuin vertaisi metsäpaloa tulvaan. Radonin vaikutuskanava on hengiystiet ja haittaa keuhkoja, cesium on suola ja vesiliukoinen, jolloin se vaikuttaa mm. kaikkiin pehmytkudoksiin. Radonista seuraa keuhkosyövän lisääntymistä, cesiumista mm. leukemiaa. Ne on kaksi eri asiaa ja molemmat pahoja, mutta säteilymäärät eivät ole verrattavissa keskenään.

Kaikki säteilyn lisääntyminen on haitaksi ja jos joku väittää, ettei STUK kykene havainnoimaan lisääntymisiä tuntitasolla joko ei tiedä kuinka säteilyä mitataan tai ei puhu totta. Samoin on turha puhua turvallisista määristä cesiumia. On vain eri säteilytasoja, joista on päätetty tasot ja vaikutusajat, jolloin niitä pidetään niin haitallisina, että varmoja näkyviä seuraamuksia syntyy. Lääkärit eivät saa lain mukaan altistaa potilaitaan cesiumille pienemmissäkään määrin, jos sille ei katsota hyötyä. Sitä käytetään mm. sädehoidoissa. Yksikin osuma solun jakaantuessa voi olla haitallinen.

Meillä koulussa opetettiin, että jotkut säteilylajit ovat ihmiselle huomattavasti haitallisempia kuin toiset. Eivät siis ole tasa-arvoisia tuhoajia alfa- beeta ja gammasäteily.

Läpitunkeva gammasäteily vaikuttaa kaukaa ja vaatteiden läpi mutta tuottaa säteilylähteen kokoon nähden vähiten säteilyannosta siksi että se suurimmaksi osaksi hujahtaa kehosta lävitse. Beetasäteily vaikuttaa korkeintaan metrin parin päästä ja tuottaa reilusti enemmän säteilyannosta jos se osuu. Mutta ehdottomasti kaikkein pahinta elävään soluun osuessaan on alfasäteily, joka yhtä aktiivisuusyksikköä (Bq) kohti aiheuttaa monituhatkertaisen vahingon samaan määrään beetasäteilyä verrattuna. Se vain ei yleensä läpäise edes ihoa mutta syötynä tai hengitettynä alfasäteilevä aine on elävälle ihmiselle todella vaarallista.

Cesium tuottaa gamma- ja beetasäteilyä kun taas ilmassa oleva radon (kuten samanlailla säteilevät Litvinenkon tappanut polonium ja ydinjätteen plutonium) on todella vaarallinen alfasäteilijä. Syötynä tai hengitettynä on alfasäteilijä aivan eri luokan tuhoaine kuin cesium.

Meistä jokainen altistuu jatkuvasti radonille ja elintarvikkeiden kautta cesiumille. Jos cesium ja radon olisivat pieninäkin määrinä hirmuisen vaarallisia niin silloin ihmisiä kiellettäisiin muuttamasta niille alueille joissa tserno-laskeuman cesiumia on paljon tai joissa maaperä suorastaan hönkii radonia kuten esimerkiksi Lahdessa tai Kajaanissa. Säteilyn taso Suomessa vaihtelee todella paljon paikkakunnittain ja suurin osa siitä vaihtelusta oli olemassa jo ennen tsernoa. 

Tuossa eroteltiin hiukkasten ja säteilyn vaikutus. Elimistöön kertyvä suola säteillessään aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin ilma, joka käy keuhkoissa. Siinä vaiheessa kun elimistöön on kertynyt pieniäkään määriä cesium suoloja, on turha verrata sitä radoniin. Tai voihan tulvaakin verrata tulipaloon monella tavalla, vaikka uhriluvulla, mutta lämpötila olisi ainakin väärä mittari.

Ja mittauksista. Cesiumia saa mitattua hyvin pienissä pitoisuuksissa USB:llä kytketyllä mittalaitteella, jolloin mikrosievertin sadasosan kohoaminenkin havaitaan reaaliajassa. Ihan jokainen eri säteilylähde on erikseen mitattavissa. Niitä laitteita on käytössä, enkä usko stukin olevan siinä suhteessa kehityksestä vuosikymmeniä jäljessä. Stukin imuroivat laitteet taitavat mitata kuitenkin vähän eri asiaa...

Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa. STUKin puheenaolevat laitteet laskevat kvantitatiivisesti, paljonko ilmassa on radioaktiivisia eli säteileviä hiukkasia. Ei siis paljonko on -säteilyä-, siihen on omat laitteensa ja ne eivät erottaneet tätä cesiumia taustasäteilyn normaalivaihtelusta. Kyse on niin pienistä määristä, että tämä oli ainoa mahdollinen keino havaita että jokin poikkeaa normaalista.

Mitä yrität sanoa? Että cesium137:n esiintymistä ei saisi mitattua, vaikka tiedetään sen taajuus 662 keV? Juuri sillähän selviää tarkkaan ja reaaliajassa, paljonko cesiumia milloinkin säteilee.

Luitko ollenkaan aiempia viestejä?

Sadassa KUUTIOMETRISSÄ ilmaa oli nyt cesiumia sellainen määrä, että erittäin tarkka säteilymittari näkee YHDEN säteilyhiukkasen koko tuon ilmamäärän cesiumista sekunnissa. Tuota ei siis todellakaan mitata reaaliajassa. Jos cesiumia on niin paljon ilmassa että se näkyisi taustasäteilyn kasvuna normaaleissa säteilymittareissa niin olisi kiire miettiä suojautumista. Tuo oli tilanne Tsernobylin laskeuman aikaan. Nyt siis puhutaan noin miljoona kertaa vähäisemmästä määrästä säteilyä. 

Samaisessa sadassa kuutiometrissä huoneilmaa on radonia tyypillisesti niin paljon, että samalla lailla mitattuna siitä tulisi 10000 (kymmenentuhatta) säteilyhiukkasta sekunnissa. 

Yksi radonin tai sen hajoamistuotteiden lähettämä alfasäteilyhiukkanen aiheuttaa kudoksessa reilusti yli tuhatkertaisen säteilyannoksen cesiumin hajoamisesta tulevaan beta- ja gammasäteilyyn verrattuna. Jos et usko niin käy säteilyturvakeskuksen sivuilta katsomassa. Radon on oikeasti vaarallinen keuhkosyövän aiheuttaja ja sille altistumme 24/7 koko elämämme. 

Sanoit:"Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa."

Miten se liittyy tuohon vastaukseesi? Jos sitä tulkitsee, väität, ettei pysty mittaamaan kuin jotain yhdessä, joka ei pidä paikkaansa. Gammasäteilystä pystyy spektristä katsomaan mikä on minkäkin taajuuden osuus. Jos 662 keV:n kohdalla arvo nousee tuhatkertaiseksi normaalista, tottahan toki se näkyy piikkinä ruudulla.

Vastauksesikin on omituinen, sekoitat edelleen säteilyn fysiikan ja hiukkasen kemian. Cesiumin ja radonin ero on niiltä osin huomattava. Radon ei ole vahvasti kemiallisesti reagoiva, eli sisäänhengitetty radon hiukkanen tulee helposti uloshengityksessä ulos, radonilta suojaudutaan muutenkin riittävällä tuuletuksella. Jos sekoitat cesiumia melkein mihin vaan, se ei tule pois, vaan jatkaa suolana elimistössä. Cs137:n tapauksessa se jatkaa säteilevänä suolana.

Voit tarkistaa radonin ja cesiumin reagoinnin eron elektronegatiivisuus taulukosta. Kun cesium jää elimistöön ja radon tulee ulos keuhkoista, ei niiden säteilyn laadulla ole suurta merkitystä, kun se on vaarallista. Radon vaikuttaa hetken, cesium niin kauan kuin aineenvaihdunta tuo sen ulos. Altistuksen kesto cesiumilla on vuorokausissa tai viikoissa, kun yhden radon hiukkasen altistus jää siihen henkäykseen.

Rautalanka alkaa olla vähissä... Luen ehkä vielä.

Rautalankaa löydät halutessasi STUKin sivuilta. Siellä on kokonainen suomenkielinen kirjasarja jossa asiat on selitetty ymmärrettävällä tavalla. Siellä on myös selitetty radonin aiheuttaman säteilyannoksen suuruutta ja myös kerrottu, että radonin hajoamistuotteet eivät ole kaasumaisia vaan tarttuvat pölyyn ja jatkavat keuhkojen säteilyttämistä sisältäpäin. Siellä on myös kerrottu cesiumin biologinen puoliintumisaika (70 vuorokautta) ihmisen kehossa eli aika, jossa puolet kehoon sisään tulleesta cesiumista on poistunut eritteiden kautta. Sitä cesiumiahan tulee ihmiseen koko ajan sisään elintarvikkeiden kautta päivittäin kymmenien Bq verran eli määrä, joka olisi mittaushetkellä löytynyt parin tuhannen kuutiometrin ilmamassasta. Siksi tuo ilman cesiummäärä ei ollut vaarallinen.

Ihmisten Suomessa keskimäärin vuoden aikana saamasta säteilyannoksesta 3.2mSv on puolet eli 1.63mSv peräisin juurikin radonista ja sen hajoamistuotteista eli kallioperän luonnollisesta 

radioaktiivisuudesta.  Ydinpommien ja tsernobylin laskeuman cesium tuottaa tällä hetkellä keskimäärin säteilyannosta 0.02mSv eli vähemmän kuin yhden prosentin kokonaisuudesta. 

http://www.stuk.fi/aiheet/mita-sateily-on/ihmisen-radioaktiivisuus/suom…

Jos säteilyannosten laskenta kiinnostaa niin STUKin kirjasarjasta löytyy ohjeet sekä myös taulukoituna myös syötyjen eli sisäisten lähteiden annosnopeusvakioita. Kannattaa lukea, sieltä minäkin oppini tarkistan. 

Aiheesta on kirjoiteltu paljon Tiede - lehden palstoilla eli http://www.tiede.fi ydinonnettomuuksia käsittelevässä keskustelussa.

Lähtivät merta edemmäs kalaan. STUK:in alakerroksessa ja kellaritiloissa toimii radioaktiivisten jätteiden käsittelyä harjoittava firma josta vuoto. Hieman noloa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001134453.html

Eikös näillä ollut tuossa muutama viikko sitten viimeksi ongelmaa kun tutkimustiloissa joku sähläsi ja plutoniumia levisi huoneeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsernobyl on Ukrainassa. Ei Venäjällä. 

Ei anneta faktojen häiritä!!

Posahtaessaan oli Neuvostoliitossa.

Kyllä.

Mutta siellä oli ukrainalaisia insinöörejä.

Voimalaitostyypin suunnitelleet venäläiset insinöörit eivät olleet antaneet lupaa kokeen suorittamiselle. Itse asiassa laitoksen käyttömääräyksissä nimenomaisesti kiellettiin käyttämästä reaktoria tavalla, jolla sitä kokeessa käytettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä-11339 kirjoitti:

Norjassa Tromsön yliopiso kadotti viime vuonna cesiumia... Mutta sitä käytetään paljon lähempänäkin, ensisijaisesti hoidoissa, muussa teollisuudessa paljon vähemmän.

Tuota Cs137:ää on turha verrata radoniin ja sen taustasäteilyyn. Se on vähän kuin vertaisi metsäpaloa tulvaan. Radonin vaikutuskanava on hengiystiet ja haittaa keuhkoja, cesium on suola ja vesiliukoinen, jolloin se vaikuttaa mm. kaikkiin pehmytkudoksiin. Radonista seuraa keuhkosyövän lisääntymistä, cesiumista mm. leukemiaa. Ne on kaksi eri asiaa ja molemmat pahoja, mutta säteilymäärät eivät ole verrattavissa keskenään.

Kaikki säteilyn lisääntyminen on haitaksi ja jos joku väittää, ettei STUK kykene havainnoimaan lisääntymisiä tuntitasolla joko ei tiedä kuinka säteilyä mitataan tai ei puhu totta. Samoin on turha puhua turvallisista määristä cesiumia. On vain eri säteilytasoja, joista on päätetty tasot ja vaikutusajat, jolloin niitä pidetään niin haitallisina, että varmoja näkyviä seuraamuksia syntyy. Lääkärit eivät saa lain mukaan altistaa potilaitaan cesiumille pienemmissäkään määrin, jos sille ei katsota hyötyä. Sitä käytetään mm. sädehoidoissa. Yksikin osuma solun jakaantuessa voi olla haitallinen.

Meillä koulussa opetettiin, että jotkut säteilylajit ovat ihmiselle huomattavasti haitallisempia kuin toiset. Eivät siis ole tasa-arvoisia tuhoajia alfa- beeta ja gammasäteily.

Läpitunkeva gammasäteily vaikuttaa kaukaa ja vaatteiden läpi mutta tuottaa säteilylähteen kokoon nähden vähiten säteilyannosta siksi että se suurimmaksi osaksi hujahtaa kehosta lävitse. Beetasäteily vaikuttaa korkeintaan metrin parin päästä ja tuottaa reilusti enemmän säteilyannosta jos se osuu. Mutta ehdottomasti kaikkein pahinta elävään soluun osuessaan on alfasäteily, joka yhtä aktiivisuusyksikköä (Bq) kohti aiheuttaa monituhatkertaisen vahingon samaan määrään beetasäteilyä verrattuna. Se vain ei yleensä läpäise edes ihoa mutta syötynä tai hengitettynä alfasäteilevä aine on elävälle ihmiselle todella vaarallista.

Cesium tuottaa gamma- ja beetasäteilyä kun taas ilmassa oleva radon (kuten samanlailla säteilevät Litvinenkon tappanut polonium ja ydinjätteen plutonium) on todella vaarallinen alfasäteilijä. Syötynä tai hengitettynä on alfasäteilijä aivan eri luokan tuhoaine kuin cesium.

Meistä jokainen altistuu jatkuvasti radonille ja elintarvikkeiden kautta cesiumille. Jos cesium ja radon olisivat pieninäkin määrinä hirmuisen vaarallisia niin silloin ihmisiä kiellettäisiin muuttamasta niille alueille joissa tserno-laskeuman cesiumia on paljon tai joissa maaperä suorastaan hönkii radonia kuten esimerkiksi Lahdessa tai Kajaanissa. Säteilyn taso Suomessa vaihtelee todella paljon paikkakunnittain ja suurin osa siitä vaihtelusta oli olemassa jo ennen tsernoa. 

Tuossa eroteltiin hiukkasten ja säteilyn vaikutus. Elimistöön kertyvä suola säteillessään aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin ilma, joka käy keuhkoissa. Siinä vaiheessa kun elimistöön on kertynyt pieniäkään määriä cesium suoloja, on turha verrata sitä radoniin. Tai voihan tulvaakin verrata tulipaloon monella tavalla, vaikka uhriluvulla, mutta lämpötila olisi ainakin väärä mittari.

Ja mittauksista. Cesiumia saa mitattua hyvin pienissä pitoisuuksissa USB:llä kytketyllä mittalaitteella, jolloin mikrosievertin sadasosan kohoaminenkin havaitaan reaaliajassa. Ihan jokainen eri säteilylähde on erikseen mitattavissa. Niitä laitteita on käytössä, enkä usko stukin olevan siinä suhteessa kehityksestä vuosikymmeniä jäljessä. Stukin imuroivat laitteet taitavat mitata kuitenkin vähän eri asiaa...

Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa. STUKin puheenaolevat laitteet laskevat kvantitatiivisesti, paljonko ilmassa on radioaktiivisia eli säteileviä hiukkasia. Ei siis paljonko on -säteilyä-, siihen on omat laitteensa ja ne eivät erottaneet tätä cesiumia taustasäteilyn normaalivaihtelusta. Kyse on niin pienistä määristä, että tämä oli ainoa mahdollinen keino havaita että jokin poikkeaa normaalista.

Mitä yrität sanoa? Että cesium137:n esiintymistä ei saisi mitattua, vaikka tiedetään sen taajuus 662 keV? Juuri sillähän selviää tarkkaan ja reaaliajassa, paljonko cesiumia milloinkin säteilee.

Luitko ollenkaan aiempia viestejä?

Sadassa KUUTIOMETRISSÄ ilmaa oli nyt cesiumia sellainen määrä, että erittäin tarkka säteilymittari näkee YHDEN säteilyhiukkasen koko tuon ilmamäärän cesiumista sekunnissa. Tuota ei siis todellakaan mitata reaaliajassa. Jos cesiumia on niin paljon ilmassa että se näkyisi taustasäteilyn kasvuna normaaleissa säteilymittareissa niin olisi kiire miettiä suojautumista. Tuo oli tilanne Tsernobylin laskeuman aikaan. Nyt siis puhutaan noin miljoona kertaa vähäisemmästä määrästä säteilyä. 

Samaisessa sadassa kuutiometrissä huoneilmaa on radonia tyypillisesti niin paljon, että samalla lailla mitattuna siitä tulisi 10000 (kymmenentuhatta) säteilyhiukkasta sekunnissa. 

Yksi radonin tai sen hajoamistuotteiden lähettämä alfasäteilyhiukkanen aiheuttaa kudoksessa reilusti yli tuhatkertaisen säteilyannoksen cesiumin hajoamisesta tulevaan beta- ja gammasäteilyyn verrattuna. Jos et usko niin käy säteilyturvakeskuksen sivuilta katsomassa. Radon on oikeasti vaarallinen keuhkosyövän aiheuttaja ja sille altistumme 24/7 koko elämämme. 

Sanoit:"Eri säteilylajien (alfa, beeta, gamma) läsnäoloa ja yhteisaktiivisuutta voi toki mitata halvemmilla ja nopeammilla välineillä. Sen sijaan nuklidien erottaminen toisistaan vaatii tarkan detektorin ja energiaspektrometriaa tai massaspektrometriaa."

Miten se liittyy tuohon vastaukseesi? Jos sitä tulkitsee, väität, ettei pysty mittaamaan kuin jotain yhdessä, joka ei pidä paikkaansa. Gammasäteilystä pystyy spektristä katsomaan mikä on minkäkin taajuuden osuus. Jos 662 keV:n kohdalla arvo nousee tuhatkertaiseksi normaalista, tottahan toki se näkyy piikkinä ruudulla.

Vastauksesikin on omituinen, sekoitat edelleen säteilyn fysiikan ja hiukkasen kemian. Cesiumin ja radonin ero on niiltä osin huomattava. Radon ei ole vahvasti kemiallisesti reagoiva, eli sisäänhengitetty radon hiukkanen tulee helposti uloshengityksessä ulos, radonilta suojaudutaan muutenkin riittävällä tuuletuksella. Jos sekoitat cesiumia melkein mihin vaan, se ei tule pois, vaan jatkaa suolana elimistössä. Cs137:n tapauksessa se jatkaa säteilevänä suolana.

Voit tarkistaa radonin ja cesiumin reagoinnin eron elektronegatiivisuus taulukosta. Kun cesium jää elimistöön ja radon tulee ulos keuhkoista, ei niiden säteilyn laadulla ole suurta merkitystä, kun se on vaarallista. Radon vaikuttaa hetken, cesium niin kauan kuin aineenvaihdunta tuo sen ulos. Altistuksen kesto cesiumilla on vuorokausissa tai viikoissa, kun yhden radon hiukkasen altistus jää siihen henkäykseen.

Rautalanka alkaa olla vähissä... Luen ehkä vielä.

Rautalankaa löydät halutessasi STUKin sivuilta. Siellä on kokonainen suomenkielinen kirjasarja jossa asiat on selitetty ymmärrettävällä tavalla. Siellä on myös selitetty radonin aiheuttaman säteilyannoksen suuruutta ja myös kerrottu, että radonin hajoamistuotteet eivät ole kaasumaisia vaan tarttuvat pölyyn ja jatkavat keuhkojen säteilyttämistä sisältäpäin. Siellä on myös kerrottu cesiumin biologinen puoliintumisaika (70 vuorokautta) ihmisen kehossa eli aika, jossa puolet kehoon sisään tulleesta cesiumista on poistunut eritteiden kautta. Sitä cesiumiahan tulee ihmiseen koko ajan sisään elintarvikkeiden kautta päivittäin kymmenien Bq verran eli määrä, joka olisi mittaushetkellä löytynyt parin tuhannen kuutiometrin ilmamassasta. Siksi tuo ilman cesiummäärä ei ollut vaarallinen.

Ihmisten Suomessa keskimäärin vuoden aikana saamasta säteilyannoksesta 3.2mSv on puolet eli 1.63mSv peräisin juurikin radonista ja sen hajoamistuotteista eli kallioperän luonnollisesta 

radioaktiivisuudesta.  Ydinpommien ja tsernobylin laskeuman cesium tuottaa tällä hetkellä keskimäärin säteilyannosta 0.02mSv eli vähemmän kuin yhden prosentin kokonaisuudesta. 

http://www.stuk.fi/aiheet/mita-sateily-on/ihmisen-radioaktiivisuus/suom…

Jos säteilyannosten laskenta kiinnostaa niin STUKin kirjasarjasta löytyy ohjeet sekä myös taulukoituna myös syötyjen eli sisäisten lähteiden annosnopeusvakioita. Kannattaa lukea, sieltä minäkin oppini tarkistan. 

Aiheesta on kirjoiteltu paljon Tiede - lehden palstoilla eli http://www.tiede.fi ydinonnettomuuksia käsittelevässä keskustelussa.

Säteilyn lähde löytyi läheltä, vähän kuin ensimmäisessä lauseessani sivun ylälaidassa ounastelin.

Mittaustasoista: nykylaitteet kykenevät ihan 0,001 mikrosievert/tunti tasoja toteamaan ja jatkuvalla muunnoksella ne on samantien näytöllä. Tuon luokan muunnos näkyy aika pian.

http://www.hamamatsu.com/resources/pdf/ssd/module_kacc0001e.pdf

Cs137:n haitoista: 1986 Brasiliassa Goianassa neljä ihmistä kuoli purkaessaan hylättyä sädehoitolaitetta, joka sisälsi Cs137:ää. Krematorskissa 1987 kapseli oli valettu asuinrakennuksen seinään ja ennen kuin se havaittiin, 6 ihmistä kuoli leukemiaan ja 17 asukasta oli altistunut sen säteilylle. Vastaavia vahinkoja, joissa ei enää ainakaan ole raportoitu ihmishenkien menetyksiä on sattunut säännöllisesti, tuorein tuo mainitsemani norjalaisten hukkaama, ellei nyt tätä Stukin tilojen vieressä tapahtunutta vahinkoa lasketa jo tuoreimmaksi tapaukseksi.

Ja voit lukea rauhassa tiedepalstaa tai stukin sivuja. Minulle riittää, että olen perehtynyt ihan aihepiirin oppimateriaaleihin ja tieteellisiin julkaisuihin. Itseasiassa säteilylaki on melko hyvä ja tärkeä lähde, josta voi hyvin käsittää aiheen vaarat ja yhteiskunnallisen merkityksen. Stuk kertoo asioista "yksinkertaistettua totuutta", eli ihan oikeaa tietoa, mutta joskus säästeliäästi kerrottuna.

Tänään oli teksti-tv:ssa, että ilmeisesti nuo säteilyarvot ovat peräisin säteilyturvakeskuksen omassa autotallissa olevista jätteistä.

Eli kyseessä oli säteilyturvakeskuksen omissa tiloissa toimivan firman prosessissa tapahtunut pikkupäästö eikä lorahdus venäjällä tai missään muuallakaan. Hienoa hysterisointia kuitenkin kerittiin tässä vuorokauden lietsoa. 

Pojot STUKille, joka löysi päästönsä ja lisäksi uutisoi siitä rehellisesti. 

Sulla on suuruusluokat hieman hukassa. Nyt puhutaan edelleenkin olemattoman pienistä säteilymääristä, joiden mittaaminen on oikeasti vaikeaa. Säteilyähän tulee vain yksittäisinä hiukkasina eli sen määrän mittaaminen esimerkiksi hiukkasen kymmenesosan tarkkuudella ei onnistu. On aina mitattava kokonaisia hiukkasia ja huomioitava mitattujen hiukkasten lukumäärän tilastollinen vaihtelu. Niiden STUKin julkaisemien kirjojen lukeminen kannattaa niin ymmärtää paremmin mistä on kysymys.

Cesiumin isotoopin 137Cs ilmoitettu annosnopeusvakio on 0.092 mSv/hGBq eli 1 GBq eli miljardin Bq:n ( 1Bq = 1 hajoaminen sekunnissa) suuruinen määrä ainetta metrin päässä aiheuttaa 92µSv/h annosnopeuden. Elikkäs yhden Bq:n suuruinen radioaktiivisuus aiheuttaa noin kymmenestuhannesosan mainitsemastasi 0.001 µSv/h annosnopeudesta. Mä tossa aiemmin laskeskelin että yksi Bq cesiumia olisi päästön aikana löytynyt sadasta kuutiometristä ilmaa.  Aika hankala saada se sata kuutiometriä ilmaa metrin päähän mittarista saati sitten mainitsemaasi 0.001 µSv havaitsemiseen tarvittava kymmenen MILJOONAA kuutiometriä ilmaa eli mittaamatta jäisi... Siksi nämä mittaukset tehdään pölynimuroimalla todella paljon ilmaa suotimen läpi ja jälkeenpäin mittaamalla suotimeen kertynyt radioaktiivisuus. Suora mittaus ei vain onnistu kun tulee fysiikan lait vastaan.

Jotta homma ei olisi säteilyn mittaajalle liian helppoa tulee säteilymittariin samaan aikaan ympäristöön ja maaperään jääneestä cesiumista tasainen rapina gammahiukkasia ja muu taustasäteily siihen päälle. Maaperässä kun on satoja tai tuhansia Bq cesiuma per neliömetri. Eli tuo luteen huokaisua olemattomampi signaali ilmassa leijuvasta aineesta pitäisi voida erottaa päivittäin helposti kymmeniä prosentteja vaihtelevan ja miljoonia kertoja voimakkaamman taustasäteilyn joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Pojot STUKille, joka löysi päästönsä ja lisäksi uutisoi siitä rehellisesti. 

Jos olisi ollut muu mahdollisuus kuin rehellisyys niin sitä olisi käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojot STUKille, joka löysi päästönsä ja lisäksi uutisoi siitä rehellisesti. 

Jos olisi ollut muu mahdollisuus kuin rehellisyys niin sitä olisi käytetty.

Ai miten niin? Esimerkiksi OL3 ydinvoimalaa rakennettaessa nimenomaan STUK on ollut aiheuttamassa viiveitä vaatimalla AREVAaa noudattamaan turvallisuusasioissa sääntöjä ja lakeja. Siellä olisi ollut moneen kertaan muita mahdollisuuksia kuin rehellisyys.