Miksi aito rakkaus on kokenut inflaation?
Kirjoitan eroterapiana itselleni muutamia asioita, jotka kummeksuttavat minua suunnattomasti.
Pidän aitoa rakkautta, vilpitöntä toisesta välittämistä, rehellisyyttä ja uskottomuutta ehdottomina perusasioina parisuhteessa, enkä olisi koskaan valmis tinkimään niistä. Silti jo kolmesti pitkät, vakavat parisuhteeni ovat päättyneet siihen, että kumppanini on tasaisesta ja turvallisesta yhdessäolosta (seksi loistavaa ja säännöllistä, ajatusmaailmat samanlaiset jne.) päätynyt ulkopuoliseen suhteeseen ja jättänyt sen jälkeen minut.
Viimeisimmän kokemuksen jälkeen olo on lähinnä surullinen, haikea. En vain tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Rakkaus tuntui loppuneen "yhdessä yössä". Mieleen hiipii epäilys siitä, oliko parisuhteen toinen osapuoli sittenkään vakavissaan minun kanssani, vaikka niin väitti.
Eniten surettaa kuitenkin se, että uskollisiksi luulemani ihmiset ovat pettäneet minua kaikkein pahiten, ja sama tuntuu toistuvan kerta toisensa jälkeen. En pelkää rakastua uudelleen, kun sen aika on, mutta tiedän, että siinä voi kestää vuosia. Toivoisin niin, että kohtaisin vihdoin siinä vaiheessa aidosti uskollisen ihmisen, joka on koko sydämellään ja sielullaan mukana yhteisellä matkallamme. En jaksaisi enää tätä sydämen murtumista, vaan antaa murusista kootun sydämeni vihdoin jollekin, joka jaksaa ja haluaa kantaa sitä kunnioittavasti ja yksinoikeudella loppuelämän.
Kommentit (73)
Yksiavioisuus on aina ollut ja tulee olemaan luonnotonta ja evoluution vastaista miehen kannalta. Joskin olen sitä mieltä, että sivistysvaltiossa pitäisi älyn mennä vietin ohi ja viisas mies kykenee hillitseen itsensä. Kun on tehnyt päätöksen parisuhteesta, on tehnyt päätöksen uskollisuudesta. Jos nykyään koetaan että pettäminen on yleistynyt, väitäkin taustalla enemmän olevan nainen kuin mies: kun naisen seksuaalisuus on vapautunut, on ihan ok harrastaa yhden yön juttuja. Maailma on houkutuksia täynnä mutta älykäs -niin mies kuin nainenkin- pystyy ne houkutukset välttämään. Harmi vaan että epävarmoja ja tyhmiä yksilöitä on molemmissa sukupuolissa ihan riittämiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on kyllä räjähtänyt käsiin.
Onko tämä nyt ihan tilastotietoa, vai Stetson-Harrison -menetelmää käyttämällä arvioitu?
Tämä. Kyllä sitä ennenkin oli ja paljon, mutta silloin oli tapana pitä turpa kiinni tällaisista asioista. Jos kerran mentiin naimisiin, niin siinä sitten pysyttiin, vaikka olisi ollut vähän jotain sivusutinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on kyllä räjähtänyt käsiin.
Onko tämä nyt ihan tilastotietoa, vai Stetson-Harrison -menetelmää käyttämällä arvioitu?
Tilastojen mukaan ja olen ihan lähipiirissäkin huomannut.
Millainen otos näissä tilastoissa on ja kuinka pitkälle historiassa tässä tutkimuksessa mennään?
Ei rakkaus ole kokenut inflaatiota, päinvastoin. Tässä ajassa rakastetaan enemmän kuin koskaan ja tunteita arvostetaan: jopa niin paljon, että erotaan sen takia kun intohimoinen rakkaus on muuttunut ystävyydeksi. Kuunnelkaa vanhempien ihmisten tarinoita: eivät he kerro intohimon vuosista, he kertovat ystävyyden vuosista. Tässä ajassa me etsimme rakkautta enemmän ja epätoivoisemmin kuin koskaan ennen ja yhä harvempi pysyy yhdessä niinäkin vuosina, kun intohimoinen rakkaus palaa olemattomalla liekillä. Petos on petos ja virhe siinä kuin muutkin virheet: on vain pariskunnan päätettävissä onko se ero kuitenkaan ainoa vaihtoehto sen virheen käsittelemisessä.
Itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt mikä siinä seksuaalisessa uskollisuudessa on niin ihmeellistä. Olen pettänyt miestäni, ja tiedän tämänkin joskus pettäneen, mutta ei meistä kumpikaan ole rakastanut toista vähemmän sen takia. Kyllä rakkauteen kuuluu tärkeimpänä henkinen yhteys ja luottamus toiseen, keskinäinen ihailu ja arvostus. Se kenen pimpassa kenenkin pippeli käy on pelkkää fysiologiaa. Imho.
t. N42
Tingi jostain niin löydät uskollisen kumppanin. Sen, joka ei olisi koskaan uskonutkaan saavasi sinua.
t. minua ei ole koskaan petetty eikä jätetty, mutta en ole ollut "unelmakumppanien" kanssa
Mitä tekemistä aidolla rakkaudella ja toisaalta mustasukkaisuudella on?
Ei rakkaus kai vieläkään ole sama asia kuin toisen ruumiin omistaminen.
Jatkan vielä aiheesta, kun sydämeen sattuu niin paljon.
Sain välikäsien kautta kuulla, että naiseni oli lähetellyt jo viime syksynä alastonkuviaan miehelle, jonka kanssa petti minua. He olivat tavanneet baarissa vuosia sitten, ennen kuin aloimme seurustella. Naiseni harrasti miehen kanssa seksiä useita kertoja selkäni takana samaan aikaan, kun antoi minun ymmärtää olevansa uskollinen ja vakavissaan yhteisen tulevaisuutemme eteen, puhui perheestä ja naimisiinmenosta. Kun aloin epäillä asiaa hänen poissaolevan käytöksensä vuoksi ja olisin halunnut keskustella tilanteesta, hän käänsi asian minun syykseni. Pettäminen tuli lopulta ilmi pian sen jälkeen, kun hän oli jättänyt minut saadakseen itselleen "hengitystilaa".
Oloni on niin kurja, petetty, kaikella tavalla murskattu, että sanojen löytäminen on vaikeaa... En kaipaa enää tippaakaan kyseistä naista totuuden tultua ilmi, mutta olen äärettömän surullinen; en olisi ikinä voinut kuvitella, että luottamukseni voidaan pettää näin. Töissä pelkään, että joku tulee kysymään, onko kaikki ok, kun silmät punoittavat ja ääni on maassa. Näin kevättalvesta voi onneksi vedota orastavaan flunssaan ja välttyä kysymyksiltä. Ja on vain uskottava huomiseen, uuteen aamuun.
Ap (m86__@outlook.com)
Kuinka kukaan voi olla noin julma ja ajattelematon? :'/
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kukaan voi olla noin julma ja ajattelematon? :'/
Niinpä: jätti kunnon miehen jonkun idiootin vuoksi, onneton
Tosi surullinen juttu
Ole onnellinen, että kävi niin kuin kävi. On niin ikävää, että moisia pettureita on, joille toinen ihminen tunteineen ei merkitse mitään.
Ajattele kuitenkin sillä viisiin, että olet nyt vapaa; maailmassa on uskollisia naisia, joista takuulla joku jossain odottaa Sinua saapuvaksi elämäänsä
Paljon tsemiä!
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen, että kävi niin kuin kävi. On niin ikävää, että moisia pettureita on, joille toinen ihminen tunteineen ei merkitse mitään.
Ajattele kuitenkin sillä viisiin, että olet nyt vapaa; maailmassa on uskollisia naisia, joista takuulla joku jossain odottaa Sinua saapuvaksi elämäänsä
Paljon tsemiä!
Tämä!
Elämä nyt vaan on sellaista että suhteita hajoaa ja syntyy uusia.
Voi hyvinkin olla että et ole kyennyt vastaamaan johonkin tiettyyn tarpeeseen jota toinen on halunnut.
Kukaan ei voi omistaa toista ja ihminen on toisinaan ailahtelevainen.
Vaikka olemme "inhimillisiä" ja haluamme kunnioittaa toistemme tunteita niin aina se ei vaan onnistu ja tekee mieli kokea jotain muuta toisen ihmisen kanssa.
Kannattaako itseään kiduttaa roikkumalla ajatuksessa että "minut on petetty".
Noin kävi ja sit eteenpäin, älä jää tuleen makaamaan!
Tai jos jäät niin ota siitä kiirastulesta kaikki irti, parisuhteiden purkautumisesta on tehty paljon taidetta...se voi auttaa itsensä uudelleenrakentamisessa.
Eikä kannata hylätä mahdollisuutta että myöhemmin voi tarjoutua tilaisuus uuteen parisuhteeseen.
Voisi olla hyvä kokeilla tehdä jotain ihan täysin uutta, astua pois omalta (epä)mukavuusalueelta johonkin täysin tuntemattoman tekemiseen.
Onko aloittaja siis mies? Millainen naismakusi on noin yleisesti? Tosi pinnallisiin kumppaneihin olet sitten tutustunut jos noin helposti pettävät. :(
31:n puolen tarinasta tiedämme. Entisen tyttöystävän emme. Näitä on nähty niin monta kertaa, petettyjä miehiä tai naisia. Totuus siellä taustalla voi olla aivan päinvastainen. Esim. tuttuni, jonka mies petti häntä vuosia usean naisen kanssa. Lopulta tuttu löysi lohduttajan ja lähti suhteesta, saaden pettäjän leiman otsaansa. Hän ei koskaan hauku exäänsä, eikä tuo tämän tekoja julki. Exä itki, raivosi ja haukkui tuttuni alimpaan manalaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja siis mies? Millainen naismakusi on noin yleisesti? Tosi pinnallisiin kumppaneihin olet sitten tutustunut jos noin helposti pettävät. :(
Kyllä.
Olen rakastunut uskollisina, luotettavina ja aitoina pitämiini naisiin, joista en halua ajatella mitään pahaa, kaikesta huolimatta. Viimeisimmästä tapauksesta on kuitenkin todella nyt niin vähän aikaa, että olo on pelkästään pakahduttavan rikottu ja murskattu.
Olen toivonut - ja luullut - löytäväni nimenomaan elämänkumppanin parisuhteeseen, joka perustuu ehdottomaan luottamukseen ja uskollisuuteen sekä keskinäiseen kunnioitukseen ja arvostukseen: sitoutumiseen ja aitoon tahtoon tukea toista - nimenomaan kumppanuuteen. Pidän naisissa aivan erityisesti empaattisuudesta, luonnollisuudesta, lämminhenkisyydestä, rehellisyydestä ja siitä, että on sinut itsensä kanssa: terveestä itsetunnosta. Siksi olenkin niin pohjattoman surullinen ja pettynyt, että totuus on osoittatunut kolme kertaa joksikin aivan muuksi.
Eniten koen surua kuitenkin kaikkien niiden puolesta, jotka ovat joutuneet kokemaan vastaavaa tahoillaan, ja tuntevat pahimmillaan elämänilon tai jaksamisen menettämistä asian vuoksi. Heille kaikille haluan toivoa voimia ja välittämistä koko sydämestäni. Rakkaus voittaa.
Ap (m86__@outlook.com)
HÖPÖHÖPÖ
kannattas miettiä etukäteen :DDD
:'''( Julmaa, niin julmaa...