Lue keskustelun säännöt.
Miksi aito rakkaus on kokenut inflaation?
07.03.2016 |
Kirjoitan eroterapiana itselleni muutamia asioita, jotka kummeksuttavat minua suunnattomasti.
Pidän aitoa rakkautta, vilpitöntä toisesta välittämistä, rehellisyyttä ja uskottomuutta ehdottomina perusasioina parisuhteessa, enkä olisi koskaan valmis tinkimään niistä. Silti jo kolmesti pitkät, vakavat parisuhteeni ovat päättyneet siihen, että kumppanini on tasaisesta ja turvallisesta yhdessäolosta (seksi loistavaa ja säännöllistä, ajatusmaailmat samanlaiset jne.) päätynyt ulkopuoliseen suhteeseen ja jättänyt sen jälkeen minut.
Viimeisimmän kokemuksen jälkeen olo on lähinnä surullinen, haikea. En vain tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Rakkaus tuntui loppuneen "yhdessä yössä". Mieleen hiipii epäilys siitä, oliko parisuhteen toinen osapuoli sittenkään vakavissaan minun kanssani, vaikka niin väitti.
Eniten surettaa kuitenkin se, että uskollisiksi luulemani ihmiset ovat pettäneet minua kaikkein pahiten, ja sama tuntuu toistuvan kerta toisensa jälkeen. En pelkää rakastua uudelleen, kun sen aika on, mutta tiedän, että siinä voi kestää vuosia. Toivoisin niin, että kohtaisin vihdoin siinä vaiheessa aidosti uskollisen ihmisen, joka on koko sydämellään ja sielullaan mukana yhteisellä matkallamme. En jaksaisi enää tätä sydämen murtumista, vaan antaa murusista kootun sydämeni vihdoin jollekin, joka jaksaa ja haluaa kantaa sitä kunnioittavasti ja yksinoikeudella loppuelämän.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Kunniallisuus ja itsekuri ovat harvinaistuneet.
Hyvä niin. Rakkaus on mielestäni ensisijaisesti henkistä, vaikka siihen toki liittyy fyysisetkin tekijät. Jos rakkaus on aitoa henkisellä tasolla, se on myös kiintymystä ja myötätuntoa. Silloin se voi ilmentyä fyysisellä tasolla hyvin yksilöllisesti. Joku voi vaatia täydellistä uskollisuutta mustasukkaisuuteen asti kun taas toiselle ei ole paljonkaan väliä kenen kanssa kumppani tai itse seksiä harrastaa, lämpimimmät tunteet on kuitenkin varattu puolisolle. Ja voihan pettäminen olla merkki siitä, että parisuhteesta puuttuu sillä hetkellä jotain oleellista. Asian voi korjata, jos on rakkautta ja luottamusta. Monen ihmisen näkemys parisuhteesta on aika rajoittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kyllä niin kalastaa kommentteja "voi kun vaikutat aidolta ja kultaiselta mieheltä, mistä tuollaisia löytää"
En todellakaan. Toivon ainoastaan, että jonain päivänä hän ehkä hetken ajattelisi, että olin hänelle sellainen - ja olisin halunnut olla aina.
Ap
Hieno kirjoitus, ap. Kävin itse syksyllä elämäni rankinta aikaa läpi, sillä lähes 10v kestänyt suhde loppui pettämiseen. Mies, joka kertoi rakastavansa ja joka ei koskaan satuttaisi minua, pitikin sivusuhdetta viikkokausia. Moni ystäväni sanoi olevansa kateellinen, kun minulla on niin rakastava mies. Kaikki romuttui yhdessä illassa.
Siltikin oli jaksettava hoitaa työ, koti, lapset ja itsestäkin vielä. Olin aivan loppu valvottujen öitten ja tulevaisuuden suunnitelmien kariuduttua.
Selvisin puhumalla ja kirjoittamalla, työstämällä ajatuksiani ja tunteitani, olemalla rehellinen. Kolmessa viikossa alkoi helpottaa.
Nyt olen tutustunut uuteen mieheen , on tapailtu, juteltu, kerrottu kaikesta. Haluan vielä joskus rakastua, mutta en tiedä, rohkenenko koskaan enää luottamaan täysin yhteenkään mieheen.
Ei kukaan jaksa väenväkisi uskollinen olla. En ole koskaan pettänyt, eikä minua ole petetty, mutta aloittajan maronaata huokuu, että hän vaatii uskollisuutta, mutta valitsee ihan huoria naisia, ilmeisen välinpitämättömiä ainakin.
Ovatkohan he näiden naisten mielestä edes seurustelleet? Ei se ole puolustus, jos kerran ap:n mielestä ovat, mutta kun kuvio vain toistuu, niin tulee mieleen, että jotain sun ap kommunikoinnissa on silleen outoa, että ette ole varmaan olleet ihan samalla kartalla niiden naisten kanssa siinä, että millainen se suhde on.
En haluaisi lyödä lyötyä, mutta haluaisn auttaa sinua näkemään, että olet jotenkin mahdollistanut tuon nyt itse ja toimimalla jotenkin toisin löytäisit naisia, jotka ARVOSTAVAT sinua ja itseään eivätkä roimi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kyllä niin kalastaa kommentteja "voi kun vaikutat aidolta ja kultaiselta mieheltä, mistä tuollaisia löytää"
En todellakaan. Toivon ainoastaan, että jonain päivänä hän ehkä hetken ajattelisi, että olin hänelle sellainen - ja olisin halunnut olla aina.
Ap
Hei haloo, selkeästikään ei tule ajattelemaan. Ja entä sitten jos ajattelisikin? Otti samalla toisen miehen parrua sisäänsä. Onko hänen ajatuksensa sinusta siis erityisen vitaaleja?
Onkohan sulla alemmuuskompleksi tai huono minäkuva tai huono itsetunto tai jotain? Vaikutat miespuoliselta kynnysmatolta. Lämpimältä ihmiseltä toki, mutta et saa antaa naisten talloa itseäsi rakas ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno kirjoitus, ap. Kävin itse syksyllä elämäni rankinta aikaa läpi, sillä lähes 10v kestänyt suhde loppui pettämiseen. Mies, joka kertoi rakastavansa ja joka ei koskaan satuttaisi minua, pitikin sivusuhdetta viikkokausia. Moni ystäväni sanoi olevansa kateellinen, kun minulla on niin rakastava mies. Kaikki romuttui yhdessä illassa.
Siltikin oli jaksettava hoitaa työ, koti, lapset ja itsestäkin vielä. Olin aivan loppu valvottujen öitten ja tulevaisuuden suunnitelmien kariuduttua.
Selvisin puhumalla ja kirjoittamalla, työstämällä ajatuksiani ja tunteitani, olemalla rehellinen. Kolmessa viikossa alkoi helpottaa.
Nyt olen tutustunut uuteen mieheen , on tapailtu, juteltu, kerrottu kaikesta. Haluan vielä joskus rakastua, mutta en tiedä, rohkenenko koskaan enää luottamaan täysin yhteenkään mieheen.
Upeaa, että olet selvinnyt ja jaksanut hoitaa kaiken: arvostan suunnattomasti. Toivon kaikkea hyvää sinulle - ja teille!
Juuri tuota kautta olen itsekin ajatellut lähteä purkamaan tätä tilannetta; kirjoittamalla, itseäni kuuntelemalla, musiikin parissa, ja nimenomaan tunteitani kauttaaltaan työstäen, vaikka olo on edelleen täysin epätodellinen, sumuinen, usvainen ja rikottu. Tiedän kuitenkin tämän helpottavan ajan kanssa niin kuin ennenkin: tiedän ja tiedostan, että kiire ei ole, eikä paniikkia. Ja uskon siihen, että lopulta rakkaus voittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno kirjoitus, ap. Kävin itse syksyllä elämäni rankinta aikaa läpi, sillä lähes 10v kestänyt suhde loppui pettämiseen. Mies, joka kertoi rakastavansa ja joka ei koskaan satuttaisi minua, pitikin sivusuhdetta viikkokausia. Moni ystäväni sanoi olevansa kateellinen, kun minulla on niin rakastava mies. Kaikki romuttui yhdessä illassa.
Siltikin oli jaksettava hoitaa työ, koti, lapset ja itsestäkin vielä. Olin aivan loppu valvottujen öitten ja tulevaisuuden suunnitelmien kariuduttua.
Selvisin puhumalla ja kirjoittamalla, työstämällä ajatuksiani ja tunteitani, olemalla rehellinen. Kolmessa viikossa alkoi helpottaa.
Nyt olen tutustunut uuteen mieheen , on tapailtu, juteltu, kerrottu kaikesta. Haluan vielä joskus rakastua, mutta en tiedä, rohkenenko koskaan enää luottamaan täysin yhteenkään mieheen.
Upeaa, että olet selvinnyt ja jaksanut hoitaa kaiken: arvostan suunnattomasti. Toivon kaikkea hyvää sinulle - ja teille!
Juuri tuota kautta olen itsekin ajatellut lähteä purkamaan tätä tilannetta; kirjoittamalla, itseäni kuuntelemalla, musiikin parissa, ja nimenomaan tunteitani kauttaaltaan työstäen, vaikka olo on edelleen täysin epätodellinen, sumuinen, usvainen ja rikottu. Tiedän kuitenkin tämän helpottavan ajan kanssa niin kuin ennenkin: tiedän ja tiedostan, että kiire ei ole, eikä paniikkia. Ja uskon siihen, että lopulta rakkaus voittaa.
Ap
+1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Myrsky repimä
Ehjänäkin pelkää
Onko meri tyyni
Enää milloinkaan"
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuutta on ollut aina. Ennen nettiä ja tekstareita ne vain pysyivät paremmin salassa, niistä ei puhuttu ja monesti kyseessä olikin ns. julkinen salaisuus. Eli kaikki työkavereita ja naapureita myöten tiesivät kyllä miehen rakastajattaresta, mutta sitä ei vain kerrottu, koska toisen asioihin ei ole sopivaa puuttua. Ja parempi hyvä mies jolla rakastajar, kuin elämä ilman miestä. Vaimot harvoin jättivät miestä sivusuhteen takia: se annettiin anteeksi ja sen ajateltiin jopa vähän kuuluvan suhteeseen. Avioliitot solmittiin nuorena ja ne todella olivat ikuisia: pettäminen ei ollut syy eroon, koska hyvät ja kunnolliset ihmiset vaan eivät eroa, piste.
Niinpä niin, eli kulisseissa oltiin onnettomia, hyvää näyteltiin. Onneksi ihmiset ovat nykyään viisaampia ja eroavat huonoista liitoista. Pettäjät ovat todella vastenmielisiä ihmisiä.
Tiedän sellaisia ikipettäjiä, yhdessäkin perheessä, nyt pariskunta noin kuuskymppinen, mies on pettänyt vaimoaan vuosikymmeniä, mutta yhdessä ollaan. Mies on lisäksi vaimonsa tossun alla kotona. Sitten etsii netistä uusia naisia viihdykkeeksi. Kuvioon kuuluvat tietysti yhteiset sukujuhlat ja kaupunkilomat.
Ap yrittää nyt taistella tuulimyllyjä vastaan; poistaa maailmasta pettämisen. Ei tule onnistumaan. Ainoa mihin voit vaikuttaa ettei sinua petetä on koittaa vain valita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen taustalla olevan arvomaailman ja yhteiskunnallinen muutos, monelle moraali ja kunniallisuus on tuntemattomia käsitteitä.
Rakkaus on tahtotila, johon kuuluu kumppanin kunnioitus, luottamus, arvostus ja sitoutuminen.
Nykyisin kumppani valitaan usein ulkonaisen olemuksen perusteella, jonka pitäisi vielä pönkittää omaa egoa ja statusta, joka perustuu usein omaa mielikuvaan täydellisyydestä ja hyvyydestä. Ja kun se saavutetaan, etsitään vielä yhä parempaa ja parempaa, eikä mikään enää riitä, eikä ole kylliksi, vaan hypätään kukasta kukkaan ja syödään vain rusinat pullasta ja kumppanit ovat vain kertakäyttötavaraa.
Kovin sinulla on matala käsitys ihmisyydestä. Miten meiltä noin vain moraali ja kunniallisuus katoaisi? Mikä niitä sitten aiemmin ylläpiti? Eiköhän kuitenkin kysymys ole siitä, että niiden sisältö muuttuu. Kumppanin valikoiminen ulkoisen olemuksen perusteella ei ole sen kummempi synti kuin valikoiminen sisäisen olemuksen perusteella; sitä vain tekevät astetta tyhmemmät. Sillä tapaa valikoidaan työhevosta, ei puolisoa nykypäivänä, kun harva työskentelee perheyrityksessä ja lasten ja kodin kohtuullinen ylläpito ei vaadi kovin paljon urhoollisuutta.
Kun niin moni meistä on kasvanut erolapsina, on ymmärrettävää tuo romanttinen toiveikkuus, että uskollisuus ja pysyvyys ovat rakastetun tärkeimmät ominaisuudet. Mutta aikuista käytöstä se ei ole. Realistinen ihminen ei vaadi tuollaisiin arvoihin hirttäytymistä puolisolta aikana, jolloin suhteilta odotetaan aitoa läheisyyttä eikä parisuhteen läheisyyspuutteita pystytä korvaamaan ystävyyssuhteilla, kun niille ei ole aikaa elämän hektisyyden takia.
Tässä ajassa on aitoja ristiriitoja ratkaistaviksi, ja perhemalli on kovan paineen alla kun jokainen etsii turvallisuutta omalla tavallaan. Ratkaisumalleja on sitten täydellisestä pidättyvyydestä täydelliseen promiskuiteettiin ja mitä tahansa siltä väliltä. Uskollisuuteen ripustautujan puoliso taas etsii pysyvyyttä metsästämällä aidompaa suhdetta, ja yksittäinen etsijä saattaa onnistua tai olla onnistumatta aika pitkälle sattuman tuloksena, riippumatta siitä, mikä hänen turvallisuusstrategiansa on. Jos kaksi uskollisuuteen ripustautujaa kohtaa, ehkä he nielevät kaikki muut tarpeensa, mutta aapeen ongelmanahan on se, että kukaan ei alkuhuumassa halua myöntää saattavansa koskaan ihanaa rakastettuaan pettävänsä. Edes itselleen.
Uskollisuushymistely vain pahentaa tätä ongelmaa. No, jokaisella on elämässä omantyyppiset ongelmansa käsiteltäväksi. Surkeaa on se, että aikuispolven turvallisuushakuisuus johtaa suoraan lasten turvallisuuden vähenemiseen. Meidän pitäisi kiireesti miettiä ratkaisuja, joilla sitä parannettaisiin. Esimerkiksi voitaisiin miettiä eritasoisia eroratkaisuja. Että esimerkiksi otettaisiin ero puolisosta seksuaalikumppanina vaikka ei irtisanouduttaisi suhteesta muuten kokonaan, vaan sitouduttaisiin ylläpitämään lasten turvallisuutta vaikka oltaisiin avoimia sen suhteen, että jollain tasolla ei olla pari. Silloin lastenkaan ei tarvitsisi kasvaa ajatellen, että heitä on huijattu ja että seksuaalinen uskollisuus on onnen ainut avain.
:( sama homma! inhottavaa!