Lue keskustelun säännöt.
Miksi aito rakkaus on kokenut inflaation?
07.03.2016 |
Kirjoitan eroterapiana itselleni muutamia asioita, jotka kummeksuttavat minua suunnattomasti.
Pidän aitoa rakkautta, vilpitöntä toisesta välittämistä, rehellisyyttä ja uskottomuutta ehdottomina perusasioina parisuhteessa, enkä olisi koskaan valmis tinkimään niistä. Silti jo kolmesti pitkät, vakavat parisuhteeni ovat päättyneet siihen, että kumppanini on tasaisesta ja turvallisesta yhdessäolosta (seksi loistavaa ja säännöllistä, ajatusmaailmat samanlaiset jne.) päätynyt ulkopuoliseen suhteeseen ja jättänyt sen jälkeen minut.
Viimeisimmän kokemuksen jälkeen olo on lähinnä surullinen, haikea. En vain tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Rakkaus tuntui loppuneen "yhdessä yössä". Mieleen hiipii epäilys siitä, oliko parisuhteen toinen osapuoli sittenkään vakavissaan minun kanssani, vaikka niin väitti.
Eniten surettaa kuitenkin se, että uskollisiksi luulemani ihmiset ovat pettäneet minua kaikkein pahiten, ja sama tuntuu toistuvan kerta toisensa jälkeen. En pelkää rakastua uudelleen, kun sen aika on, mutta tiedän, että siinä voi kestää vuosia. Toivoisin niin, että kohtaisin vihdoin siinä vaiheessa aidosti uskollisen ihmisen, joka on koko sydämellään ja sielullaan mukana yhteisellä matkallamme. En jaksaisi enää tätä sydämen murtumista, vaan antaa murusista kootun sydämeni vihdoin jollekin, joka jaksaa ja haluaa kantaa sitä kunnioittavasti ja yksinoikeudella loppuelämän.
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskottomuus on kyllä räjähtänyt käsiin. Kai sitä jotkut sortuu tyyliin "kun kerran kaikki muutkin" ja tavallaan toivon, että itsekin voisin ottaa rennosti. Ei vaan moraali taivu mihinkään pettämisiin tai avoimiin suhteisiin, haluan olla sen yhden ainoan kanssa.
Tällä hetkellä olen kyllä juuri sellaisessa suhteessa, jossa tuntuu olevan aitoa rakkautta. Ihan uusi kokemus mulle ja toivon, että tää kestää näin.
Kauhean surullinen aloitus. En olisi itse varmaan selvinnyt noin monesta pettämisestä ja erosta.
Vierailija kirjoitti:
Voi, kun meillä uskollisilla ihmisillä olisi esim. jokin treffipalsta kaikenlaisten pettämissivustojen vastapainoksi :/
Vaikka en ole pettämistä kokenutkaan niin olin vahingoniloinen kun se yksi pettämissivusto hakkeroitiin ja käyttäjätiedot vuodettiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on kyllä räjähtänyt käsiin.
Onko tämä nyt ihan tilastotietoa, vai Stetson-Harrison -menetelmää käyttämällä arvioitu?
Uskottomuutta on ollut aina. Ennen nettiä ja tekstareita ne vain pysyivät paremmin salassa, niistä ei puhuttu ja monesti kyseessä olikin ns. julkinen salaisuus. Eli kaikki työkavereita ja naapureita myöten tiesivät kyllä miehen rakastajattaresta, mutta sitä ei vain kerrottu, koska toisen asioihin ei ole sopivaa puuttua. Ja parempi hyvä mies jolla rakastajar, kuin elämä ilman miestä. Vaimot harvoin jättivät miestä sivusuhteen takia: se annettiin anteeksi ja sen ajateltiin jopa vähän kuuluvan suhteeseen. Avioliitot solmittiin nuorena ja ne todella olivat ikuisia: pettäminen ei ollut syy eroon, koska hyvät ja kunnolliset ihmiset vaan eivät eroa, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhean surullinen aloitus. En olisi itse varmaan selvinnyt noin monesta pettämisestä ja erosta.
Kun on vain ollut pakko: töihin on herättävä aamuisin, jaksettava harjata hampaat ja hymyillä julkisesti, vaikka sisältä olisi kuinka rikki. Onneksi minulla on myös uskomattoman hieno, lojaali kaveripiiri, jolta olen saanut tukea aina tarvitessani. En tosin ole uskaltanut kertoa heillekään kaikesta, sillä osa asioista on niin vaikeita, että ne on täytynyt prosessoida itse ajan kanssa. Esim. luonnosta ja musiikista saan äärettömän paljon voimaa, ja ne auttavat minut yli tästäkin. Päivä kerrallaan.
Haluan osaltani puheenvuorollani rohkaista kaikkia muita petetyksi ja jätetyksi tulleita siitä, että elämä voittaa kuitenkin: "mikä ei tapa, se vahvistaa"-sanonta saattaa olla kulunut, mutta se on hyvinkin totta. Surumielisyys, jota tälläkin hetkellä tunnen, kumpuaa kuitenkin siitä, että olisin niin toivonut, ettei enää koskaan tarvitse jatkaa etsintöjä, vaan että uskollinen kumppani, jolle rakkaus ja luottamus merkitsevät eniten maailmassa, löytyisi jo. Olen sen vuoksi kokenut, että tekisin kaikella tavalla väärin, jos luovuttaisin nyt. Katkeruutta ja kaunaa en kanna ketään kohtaan, sillä sekin olisi väärin ja turhaa. Olen varma siitä, että on olemassa yhden miehen naisia, joille rakkaus on muutakin kuin sana. Suunnaton arvostukseni kaikille heille.
Ap (m86__@outlook.com)
Koska naiset ajattelee vain pimpalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aitoa rakkautta ihmisten välillä ei ole olemassa.
On vain itserakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuutta on ollut aina. Ennen nettiä ja tekstareita ne vain pysyivät paremmin salassa, niistä ei puhuttu ja monesti kyseessä olikin ns. julkinen salaisuus. Eli kaikki työkavereita ja naapureita myöten tiesivät kyllä miehen rakastajattaresta, mutta sitä ei vain kerrottu, koska toisen asioihin ei ole sopivaa puuttua. Ja parempi hyvä mies jolla rakastajar, kuin elämä ilman miestä. Vaimot harvoin jättivät miestä sivusuhteen takia: se annettiin anteeksi ja sen ajateltiin jopa vähän kuuluvan suhteeseen. Avioliitot solmittiin nuorena ja ne todella olivat ikuisia: pettäminen ei ollut syy eroon, koska hyvät ja kunnolliset ihmiset vaan eivät eroa, piste.
Täyttä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuutta on ollut aina. Ennen nettiä ja tekstareita ne vain pysyivät paremmin salassa, niistä ei puhuttu ja monesti kyseessä olikin ns. julkinen salaisuus. Eli kaikki työkavereita ja naapureita myöten tiesivät kyllä miehen rakastajattaresta, mutta sitä ei vain kerrottu, koska toisen asioihin ei ole sopivaa puuttua. Ja parempi hyvä mies jolla rakastajar, kuin elämä ilman miestä. Vaimot harvoin jättivät miestä sivusuhteen takia: se annettiin anteeksi ja sen ajateltiin jopa vähän kuuluvan suhteeseen. Avioliitot solmittiin nuorena ja ne todella olivat ikuisia: pettäminen ei ollut syy eroon, koska hyvät ja kunnolliset ihmiset vaan eivät eroa, piste.
Täyttä paskaa.
Millä tavalla täyttä paskaa? Luuletko, että uskottomuus on joku tämän vuosisadan ilmiö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuutta on ollut aina. Ennen nettiä ja tekstareita ne vain pysyivät paremmin salassa, niistä ei puhuttu ja monesti kyseessä olikin ns. julkinen salaisuus. Eli kaikki työkavereita ja naapureita myöten tiesivät kyllä miehen rakastajattaresta, mutta sitä ei vain kerrottu, koska toisen asioihin ei ole sopivaa puuttua. Ja parempi hyvä mies jolla rakastajar, kuin elämä ilman miestä. Vaimot harvoin jättivät miestä sivusuhteen takia: se annettiin anteeksi ja sen ajateltiin jopa vähän kuuluvan suhteeseen. Avioliitot solmittiin nuorena ja ne todella olivat ikuisia: pettäminen ei ollut syy eroon, koska hyvät ja kunnolliset ihmiset vaan eivät eroa, piste.
Täyttä paskaa.
Millä tavalla täyttä paskaa? Luuletko, että uskottomuus on joku tämän vuosisadan ilmiö?
Ihan 80-luvullakin ennen nettiä ja tekstareita erottiin heti kun pettäjä jäi kiinni. Aika monet kavereideni vanhemmat erosivat juuri tästä syystä. Jos puhut jostain 1800-luvun pettämisestä tyyliin piikaan sekaantuminen, sitä ei voi verrata nykyaikaan missään mielessä. Naisen asema on nyt täysin erilainen.
Toisen ihmisen tunteisiin ei voi vaikuttaa, mutta omiin voi. Itse voi rakastaa niin kuin haluaa, ja toinen tekee samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuutta on ollut aina. Ennen nettiä ja tekstareita ne vain pysyivät paremmin salassa, niistä ei puhuttu ja monesti kyseessä olikin ns. julkinen salaisuus. Eli kaikki työkavereita ja naapureita myöten tiesivät kyllä miehen rakastajattaresta, mutta sitä ei vain kerrottu, koska toisen asioihin ei ole sopivaa puuttua. Ja parempi hyvä mies jolla rakastajar, kuin elämä ilman miestä. Vaimot harvoin jättivät miestä sivusuhteen takia: se annettiin anteeksi ja sen ajateltiin jopa vähän kuuluvan suhteeseen. Avioliitot solmittiin nuorena ja ne todella olivat ikuisia: pettäminen ei ollut syy eroon, koska hyvät ja kunnolliset ihmiset vaan eivät eroa, piste.
Täyttä paskaa.
Millä tavalla täyttä paskaa? Luuletko, että uskottomuus on joku tämän vuosisadan ilmiö?
Ihan 80-luvullakin ennen nettiä ja tekstareita erottiin heti kun pettäjä jäi kiinni. Aika monet kavereideni vanhemmat erosivat juuri tästä syystä. Jos puhut jostain 1800-luvun pettämisestä tyyliin piikaan sekaantuminen, sitä ei voi verrata nykyaikaan missään mielessä. Naisen asema on nyt täysin erilainen.
Eli pettämistä on ollut aina. Itse olen ollut kohta 20v töissä vanhainkodissa ja puhun tarinoista, joita vanhukset minulle kertovat. Ja niissä toistuu hyvinkin sama kaava: Pertti oli hyvä mies, vaikka sillä se Maija olikin. Ja kyllä vaan vielä 80-luvullakin eroaminen oli huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyisin -toki tässä on varmaan myös aluekohtaisia eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuutta on ollut aina. Ennen nettiä ja tekstareita ne vain pysyivät paremmin salassa, niistä ei puhuttu ja monesti kyseessä olikin ns. julkinen salaisuus. Eli kaikki työkavereita ja naapureita myöten tiesivät kyllä miehen rakastajattaresta, mutta sitä ei vain kerrottu, koska toisen asioihin ei ole sopivaa puuttua. Ja parempi hyvä mies jolla rakastajar, kuin elämä ilman miestä. Vaimot harvoin jättivät miestä sivusuhteen takia: se annettiin anteeksi ja sen ajateltiin jopa vähän kuuluvan suhteeseen. Avioliitot solmittiin nuorena ja ne todella olivat ikuisia: pettäminen ei ollut syy eroon, koska hyvät ja kunnolliset ihmiset vaan eivät eroa, piste.
Täyttä paskaa.
Millä tavalla täyttä paskaa? Luuletko, että uskottomuus on joku tämän vuosisadan ilmiö?
Ihan 80-luvullakin ennen nettiä ja tekstareita erottiin heti kun pettäjä jäi kiinni. Aika monet kavereideni vanhemmat erosivat juuri tästä syystä. Jos puhut jostain 1800-luvun pettämisestä tyyliin piikaan sekaantuminen, sitä ei voi verrata nykyaikaan missään mielessä. Naisen asema on nyt täysin erilainen.
Eli pettämistä on ollut aina. Itse olen ollut kohta 20v töissä vanhainkodissa ja puhun tarinoista, joita vanhukset minulle kertovat. Ja niissä toistuu hyvinkin sama kaava: Pertti oli hyvä mies, vaikka sillä se Maija olikin. Ja kyllä vaan vielä 80-luvullakin eroaminen oli huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyisin -toki tässä on varmaan myös aluekohtaisia eroja.
En väittänyt etteikö pettämistä olisi ollut, sinä väitit että sen takia ei erottu ennen. Kyllä erottiin, heti kun naisen asema oli sellainen, että se oli mahdollista. Ei kukaan tuntemani nainen, ennen eikä nyt, ole katsonut pettämistä sormien läpi halutessaan olla "kunnon" ihminen, vaan kyllä kaikki ovat eronneet juuri tästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on kyllä räjähtänyt käsiin.
Onko tämä nyt ihan tilastotietoa, vai Stetson-Harrison -menetelmää käyttämällä arvioitu?
Tilastojen mukaan ja olen ihan lähipiirissäkin huomannut.
Voi, kun meillä uskollisilla ihmisillä olisi esim. jokin treffipalsta kaikenlaisten pettämissivustojen vastapainoksi :/