Lue keskustelun säännöt.
vanheneminen taas masentaa
07.03.2016 |
oon kohta kolmekymppinen. tänään saattaessa lasta kouluun näin monia nättejä, raikaskasvoisia teinityttöjä. sellainen mäkin olin mielestäni ihan äsken! nyt posket valuu ja naama on ihan oudon muotoinen, kulmat valuneet alaspäin eikä silmät aukea enää kauniisti... meikillä ym huolellisella laittautumisella tilanne paranee hieman. en kehtaisi ikinä esim seurustella, kun naamani on niin kauhean näköinen aamuisin että en kestä itsekään katsoa itseäni. masentaa, että harmaapäiset ukot katsoo mua kiinnostuneesti, nuorehkot miehet ei. en vaan jaksaisi olla olemassa tällaisena. mitä järkeä? en pysty pitämään itseäni seksuaalisesti haluttavana rumana, enkä pysty kiihottumaan niistä keskinkertaisista, ikääntyneistä ukoista.
Kommentit (23)
Sellaista se elämä on. Luulitko olevasi ainoa joka vanhenee? Katso niitä teinejä ja mieti, että x vuoden päästä nekin on samassa jamassa kuin sä. Mutta itse voit vaikuttaa näihin mekaanisiin ajatuksiisi ja käyttää älyäsi, sun ei tarvitse olla tyhmä "ohjelmoitu" naisrobotti, joka jää junnaamaan täysin luonolliseen asiaan niinkuin melkein KAIKKI muutkni naiset.
Yritäs nyt vähän, ole sä se älykkäämpi ja hyväksy elämäsi ja vanheneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko yllätyksenä että ihminen vanhenee?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs jos kiihottuisit ihan vaan omasta aviomiehestäsi.
Luitko aloitusta? "en kehtaisi edes seurustella"
Olen kohta kolmekymppinen ja enemmän olen huolissani siitä, etten ole vielä edes aloittanut haluamani tutkinnon suorittamista, minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta, olen tällä hetkellä työtön, mies ei halua vielä lapsia ja kärsin vakavasta masennuksesta päämäärättömästi edenneen elämäni takia.
Ulkonäkö on sivuseikka, kun ei ole saavuttanut mitään itselleen oikeasti tärkeää.
Olen kohta 46 ja muistn kyllä tuon tuskallisen kolmikymppisyyden lähestymisen. Sitä harmautta kestää viisi vuotta. Kun olet 35, kaikki alkaa helpottaa ja elämä näyttää ihanalta. Se ei enää pyöri oman ulkonäön ympärillä. Aina vain paremmksi muuttuu, kun tulee yli nelikymppiseksi! Ykkösprioroteettina ei ole se saako miehiltä katseita vai ei. Eikä se, onko reisissä muhkuroita ja roikkuuko tissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 46 ja muistn kyllä tuon tuskallisen kolmikymppisyyden lähestymisen. Sitä harmautta kestää viisi vuotta. Kun olet 35, kaikki alkaa helpottaa ja elämä näyttää ihanalta. Se ei enää pyöri oman ulkonäön ympärillä. Aina vain paremmksi muuttuu, kun tulee yli nelikymppiseksi! Ykkösprioroteettina ei ole se saako miehiltä katseita vai ei. Eikä se, onko reisissä muhkuroita ja roikkuuko tissi.
Mä kyllä heräsin tähän kriisiin vasta nyt, kolmekasina. Alle kolmekymppiset näyttää ihan teineiltä mun silmään.
Mun äiti, lähemmäs 65 on todella nuorekkaan näköinen (hyvät geenit toki) ja pukeutuu tyylikkäästi ja käy kampaajalla. Ihan pikkuisen pyöreä eli ei ole kuivakka mummeli. Jos ollaan vaikka sukulaisen syntymäpäivillä samassa baarissa niin äitini saa reilusti enemmän huomiota, kuin minä 25 v. Hehee!
Nelikymppinen on aika nuori. Voit ihan varmasti vaikuttaa ulkonäköösi vielä paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta kolmekymppinen ja enemmän olen huolissani siitä, etten ole vielä edes aloittanut haluamani tutkinnon suorittamista, minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta, olen tällä hetkellä työtön, mies ei halua vielä lapsia ja kärsin vakavasta masennuksesta päämäärättömästi edenneen elämäni takia.
Ulkonäkö on sivuseikka, kun ei ole saavuttanut mitään itselleen oikeasti tärkeää.
Juu, minullakaan ei ole muuten hyvin mennyt enkä ole saavuttanut oikein mitään haluamaani. Ei ole mitenkään siitä kyse, että tämä on pahin ja ainoa ongelmani. Kauneus oli vähän niin kuin ainoa mitä mulla oli jäljellä, sentään sain jatkuvasti positiivista palautetta, että olen nuoren näköinen ja nätti, ja sain iloa ulkonäön hoidosta. Nyt kun sekin menee, niin tuntuu tosi synkältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta kolmekymppinen ja enemmän olen huolissani siitä, etten ole vielä edes aloittanut haluamani tutkinnon suorittamista, minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta, olen tällä hetkellä työtön, mies ei halua vielä lapsia ja kärsin vakavasta masennuksesta päämäärättömästi edenneen elämäni takia.
Ulkonäkö on sivuseikka, kun ei ole saavuttanut mitään itselleen oikeasti tärkeää.
Juu, minullakaan ei ole muuten hyvin mennyt enkä ole saavuttanut oikein mitään haluamaani. Ei ole mitenkään siitä kyse, että tämä on pahin ja ainoa ongelmani. Kauneus oli vähän niin kuin ainoa mitä mulla oli jäljellä, sentään sain jatkuvasti positiivista palautetta, että olen nuoren näköinen ja nätti, ja sain iloa ulkonäön hoidosta. Nyt kun sekin menee, niin tuntuu tosi synkältä.
Tuo voisi olla minun kirjoittamani. Et siis ole ainoa. Vaikeinta on kuitenkin hyväksyä, että joutuu elämään loppuelämänsä yksin. Tosin en itse pidä nelikymppisiä ukkoina, mutta nekin katselevat jotain nuorempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mietin 3 kymppisenä vanhenemista. Olisin ollut tosi onnellinen, jos silloin olisin tiennyt, miten hyvässä kunnossa olen nyt 61 vuotiaana:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kolmevitosena kaikkein viisaimmillani. Oli lapset jo kuolussa ja pärjäsivät siellä hyvin, talon maksaminenkin jo voiton puolella, minulla hyvä työpaikka pikkupomona pienessä firmassa. Tiesin ja osasin kaikki asiat, osasin neuvoa kaikkia muita missä tahansa, tein ainoastaan hyviä kauppoja tai ainakin parempia kuin muut. Nyt päälle viisikymppisenä ymmärrän miten tyhmä olen tuon viisauteni kanssa ollut, nykyään en voi enää sanoa osaavani mitään kunnolla, maailma menee sellaista vauhtia, että jos vielä saaankin opeteltua jonkin asian, on se jo vanhentunut ennenkuin saan siitä mitään hyötyä tai iloa.
Olen masennuksen takia eläkkeellä ja oikeastaan vanhenemisessa on se hyvä puoli, että joka päivä olen yhden päivän lähempänä kuolemaa.
Ei ulkonäkö merkitse mitään. Etsi toinen ihminen, jolle se on pelkkää pintaa ja ongelmasi on ratkennut. Ei kaikki miehet ole pinnallisia ääliöitä, vaikka tätä hullujen palstaa lukiessa niin voisi kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 46 ja muistn kyllä tuon tuskallisen kolmikymppisyyden lähestymisen. Sitä harmautta kestää viisi vuotta. Kun olet 35, kaikki alkaa helpottaa ja elämä näyttää ihanalta. Se ei enää pyöri oman ulkonäön ympärillä. Aina vain paremmksi muuttuu, kun tulee yli nelikymppiseksi! Ykkösprioroteettina ei ole se saako miehiltä katseita vai ei. Eikä se, onko reisissä muhkuroita ja roikkuuko tissi.
Mä olen 35v ja just nyt on vanheneminen alkanut masentaa. Viis vuotta sitten ei ollut mitään kriisiä, mutta nyt. Ei tarvi kuin omaa kuvaa katsoa kun meinaa itku päästä. Kyllä tämä vanheneminen on yhtä helvettiä ja se, joka muuta väittää, valehtelee.
Likimain päivittäin hätkähdän omaa peilikuvaani, kun en enää 48-vuotiaana näytä siltä miltä olen "koko ikäni" tottunut näyttämään. Elän toivossa että tästä vielä vanhetessani - ja toivottavasti myös viisastuessani - en moisesta asiasta enää jaksaisi välittää.
Vierailija kirjoitti:
oon kohta kolmekymppinen. ... nyt posket valuu ja naama on ihan oudon muotoinen, kulmat valuneet alaspäin eikä silmät aukea enää kauniisti...
Mene lääkäriin. Terveellä 28-29 vuotiaalla ei todellakaan vielä posket ja naama valu. Sinulla on jokin sairaus tai puutostila, jos näin on jo käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oon kohta kolmekymppinen. ... nyt posket valuu ja naama on ihan oudon muotoinen, kulmat valuneet alaspäin eikä silmät aukea enää kauniisti...
Mene lääkäriin. Terveellä 28-29 vuotiaalla ei todellakaan vielä posket ja naama valu. Sinulla on jokin sairaus tai puutostila, jos näin on jo käynyt.
Ihmiset vanhenevat eri tahtiin, jos et ole huomannut.
Olen itse nyt 36-v aloittajan tilanteessa. On hämmentävää, kun ei enää näytä "itseltään". Olen aina pyrkinyt siihen, etten sitoisi persoonaani ulkonäkööni, mutta en ole tainnut siinä onnistua. Tiesinhän tämän päivän tulevan, mutta se tuli silti niin äkkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oon kohta kolmekymppinen. ... nyt posket valuu ja naama on ihan oudon muotoinen, kulmat valuneet alaspäin eikä silmät aukea enää kauniisti...
Mene lääkäriin. Terveellä 28-29 vuotiaalla ei todellakaan vielä posket ja naama valu. Sinulla on jokin sairaus tai puutostila, jos näin on jo käynyt.
Ihmiset vanhenevat eri tahtiin, jos et ole huomannut.
Olen itse nyt 36-v aloittajan tilanteessa. On hämmentävää, kun ei enää näytä "itseltään". Olen aina pyrkinyt siihen, etten sitoisi persoonaani ulkonäkööni, mutta en ole tainnut siinä onnistua. Tiesinhän tämän päivän tulevan, mutta se tuli silti niin äkkiä!
Kylläkyllä, en ole tyhmä vaan tottakai olen huomannut. ALLE 3-kymppinen valittamassa naaman valumista on vaan yhtä uskottava, kun alle 20-vuotias valittamassa ryppyjä. Ainoat valumiset mitä 3-kymppisellä voi olla, on mielikuvituksessa. KUKAAN ei vanhene niin paljon nopeammin, että jo tuossa iässä alkaisi naama valua! Tai sitten todellakin kyseessä on jokin sairaus, tai mahdollisesti ihan hirvittävät elintavat viimeisen 10 vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
oon kohta kolmekymppinen. tänään saattaessa lasta kouluun näin monia nättejä, raikaskasvoisia teinityttöjä. sellainen mäkin olin mielestäni ihan äsken! nyt posket valuu ja naama on ihan oudon muotoinen, kulmat valuneet alaspäin eikä silmät aukea enää kauniisti... meikillä ym huolellisella laittautumisella tilanne paranee hieman. en kehtaisi ikinä esim seurustella, kun naamani on niin kauhean näköinen aamuisin että en kestä itsekään katsoa itseäni. masentaa, että harmaapäiset ukot katsoo mua kiinnostuneesti, nuorehkot miehet ei. en vaan jaksaisi olla olemassa tällaisena. mitä järkeä? en pysty pitämään itseäni seksuaalisesti haluttavana rumana, enkä pysty kiihottumaan niistä keskinkertaisista, ikääntyneistä ukoista.
Voi hyvät hyssykät. Et oo ees vanha. Ja jokainen vanhenee. Eikai sinusta tarvitse kaikkien miesten ollakkaan kiinnostunu. Eikö riitä että miehesi on.
Mitenkäs jos kiihottuisit ihan vaan omasta aviomiehestäsi.