UUSIOPERHEET! Mikä teillä on suurin ongelma?
Meillä isäpuolen suhtautuminen pojan hulttioisään. Muuta ongelmaa ei sitten olekaan.
Kommentit (51)
Uusperheemme on ollut kasassa 4 vuotta. Perheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi 3 lasta minun edellisestä liitosta, sekä 1 yhteinen 6 kk ikäinen vauva. Mieheni on unelma isäpuolena, välittää lapsista, kaikista, on heille aivan kuin oikea isä. Käyttää lääkäreissä, korjaa pyörät, kuuntelee ja lohduttaa, auttaa läksyissä jne. ja tuo ei ole muuttunut oman synnyttyä. Edelleen meillä on unelma uusperhe. Kaikki todella hyvin, välillä pelottaakin että milloin poksahtaa, kun asiat on näin hyvin. Rakastamme kaikkia 4:ää lasta, kumpikin. 3 vanhemman lapseni isä pitää heihin yhteyttä, ja tapaavat isäänsä noin jokatoinen vkl, ei aina kuitenkaan. Mutta meillä menee hyvin näin! Lapset rakastavat miestäni, ja hän on lapsille tärkeä!
Terveisin onnellinen 4 lapsisen uusperheen äiti <3
kateeksi käy. Onnea sinulle ja kiitos kun kirjoitit kokemuksesi
jos vielä näet tämän niin kerrotko että ovatko vanhimmat lapsesi kuinka läheisiä biologisen isänsä kanssa, entä kutsuvatko lapsesi isäpuoltaan isäksi?
t. se joka äsken nosti tämän ketjun
kaikki lapset ovat rakastettuja ja hyväksyttyjä!
mutta itse väittää että minä kohtelen eriarvoisesti hänen omaa lastaan. Välillä tuntuu etten jaksa enää edes yrittää kun haukut vaan tulee.
Vierailija:
ex-akka. Kolmet elatusmaksut ja sekään ei riitä akalle vaan lisää kärkkyy et saa makseltua uutta autoaan. Miettikää hyvät naiset ennenkuin otatte miestä kellä alaikäiset lapset, asukaa vaikka erillään siihen asti kunnes elatusmaksut on kuitattu.
Niin ja jos teille tulisi ero, sinähän et vaatisi pennin pyörylää mieheltäsi, tai jos vaatisit niin kaikki raha olisi " lapsen parhaaksi" ja " lapsen oikeus" , eikö? Pitäisikö miehesi hylätä lapsensa edellisestä liitosta että SINULLE jäisi enemmän mällättävää? Mars töihin siitä jos ei rahat riitä!
Huvittavaa, että naisten mielestä oma rahan nyhtäminen ei ole mitään mutta aina se exä on paha, ahne akka.
koittaa myrkyttää heidän mieltään koko ajan puhumalla paskaa isästä.
Välilä olen niin väsynyt tähän kaikkeen, jatkuvaan poikien riitaan kumpi puhuu totta äiti vai isä ym.
Viimeksi sanoin miehelleni että jos hän ei saa loppua tähän niin pyydän sen akan tänne meille asumaan, hän on kuitenkin joka päivä jotenkin " esillä" , joten vittu sama kun asuis täällä.
Mieheni murkkuikäinen poika on meillä joka toinen vkl ja lomilla. Luulen, että mieheni jotenkin jännittää, millaisen kuvan hän antaa itsestään pojalleen, ja mieheni alkaa morkkamaan minua pienemmistäkin asioista silloin kun poika on meillä, ja selittämään kuinka naisten tehtävä on sivota ja tehdä ruoat - oman poikansa hän antaa lähes poikkeuksetta löhötä sohvalla ja tai pelata tietokoneella. Tilanne käy minulle aivan kestämättömäksi, ja alan huutamaan ja sättimään poikaa tästä, vaikka se onkin väärä osoite. Ja poika on alkanut vielä kaiken päälle kerskailemaan meille, kuinka hänen äitinsä koti on hyvä paikka, tasokas, hieno ym. toisin kuin meidän koti. Meillä on yksi yhteinen lapsi, mutta luulen, että hän pikemminkin lähentää kuin huonontaa meidän välejä. Olen miettinyt, miksi uusperheemme elämä on tasapainotonta, syynä siihen on varmaan se, että minä ja mieheni emme ole selvittäneet pinnan alla olevia erimielisyyksiämme ja miehelläni on huono itsetunto kun vertaa itseensä varakkaseen ex-vaimoonsa, joka aikoinaan jätti hänet.
mutta laitetaan nyt oma kanta esille.
Minusta mieheni ei maksa tarpeeksi elatusapua ex:lle. Olen asiasta hänelle sanonut ja tähdentänyt että rahat ovat lapsien tarpeeseen. Muutosta ei ole tullut, nyt olenkin pyytänyt häntä laittamaan suoraan lasten tilille ns harrastusrahaa.
Ei kaikki inhoa ex:ää
Poikia kohtelen aivan samalla tavalla kuin omia lapsianikin kohtelisin, meillä on yksi yhteinen lapsi 8kk.
Pojat ovat monesti sanoneet että voi kun olisin heidän oikea äitinsä, ja sanoneet tämän myös äidilleen!siitäkös minä olen haukut saanut!Minä kohtelen heitä lapsina, en pieninä aikuisina ja en mielistele ja ravaa joka päivä pizzalla, uimassa, elokuvissa niin kuin heidän äitinsä tekee. koittaen mielistellä heitä.voi naikkonen vaan mennä itseensä ja miettiä mikä on tärkeämpää elämässä, hänen mielestään viina, viina, viina ja miesten rahat. Pojat olivat monta vuotta tässä sotkussa, pelastivat äitinsä monta kertaa. Lopulta MINÄ sanoin miehelleni että nyt otat pojat sinun luoksesi asumaan, he ovat kohta itsekin hoidossa kun tuollaista on elämä.
Olen kasvanut isän kanssa kun vanhempani erosivat ollessani pieni. Isä meni uusiin naimisiin, erosi, meni taas uusiin naimisiin eli viimeisimpään avioonsa. Kaikki on mennyt OK, minulla on hyvä suhde biologiseen äitiini, joskin nykyään itse äidiksi tultuani voin vain kuvitella millaiset tunnontuskat hänellä on ollut erotessaan isästäni ja minusta. Sen lisäksi minulla on hyvä äiti-tytär -suhde isäni seuraavan vaimon kanssa, eli sen joka oli kuviossa kun olin pieni lapsi. Hän siis on äitini. Mutta. Sitten tulee tämä nro 3! Eli ainut äitipuoleni...huh huh. Ehkä ajoituksella oli osansa asiaan, sillä hän tuli kuvioon ollessani n. 12-vuotias, murkku...enkä koskaan ole tullut juttuun hänen kanssaan. On muka nykyäänkin kiinnostunut siitä kuinka minulla menee (isäni on jo kuollut) ja soittelee ehkä kerran viikossa ja puhua pälisee omia asioitaan, ihan kuin haluaisi tuoda vaan itseään minulle esiin....Eikä vois vähempää kiinnostaa. Hänellä on edellisestä liitostaan kaksi yli 3-kymppistä lasta, jotka eivät ihan normistandardien mukaan ole selvinneet elämään. Toisella tosin on perhe, mutta sekä tytär että tämän mies eivät ole kunnon töissä eläissään olleet...toinen lapsi, poika, on häiriintynyt lapsena äitinsä ja isänsä erosta niin, että on mielisairas...asuu yksin erakkona lähellä äitipuoltani kerrostalokaksiossa. Sitten on vielä yksi poika, minun ns. pikkuveljeni, pian 16-vuotias, äitipuoleni joku vahinkoraskaus jonkun miesystävänsä kanssa. Mies lähti kuullessaan raskaudesta ja sitten kuvioon tuli isäni. Isäni adoptoi ns. pikkuveljeni ja meni naimisiin äitipuoleni kanssa, osti talon jne...ja kuoli n. 2 vuotta sitten. Äitipuolellani on kauheat paineet kasvattaa nyt tästä iltatähdestään jotain hyvää, on menossa ihan lukioon ja vaikka mitä (wau hei) ja on ihan ihan äitinsä talutusnuorassa...
Mutta siis mitä minuun tulee, niin välillä kyllä painaa kun olen hyvää pataa kaikkien kanssa ja ikään kuin puun ja kuoren välissä. Paineet ovat VALTAVAT mitä oman elämän rakentamiseen, perheen perustamiseen ja onnistumiseen tulee. Pelkään, että talllaan isäni ja äitini jalanjäljissä enkä tule onnistumaan elämässäni sen takia kun he ovat oman elämänsä jossain määrin ryssineet...Tosin äitini, siis biologinen, on ollut jo siitä kun olin 8-vuotias naimisissa ja minulla on pikkusisko siis äidin puolelta. Heillä menee suht ok, mutta silti. Paineita on! Ja en jaksaisi äitipuoltani millään. Asuu melko lähellä meitä, noin 15 km päässä. Harvoin käydään siellä kun ei ole meillä autoa...Ja kun on kaikenmaailman kummivelvoitteita, olen nimittäin tämän hänen tyttärensä keskimmäisen lapsen kummitäti! Ei siinä mitään, hienoahan se on, mutta kun oon vaan sellanen " moi-tuttu" näille heidän vanhemmilleen nykyään...
Että sellasia sotkuja on ehkä teilläkin tulevaisuudessa lapsillanne edessä. Itse teen kaikkeni, jotta oma lapseni (toistaiseksi yksikössä) saisi ehjän perheen, turvallisen kasvuympäristön ja pysyvyyden tunteen. En halua, että lapseni joutuu kantamaan huolen raskasta taakkaa tai mitään muutakaan mikä ei lapsen elämään kuulu. Hänen ei tarvitse katsella isän vaihtuvia naisystäviä tai äitipuolen epätasa-arvoista käyttäytymistä...Ei tarvitse koulussa hävetä ja sen vuoksi valehdella vuosikausia perhetaustoistaan ja tuntea itseään aina erilaiseksi.
Tässä vain murto-osa elämästäni. Vasta näin aikuisena kaikki alkaa avautumaan...Että odotelkaa tekin sellanen parikytä vuotta niin saatte nähdä mitä olette saaneet aikaan lapsissanne!
aika kärkkäästi kirjoitat ja tuomitset uusperheet sotkuisiksi ihmissuhdekuvioiksi! Kaikkien vanhemmat eivät ole samanlaisia kuin sinun, ja koska tunnut noin katkeralta niin kannattaisi ehkä käydä jossain juttelemassa asioista.
Minä en edes ottaisi miestä josta lapseni ei pitäisi.
Vierailija:
sen jälkeen kun on tullut yhteinen lapsi? Jos niin miten? Joku kertoi että mies alkoi vihaamaan lapsipuolta, haluaisin kuulla tarkemmin miksi ja miten se tapahtui? Ja lapsen ikä? Itse pelkään että mies muuttuisi lastani kohtaan ikäväksi kun yhteinen syntyy, on kyllä sanonut että aikoo olla tasapuolinen..
Me ollaan oltu yhdessä viitisen vuotta, esikoinen on ollut 2 kun tapasin mieheni. Meillä on 2 yhteistäkin lasta. Eikä meidän arjessa näy millään lailla, että vanhin ei ole mieheni biologinen lapsi.
Hän saa haleja ja kutituksia, rakkautta ja rajoja ym. ihan siinä missä nuo kaksi muutakin. Itse pyysi sukunimensäkin vaihtamaan samaksi kuin meidän muiden, kun oli 4-vuotias kun ensimmäinen pikkuveli syntyi. Hän kutsuu miestäni isiksi (on kutsunut 2-vuotiaasta asti) ja omaa isänsä kutsuu nimellä (näkee isäänsä aika harvoin eikä isänsä osallistunut lapsen hoitoon edes silloin kuin vielä asuimme yhdessä). Eli meidän perheestä ei millään tavalla tule ilmi se, että vanhin lapsi on " vain minun" paitsi sillä, että käy joskus " yökylässä" . Mutta tosi harvoin.
Kirjoitin tahallani kärkkäästi, sillä a) olenhan AV-palstalla ja b) halusin herättää näkemystä lapsen näkökulmasta, en aikuisen, jonka näkökulmasta kaikki muut kirjoittelevat..." En voi sietää miehen ex:ää" ....Juuri ne tekevät ongelman lapselle.
Omat vanhempani ovat tulleet toimeen eronsa jälkeenkin eivätkä koskaan ole toisiaan kritisoineet minun kuullen. Se on ehkä vihonviimeistä, mitä voi lapselleen tehdä, haukkua tämän rakastamaa henkilöä. Että kannattaa miettiä miten reagoi ja sanoo lasten kuullen ja nähden. Lapset nimittäin aistivat paljon! Ja senhän AV-mammat tietävätkin, tietty.
Käyn muuten juttelemassa asioista.
Meillä yhteensä kolme lasta, 4, 6 ja 8 vuotiaat, nuorin ja vanhin minun edellisestä liitostani ja keskimmäinen miehen edellisestä liitosta.
Kolmatta vuotta pyöritellään uusperhettä, eikä juuri isompia ongelmia.
Exien kanssa ollaan asiallisissa väleissä, soitellaan aika herkästi puolin ja toisin kun tarkistellaan lasten puheita etteivät pääsisi vedättämään " Iskä/äiti anto luvan!" -jutuilla.
Exien uudet puolisot todella välittävät lapsista, ja kohtelevat heitä kuin omiaan.
Sukulaisetkin kohtelevat lapsia täysin tasapuolisesti!
Täytyy kertoa miehellekin, kuinka hyvin meillä on asiat...
Vierailija:
kateeksi käy. Onnea sinulle ja kiitos kun kirjoitit kokemuksesi
jos vielä näet tämän niin kerrotko että ovatko vanhimmat lapsesi kuinka läheisiä biologisen isänsä kanssa, entä kutsuvatko lapsesi isäpuoltaan isäksi?t. se joka äsken nosti tämän ketjun
Niin lapset ovat ihan ok väleissä isäänsä, rakastavat häntä, ja isä on heille tärkeä. Isä on isä. Mun miestä lapset kutsuu " kihkäksi" joka tulee siitä, että tuo kolmonen oli vasta alle 2 v tavatessamme ja hän alkoi sanomaan miestäni kihkäksi, siitä vanhemmatkin lapset ottivat tuon lempinimen käyttöön..
T Se onnellinen uusperheen äiti. :)
paska ex ei. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin hänelle sopii, siis aina kun tarvitsis lapsille hoitopaikkaa, viis siitä että meilläkin omat suunitelmat.
Vierailija:
sen jälkeen kun on tullut yhteinen lapsi? Jos niin miten? Joku kertoi että mies alkoi vihaamaan lapsipuolta, haluaisin kuulla tarkemmin miksi ja miten se tapahtui? Ja lapsen ikä? Itse pelkään että mies muuttuisi lastani kohtaan ikäväksi kun yhteinen syntyy, on kyllä sanonut että aikoo olla tasapuolinen..
Meillä ilmeni niin että saattoi komentaa ja huutaa pojalleni aivan ihme asioista ja kun menin tietenkin pojalle sanomaan että ei se tarkoittanut niin suuttui, että kyllä hän saa komentaa
esim. omasta huoneesta ei saanut tulla pois, vaikkei ollut mitään pahaa tehnyt tms. alensi lasta, se oli ihan hirveää
loppukuukausina ei sanonut pojalle edes mitään
sitten erottiinkin juuri tämän asian takia
ja miehellä vielä lasten huoltajuus yksin, erosimme siksi.
miten yhteisen lapsen syntyminen on vaikuttanut miehen tunteisiin lapsipuoliaan kohtaan. Itsellä yksi lapsi ja mies tulee koko ajan läheisemmäksi lapsen kanssa, mutta mietityttää uskaltaako miehen kanssa yritää yhteistä lasta jos oma lapseni jää sitten uuden tulokkaan varjoon :/