Miksi puet lapsesi "tyttö-/poikaväreihin"?

No mutta kun meidän Pirjo-Petteri on ah niin uniikki!!!

En ole ahdistunut siitä, että lapsella on sukupuoli. On kiva pukea poikia poikavaatteisiin, samoin tyttöjä tyttövaatteisiin.

Millainen on sukupuoleton lapsi? Suomessa syntyy vuosittain 20 intersukupuolista lasta, ja heidänkin sukupuolensa selviää jossain vaiheessa.

Eihän kyse ole sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta, vaan keksitystä yhteydestä värin ja sukupuolen välillä. Miksi pojan lempiväri ei saa olla pinkki? Homoksiko pinkistä pitävää lasta luulette?

Mä pidän monesti niitä tyttöjen vaatteita nätimpinä, siksi kai niitä tulee tytölle ostettua, mutta onhan hänellä toki muunkin värisiä vaatteita kuin pinkkejä. Ostaisin enemmänkin sellaisia kauniita neutraalin värisiä vaatteita, mutta jostain syystä monissa paikoissa niitä on vaan huonommin tarjolla. Esimerkiksi monesti on niitä tunkkaisia vihreitä ja tympeitä mustia ja harmaita tai sitten joku oikein kirkas sininen, ja sitten siinä vierellä vaihtoehtona koreilee pinkki. Kyllä mä noista otan sen pinkin tytölle, koska se nyt vaan miellyttää enemmän lapsen päällä ja sopii hänelle hyvin. Mutta jos olisi vielä vaihtoehtona vaikka kaunis beigen sävy, vaaleankeltainen, turkoosi tai luonnonvalkoinen - siinä olisi jo hyvä valikoima värejä, eikä tulisi niin usein otettua pinkkiä. Se on värinä ihan okei mutta kyllä saisi olla enemmän valikoimaa kaupoissa.

Minulla on poikalapsi (5v) jonka lempiväri on pinkki. Annan hänen pukeutua pinkkiin, kun hän niin haluaa. Tyttölapseni (4v) myös pukeutuu pinkkiin (lempiväri), aivan samasta syystä kuin poikalapseni; hän haluaa. Koen, että lapselle on tärkeä antaa vapaus ilmaista itseään sukupuolesta riippumatta, ja rohkaista häntä olemaan oma itsensä. Itse en lapsena saanut sitä vapautta, joten en aio tehdä asian suhteen samaa virhettä kuin omat vanhempani. 

Jos joskus saan lapsia, aion pukea poikaa "poikien vaatteisiin" ja tyttöä tyttömäisiin vaatteisiin niin kauan kunnes heille tulee oma maku. Olen kai niin kamalan aivopesty.

Haluan pojan näyttävän pojalta ja tytön tytöltä. Leikkiö ja harrastaa he saisivat mitä vaan. En tajua miksi pitäisi väkisin pojalle tyrkyttää hametta sun muuta. Kyllä lapset ihan kertomattakin ymmärtävät tytön ja pojan eron, ja se on ihan luonnollista. En tajua miksi luonnolle käännetään selkä ja mennään toiseen suuntaan. Minä olen pienenä saanut leikkiä mitä haluam ja valita omat vaatteeni ja koko ajan olen tiennyt olevani tyttö, mutta ei se määrittänyt minua! Niille jotka asiasta meuhkaavat tuntuu sukupuoli merkitsevän paljon enemmän.

Ja kyllä. Olen sitä mieltä että on vain kaksi sukupuolta. On tietenkin niitä jotka syntyy niin että on molempia, mutta oletuksena on, että on vain kahden tyyppisiä sukupuolielimiä. Jos ei tunne omaansa omakseen, silloin hän vaihtaa siihen toiseen sukupuoleen. On tyttö ja poika. Niin ja en ole persu...

T. 19v.

Vierailija kirjoitti:

Sydämiä ja kukkia siis tytöille,pääkalloja ja hirviöitä pojille ?

Olikohan joillain esim. 1890-luvun lapsosilla noita tuollaisiin  symboleihin identifioitumisongelmia?

Luontainen sukupuoli?

Hei, se, että symbolit muuttuvat, ei poista sitä, että myös silloin poikien ja tyttöjen symbolit ovat olleet keskenään erilaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsella on sukupuoli ja vaatteet viestii sitä. Ja vähän isompana tyttö halusi itse pinkkiä yms. Pojalle ostin kerran vihreät college-housut aletangosta, jotka näytti poikavaatteilta. Yllättäin niissä olikin takataskuun kirjaltu vihreällä langalla sydän, jonka huomasin vasta kotona. En sanonut mitään pojalle asiasta, mutta huomasi sen itse. Jopa 5-vuotias kiljaisi heti, että noi tyttöjen housut. Väitin, ettei ole, kun on vihreätkin. Poika vaan osoitti sydäntä ja kieltäytyi käyttämästä ko. housuja kokonaan.

Minusta lapsen sukupuoli-identiteettiä ei ole syytä horjuttaa. Ei tarvi väkisin tuputtaa tai kieltää pojalta nukkeleikkejä tai tytöltä autoleikkejä, mutta kyllä länsimainen yhteiskunta on rappeutunut, jos oikeasti kuvitellaan, ettei ihmisellä ole luontaista sukupuolta.

Tämä, että rohkaisen ja tuen omaan sukupuoleen identifioitumista, ei tarkoita, etten voisi ymmärtää translasta tai jotain muuta erikoisuutta. Eihän sille sitten mitään voisi.

Sydämiä ja kukkia siis tytöille,pääkalloja ja hirviöitä pojille ?

Olikohan joillain esim. 1890-luvun lapsosilla noita tuollaisiin  symboleihin identifioitumisongelmia?

Luontainen sukupuoli?

Itseasiassa mä väitän, että tää sukupuolten liiallinen tasa-arvoittaminen ja hävittäminen on johtanut parisuhteiden ongelmiin ja seksin kuolemiseen. Teoriassa se on ihanaa, että siippa pissaa istuen, käyttää pinkkiä paitaa ja huolehtii lapsen rasvauksesta sekä käy ihmissuhdekeskusteluita. Todellisuudessa sellainen mies on epäkiihottava epämies. Kaveri, ystävä, kumppani, muttei viehättävä ja kuumottava. Meidän miehet on kuohittu ja nyt tänne tarvitaan sen takia vähän machompaa porukkaa muualta, jotka osaa ja uskaltaa olla vielä äijiä, kun suomalaismiehet on sen lopettaneet.

En pue ellei halua. Viime viikolla 3v tyttö halusi pinkit prinsessahanskat, kun valittiin yhdessä käsineitä. Muuten on aika hyvin kaikkia värejä. Pinkki, eläinten kuvat ja raidat myy parhaiten, kun kaapista valitaan.

En ole korostanut ulkonäköä enkä sukupuolta, eikä lapsi sellaisista niin välitä. Kaverit, joiden lapset "vaan alkoi tykätä hameista ja vaaleanpunaisesta" saivat näitä signaaleja jatkuvasti näin sivusta seuranneena.. "Äiti laittaa huulipunaa","ompa kaunis mekko, näytät prinsessalta", "ihana pinkki paita, sopii noin näytille tytölle" jne jne kehut keskittyy ulkonäköön ja tyttömäisisyyttä korostavat asiat kerää eniten kehuja.

Minun lapseni kerää kehuja joskus ulkonäöstä ja välillä ihan prinsessa mekoista, mutta useiten hienoista tempuista, reippaudesta, oppimisesta, piirroksista, ystävällisyydestä, rohkeudesta.....

En tajua kuka haluaa korostaa ulkonäköä omille lapsilleen. Tai sukupuolten rajoitteita, jotka on tuulesta temmattuja.

Tehdään tästäkin iso numero. Huomaa että ihmisillä on nykyään liikaa aikaa ajatella. Puen tytölleni kaikenvärisiä vaatteita, tyttö 1v. Mutta eniten vaaleanpunaista ja harmaata koska hän näyttää niin syötävän suloiselta niissä. 

Oon ihan samaa mieltä. Kun saan lapsen niin en todellakaan aijo opettaa mitään tyttöjen ja poikien juttuja tai värejä. Aijon opettaa, ettei sellasia ole.

Kuuntelen lasta ja sitä mistä hän pitää. Jos poika haluaa kynsilakkaa ja käyttää pinkkiä niin ilmanmuuta. Tai jos tyttö leikkii ninjaa ja pitää vihreästä niin mitä siitä... :D 

Mun suusta ei tuu koskaan kuulumaan että "et voi koska oot tyttö/poika". Haluan kasvattaa lapsen joka hyväksyy itsensä ja muut, on onnellinen ja sinut itsensä kanssa. En kasvata sukupuolta vaan ihmistä.

http://blogit.kaksplus.fi/kiljuvapikkunalka/sukupuolisensitiivisyyden-v… tässä erittäin hyvä kirjotus aiheesta ja sukupuolisensitiivisyydestä ylipäätän, suosittelen lukemaan.

Niin ja edelliseen (viesti numero 51) lisäten ei tietenkää ole väärin pukea sinistä pojalle tai pinkkiä tytölle, mutta pointtini oli että nuo rajoitteet koskien sukupuolta voisi mielestäni poistaa kokonaan. Ja niinkun aloittaja sanoi niin kaikkia värejä voi käyttää.

Pink-man kirjoitti:

Monet av-mammat on tosi perinteisiä ja suorastaan vanhanaikaisia ,melkein kuin suoraan 1:1jotain 1950-luvun naisia mielipiteiltään. Ei uskois tollasta enää nykyään olevan ,mutta on se kai sitten uskottava...Miksi autojen kuvat  ovat (tasa-arvoisessa yht.kunnassa) muka joku 'pojan symboli', tai perhoset joku erityinen 'tytön merkki.' ? Autoillahan ajaa naisetkin nykyään samalla tavalla ja perhoset luonnossa ilahduttaa kaikkien ihmisten silmää-suurin osa perhosten tutkijoista esimerkiks on nimenomaan miehiä. Perhosetkin muuten jakautuu uroksiin ja naaraisiin.Eivät ne sitäpaitsi  ole mitään ihmisnaaraiden omaisuutta ja ihmisnaaras (moni suomalainen varsinkin )nyt olis kyllä vähän 'liian paksu perhoseksi' eli lajien yhtäläisyyksiä ei oikein noiden pienten siivekkäiden kanssa meillä kellään  ole. Niin erilaisia ollaan.Niin miehet kuin naisetkin mihin tahansa perhosiin verrattuina.

Mun eskaripoikani on valtavan innokas perhostutkija, tykännyt perhosista jo pari vuotta. Halusi seinälleen perhostaulun, ja muutakin perhosrekvisiittaa löytyy. Tykkää myös jalkkiksesta, aseista ja ritarijutuista. Kaikki sopii kaikille.

Koska on niin kivaa kun pojat on pieniä poikia.

Nyt ekaluokkalainen ei enää suostukaan pukemaan punaista päälle. Esim.jouluksi osti. Ihanan uuden raikkaan punaisen paidan. Ei todella uponnut.

En pue. Esikoisella (poika) paljon harmaata, vihreää, turkoosia, ruskeaa, keltaista, eli melko neutraaleja värejä ja kuoseja. Hänen vauva-aikana ostin vaatteet käytettynä/uutena. Nykyään ompelen itse kaikki housut ja paidat, lapsi leikki-ikäinen, sama värimaailma jatkuu, onpa punaistakin tullut ommeltua, mitkä värit milloinkin miellyttää, lapsi saa itse valita, kunhan häntä alkaa asia kiinnostamaan. Odotan toista, enkä halua tietää sukupuolta, vauvalle olen ommellut keltaista, oranssia, valko/harmaa/musta piristettynä eri väreillä, turkoosi, petrooli, vihreä, ruskea jne. Kuoseja löytyy autoista mollamaijoihin, ihan mikä omaa silmää miellyttää, pieni vauva luultavasti ei välitä kovin paljoa, mihin kuosiin niskakakat turauttaa, mutta minua kauniit vaatteet ilahduttavat arjessa. :) En halua asetella lapsiani valmiisiin muotteihin, sukupuoli on kyllä iso osa identiteettiä, mutta muovautukoot ajan kanssa, ei sitä tarvitse jo lapsena alkaa asettautumaan mihinkään värikoodeihin, riittää kun on puhtaat, mukavat päällä ja mieluusti kivan näköisetkin vaatteet.

Sukupuolineutraalit voisi aloittaa itsestään. Isälle vaaleanpunaista, kynsilakkaa, pitkät hiukset ja hameita. Äidille semmonen tyyli/hiukset, ettei pysty naiseksi erottamaan. Ja näin edespäin.

vasta jos vanhempi itse toteuttaa sukupuolineutraalia ulkonäköä, voin ottaa homman tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on että kun on lapsi,tuollaiset värijutut on kuolemanvakava asia.Isommilla ja aikuisilla on pojalla/miehellä vaikka pinkki paita ja naisella/tytöllä mustat housut tai hame,ja miehellä voi olla punaiset housut.Mikä sen sitten muuttaa?

Monet vanhemmat kokee loukkaavana sen, jos lasta luullaan toiseksi sukupuoleksi kuin mitä hän on. Tää on sinänsä hassua, koska sukupuolineutraalit kasvattajat nimenomaan haluaa, ettei lapsesta voi mitenkään päätellä sukupuolta, jopa nimi valitaan sen mukaan, ettei siitäkään voi tietää.

Aikuisilla sukupuoli on yleensä pääteltävissä, vaikka päällä olisi mitä tahansa väriä.

Oletko varma, että "sukupuolineutraalit" kasvattajat ovat juuri niitä, joita erehtyminen harmittaa? Oon mä joskus saattanut sanoa, että lapsi on poika eikä tyttö (jos sillä asialla on ollut jotain merkitystä), mutta jossain satunnaisissa kohtaamisissa ihan sama. Nyt kun pojalla on lyhyt tukka, häntä ei luulla enää kovin usein tytöksi, ainoastaan silloin, kun on punainen kypärämyssy päässä. Muut ulkoiluvaatteet kyllä viittaavat enemmän poikaan kuin tyttöön, mutta ilmeisesti tuo punainenkin on monen mielestä niin tyttöjen väri, että se automaattisesti ohjaa tyttötulkintaan. Mutta ei se mua haittaa, enkä ymmärrä, miksi pitäisi haitata.

11

Halusin sanoa, että perinteiset kasvattajat saattavat harmistua, sp-neutraalit kasvattajat eivät välitä, koska heille ei synny tyttöjä ja poikia, vaan lapsia.

Miksi sukupuolineutraalia kasvattajaa sitten usein niin kovasti harmittaa, jos hänen tyttölapselleen ostetaan pinkkejä vaatteita? Kun ajatushan on, että lapsi voi sukupuolestaan riippumatta käyttää mitä tahansa väriä, niin miksi se pinkki väri tytölle on niin kamalaa, että ne lahjavaatteet pitää jättää käyttämättä?

Vältän niin pitkälle kuin voin kaikkia vaaleanpunaisen sävyjä, hellokitty- ja disneyprinsessakuvioita tms. imelyyksiä. Mutta en myöskään halua mitään monsteri- tai pääkallokuvioita, enkä pukisi niitä pojallekaan. Mutta johonkin tuo tyttö on pakko pukea, joten n. puolet vaatteista on enemmän tai vähemmän vaaleanpunaisia, koska muita vaihtoehtoja ei useinkaan kertakaikkiaan ole.

Onneksi tytölle sopii vaaleanpunainen, jos olisi perinyt värinsä minulta, kaupoista ei löytyisi juuri mitään hänelle sopivaa.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraalit voisi aloittaa itsestään. Isälle vaaleanpunaista, kynsilakkaa, pitkät hiukset ja hameita. Äidille semmonen tyyli/hiukset, ettei pysty naiseksi erottamaan. Ja näin edespäin.

vasta jos vanhempi itse toteuttaa sukupuolineutraalia ulkonäköä, voin ottaa homman tosissaan.

Skotit kyllä uskaltavat käyttää niitä  hameitaan (vaikkeivat sitä hameeksi sanokaan,mutta eihän kiltti nyt kuitenkaan  mitkään housut ole.) vauvasta vaariin ja kävivät niissä kahden maailmansodan etulinjoissakin. Niin että aika paljon myös kulttuurikysymys tuo hamejuttukin.Totuttelukysymys myöskin. Niin niiden käytön kuin ( ihan reilusti )miespuolisten käyttäjien näkemisen suhteen.  Ja pitkät hiukset samoin. ja niin edes päin...Kynsilakka muuten ei taatusti kuulunut esim. Joel Lehtosen kuuluisan (nyt muuten  yle 1:n radioluennassa olevan ) 1880-luvun lopun kansankuvauksen ,'Putkinotko' -romaanin päähenkilön Ryysyrannan Joosepin, Rosina-vaimon käsilaukkuun, eikä Rosinalla taatusti ollut mitään 'sellaisia hömpsötyksiä', kuin 'käsilaukkua'vaikka ..."oli 11 lasta maailmaan saattanutkin saunassa selällään maaten ja taaskin oli maha pystyssä pieniin päin... "

Pienempänä tuolla oli liilaa, marjapuuroa, punaista (paita autonkuvalla), farkkua, vaaleansinistä.. Sitten se täytti 5 ja päätti että tykkää pikkupossun vaaleanpunaisesta ja barbien pinkistä. Näillä nyt on menty 4 vuotta...minkäs teet.