Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemman PITÄISI haluta hoitaa lapsenlapsia?
05.03.2016 |
Vaikutan varmaan julmurilta, mutta olen usein ihmetellyt ja ärsyyntynyt törmätessäni oletukseen, että isovanhempien pitäisi vaatimalla vaatia saada hoitaa lapsenlapsiaan ja kinuta heitä luokseen, jotta vanhemmat saavat luppoaikaa. Tuossakin jossain aiemmassa ketjussa joku harmitteli, kun isovanhemmat eivät hoida hänen lapsiaan ja päivitteli, että "luulisi isovanhempien palavan halusta saada hoitaa lapsenlapsia". Miksi pitäisi? Minulla on jo pian aikuiset lapset ja voin todeta, että en mitenkään erityisemmin "pala halusta" tulla isoäidiksi. Ajatus on minulle neutraali. Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Voi tietty olla, että olen vielä näin alle nelikymppisenä liian nuori mummoutumaan henkisellä tasolla. Olen kuitenkin naimisissa itseäni vanhemman miehen kanssa, joka on jo isoisä, eikä hänkään ole innostunut lastenlasten kaitsemisesta, toki näkee lapsenlapsiaan silloin tällöin.
Omien lasten kasvattaminen aikuisiksi on ollut sen verran kuluttava homma, etten tosiaan ikävöi aloittaa lastenhoitorumbaa missään muodossa uudelleen. Mieluummin levähdän nyt ja otan aikaa omiin harrastuksiin ja itseni kehittämiseen. Vanhemmat jotenkin olettavat, että se lastenlasten hoitaminen ja passaaminen on isovanhemmille joku autuus ja että jokainen normaali isovanhempi ei muuta halua tehdäkään kuin hyysätä pilttejä. Jos näin ei ole, niin jo on syyttävä kuoro huutamassa itsekkäiksi ja sydämettömiksi. Yrittäkää nyt ymmärtää, että isovanhempi on jo lastenhoitovelvollisuutensa suorittanut ja voi auttaa halutessaan ja voimiensa mukaan, muttei se ole mikään automaatio ja velvollisuus. Eivätkä kaikki isovanhemmat mene hullaannuksesta sekaisin, kun lapsenlapsi syntyy. Kyllä jokaiselle ihanimmat lapset ovat olleet ne omat lapset, sanotaan mitä sanotaan.
Kommentit (116)
mervi64 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota.. Kun tulisivat edes joskus leikittämään.
Ei siis hoitamaan, eikä yökyläilemään varsinkaan tarvitse ottaa.
Vastaus kysymykseen: Se nyt vain on normaalia, että haluaa hoivata lapsensa lapsia.
Joku tuolla sanoi, että "ei kaikilla naisilla ole hoivaviettiä." Eikö ollut omiakaan lapsiaan kohtaan siis vai?Kun naiselle tulee vaihdevuodet niin silloin voi hoivavietti kadota, itselleni on käynyt niin. Eiköhän jokainen ihminen saa päättää omasta elämästään ja siitä mihin sen haluaa käyttää.
Miksi tätäkään ei voinut heti sanoa, suoraan. Kaikenlaista liirumlaarumia ensin sivutolkulla, aivan niin kuin irl.
Nyt sentään ollaan anonyymejä, joten luulisi uskaltavan sanoa.
Vaikka en ymmärrä kiertelyä ja kaartelua irlkään.
Eivät miehetkään panttaa asioita vaan sanovat rehellisesti ja suoraan. Siksi miehillä ei ole jatkuvasti ihmissuhde ongelmia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jo aikuiset lapset, mutta ei vielä lapsenlapsia. Autan lapsiani, kun he sitä tarvitsevat ja jatkossa varmasti myös jos lapsenlapsia siunautuu. Oma äitini ei juuri auttanut, nyt hän on vanha ja sairas ja me tyttäret autamme häntä. Muistisairas ja kävelee huonosti. Kunnan palvelut olemattomat, kaikesta säästetään. Onneksi mulla on sisko, jonka kanssa voimme jakaa hoitovastuun. Mun mielestä oma perhe on niitä tärkeimpiä asioita maailmassa, ne meille rakkaat ihmiset. Otan kyllä oman aikanakin, teen mitä huvittaa silloin kun en ole hoitovuorossa, harrastan asioita mistä pidän. Osaan kyllä lapsilleni sanoa, jos ei lastenlasten hoito joskus sovi. Luulen kyllä, että se tulee olemaan ilo, ei velvollisuus. Jokainen kuitenkin tavallaan, ei me kaikki olla samanlaisia eikä pidäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hoitaa, mutta sitten niitä ei saa myöskään toivoa ja odottaa. Vastuutonta painostaa lapsiaan hankkimaan jälkeläisiä, kun on niin ihanaa olla mummo ja sitten ei kiinnostakaan olla projektissa enää mukana, kun vastuu astuu kuvioon.
Mitä vastuuta tarkoitat? Oletko OIKEASTI sitä mieltä, että isovanhemmat ovat vastuussa täysi-ikäisen lapsensa elämänpäätöksistä kuten lisääntymisestä? Lisääntyykö joku todellakin vain, koska luulee isovanhempien olevan "projektissa" mukana? Anna mun kaikki kestää! :D
Taitaa ystäväni neljääkymmentä käyvä lapsi siellä kirjoitella. Hoida vastuusi, äläkä marise siellä!
Ole sinä "minäminä" vela hiljaa, kun et mistään mitään edes tiedä!
Ja jos väität olevasi äiti, niin onnea vaan lapsillesi!Itse asiassa minä olen äiti kahdelle lapselle. Minä itse olen lapseni tähän maailmaan saattanut, joten minä heistä vastuun kannan. Lasteni isovanhemmat ovat tärkeitä ihmisiä sekä minun että lasteni elämässä, vaikka kovinkaan paljoa eivät ole heitä hoitaneet. Jos joku haluaa vaikka joka viikonloppu lastenlapsiaan hoitaa, niin siitä vaan. Minun tai puolisoni vanhempien tehtävä se ei kuitenkaan ole.
Vastaisitko tuohon leikittämis kysymykseen? Kiinnostaisi mielipiteesi siihen.
Me kyllä kyläilemme isovanhemmilla ja he meillä. Kukaan isovanhemmista eivät ole koskaan olleet mitään leikittäjiä. Olevat kyllä muutoin läsnä lasten elämässä; juttelevat ja ovat kiinnostuneita lasten elämästä. Lapset eivät ole leikittämistä kaivannetkaan. Heille riittää, että tulevat nähdyiksi niin vanhempiensa kuin muiden elämässään vaikuttavien aikuisten osalta.
Minä en ole mikään lapsirakas ihminen perusluonteeltani. Lähinnä suhtaudun lapsiin neutraalisti, ja joskus harvoin saatan ihailla jotain vauvaa, jos vauvan äiti on itselleni läheinen henkilö. En kuitenkaan halua hoitaa lapsia enkä leikkiä heidän kanssaan. Omat lapseni olen halunnut ja heidän vauva- ja taaperoaikoinaan tunsin hoivaviettiä myös muitakin lapsia kohtaan, mutta se meni ohi.
En tiedä, millainen isovanhempi tulen olemaan, kun se ei vielä ole ajankohtaista, mutta mikään hinku minulla ei ole lapsia hoitamaan tai leikittämään. Ehkä voisin viedä huvipuistoon, jos itse saisin siemailla viiniä terassilla...
"Minulla on jo pian aikuiset lapset ja voin todeta, että en mitenkään erityisemmin "pala halusta" tulla isoäidiksi. Ajatus on minulle neutraali. Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Voi tietty olla, että olen vielä näin alle nelikymppisenä liian nuori mummoutumaan henkisellä tasolla."
Minkä ikäisenä oikein tulit äidiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos fyysisesti kykenen, hoidan mielelläni lapsenlapsia, jos sellaisia saan.
Onhan se ihan tutkittu juttu, että ne lapsiperheet, joilla on isovanhemmat tukena, voivat paremmin ja vanhemmat eroavat harvemmin kuin ne parit, joiden vanhemmilta ei tukea ja hoitoapua heru. Suomalaista itseksenseen pärjäämisen kulttuuria ei kannata ihailla, koska siinä ei oikeasti ole ilon aihetta.
T. Läsnäoleva ja siitä runsaasti iloa saava työssä käyvä mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheiden sekamelskassa nämä mummo hoitaa -kuviotkin menee sekaisin usein ihan täysin. Voi olla, että mummo ei haluakaan hoitaa uusperheestä muita kuin sukulaislapsia tai mummon uusi mies ei halua mummon lapsia kotiin mellastamaan.
Me isovanhemmat on hoidettu tyttären lapsia. isä kuoli lapsilta joten apu oli tarpeen. Sitten hoidettiin yh tyttären poikaa iltapäisin esikoulun jälkeen. Kolme vuotta koulun jälkeen ja se oli hyvää aikaa. Nyt olemme jo vanhoja ja emme enää tarvitse hoitaa lasten lasten lapsia käyvät vain kylässä ja ilona meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitte ottaa viikonlopuksi tai edes yökylään, mutta silloin kun vanhemmat sinnittelevät kaikkein vähimmillä unilla, niin sitä todella arvostaa ylimääräisiä päikkäreitä, jos muutamaksi tunniksikin joku lapset ottaa.
En oikein ymmärtänyt tuota, että mummo leikittää ja sillä aika äiti siivoaa ja kokkaa. Kyllä sitä siivota ja kokata saa lastenkin kanssa ihan riittämiin.
Leikittäminen on kyllä äitinä ollessa ollut tylsin osa lasten kanssa oloa, joten miten ihmeessä se muuttuisi luontevaksi lastenlasten kanssa?
Lukea olen tykännyt, ja vauvaa olen tykännyt viedä pitkille kävelylenkeille vaunuissa. Moni asia lasten kanssa sujuu kyllä. Mutta tuskin tässä muutun ihmisenä niin paljoa, että yhtäkkiä olen joku leikitysautomaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen mummon suusta olen kuullut, että lapsenlapsia rakastaa melkein enemmän kuin omiaan. Toivon, että olen itse omilleni sellainen samanlainen lämmin mummu kuin itselläni oli.
Silloin kun perheestä, sukulaisista ja kavereista vielä välitettiin, ihmisillä oli tapana auttaa toisiaan tarpeen tullen puolin ja toisin. Nykyään ei enää viitsitä eikä välitetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt viiskymppisenä, kun mummoikään on toivottavasti vielä 15 vuotta kuvittelen, että haluaisin olla lastenlasteni kanssa keskenään ja se mahdollinen "hoitaminen" tapahtuisi siinä sivussa.
Oma äitini jäi juuri eläkkeelle kun lapseni syntyivät ja ihan tuo mielellään tuli auttaan. Myöhemmin tosin mietin, että liiankiln kiltisti..
Nykyäänki koulun jälkeen odottaa toisen mummin kanssa kilpaa, että tulevat koulusta.
Mä luulen, että tuossa voittavat sekä lapset että mummit.
Tietty voi olla, että jos tuleva mahdollinen lapsenlapseni olisi seinille hyppivää sorttia nii ehkä en välttämättä jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutan varmaan julmurilta, mutta olen usein ihmetellyt ja ärsyyntynyt törmätessäni oletukseen, että isovanhempien pitäisi vaatimalla vaatia saada hoitaa lapsenlapsiaan ja kinuta heitä luokseen, jotta vanhemmat saavat luppoaikaa. Tuossakin jossain aiemmassa ketjussa joku harmitteli, kun isovanhemmat eivät hoida hänen lapsiaan ja päivitteli, että "luulisi isovanhempien palavan halusta saada hoitaa lapsenlapsia". Miksi pitäisi? Minulla on jo pian aikuiset lapset ja voin todeta, että en mitenkään erityisemmin "pala halusta" tulla isoäidiksi. Ajatus on minulle neutraali. Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Voi tietty olla, että olen vielä näin alle nelikymppisenä liian nuori mummoutumaan henkisellä tasolla. Olen kuitenkin naimisissa itseäni vanhemman miehen kanssa, joka on jo isoisä, eikä hänkään ole innostunut lastenlasten kaitsemisesta, toki näkee lapsenlapsiaan silloin tällöin.
Omien lasten kasvattaminen aikuisiksi on ollut sen verran kuluttava homma, etten tosiaan ikävöi aloittaa lastenhoitorumbaa missään muodossa uudelleen. Mieluummin levähdän nyt ja otan aikaa omiin harrastuksiin ja itseni kehittämiseen. Vanhemmat jotenkin olettavat, että se lastenlasten hoitaminen ja passaaminen on isovanhemmille joku autuus ja että jokainen normaali isovanhempi ei muuta halua tehdäkään kuin hyysätä pilttejä. Jos näin ei ole, niin jo on syyttävä kuoro huutamassa itsekkäiksi ja sydämettömiksi. Yrittäkää nyt ymmärtää, että isovanhempi on jo lastenhoitovelvollisuutensa suorittanut ja voi auttaa halutessaan ja voimiensa mukaan, muttei se ole mikään automaatio ja velvollisuus. Eivätkä kaikki isovanhemmat mene hullaannuksesta sekaisin, kun lapsenlapsi syntyy. Kyllä jokaiselle ihanimmat lapset ovat olleet ne omat lapset, sanotaan mitä sanotaan.
Aikuiset lapset tarvitsevat kuitenkin tukea. Se voi olla henkistäkin. Sitä, että arvostat heitä, kysytjaksamista molemmilta tasapuolisesti, et vaadi ja puutu hankalan anopin tavoin, et heittäydy ilkeäksi ja kieroksi miniän latistajaksi. Eli joko imet omista lapsistasi ja heidän perheestään voiman, tai annat sitä. Jos ajattelit imeä vain miniä voimat, saat valitettavasti lapsesikin voimattomaksi. Rakasta ja kunnioita heitä, hyväksy täysin ilman vaateita ja ennakkoluuloja. Se on jo paljon se. Kerran ja pari vuodessa kun vielä olet lapsenlapsen kanssa päivän, sekin on jo paljon. On nimittäin perheitä, joista appiperhe imee kaikki voimat myrkyllään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni nuori vanhempi ajattelee, että lapsenlapsen ja isovanhemman suhde on pelkkään hoitosuhdetta? Miksi perhe ei kutsu isovanhempia luokseen viikonloppuna ja anna lasten ja isovanhempien puuhata. Siinä sivussa ehtii vanhemmat tehdä viikkosiivouksen, hoitaa lumityöt ja kokata gourmet-illallisen. Isovanhemmat voivat vointinsa ja tahtonsa mukaan osallistua lasten puuhiin tai toimia sivusta katsojina. Ehkä joku aktiivimummo tai -pappa voi viedä lapset jopa lähipuistoon hetkeksi.
Plussaa isovanhemmille:
- pääsee osaksi lasten ja lastenlasten arkea ilman hoitovelvollisuutta ja vastuuta
- oma koti pysyy siistinä
- saa kerrankin olla passattavana
Plussaa vanhemmille:
- ehtivät puuhata kotihommia, käydä ehkä kaupassa, huoltaa auton tms
- näkee ihan aitiopaikalta, miten lapsi muodostaa suhteen isovanhempaan
- näkee oman vanhemman uudessa valossa, isovanhempana
Kukaan ei riistä ketään, ei ole automaattista velvollisuutta sysätä omia menoja syrjään eikä ketään pidetä itsestäänselvyytenä eikä keltään vaadita mitään yli voimavarojen.
Ku ei ne ehdi ees kyläilee, kun on niin kiire elää omaa elämää :D Eikä kyllä kutsu kylään sinnepäinkään. Oma napa.
Olet vielä liian nuori.
Odota kunnes miehesi on kuollut, ja ystäväsi siinä kunnossa etteivät enää muista sinua ja vietät kaikki päiväsi yksin. Silloin saattaakin tulla mieleen, että olisi kiva jos joku kävisi, että saisi edes kahvit laittaa.
Eihän lapsillasikaan ole mitään velvollisuutta pitää suhun mitään yhteyttä, vaikka miten pullautit heidät maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joidenkin mielestä tosissaan niin, että välittävät isovanhemmat = hoitoapua tarjoavat isovanhemmat? Minä väitän, että lapsillani on lämpivät välit hengissä oleviin isovanhempiin. Siitäkin huolimatta, että kovinkaan paljoa eivät ole hoidossa isovanhemmillaan olleet. Lapseni eivät ole vielä sen ikäisiä, että lapsenlapsia olisi odotettavissa. Hoitoautomaatti en aio olla. Sen verran paljon olen nähnyt ystäväni elämässä tätä hoitoautomaattina oloa. Myös kuumeisena toimii hoitajana. Ja käy siivoamassa aikuisen lapsensa kotia. Tuollainen ei minun näkökulmani mukaan ole terve suhde äidin ja aikuisen lapsen välillä, vaan miellän tuon jo jopa hyväksikäytöksi ja riippuvuussuhteeksi. Noh, kukin tyylillään.
Kyllä mä olen sitä mieltä, että välittävä isoäiti tarjoaa hoitoapua, jos mahdollista. Tietenkin on eri asia, jos on paljon ikää, sairauksia, töitä, omia nuorempia lapsia tai muita hoidettavia sukulaisia, välimatkat tms. Mutta jos puhutaan terveistä ihmisistä, niin kyllä minusta välittävät läheiset auttavat toisiaan tarvittaessa. Ihan kuin mekin autamme mummia asioissa, joissa tarvitaan autoa, moottorisahaa tms.
Meillä on se tilanne, että lapsillani on vain yksi mummi, hän on juuri jäänyt eläkkeelle ja hyvässä kunnossa. Itse ollaan miehen kanssa keskellä pahinta ruuhkavuosirumbaa ja aika väsyneitä. Mummilla on aikaa harrastuksille, ystäville ja lepäilylle. Mummi lupautuu hoitajaksi pyydettäessä, mutta ei koskaan itse pyydä lapsia hoitoon. Ja mummi korostaa kovasti sitä, että hän ei ala hoitoautomaatiksi. Itse en vaan kehtaa pyytää kuin hyvästä syystä, joten lapset on siellä hoidossa muutaman kerran vuodessa. Itse olen kyllä päättänyt, että jos lapseni vaan haluavat, niin tuen heitä kyllä parhaani mukaan, jos joskus tulen mummoksi.
Vain isoäitikö on velvollinen tarjoamaan apua ollakseen välittävä? Entä isoisä? Vai onko tämä taas niin, että mies pääsee isoisänäkin kuin koira veräjästä lastenhoitovelvollisuuden suhteen? Isoisällekö riittää leikitys ja tarinankerronta silloi tällöin, kun taas mummun pitäisi jaksaa yökylättää, ruokkia, vaipattaa, hoitaa sairasta ym. mitä nyt omillekin lapsille aikoinaan?
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä liian nuori.
Odota kunnes miehesi on kuollut, ja ystäväsi siinä kunnossa etteivät enää muista sinua ja vietät kaikki päiväsi yksin. Silloin saattaakin tulla mieleen, että olisi kiva jos joku kävisi, että saisi edes kahvit laittaa.Eihän lapsillasikaan ole mitään velvollisuutta pitää suhun mitään yhteyttä, vaikka miten pullautit heidät maailmaan.
Ei tietenkään ole lapsillani velvollisuutta pitää minuun yhteyttä. Eiväthän he itse valinneet syntyä vaan minä heidät tänne hankin. Lapset pitävät minuun yhteyttä sen verran kuin tahtovat. Ja en ole ränisemässä heitä tekemään lapsenlapsia (kuka edes voi olla niin tajuttoman tyhmä?) vaan he tekevät lapsia jos tahtovat. Autan sitten oman elämäntilanteeni mukaan.
Ap
Vastaisitko tuohon leikittämis kysymykseen? Kiinnostaisi mielipiteesi siihen.