Miks joku syö toisen eväät työpaikan jääkaapista?

Itsekäs ja piittaamaton. Kusipää.

Kai se on jotain kusipäisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Minunkin työpaikalla tapahtuu tuota. Todella ärsyttävää.

Mumps mumps.. koska hyvää ja nälkä!

Estäisikö moisen se, että haukkaa omista eväistään näkyvästi palasen? Hampaanjäljet leivässä eivät oikein houkuta. Tai kannen sisäpuolelle lappu "hymyile, olet piilokamerassa".

Laita kerran jotain risiiniöljyä tms. niin se loppuu.

Saavuin kerran evästauolle työmaakopille jossa oli riehakas tunnelma, yksi söi kyyneleet silmissä ja toiset sanoivat syö nyt saatana, ota vielä lisää piimää. Kun kysyin myöhemmin miksi, niin he sanoivat saaneensa kiinni ruokavarkaan ja pakottivat hänet syömään "liikaa" kostoksi eväiden varastamisesta. En tiedä loppuiko varastelu, tai jäikö hän töihin siihen rakennusfirmaan

Mua ketutti kun pienessä työyhteisössä jossa kaikki tiesi että mulla on oma leipäpussi ja oma olympia sulatejuusto siihen päälle, niin joku helvetin urpo käytti sitä mun sulatejuustoo niin että välillä kun toin uuden paketin niin en ollu edes itte ehtiny alottaan sitä, kun joku oli jo kaivanut siihen keskelle semmosen purkin pohjaan asti olevan jäätävän kuopan. Eikä auttanu laput, tai se että yhden palaverin perään viä pyysin puheenvuoroa ja kerroin että jos tultais suoraan pyytään multa, niin annan kyllä luvan mutta sen rottailun täytyy nyt loppua. Ei se loppunut, joten aloin sit tekeen eväsleivät kotona, ei siinä mitään.. Ja pakko lisätä, että taukohuoneen jääkaapista olisi löytynyt ihan yleiseen käyttöön tarkoitettu Oivariinikin, mutta ei.

Juma mitä porukkaa! Meillä ei tulis kenenkään mieleen pölliä toisten evästä. Välillä kysytään voita, näkkäriä tai lautasta lainaan...

Tarina kertoo, että tällaisten ruokavarkaiden iloksi oli työpaikan kaappiin laitettu suolakurkkupurkki ja liemen sekaan kusta. Jälkikäteen sitten oli ollut ilo kysellä "maistuiko". Tätähän voisi tietysti kokeilla.

up

Mä tekisin juurikin noin, että tekisin jonkun oikein mukavan evään tai 'yleishyödykkeen' sinne minkä oon huomannu kelpaavan. Onko se sitten mehu, maito, voirasia, ketsuppi, salaatinkastike vai ihan pakasterasiassa oleva perunat ja kastike - you name it - ja 'myrkyttäisin' sen kevyesti ulostuslääkkeillä, kusella, superextrahot chilikastikkeella tai vaikka sillä risiiniöljyllä. Sitten tarkkailen työkavereita ja kun huomaan että tuote on hävinnyt niin laitan vaikka mailia kaikille että onnittelut sille joka tän söi, olin kussut joukkoon :D

Sit naureskelisin partaani :)

Yksi hyvä pränksi muuten on jos tomaatit kelpaa hyvin, kaivaa siihen ihan pienenpienenpienen reiän ja työntää sisään Hermesetas -makeutusainetabletin, sellasen ihan superpienen. Se imeytyy mukavasti ympäri koko tomaattia ja maistuu muuten sitten aika helvetin paskalle :D En tiedä toimiiko muihin hedelmiin, kannattaa kokeilla vaikka ensin kotona :D

Tai sit sitä nestemäistä makeutusainetta, se kun on ihan täysin väritöntä niin sillä voi helposti pilata ruokia :D

Tai sitte vain laittaa teipillä nimen eväslaatikkoon isoilla kirjaimilla.

Kai ne ruokarosvot jättää likaiset tupperit omistajansa tiskattavaksi, vai vievätkö kotiin?

"My sandwich... MY SANDWICH!"

Vierailija kirjoitti:

Tai sitte vain laittaa teipillä nimen eväslaatikkoon isoilla kirjaimilla.

Luuletko ihan oikeasti että nimilappu auttaa? Et ole tainnut tavata ruokarosvoa koskaan.

Meillä on töissä yleiseen käyttöön tarkoitettuja levitteitä, juustoja, kinkkuja, leipää, suolakurkkua jne. Joskus joku päättää tuoda jonkun oman rasian (vaikka sitä sulatejuustoa). Ongelma vaan on se, ettei kukaan sitten millään osaa arvata, mitkä oli niitä kaikille tarkoitettuja leivän teko aineksia ja mitkä ei. Kannattaa siis laittaa tussilla kanteen nimi jos jonkun oman tuollaisen jutun tuo yhteiseen jääkaappiin.

Selkeästi itselle tehdyt eväät ovat sitten oma juttunsa, ei niitä voi sotkea. Paitsi jotkut jogurttipurkit, kukaan ei muista kuka oli kenenkin. Niihinkin tussilla nimi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ketutti kun pienessä työyhteisössä jossa kaikki tiesi että mulla on oma leipäpussi ja oma olympia sulatejuusto siihen päälle, niin joku helvetin urpo käytti sitä mun sulatejuustoo niin että välillä kun toin uuden paketin niin en ollu edes itte ehtiny alottaan sitä, kun joku oli jo kaivanut siihen keskelle semmosen purkin pohjaan asti olevan jäätävän kuopan. Eikä auttanu laput, tai se että yhden palaverin perään viä pyysin puheenvuoroa ja kerroin että jos tultais suoraan pyytään multa, niin annan kyllä luvan mutta sen rottailun täytyy nyt loppua. Ei se loppunut, joten aloin sit tekeen eväsleivät kotona, ei siinä mitään.. Ja pakko lisätä, että taukohuoneen jääkaapista olisi löytynyt ihan yleiseen käyttöön tarkoitettu Oivariinikin, mutta ei.

Joo just samanlaiseen porukkaan olen törmännyt.

Mutta yks raivostuttava on ollut maito! Jokaisella oma maito - totta kai - kun kaupungilla ollaan. Kun oma kahvitauko koittaa, niin voi sitä ärsytyksen määrää, kun siitä omasta maitopurkista on joku rotta käyttänyt juomassa niin, että pohjalla on just 1-2 tippaa - ei siis reilusti heitetty roskiin käytön jälkeen vaan jätetty just sellanen tippa ettei sillä mitään tee. Eipä parista tipasta kahvimaitoja saa! Ei auttanut laput, ei merkkaamiset, ei mitkään. Työyhteisö oli kyllä sellainen että en ihmettele, eikä ole tullut ikävä.

Joku muukin oli tähän kyllästynyt. "Sitä piru rakastaa, joka tästä varastaa" oli melko yleinen lappu hänen ruuissaan!

Sitä aina ihmettelin, että kuka kumma tätä harrasti. Itse olin kyseisen toimiston pahnanpohjimmainen toimistosihteeri ja kaikki muut olivat sekä hierarkiassa että palkoissa yläpuolellani. Silti minun levitteet ja maidot kelpasivat kuin ne olisivat yhteistä omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitte vain laittaa teipillä nimen eväslaatikkoon isoilla kirjaimilla.

Luuletko ihan oikeasti että nimilappu auttaa? Et ole tainnut tavata ruokarosvoa koskaan.

Näin tosiaan luulisi! Mutta totuus on, että nimilaput eivät rosvoa kiinnosta. Meilläkin on jääkaapin ovessa oikein tussi kiinni magneetilla että jokainen voi merkitä omansa. Ei estä rosvoa tai rosvoja!

Tässä teille vitsi : meillä on töissä outo tapa kirjoittaa nimiä eväisiin. Eilenkin söin yhden Seija nimisen banaanin ja Mikko nimisen voileivän jääkaapista.