AY-liike jyräsi taas hallituksen.

Kansa jyräsi hallituksen. Kyllä kansan pitäisi tietää paikkansa, jos ei opi, niin sitte opetetaan!

Vierailija kirjoitti:

Kiinalaiset ostaa luksustuotteita, ei ne osta hyviä suomalaisia perustuotteita. Ne ostaa sitä mikä saa ne näyttämään ökyrikkailta. Sitä ei suomalaisilla ole tarjolla. Ja luuserikiinalaiset ostaa luuserikamaa, sitäkään ei suomalaiset tarjoo. Väliinputoajakansa...

Ja ap. olin.

Vierailija kirjoitti:

Suomen talous sakkaa todella pahasti, mutta ay-liike ei sitä kuntoon saa, se on tosiasia. En tiedä (ja alkaa varmistua) että saako hallituskaan. Kuka meidät pelastaa? 70-luvulla tehtiin jättimäisiä urakoita neuvostoliitolle, enää se ei ole mahdollista. Kenelle voisimme tehdä töitä, emme kenellekään jos emme ota itseämme niskasta kiinni tai keksi jotain niin totaalisen superia, että muut myyvät itsensä sen tähden.

AP.

Muistatteko 90-luvun laman?

Sen hoitamisesta on Jaakko Kiander , silloinen VATT:n tutkimusproffa, nykyään Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja, koordinoi  2000-luvun alussa siitä tehtävää kattavaa analyysiä. Lainaan sitä tähän:

Lamaan on esitetty monenlaisia syitä. 1990-luvun alun kansainvälinen taantuma, korkojen nousu Saksassa ja Neuvostoliiton romahtamisen myötä tyrehtynyt itävienti tukahduttivat talouden toimintaa. Taustatekijöitä löytyy kuitenkin jo edellisiltä vuosilta. Rahamarkkinat ja ulkomainen luototus vapautettiin hallitsemattomasti, mistä seurasi voimakas korkeasuhdanne. Hallitsevan eliitin mielestä erityisesti rakenteelliset ongelmat olivat keskeisiä: julkinen sektori oli liiaksi paisunut, työmarkkinat jäykistyneet ja yksityiset taloudet holtittomasti velkaantuneet. Tästä seurasi tilannearvio ja ideologia, jonka mukaan tarvittiin yhteiskuntarakenteiden peruskorjausta. Vientiä piti kasvattaa, mutta kotimarkkinasektoria ei saanut elvyttää, koska talouden piti tervehtyä.

(kuulostaako tutulta?)

Jatketaan Kianderilla:

Toinen talouspoliittinen virhe - epäuskottavan vakaan markan lisäksi - oli Kianderin mukaan se, että työttömyyden annettiin kasvaa liian suureksi vuosina 1991-93. Tilannetta on vaikea hyväksyä yhteiskuntamoraalin näkökulmasta, mutta sille ei löydy myöskään taloudellisia perusteita. Olihan myös aikaisempien lamojen kohdalla tunnettua, että työttömyyttä on myöhemmin vaikea alentaa, jos sen ensin annetaan kasvaa kovin suureksi. Etenkin julkisen sektorin irtisanomisilla saavutettiin vähän todellisia säästöjä, koska samalla verotulot laskivat ja työttömyysmenot kasvoivat.

Pidemmällä aikavälillä tarkastellen harjoitetulle politiikalle löytyy vielä vähemmän perusteita. Suomeen muotoutui 3-vaiheinen lama, jossa taloudellista lamaa seurasi työmarkkinoiden lama ja sen jälkeen sosiaalipoliittinen lama. Jatkuvasti toimeentulotuella elävien kasvava määrä viittaa siihen, ettei viimeinen vaihe ole ehkä vieläkään ohi. Köyhyyden vähentäminen on 2000-luvun alun yhteiskuntapolitiikan suurin haaste, joka on tavalla tai toisella ratkaistava.

Näin siis 2000-luvun alussa. 90-luvun lamassa hallitusvastuussa olivat Kokoomus+Kepu.

Sama parivaljakko, joka nyt hoitaa tätäkin lamaa - ihan samoilla keinoilla. Siis niillä, jotka on osoitettu vääriksi. Pelottavan paljon on noita yhtymäkohtia.

Tämä hallitus leikkaa myös tulevaisuudesta; yrityksille suunnattuja tutkimusrahoja on reippaasti vähennetty. Yrityksillä ei ole mahdollisuutta eikä halua tehdä kallista ja aikaavievää tutkimus- ja innovointitoimintaa pelkästään omilla rahoillaan. Koulutuksesta leikataan. Olisi tietysti järkevää supistaa sisäänotettavia oppilasmääriä aloilla, joiden työllisyysennusteet ovat huonot. Näin ei nyt menetellä, vaan leikataan kautta linjan.

Opiskelijoita vaaditaan valmistumaan nopeammin, mutta samalla leikataan opintotuesta. Edellytetään heidän kaikkien ottavan lainaa. Se on melkoista riskipeliä valmistua opintolaina niskassaan, kun työllistyminen on epävarmempaa kuin koskaan aiemmin.

Ay-liikkeen tehtävä on puolustaa palkansaajien oikeuksia: Aivan sama tehtävä on yritysten omilla liitoilla, joita niitäkin on paljon. EK on vain kattojärjestö kuten SAK.

Nyt eletään aikaa, jolloin työntekijöiden oikeuksia ja etuuksia halutaan leikata ja rajoittaa. Se ei oikein korreloi sen kanssa, että pörssiyhtiöt jakavat ennätyssuuret osingot tänä keväänä, 11 mrd.

MInulle on muodotunut näistä asioista sellainen mielikuva, että meistä palkansaajista halutaan tehdä halpatyöläisiä. Tämä ei tietysti koske oman alansa erityisasiantuntijoita, mutta heitä on vain vähän. Kaikkia muita se koskee.

Meillä on jo nyt yli puoli miljoonaa työssäkäyvää köyhää, joiden palkka ei riitä elämiseen. Selviytyäkseen välttämättömistä elinkustannuksista he ovat pakotettuja turvautumaan yhteiskunnan tukiin.

Ne tuet maksamme me, kansalaiset pääasiassa. Ei ole meidän etumme, jos työmarkkinat kehittyvät tuohon suuntaan. Kaikille ei riitä sitä yhteiskunnan tukea siinä vaiheessa, kun pari miljoonaa työssäkäyvää on käsi ojossa pyytämässä rahaa ruokaan tai vuokraan.

Suomessa ovat tuloerot kasvaneet viime vuosien aikana EU-maista toiseksi nopeimmin. Elämme vielä, koska lähtökohta  oli maailman tasa-arvoisin. Me tarvitsemme ay-liikkeen pitämään meidän puoliamme.

Jos yrityksillä on varaa maksaa ylisuuria osinkoja, on niillä varaa maksaa meille sellaista palkkaa, jolla voimme itse elättää itsemme, ilman niitä yhteiskunnan ylimääräisiä tukia.

Pallo on nyt yrityksillä. Yhteiskuntasopimuksen myötä työaikamme pitenee, osa maksuista siirtyy meidän palkansaajien kontolle. Yritykset ovat saaneet jo aiemmin valtavasti helpotuksia.

Nyt olisi aika niiden käyttää rahaa osinkojen sijsasta tuotekehittelyyn ja investointeihin. Lakata elämässä kuplassa ja ottaa työntekijät mukaan innovoimaan ja kehittämään toimintaa. Meidän yrityskulttuurimme on äärettömän vanhanaikainen, eitä johdetaan ylhäältä alas, kun oikeasti niitä töitä pitäisi tehdä yhdessä.

Saksa menestyy hienosti. Heillä on valtavaa osaamista ja koko ajan uusia tuotteita. Ja autoteollisuus.

Saksan teollisuuden rakenne on muuttunut viime vuosikymmeninä. Ala on edelleen erittäin tärkeä Saksan taloudelle, vaikkakin teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on pienentynyt vuosien varrella. Tämä johtuu pääasiassa palvelualojen vahvasta taloudellisesta kehityksestä, mikä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman teollisuuden erinomaista kansainvälistä kilpailuasemaa.

Saksan teollisuus koostuu pääosin keskisuurista yrityksistä. 98 prosentissa yrityksistä työskentelee alle 500 työntekijää. Suomelta puuttuvat kokonaan nämä keskisuuret vientiyritykset ja se on aiemmin harjoitetun politiikan syytä; on tuettu vain suuria yrityksiä, niitä bulkkituotteita valmistavia.

Joka neljäs saksalainen työsketelee edelleenkin teollisuuden palveluksessa. Saksa on hyvä esimerkki modernin teknologian integroimisesta perinteisille teollisuusaloille. Meillä se on vasta alkamassa.

Suurin osa Saksan teollisuudesta edustaa koneteollisuutta. Saksassa haetaan myös eniten koneenrakennusalan patentteja maailmassa, enemmän kuin Yhdysvalloissa ja Japanissa. EU:n sisäisistä patenttihakemuksista Saksan osuus on lähes puolet.

Saksa on myös tunnettu elektroniikkatuotteittensa korkeasta laadusta. Luonnonsuojeluteknologiaa voi väittää lähes kokonaan saksalaiseksi elinkeinoalaksi. Bio- ja geeniteknologiaa kehitetään keskimääräistä enemmän. Informaatio- ja viestitintäteknologia-alan yrityksien määrä on noussut viiimeisen viiden vuoden aikana neljänneksen.

Miksi kirjoitan Saksasta?

Koska meidän päättäjämme ja yritysjohtajamme ovat osanneet nähdä siellä vain minijobit, jotka eivät todellakaan vaikuta teollisuudessa. Näitä minijobien kaltaisia töitä, siis niitä, joissa palkan lisäksi elatuksesta vastaa yhteiskunta, haluttaisiin meillekin, varsinkin Kokoomus on niitä peräänkuuluttanut. Hallitus ei ole suostunut kieltämään esim. nollasoppareita.

Ei meidän ongelmiamme niillä ratkaista, vaan ne vaivuttaisivat maamme entistä syvemmälle suohon.

Yrityksemme tarvitsevat saksalaisten innovaatiota ja halua kehittää toimintaa. Draivia. Sitä ei saavuteta Olillan istumisella yritysten hallintoneuvostoissa, kuten Outokummusta huomaamme.

Start-up yrityksemme ja niiden into on huomattu maailmalla. Eräs niistä on kehittänyt työkalun julkisten hankintojen tekemiseen, vertailuun , ja sitä myydään jo  muihin maihin. Kaikki aat tekevät julkisia hankintoja ja kaikilla on yhtä suuret vaikeudet tehdä tarjousvertailuja.

Kuten jo aiemmin sanoin, pallo on yrityksillä. Vain yritykset voivat vaikuttaa nyt Suomen tulevaisuuteen, mutta ei palkkoja laskemalla ja työehtoja heikentämällä, vaan innovaatioin. Onko suomalaisista yrityksistä ja yritysjohtajista siihen? Vai jatkavatko he elämistä menneisyydessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Go AY-liike! Onneksi se on olemasssa ja voimissaan, tällä hallituksella ois tehty muuten jo vaikka mitä...

Odotan silti vallankumousta tapahtuvaksi.

Minusta on hauska nähdä kun AY-liike rapautuu ja tulee pikku hiljaa tarpeettomaksi, vuosi vuodelta.

Aikoinaan sille oli tarvetta, nyt vaan on maailma muuttunut.

Nyt AY-liikkeestä on pelkkää haittaa.

Itse en tietenkään ole latin latia niille antanut -Loimaan kassa rulettaa!

Voisitko hieman avata ymmärtämättömälle tuota miksi ay-liikkeelle ei ole enää tarvetta?

Mielelläni! Työelämä tarvitsee radikaaleja muutoksia ja joustavuutta jotta Suomi olisi kilpailukykyinen. AY-liike vastustaa kaikkia näitä viimeiseen saakka ja se on mahdottoman huono juttu.

Kyllä. Suomalaisista ollaan tekemässä halpatyövoimaa. Työpaikkoja on vähän, kun automaatio on korvannut työntekijät, jolloin pienenkin palkan töihin riittää hakijoita.