Lapsi ei saa puheterapiaa

Sanoin jo ettei tuo ollut minun kirjoittama kommenttini. Olen kotona enkä kuvittele että minun rahoilla mitään maksetaan kun en mitään palkkaa mistään saakkaan

Sori, mutta en ihmettele ettei lapsi puhu jos vanhemmankin kommunikointi on ketjun todistamaa luokkaa.

Jos siis olisi todellista :D

Vierailija kirjoitti:

No voihan se sitten olla yksi vaihtoehto jos ne tukiviittomat nyt niin tärkeät on!! Mutta en usko että koskaan opin viittomaan kun se näyttää aika vaikealta ja en ollut kouluskaan koskaan hyvä enkä kyllä ole muuksi varmaan muuttunut

Haluaisitko kuitenkin tehdä lapsellesi elämän ja oppisen hieman helpommaksi kuin sinulla on ollut? Sitähän USEIMMAT vanhemmat haluavat ja sen vuoksi nuo tukiviittomat ja kotona harjoittelu ovat tärkeitä. Lue lapsellesi kirjoja, sekin auttaa.  

itseasiassa se on nimenomaan vanhempien tehtävä opettaa lapsi puhumaan.

Jos lapsesi olisi oikeasti vielä 3 vuotiaana PUHUMATON, niin olisitte kyllä saaneet jo lähetettä jatkotutkimuksiin. Trololooo...

Vierailija kirjoitti:

No voihan se sitten olla yksi vaihtoehto jos ne tukiviittomat nyt niin tärkeät on!! Mutta en usko että koskaan opin viittomaan kun se näyttää aika vaikealta ja en ollut kouluskaan koskaan hyvä enkä kyllä ole muuksi varmaan muuttunut

Ne tukiviittomat on todella helppo oppia ja ovat todella tärkeä osa puhumattoman lapsen komminikointia. Kotiharjoittelu on helppoa myös ja voi olla jopa hauskaa yhdessä oloa, esim. kauppaleikit, saippuakuplien puhaltelu jne.

Minun lapseni oli vielä reilu vuosi sitten täysin puhumaton. Nyt 4,5-vuotias saanut vuoden kelan korvaamaa puheterapiaa ja ollut päiväkodin integroidussa erityisryhmässä puoli vuotta. Tukiviittomat ja kuvat käytössä joka päivä. Nyt lapsi puhuu jo pitkiä lauseita, tosin hyvin epäselvästi mutta edistyy kokoajan. En olisi uskonut vuosi sitten, että tähän tilanteeseen päästään. Olisi ollut elämäni suurin virhe jos en olisi päästänyt lastani päiväkotiin muiden lasten pariin. Sillä tavalla lapsi oppii parhaiten, jos on kehityksessä häiriötä. Myös tukiviittomat ja kuvat auttaneet suuresti, lapsi tulee ymmärretyksi ja hänen itsetuntonsa paranee yrittämään vielä enemmäm kun tulee positiivisia kommunikointitilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voihan se sitten olla yksi vaihtoehto jos ne tukiviittomat nyt niin tärkeät on!! Mutta en usko että koskaan opin viittomaan kun se näyttää aika vaikealta ja en ollut kouluskaan koskaan hyvä enkä kyllä ole muuksi varmaan muuttunut

Haluaisitko kuitenkin tehdä lapsellesi elämän ja oppisen hieman helpommaksi kuin sinulla on ollut? Sitähän USEIMMAT vanhemmat haluavat ja sen vuoksi nuo tukiviittomat ja kotona harjoittelu ovat tärkeitä. Lue lapsellesi kirjoja, sekin auttaa.  

Totta kai haluan. Olen koittanut lukea mutta tuntuu etten jotenkin osaa lukea kun en ole sellainen superäiti ja satutäti enkä osaa lukea niin että lapsi kuuntelisi. Tai en tiedä johtuuko se minun lukutyylistä vai eikö häntä vain kiinnosta kirjat. Tabletti kyllä kiinnostaa ja minun puhelin.

Ja ei lapseni nyt TÄYSIN puhumaton ole, kyllä hän jotain sanoo mutta ei paljoa. Äiti on ti ja sitten sanoo ei, isä on myös ti. Tai oikeastaan moni muukin asia on ti tai sitten änä

Kiitos vihdoinkin tulee kunnollisia vastauksia eikä pelkkää ilkeilyä

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni oli vielä reilu vuosi sitten täysin puhumaton. Nyt 4,5-vuotias saanut vuoden kelan korvaamaa puheterapiaa ja ollut päiväkodin integroidussa erityisryhmässä puoli vuotta. Tukiviittomat ja kuvat käytössä joka päivä. Nyt lapsi puhuu jo pitkiä lauseita, tosin hyvin epäselvästi mutta edistyy kokoajan. En olisi uskonut vuosi sitten, että tähän tilanteeseen päästään. Olisi ollut elämäni suurin virhe jos en olisi päästänyt lastani päiväkotiin muiden lasten pariin. Sillä tavalla lapsi oppii parhaiten, jos on kehityksessä häiriötä. Myös tukiviittomat ja kuvat auttaneet suuresti, lapsi tulee ymmärretyksi ja hänen itsetuntonsa paranee yrittämään vielä enemmäm kun tulee positiivisia kommunikointitilanteita.

Tämä.

Omalla pojallani oli (ja on vieläkin hieman) kuullun ymmärtämisessä häikkää ja puhe laahasi perässä (oli ikäisiään jäljessä noin kaksi, kolme vuotta). Tuolla oli iso vaikutus itsetuntoon. Häntä ei ymmärretty eikä lapsi ymmärtänyt kunnolla muita. Se sai lapsen tuntemaan, että on huonompi muita jne. ja noita itsetunto-ongelmia on jonkun verran vieläkin vaikka hän on jo 9v. Onneksi jo silloin vuosia sitten perheneuvolan psykologilta saatiin paljon neuvoja, miten vahvistaa itsetuntoa.

Ei meilläkään montaa käyntiä puheterapeutilla ollut mutta kun siihen lisättiin vielä terapeutilta saadut harjoitukset sekä tukitoimena päiväkoti niin edistystä alkoi tapahtua. Lapsi oli päiväkodissa neljä kertaa viikossa, neljä tuntia kerrallaan eli hän oli puolikkaana siellä.

Kannattaisi ihan oikeasti kuunnella sitä puheterapeuttia ja tehdä kuten hän on ehdottanut. Ei hän ihan lämpimikseen vain jutustele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voihan se sitten olla yksi vaihtoehto jos ne tukiviittomat nyt niin tärkeät on!! Mutta en usko että koskaan opin viittomaan kun se näyttää aika vaikealta ja en ollut kouluskaan koskaan hyvä enkä kyllä ole muuksi varmaan muuttunut

Haluaisitko kuitenkin tehdä lapsellesi elämän ja oppisen hieman helpommaksi kuin sinulla on ollut? Sitähän USEIMMAT vanhemmat haluavat ja sen vuoksi nuo tukiviittomat ja kotona harjoittelu ovat tärkeitä. Lue lapsellesi kirjoja, sekin auttaa.  

Totta kai haluan. Olen koittanut lukea mutta tuntuu etten jotenkin osaa lukea kun en ole sellainen superäiti ja satutäti enkä osaa lukea niin että lapsi kuuntelisi. Tai en tiedä johtuuko se minun lukutyylistä vai eikö häntä vain kiinnosta kirjat. Tabletti kyllä kiinnostaa ja minun puhelin.

Ja ei lapseni nyt TÄYSIN puhumaton ole, kyllä hän jotain sanoo mutta ei paljoa. Äiti on ti ja sitten sanoo ei, isä on myös ti. Tai oikeastaan moni muukin asia on ti tai sitten änä

Kehitelkää yhdessä tarinoita. Ei kaikkea tarvitse aina kirjasta lukea.

Kun pääsette erikoissairaanhoitoon neurologin tutkimuksiin ja saatte lääkärin lausunnon tukiviittomaopetukseen. Pyydä lähete neuvolasta tai puheterapeutilta jatkotutkimuksiin tällöin voitte hakea myös kelan korvaamaa puheterapiaa joka usein kerta viikkoon. Neurologin lausunnon ja diagnoosin puheen kehityksen häiriöstä kuitenkin tarvitte siihenkin.

Suomessa on valitettavasti hyvin epäoikeidenmukaisesti puheterapiapalveluita. Esim juuri Porin seudulla pula on suuri ja käyntejä puheterapeuteille aivan minimisti. Kielellisten taitojen kuntoutus on kuitenkin ensisijaisesti joka tapauksessa lähiympäristön eli vanhempien ja päiväkodin juttu, puheterapeutti ikään kuin ohjaa ja lapsen lähi-ihmiset toteuttavat kuntoutuksen. Tämä siksi, että uudet taidot eivät millään siirry arkeen, jos joku vieras ihminen kerran-pari viikossa harjoittelee lapsen kanssa jotain. Harjoittelun täytyy olla jokapäiväistä ja liittyä siihen lapsen arkeen, jotta siitä tulee lapselle merkityksellistä.

Tukiviittomista täällä moni onkin kirjouttanut asiaa. Sanoja ei mikään terapeutti voi lapsen suusta pakottaa, ne tulevat kun tulevat. Kielitaitoa voi kuitenkin parantaa muilla keinoilla, vaikkapa niillä viittomilla. Kielihän on aivoissa ja puhe on vain yksi väline sen ilmaisemiseen. Sanavarasto, käsitteet, lauserakenteet, kielen käyttö sosiaalisissa tilanteissa jne. ovat juttuja, joita voi harjoitella ja ilmaista mm. viittomien ja kuvien avulla. Eikä missään nimessä saa unohtaa viittomien jo täällä mainittua vaikutusta itsetuntoon. Kun lapsi saa kokemuksia ymmärretyksitulemisesta, on sillä valtava merkitys hänen käsitykseensä omista taidoistaan. Monella sanatkin alkavat putkahdella melko nopeasti sen jälkeem, kun viittomat on otettu käyttöön.

Älä ota tukiviittomista mitään paineita. Opettele vaikka alkuun kolme viittomaa, joita käytät lapsen nähden joka päivä. Se on aluksi ihan riittävästi. Valitse joku johonkin mieleiseen leikkiin liittyvä (vaikka auto) ja johonkin arkiseen juttuun, esim. ruokailuun liittyvä (vaikka maito, mehu). Viittomasanakirjan löydät täältä http://suvi.viittomat.net/wordsearch.php. Juttele lapselle siis aivan normaalisti, mutta aina kun käytät sitä tiettyä sanaa, viito se samalla. Lapsen kanssakin voit yhdessä koittaa vaikka lapsen käsistä ohjaamalla, että mitenkäs se auto viitotaan. Kun itse käytät näitä viittomia aktiivisesti, lapsikin nappaa ne pian omaan käyttöönsä. Luo myös tilanteita, joissa ikään kuin odotat lapselta viittomaa vastaukseksi, esim. haluatko MAITOA vai MEHUA.

Päiväkotia suositellaan siksi, että lapset ovat mallioppijoita ja aikuinen ei voi koskaan täysin korvata toista lasta mallin antajana. Monelle lapselle se päiväkodin aloitus tuo ison sysäyksen kehitykseen ihan kokonaiauudessaan. Hanki vaikka puolipäiväinen paikka lapselle, aamupäivisin on sekä vapaata leikkiä että ohkattua toimintaa, josta lapsesi varmasti hyötyisi. Päiväkodin henkilökunnalta voita saada sinäkin vinkkejä kielenkehityksen tukemiseen, hekin ovat kuitenkin koulutettuja näihin hommiin. Päiväkodeissakin käytetään mm. viittomia.

Toivottavasti tästä oli apua sinulle tai jollekulle muulle. Tukiviittomien tai kuvien käytön opettelu on tietysti aina iso urakka perheelle, mutta kun ihan pienin askelin alouttaa, niin se palkitsee varmasti!

Netistä kannattaa katsoa esim.

http://papunet.net/tietoa/tukiviittomat-kommunikoinnissa

http://papunet.net/tietoa/viittominen-vahvistaa-puhetta

t. eräs puheterapeutti

Päiväkotiin ehdottomasti! Se ihan oikeasti auttaa ja mikset usko asiantuntijaa? Nyt av:nkin lietsoma kotiäitimania sivuun ja järki käteen. Esimerkiksi 12 päivää kuussa riittää, jos haluat lapselle kotipäiviäkin väliin.

Omani oli myös miltei puhumaton 3-vuotiaana. Ekat sanat tuli 11kk, sitten ei juuri mitään ennen kuin 2,5-vuotiaana, jolloin alkoi tulla yksittäisiä sanoja, mutta kyllä se 3-vuotissynttäreillä oli edelleen kuin toisten 1,5-vuotiaat puhumisen suhteen. Muuten kehittyi hienosti, oppi luistelemaan 2v. jne. Kaikki hoki vielä 2-vuotiaana, että pian aukeaa tulppa ja et saa suuvuoroa. No, eipä auennut. Aloitti päiväkodissa 3v5kk osittain juuri puheterapeutin suosituksesta ja alussa käyttivät kaikkia vaihtoehtoisia kommunikointitapoja. Aivan ihana oli, kun maanantain aamupiirille tein lapsen kanssa sunnuntaina piirustuksen (ihan karkea riitti) viikonlopun kuulumisista, jonka pohjalta tädit osasi ohjata/haastatella, niin lapsikin sai kerrottua kuulumisensa. Muuten eivät ymmärtäneet mitään siitä, mitä lapsi yritti kertoa.

Puheterapiassa käytiin 3-vuotiaana muutama kerta, sitten tiheämmin 4,5-vuotiaasta aina 7-9 kerran sarjoissa ja pitkä tauko välissä. Enimmäkseenhän se perustuu siihen kotiharjoitteluun yhdistettynä päiväkodin antamaan tukeen. Täytti 6 viime viikolla ja puhuu ihan kivasti. Kirjamista r on enää kateissa ja saa siihen nyt keväällä vielä harjoitussarjan. Jos lapsella on vaan yksi kirjain kateissa, ei siihen puheterapiaa saa, joten tavallaan ollaan onnekkaita, kun lapsi on hoitoputkessa ja kaikki äänteet hoidetaan nyt kuntoon. Sananlöytämisessä on edelleen vaikeutta ja sanavarasto ikäistään jäljessä. Lisäksi jonkin verran puheenymmärtämisessä häikkää (3-vuotiaana arvioitiin puheenymmärryksen olevan ikätasolla, nyt hiukan jäljessä). Kokonaisuudessaan ongelmat on kuitenkin aika pieniä ja kaikki muut kehityksen osa-alueet edellä. Laskee yhtä hyvin kuin 7-vuotias siskonsa, oppii kaikki fyysiset jutut (pyöräilyt jne.) hetkessä, osaa piirtää, on utelias, omantoiminnanohjaus huippua jne. Vain kielellisiä vaikeuksia. Ai niin, nyt on alkanut lukea jo lyhyitä sanojakin ja haluaa itse opetella kovin, vaikka menee vasta syksyllä eskariin. Kyllä tämä tästä. Suhtaudun valoisasti lapsen tulevaisuuteen, vaikka tuota kielellistä viivettä on vieläkin jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi pääsi vihdoin puheterapiaan ja nyt puheterapeutti ei anna tarpeeksi aikoja! Aluksi oli 4 kertaa kun nähtiin joka viikko ja nyt seuraava aika saatiin vasta kesäksi??! Näin siis Porissa!!! Meidän lapsi on nyt 3 vuotias ja ei puhu, ketä lasta sitten auttaa puhumaan jos ei puheterapeutti?! Eikö se niiden työtä ole!

Opeta itse ja opeta myös ketä-sanan käyttö.