Onko kukaan rakastunut heti ensikohtaamisell ja onko ollut kestävää?

Mitä sitten jos kohtaa tuollaiaen ihmisen ja tunteen vaikka on päättänyt että on vuoden sinkku, koska ture ero takana?

Kun oikeasti tunnen juuri noin kuin olette kuvailleet ja on molemminpuolista.

Olin pitämässä treenejä yjdelle joukkueelle, uusi pelaaja käveli sisään. Katsoin niihin silmiin ja tiesin, että tuossa se on. Kahden viikon sisään tulee esikoinen.

Ihastuttiin netissä ennen kuin nähtiin. Miehen ihastus voimistui heti rakastumiseksi kun tavattiin. Minä olen koko  ajan ollut se varovaisempi osapuoli. Nyt on seurusteltu pari vuotta. Hyvä mätsi ollaan, minäkin rakastan miestä. Mutta tuosta ensisilmäyksestä-asiasta olen silti vieläkin sitä mieltä, että se on persoona- ja elämäntilannekohtainen juttu. Varovaiset ihmiset kuten minä herää hitaammin, samoin joskus elämässään vaan haluaa voimakkaasti muutosta ja siksi on altis rakastumaan silmänräpäyksessä. Siksi musta se suhteen hyvyys mitataan ajan kanssa, ei sillä kauanko rakastumiseen meni aikaa. Ja rakastumisesta rakkauteen menee kauan aikaa, suhteen kestävyys alkaa vasta näkyä kun tämä alkuhuuma menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten jos kohtaa tuollaiaen ihmisen ja tunteen vaikka on päättänyt että on vuoden sinkku, koska ture ero takana?

Kun oikeasti tunnen juuri noin kuin olette kuvailleet ja on molemminpuolista.

Kyllä se niin on, että sitten kun 'sen oikean' kohtaa niin tollaset jutut unohtuu ihan täysin ja sitä vaan haluaa olla sen toisen kanssa. Jos ei, sillon se ei ole aitoa tunnetta.

Niin paljon näitäkin tarinoita, että mies ei halua nyt seurustella jostain syystä X, mutta sitten hengaillaan yhdessä 'ilman seurustelua'. Ja kas kummaa kun se mies löytääkin jonkun uuden kiinnostavamman niin seurusteleenhan ne alkaa ja unohtuu tollaset omat 'vakaumukset'.

Tutustuin omaan mieheen netissä ja oltiin juteltu useampi kuukausi ennen kuin tavattiin livenä. Kyllähän sitä ihastusta selkeästi oli jo ilmassa vaikkei oltu edes nähty, mutta siinä kyllä nousi tunteet ihan uusiin sfääreihin heti ensinäkemältä. Ollaan ihan silmittömän rakastuneita.

Ihania tarinoita. Uskon, että mullekin käy noin joskus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten jos kohtaa tuollaiaen ihmisen ja tunteen vaikka on päättänyt että on vuoden sinkku, koska ture ero takana?

Kun oikeasti tunnen juuri noin kuin olette kuvailleet ja on molemminpuolista.

Kyllä se niin on, että sitten kun 'sen oikean' kohtaa niin tollaset jutut unohtuu ihan täysin ja sitä vaan haluaa olla sen toisen kanssa. Jos ei, sillon se ei ole aitoa tunnetta.

Niin paljon näitäkin tarinoita, että mies ei halua nyt seurustella jostain syystä X, mutta sitten hengaillaan yhdessä 'ilman seurustelua'. Ja kas kummaa kun se mies löytääkin jonkun uuden kiinnostavamman niin seurusteleenhan ne alkaa ja unohtuu tollaset omat 'vakaumukset'.

Tutustuin omaan mieheen netissä ja oltiin juteltu useampi kuukausi ennen kuin tavattiin livenä. Kyllähän sitä ihastusta selkeästi oli jo ilmassa vaikkei oltu edes nähty, mutta siinä kyllä nousi tunteet ihan uusiin sfääreihin heti ensinäkemältä. Ollaan ihan silmittömän rakastuneita.

Mä tapasin omani parin päivän kirjottelun jälkeen..molemmilla on se tunne että tässä on kaikki mikä riittää. Toinen ihminen ja rakkaus ja halu olla lähellä. Oikeesti en uskonut tämmöstä olevan.

Minä en edes usko enää että mulle noin vois käydä, mutta ihania tarinoita todellakin! Näitä lisää! T.vanhapiika 🙈

Ihania tarinoita kyllä. Itse lähemmäs 40 vee ja suhteessa väärän ihmisen kanssa. Vieläköhän mulla on toivoa?

Vierailija kirjoitti:

Ihania tarinoita kyllä. Itse lähemmäs 40 vee ja suhteessa väärän ihmisen kanssa. Vieläköhän mulla on toivoa?

On!

Mä erosin väärästä ihmisestä ja sitten rakkaus käveli elämään.

Viisi vuotta sitten bongasin miehen ihan viimetunneilla yökerhosta, missä olin käymässä kaverin kanssa ihan muut asiat mielessä kuin miehet. Näin kun mies naureskeli/hymyili minulle sohvalta ja vedin mukaan tanssiin. Sen verran iloisissa tunnelmissa olin että mies lähtikin siitä sitten mukaan. Aamusta sitä vasta vähän enemmän henkisellä tasolla sitten tutustuttiin, mutta kyllä se vaan oli menoa.. En uskonut jotenkin, että tässä muuta olisi kuin taas yhdenillan juttu josta en koskaan kuule, olin äimänä kun kysyi numeroa ja etsi minut samana päivänä Facebookista, sitten nähtiinkin heti uudelleen ja kyllä se tuntui heti oikealta ja sen vaan "tiesi".

Monet asiat on vuosien varrella, joita on siis viisi, varmistanut vielä sitä tunnetta. Meillä on kuitenkin yhteisiä taustoja vaikka ei toisiamme entuudesta tunnetakaan, yhteisiä tuttuja jne. Ihan kuin olisi tullut kotiin :) Puolen vuoden päästä asustelinkin sitten virallisesti jo miehen luona ja naimisissa oltu nyt 2 v.

Vierailija kirjoitti:

Share your love!

Rakkautta ensisilmäyksellä jo vuodesta 1988 <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten jos kohtaa tuollaiaen ihmisen ja tunteen vaikka on päättänyt että on vuoden sinkku, koska ture ero takana?

Kun oikeasti tunnen juuri noin kuin olette kuvailleet ja on molemminpuolista.

Kyllä se niin on, että sitten kun 'sen oikean' kohtaa niin tollaset jutut unohtuu ihan täysin ja sitä vaan haluaa olla sen toisen kanssa. Jos ei, sillon se ei ole aitoa tunnetta.

Mä taas ajattelen, että jos se on se oikea, se on edelleen olemassa vielä vuoden päästä. Mutta mä en olekaan epätoivoinen suhteesta suoraan uuteen hyppijä.

Minä vuonna 1965. Naimisissa 46 vuotta ja mukavaa on yhdessä ollut. Karmea ajatus vaan tuppaa takaraivoon silloin tällöin, että mikähän aamu sitä jompi kumpi ei herää. On aika ihanaa nukahtaa käsi kädessä.

Kyllä vain. Ensimmäinen ja nykyinen parisuhteeni. Olemme nyt olleet yhdessä yhdeksän vuotta ja jo ensisilmäyksellä tiesin, että hänen kanssaan haluan viettää loppuelämäni. Rakastamme toisiamme valtavasti ja rakastamme varmasti jatkossakin. :)

joopa joo :)

ei ole erikseen ihmisiä, jotka uskovat rakkauteen ensi silmäyksellä ja ihmisiä jotka eivät. määritelmä rakastumisesta on vain erilainen. minä kutsun sitä ihastumiseksi. näin kävi nykyisen miehen kanssa. olen turhan tarkka miesten pukeutumisesta, mutta jotenkin viehätys ja ihastus oli niin huumaava heti ensisanoista alkaen, ettei yksityiskohdilla ollut väliä. 3 vuotta on ollut nyt sama fiilis, hehkun onnea hänen lähellään ja viehätyksen ohelle kasvoi jo parissa kuukaudessa syvä ystävyys ja rakkaus. 

Jotenkin vaan huomasin hänet siinä jonossa kassalle. Tein keikkahommia yhdellä kiskalla, ja hän tuli sisään kavereittensa kanssa. Ei vaihdettu sanoja silloin, parin päivän päästä hän tuli sinne kahville ja juteltiin ihan muuten vaan. Sitten huomasin kuinka se tuli tavaksi ja hän tuli aina sisään jos näki että olin paikalla. Oli semmoinen tunne jota ei voi selittää.

Yhtenä päivänä hän pyysi ulos ja lähdin, siitä lähtien ollaan oltu yhdessä ja nyt naimisissa 16 vuotta. Vieläkin tulee viestejä työpäivän aikan, että on ikävä ja viime yönä heräsin siihen että hän silitteli minun poskea.

Jotain se oli ja on.