Koirarotuja tuntevat! Mitä eroa on...

59, mulla on snakuja ihan peruskoiran virkaa toimittamassa. Lenkkikaverina ja kevyessä harrastelussa. Ovat nuorina hyvinkin aktiivisia, ja tarvitsevat mieluusti lenkkeilyn lisäksi jotain muutakin tekemistä (toko, agility, rallitoko jne, jokunen PK-lajienkin parissa harrastelee ja PEKO-puolella on joitakin) mutta SM-mitaleille pääsystä ei kannata haaveilla. Monilla snakuilla ei ole riittävästi ns. moottoria harrasteluun ja liian pehmeitäkin löytyy. Löytyy toki timanttejakin, mutta ne ovat aika harvassa näin harrastusnäkökulmasta. Teini-ikäinen snautseri on aika rasittava ja sen kanssa pitää olla todella kärsivällinen. Koira voi koetella kovastikin, mutta ohjaajalta ei saisi mennä hermot vaan snautseri pitäisi saada tekemään haluttu juttu oveluudella, jotta se tekee sen toistekin. Koirissa on siis itsepäisyyttä ja omaa tahtoa, mutta toisaalta osassa on myös jopa häiritsevää ohjaajapehmeyttä. Jopa arkoja/epävarmoja/teräviä koiria on, mikä on erittäin harmillista. Näitäkään ei ole kaikki muistaneet jalostaa luonne edellä vaan näyttelymenestys on ollut tärkeämpää. 

Ovat usein aika herkkähaukkuisia ja helposti snautserista saa ohituksissa louskuttavan koiran, jos ei riittävästi harjoittele. Yleensä tulevat muiden koirien kanssa kivasti toimeen, mutta aina on poikkeuksiakin. Omat pärjäävät molempien sukupuolten kanssa, mutta jos toinen osapuoli on kovin pullisteleva, niin häivymme mieluummin paikalta kun odotamme, että meneekö parrakkailta hermot vai ei. Voivat myös olla melko rajuja ja äänekkäitä, mikä saattaa laukaista muissa koirissa ärtymystä. Kaikki eivät kelpaa siis leikkikavereiksi. Kerrostalossa asuminen onnistuu esim. meillä, mutta meillä turhanpäiväinen vahtiläyskytys on karsittu heti pentuina eikä anneta tyhmyyden tiivistyä joukossa. 

Hyppivät tosi korkealle, eli esim. lapset saattavat kaatua kuin keilat, jos ei asiaan kiinnitä pienestä asti huomiota. Rakastavat kyllä lapsia. Vetävät ja perseilevät lenkillä muutenkin, jos annetaan. Etenkin tietyissä linjoissa on riistaviettiä paljonkin, osaa ei voi ollenkaan pitää irti. Toisia taas ei kiinnosta yhtään - kannattaa siis kysellä kasvattajalta ja lisäksi kasvatinomistajilta, miten paljon ko linjoissa on riistaviettiä. Omat pysyvät irti, mutta näkölähtöjä saattavat ottaa. Tulevat nopeasti takaisin. Paukkuarkuutta on valitettavasti jonkin verran. Jos ei aktivoida teininä tarpeeksi, voivat tuhota ja haukkua kotona. 

Ovat verraten terveitä, suosittelen kuvaamaan lonkat, selän ja kyynärät. Tiettyjä syöpiä on hieman korostuneesti (ihosyövät). Lisäksi mustilla on jonkin verran SLO-tautia. Myös kilpirauhasen vajaatoimintaa on monissa linjoissa. Elinikä yleensä yli 10v, 15-16-vuotiaaksikin voivat elää. Mustia on vähemmän kuin pippuri&suoloja. Mustat ovat enemmän profiloituneet harrastuskoiriksi, mutta yksilöistä tuo taitaa olla enemmän kiinni. Turkki pitäisi nyppiä kokonaan kahdesti vuodessa ja siistiä tuossa välissäkin jonkin verran. Jotkut nyppivät ns. rullaamalla, eli ympäri vuoden koko ajan. Itse olen kokenut tuon 2x/vuosi helpompana. Monet myös ajelevat snakunsa, mutta siinä menetetään kylmän- ja säänkestävyys. Pippurisuoloilla on yleensä karkeampi ja helpommin nypittävä turkki. Kummassakin värissä on jonkin verran huonoturkkisia (pehmeä turkki, ei voi nyppiä kunnolla). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsävietistä piti sanoa vielä, että olisi kiva ulkoiluttaa irrallaan edes joskus jossakin. Asun omakotitaloalueella, joten täällä pidän koiran aina kiinni. Mutta collien kanssa teen metsäreissuja, joissa saa edetä vapaana. Hän ei irtaudu laumasta (paimen kun on) ja tulee luokse kyllä käskystä.

Metsäviettisen kanssa taitaa olla toisin? Mutta miten sitten vinttaria ulkoilutetaan vapaana? Koirapuistot vaikuttavat niin kovin pieniltä siihen tarkoitukseen.

-AP–

Siihen on vinttarien kanssa hyvä suunnistaa syrjäiseen metsään, pellolle tai järven jäälle. Metsästysviettisenä ja ei niin miellyttämisen haluisena niitä saa välillä huhuilla jonkin aikaa ennen kuin suvaitsevat ilmestyä.

Moni irlanninsusikoiran ja skotlanninhirvikoiran omistaja asuukin maalla.

Ok. Eli ei juurikaan uutta nykyarkeen. Autoreissuksi menee, jotta pääsee metsässä vapaana ulkoilemaan collienkaan kanssa.

-AP-

Olipa 61:lta kattava vastaus! Minäkin kiitän! Miten tuo seurallisuuspuoli snakuissa?

-AP-

61 lisää: Omat pysyvät tyytyväisinä parin tunnin lenkkeilyllä ja kerran viikossa on ohjatut treenit, pientä harjoittelua tehdään kotonakin. Nämä on nuorehkoja, rauhoittuvat kyllä monesti vanhemmiten sohvaperunoiksi. Pärjäisivät varmaan vähemmälläkin, jos ei olisi totutettu tämmöiseen. Käydään myös juoksu- ja pyörälenkeillä, nauttivat kovin. Tykkäisivät varmasti, jos olisi oma piha mutta selviävät ilman. Pihalla vahtiminen saattaa yltyä liialliseksikin jos ei rajoiteta. Hyvin harvoin ovat oikeasti vihaisia kellekään, ennemminkin väistävät kun käyvät päälle. 

Tiivistettynä: iloisia, hyväntuulisia, hauskannäköisiä monitoimikoiria - innostuvat monesta puuhasta mutta eivät ole huippuja missään. Haukkuminen voi olla häiritsevää jos ei koiraa kouluta. Itsepäisyys voi ärsyttää, jos on tottunut vaikka paimenkoiran mentaliteettiin, mutta siitä kyllä selviää oveluudella ja olemalla sitkeämpi kuin snautseri on. Kompaktin kokoisia, eivät karvaa paljoa mutta rapaa tuovat sisään sitäkin enemmän, aika terveitä peruskoiria. 

61 lisää: Toinen snakuni on todella läheisyydenkipeä eikä saa rapsutuksista ikinä tarpeekseen, toinen ei välitä lähennellä. Tosi yksilöllistä. Itsenäisiähän noiden pitäisi olla, mutta totuus voi olla toinen - meilläkin vanhemmalla oli aikanaan eroahdistusta. Sanotaan myös, että ovat oman perheen koiria, mutta meidän partasuut rakastavat kyllä kaikkia ihmisiä liikaakin. Paitsi jos ihmisellä on koira/koiria, silloin koirat kiinnostavat enemmän. Niin ja pääasiassa ovat tosi ahneita, eli ruualla palkkaaminen sujuu. Lelupalkkaa ja leikkimistä kannattaa treenata pienestä alkaen, niin siitäkin tulee hyvä palkka jonka eteen koira on valmis tekemään hommia. 

Kiitosta, 61! Täytyypä tutustua rotuun vähän laajemmin ja livenä. Parhaitenhan hommat niin selviävät. Tämä foorumitouhu on enemmänkin tunnustelevaa hakuammuntaa. Ikään kuin vaihe 1.

Tuo kaipaamani läheisyysjuttu on kyllä haastava, kun kyseessä lienee enemmän yksilö- kuin rotuominaisuus. Eihän kaikki seurakoiriksi jalostetutkaan ole sylikoiria.

Colliekin on kyllä noin periaatteessa erittäin ihmisrakas ja tiedän yksilöitä, jotka ovat varsinaisia kanakainaloisia, mutta meidän yksilö ei ole. Rakas se on silti, ei voi kieltää :)

-AP-

Ymmärrän kyllä läheisyystarpeen. Aiempi koirani ei tykännyt yhtään läheisyydestä, ei edes tullut sohvalle viereen. Toivoin kovasti, että snakusta saisin sohvalötkötyskaverin ja ehkä jalanlämmittäjän sänkyynkin. Eka snautseri ei kuitenkaan osoittautunut yhtään läheisyydenkipeäksi ja olin vähän pettynyt. Otin kuitenkin toisenkin snakun, ja tuo nuorempi on onneksi just hyvä - tykkää olla vieressä sohvalla näplättävänä loputtomiin, istuu jaloissa jos teen ruokaa, tulee sänkyyn kainaloon. :)

Toivottavasti ap löytää sopivan hauvan ja tuo toinen snakuista kysellyt sai myös tarvittavaa infoa! T. 61

Kuinka kallista tuo trimmaaminen on? Tai nypimminen (nypityttäminen)?

Meillä on pikkulapsiperhe, mutta ei tuo nyt niin pahalta kuulostanut. Pidän parempana, ettei koira ole "helposti särkyvää ja säikkyvää" sorttia. Ja maailmaan kyllä mahtuu ääntä – omakotitaloon varsinkin!

T: Se toinen snakukyselijä

Trimmaamisen hinnat riippuu ihan älyttömästi tekijästä. Joku 70-100e kannattaa varata. Mutta ei se ole iso raha kahdesti vuodessa. Nyppimään voi myös opetella itse, mutta kokenut trimmaaja tekee saman homman murto-osassa siitä ajasta, joka kokemattomalla menee. Snautserikerhon sivuilta löytyy suositeltavia trimmaajia (ymmärtävät snakujen sielunmaisemaa ja osaavat tehdä rodunomaisen trimmin). Pakottaminen tai huutaminen ei tässäkään kohtaa ole avain, mutta perseilyllekään ei saa trimmaaja taipua, hyvinkin voi tulla snatuseriteinin mieleen kokeilla, että pääsiskö tästä pois, jos vilautan vähän hammasta tai önisen typeryyksiä. Jos haluaa itse tehdä, niin yksi vaihtoehto on hommata oma trimmikone (kannattaa heti satsata vähän laadukkaampaan) ja ajella koira. Jos koira trimmataan esim. tuon 2x/vuosi, niin parin kk:n välein pitää itse tassukarvoja ja persusta siistiä. Meillä myös käytetään coat kingiä pohjavillan irroitteluun säännöllisesti ja nypitään pitkäksi ehtineet hapsut myös. Ekaa kertaa iso trimmi tehdään n. puolivuotiaana, mutta on hyvä aloittaa treenit (turkin nyplääminen, pöydällä oleminen, suriseviin asioihin kuten partakoneeseen tottuminen, peseminen jne) heti pikkupentuna. Alussa voi joutua käymään vähän tiiviimmin, koska pentukarva ei välttämättä vaihdu kerralla ja voi viedä muutaman trimmin, että saadaan koko turkki samaan kasvuvaiheeseen. 

Lapsiperheeseen snaku sopii varsin hyvin, jos säännöt on selvät. Yleensä tykkäävät lapsista kuin hullut puurosta. Urokset kokeilevat usein rajoja enemmän kuin nartut ja saattavat esim. koittaa nylkytellä tai muuten elehtiä dominoivasti, siihen pitää puuttua saman tien. Lapsiperheessä on myös hyvä teroittaa koiralle, että lapsi saa heilua koiran lähellä, vaikka sillä olisi luu tai jotain muuta ihanaa suussaan. Koiran suusta pitää saada ottaa lelut ym., ainakin aikuisen. Lapset taas eivät saa härkkiä koiraa, jos se esim. syö. (Siis näillä voi olla jnkv resurssiaggressiota, siksi tämmöisiä itsestäänselvyyksiä selitän.) Meillä koirat on pienestä saakka saaneet herkkua luopuessaan jostain kivasta, joten se ei ole mikään ongelma. 

Nosto!

Jos isosta koirasta olet kiinnostunut, niin tutustu myös Broholminkoiraan.

Hyväluontoinen jättiläinen ja tietääkseni melko terve rotu.