Lue keskustelun säännöt.
Olen 26v neljän lapsen äiti.
27.02.2016 |
Minä olen jo näin nuorena saanut aikaiseksi perheen, vielä suurperheen. Olen todella ylpeä itsestäni. Mies on 6v vanhempi, muttei silti hänkään vanha.
Helpottavaa, että olen vasta 26v ja sain "viimeisen" lapseni jo. Voidaan alkaa miehen (sielunkumppanini) kanssa keskittyä muihin asioihin. Kuten yritysasioihin jne. Ei miettimistä että milloin perhe, kenen kanssa... Mulla on näitä kavereita jotka näitä miettii kovastikkin, ja mulla ne on jo hoidettu.
Kommentit (30)
Mä en voi kuin ihmetellä että miksi olet suostunut tuohon. Mä en ikinä alkaisi tuollaiseksi lapsitehtaaksi.
Pääasia kuitenkin että olet itse tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suostunut? tämä on ollut minun haaveeni jo hyvin nuoresta lähtien. Ja onneksi pystyin saamaan lapsia, vielä mieheni kanssa.
Eikä tämä ole tuntunut miltään tehtailulta, ekan lapsen sain 18v, tässä välissä opiskelin ammatin itselleni, toisen sain 21v. Sitten olin kotona tarpeeksi, töissäkin pari vuotta, kolmas syntyi kun olin 25v ja nyt perään tämä neljäs. En olisi enää jaksanut kolmenkympin korvilla alkaa vauvailemaan.
Ap
Olet ylpeä? Nyt en ymmärrä, mitä siis olet saavuttanut? Lasten tekemiseen kun ei kauheasti vaadita. Mutta mahtavaa, että sinulla on ammatti! Siitä voit ollakin ylpeä. :)
Vierailija kirjoitti:
Suostunut? tämä on ollut minun haaveeni jo hyvin nuoresta lähtien. Ja onneksi pystyin saamaan lapsia, vielä mieheni kanssa.
Eikä tämä ole tuntunut miltään tehtailulta, ekan lapsen sain 18v, tässä välissä opiskelin ammatin itselleni, toisen sain 21v. Sitten olin kotona tarpeeksi, töissäkin pari vuotta, kolmas syntyi kun olin 25v ja nyt perään tämä neljäs. En olisi enää jaksanut kolmenkympin korvilla alkaa vauvailemaan.
Ap
Et olisi jaksanut enää kolmenkympin korvilla alkaa vauvailemaan...??
Jestas, noin nuori ja ihan raato jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään raato, olen kova tekemään töitä ja tiukassa kunnossa, mutta olen aina tiennyt että lapset on tehtävä nuorena jotta kerkeää keskittymään sitten vielä omaan elämäänkin kunnolla :)
Miehellä yritys, johon minä voin antaa onneksi suuren panostuksen "ilmaisella" työvoimalla, kuhan lapset pikkaisen kasvaa. Nyt nautin kotiäityidestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suostunut? tämä on ollut minun haaveeni jo hyvin nuoresta lähtien. Ja onneksi pystyin saamaan lapsia, vielä mieheni kanssa.
Eikä tämä ole tuntunut miltään tehtailulta, ekan lapsen sain 18v, tässä välissä opiskelin ammatin itselleni, toisen sain 21v. Sitten olin kotona tarpeeksi, töissäkin pari vuotta, kolmas syntyi kun olin 25v ja nyt perään tämä neljäs. En olisi enää jaksanut kolmenkympin korvilla alkaa vauvailemaan.
Ap
Kuolemaako teet josset kolmenkympin korvilla jaksa vauvailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään raato, olen kova tekemään töitä ja tiukassa kunnossa, mutta olen aina tiennyt että lapset on tehtävä nuorena jotta kerkeää keskittymään sitten vielä omaan elämäänkin kunnolla :)
Miehellä yritys, johon minä voin antaa onneksi suuren panostuksen "ilmaisella" työvoimalla, kuhan lapset pikkaisen kasvaa. Nyt nautin kotiäityidestä.
Ap
Toivottavasti olette naimisissa ilman avioehtoa, muuten voi tulla tiukat ajat :D
No siinä meni sun nuoruus.. Toiset samanikäiset hankkineet korkeakoulutuksen ja reissanneet maailmalla. Mut mistä kukin tykkää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään raato, olen kova tekemään töitä ja tiukassa kunnossa, mutta olen aina tiennyt että lapset on tehtävä nuorena jotta kerkeää keskittymään sitten vielä omaan elämäänkin kunnolla :)
Miehellä yritys, johon minä voin antaa onneksi suuren panostuksen "ilmaisella" työvoimalla, kuhan lapset pikkaisen kasvaa. Nyt nautin kotiäityidestä.
Ap
Etkö sinä nyt eläkään omaa elämää?
Hassua, mutta me elämme omaa elämää lapsen kanssa.
Halusimme elää, kokea, matkustella, tienata, hankkia kodit, pelit ja vehkeet nuorina. Myös juhliminen, ystävien kanssa riennot nuorena on ihan toista kuin vanhempana viinilasin ääressä.
Olen onnellinen, että sain kokea nuorena tuon kaiken ja nyt vähän vanhempana on ihana elää perhe-elämää. Tämä on tietysti vain minun valintani :)
Siis mä nauran, anteeksi en voi mitään. Vai että et olis jaksanut kolmekymppisenä enää vauvailla? Lapset pitää hankkia nuorena että ehtii elää? :D vuonna 2016 tällaista puhetta?!
Tiesithän, että lapset on loppuelämän mittainen projekti - vastuu ei lopu kun lapsi täyttää 18. Eiköhän sulla olisi ollut paremmin itsellesi aikaa jos vaan olisit malttanut pitää haarat kiinni, ja aloittanut lasten teon vasta kun olet siihen kypsä. Nyt vaikutat siltä että olet jäänyt teinin tasolle vaikka ikää lähes 30v!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin sua ap. Vielä joskus tulet ymmärtämään miksi, vaikka nyt todennäköisesti teinimäisesti väität ettei sääliin ole syytä.
Olen 25-vuotias opiskelija ja nautin täysillä huolettomasta opiskelijaelämästä sinkkuna. Ehdin harrastaa aktiivisesti ja tavata kavereita. Olisi kamalaa olla näin nuorena suurpetheen äiti. Kymmenen vuoden päästä voin harkita yhtä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä juttu että elämäsi on järjestynyt niin että tykkäät ja olet tyytyväinen.
Mutta huh! Minä olen 28-vuotias enkä osaa kuvitella itseäni tai oikeastaan ketään muutakaan ikäistäni oikeasti äidiksi tai isäksi. Että meidätkin voi jo lukea aikuisiksi ja aikuisia asioita oikeasti tekemään, ihan käytännössä ja todellisuudessa. Tuntuu niin oudolta.
Minä en ole halunnut lapsia, en opiskellut enkä edes matkustellut, siis missään. Koen kyllä että AP on minua aika lailla "edellä", ehtiväisempi ainakin.
Olen pahoillani mutta en ihan ymmärrä... jos niin kovasti halusit suurperheen, miksi olet niin innoissasi siitä kun kohta pääsee taas keskittymään niihin kutsumiisi muihin asioihin? Etkö siis varsinaisesti nauti suurperheestäsi, vaan hankit sen vaan siksi koska se täytyy olla?
Minun on kamalan hankala käsittää tyyppejä jotka hehkuttavat sitä kuinka loistavaa oli tehdä lapset nuorena niin pääsee sitten elämään omaa elämäänsä lapsilta rauhassa nelikymppisenä. Jos ne lapset ovat niin hankalia ja estävät oman elämän elämisen, kannattaako niitä tehdä ollenkaan? Tekevätkö he lapsia vain siksi että ne ovat keskivertoelämän listalla, ja siltä listalta pitää vaan äkkiä saada viivattua kaikki yli että voisi olla keskimääräistä parempi ihminen?
:)
Minäkin olisin ehtinyt kun kerran ekan sain 20-vuotiaana. No enpä halunnut montaa lasta, enkä pienillä ikäeroilla. Kaksi halusimme ja saimme, ikää oli ekalla kerralla 20 ja tokalla 26.
Vierailija kirjoitti:
:)
Minäkin olisin ehtinyt kun kerran ekan sain 20-vuotiaana. No enpä halunnut montaa lasta, enkä pienillä ikäeroilla. Kaksi halusimme ja saimme, ikää oli ekalla kerralla 20 ja tokalla 26.
Minä en kyllä odota mitään 'omaa elämää', vähän rumasti sanottu jopa. Eikös tämä perhe ole juuri sitä minun omaa elämää jonka olen valinnut toisenlaisen elämän yli? Toki on perheen ulkopuolisia tavoitteita (kuten haave päästä lukemaan lääkäriksi), mutta kyllä tämä ehdottomasti on minun elämää jonka halusin, ei mitään mikä pitää hoitaa alta pois että pääsee elämään joskus.
Kyllä tuo ootte säälittäviä noitten huutelujenne kanssa :D Minähän kirjoitin että nautin kotiäityidestä.
Enkä ole sanonut että lapset olisi vastuke, enhän mä muuten olisi niin kovasti haaveillut suuresta perheestä :)
Se nyt on vaa totuus, että ei sitä samalla tavalla voi keskittyä työhommiin, jos vauvoja tekee muutaman vuoden välein yli kolmekymppiseksi.
Ja työt on aika tärkeä juttu, vaikka miten yritätte vääntää :D niihin on kiva päästä keskittymään, kun ei ole pieniä lapsia, vaikka en haluaisi että pikkulapsiaika loppuisi ikinä!!! :) Mutta aikansa kutakin, mitä sitä suremaan kun ei mahda mitään.
Ja meillä on jo kaikki pelit ja vehkeet, mistä moni vaan saa haaveilla elämänsä aikana.
Ap
Ja toisin kuin nämä lähempänä neljääkymppiä lapsensa saavat, olet hengissä ja kenties terveenä ja hyväkuntoisena myös lastesi lakkijuhlien jälkeen, et kuormita lastesi itsenäistymisen aikaa oman terveydentilasi heikkenemisellä vaan jaksat olla vielä silloinkin heidän tukenaan.
Hienoa, että olet saanut tehtyä niin kuin on itsellesi parhainta. Joillekin parhainta on tehdä ne lapset vasta lähempänä neljääkymppiä.