Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen huono kummi
14.01.2025 |
Nuorena tuli suostuttua helposti kaikkeen. 17-vuotiaana suostuin kahdelle lapselle kummiksi, ja lapset ovat nykyään siis 12- ja 13-vuotiaat.
Perheet asuvat kaukana, 2,5h suuntaansa.
Silloin kun olivat pieniä, jaksoin kyllä hoitaa heitä ja kävin aina kesälläkin heillä yökyläilemässä ja muutoinkin synttäreillä ja joulun aikaan tms ajelin sinne. Lapsethan ovat tosi kivoja, ei siinä mitään.
Aikuiset, eli keiden ystävä oon nuoruudessa ollut, on vieraantuneita enemmän ja tietenkin se on luonnollista, nuorena ei aina edes tiedä kuka on hyvä kaveri ja kuka ei. Nyt kyllä huomaan, että ei olla tosiaan sydänystäviä koskaan oltukkaan ja muutenkin tosi erihenkisiä.
En nuorempana tiennyt olevani niin erakko kun nykyään olen ja se käy ihan työstä heille päin kyläily. Vuorotöiden ohella ei paljon viikonloppuna vapaita ole ja he ovat viikonloput vapaalla.
Nyt olen saanut pientä syyllistyksen makua, kun en ole heillä käynyt nyt vähään aikaan. En tiedä, kuuluuko kummiuden olla aina yksipuolista, muttei he koskaan käy meillä, koska meillehän on niin pitkä matka lasten kanssa. Siis minun pitäisi mennä aina sinne ja tunnen itsekin huonoa omaatuntoa, kun en ole jaksanut sen ihmeempää yhteyttä pitää kuin pakolliset.
Jos sulla on kummilapsia, onko se automaattista, että sinun on pakko mennä sinne vai tulevatko koskaan esim sinun kotiisi?
Kommentit (16)
Vähän samantyyppinen tilanne yhden kummilapsen kanssa. Mulla on 5 kummilasta joista 1 ei ole sukulainen. Asuvat parin tunnin ajomatkan päässä.
Ystävyys lapsen vanhemman kanssa on hiipunut. Ollaan kyllä yhteyksissä mutta harvakseltaan. Nähdään lähinnä lapsensa synttärijuhlissa, joita niitäkään ei enää järjestetä kun lapsi on jo teini.
Välillä on ollut huono omatunto että näen lasta niin harvoin, mutta toisaalta olen ajatellut ettei se voi mennä niin että minä olisin aina se joka matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kieltäydyin vähän tökerösti kummiudesta kymmenisen vuotta sitten. Juurikin sen teennäisyyden vuoksi. Lopulta kummina oleminen tuntuu tarkoittavan vain säännöllisiä rahalahjoja, eikä muulla väliä. Anna olla jos heitä ei kiinnosta tulla moikkaamaan omasta vapaasta tahdostaan.
Kummius on periaatteessa ajatuksena ihana, mutta on siinä jotain outoa. Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 17-vuotiaasta alkaen mutta nyt lähes 30 vuotta myöhemmin en ole tavannut hänen yhtä kummitätiään koskaan. Miehenikin on siis joskus yläasteikäisenä viimeksi nähnyt hänet. Toiset kummit nähtiin mieheni yo-juhlissa, ja se on ainoa kerta, kun olen tavannut heidät. Eikä side näihin kummeihin ollut miehen lapsuudessakaan kummoinen.
Eiköhän tämäkin hiivu hiljalleen pois, kun uskonto hörhöjä kokoajan vähemmän. Ihan ilmainen neuvo, älkää ryhtykö kummiksi.
Lähetä kortteja tai postita halutessasi lapsille pieniä lahjoja, ei käyminen ole pakollista, jos vanhemmat ovat sinulle vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin hiivu hiljalleen pois, kun uskonto hörhöjä kokoajan vähemmän. Ihan ilmainen neuvo, älkää ryhtykö kummiksi.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla kummi. Ei kummius ole sama kuin olla raha tai lahja-automaatti.
Itse omia lapsia saamattomalle kummilapset ovat mahdollistaneet sen, että minulla on pari lasta, joiden varttumista ja kehitystä olen voinut "hyvällä syyllä" seurata ja saanut siitä enimmäkseen iloa.
Mutta joo. Eivät kaikki toisinnkuin minä halua elämäänsä lainkaan lapsia saati, että olisivat kiinnostuneita seuraamaan tai kuulemaan, mitä lapselle tai lapsille kuuluu.
Minua ei erakkoudestani johtuen pyydetty koskaan kummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vielä huonompi joten pää pystyyn ja elä omaa elämää ylpeänä.
Voisiko perustaa meille epäonnistuneille kummeille jonkun vertaistukiryhmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käydään puolin ja toisin. Muutenkin pidetään yhteyttä. Kummit ovat tärkeitä aikuisia lapselle joka on jo aikuisuuden kynnyksellä. Minään lahja-automaatteina emme ole pitäneet.
Kannattaa muistaa mitä se kummius tarkoittaa kasteen jälkeen.
"Kummi tukee yhdessä seurakunnan kanssa vanhempia ja huoltajia kastetun kristillisessä kasvatuksessa."
Se miten tuota tehtävää hoitaa on sitten kummin ja vanhempien välinen asia. Lahjojen antaminen tuskin kuitenkaan on se paras tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suostuin kanssa nuorena kummiksi tätini pojalle. Alkuun kävinkin usein hoitelemassa ja muuten. Pojan kasvaessa alkoi syyllistäminen, että lahjoja ja muuta. Poika itse oli ilmeisesti tyytyväinen yhteiseen aikaamme, koska pyysi ainoastaan minua siunaamaan hänet konfirmaatiossa. Se oli ihana asia. Sittemmin valitettavasti osallistuin myös hänen hautajaisiinsa. Eli kyllä se lapsi muistaa, jos kummi on ollut edes jossain määrin läsnä. Ei vanhemmat voi määritellä.
Kummiksi kannattaa pyytää aina sukulainen, jonka kanssa tulee oltua varmemmin tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummiksi kannattaa pyytää aina sukulainen, jonka kanssa tulee oltua varmemmin tekemisissä.
Ei ole näin, jos se sukulainen painostaa ja syyllistää
Vierailija kirjoitti:
Kummiksi kannattaa pyytää aina sukulainen, jonka kanssa tulee oltua varmemmin tekemisissä.
Itse olen enemmän mukana ystäväni lapsen elämässä kuin sisarukseni lapsen. Olen molempien kummi ja pyrin aktiivisesti olemaan mukana. Sisaruksen perheen kanssa nähdään muutaman kerran vuodessa, mut viestitellään ja pidetään yhteyttä paljon. Ystäväni kanssa nähdään paljon useemmin ja saan osallistua lapsen hoitoon. Kummilapseni ovat syntyneet samana vuonna.
Alue: Aihe vapaa
Unohtakaa jo tämä muinaisjäänne, kummius ei tarkoita yhtään mitään, eläkää elämäänne, ei ne kummilapsetkaan välitä asiasta pätkän vertaa. Meni jo!