Lue keskustelun säännöt.
Torjutuksi tuleminen aiheutti vuosisadan masennuksen enkä nouse tästä millään
27.02.2016 |
Koen edelleen, että vain tämä mies voisi tehdä minusta onnellisen ja kaipaan häntä päivin, öin.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Oishan se hauskaa jos miehet kirjottelis tänne avauksia joka kerran kun tulee torjutuksi tai vaimo kieltäytyy seksistä. Voitas sitten puida ihan joka ikinen case juuria myöten.
Tavalla tai toisella syy on aina miehessä. Kummassakin tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oishan se hauskaa jos miehet kirjottelis tänne avauksia joka kerran kun tulee torjutuksi tai vaimo kieltäytyy seksistä. Voitas sitten puida ihan joka ikinen case juuria myöten.
No en minä vaatisi toista harrastamaan seksiä kanssani silloin kun minä haluan tai puoli tuntia tai kuulausi sitten tapaamiani ihmisiä sitoutumaan tai harrastamaan seksiä kanssani niin ikään, kuten sinä vaikutat vaativan ja sitten se on muka joku torjunta, jos toiselle ei sovi. En nyt ymmärrä, miten nuo mitenkään liittyvät edes sydänsuruihin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oishan se hauskaa jos miehet kirjottelis tänne avauksia joka kerran kun tulee torjutuksi tai vaimo kieltäytyy seksistä. Voitas sitten puida ihan joka ikinen case juuria myöten.
No en minä vaatisi toista harrastamaan seksiä kanssani silloin kun minä haluan tai puoli tuntia tai kuulausi sitten tapaamiani ihmisiä sitoutumaan tai harrastamaan seksiä kanssani niin ikään, kuten sinä vaikutat vaativan ja sitten se on muka joku torjunta, jos toiselle ei sovi. En nyt ymmärrä, miten nuo mitenkään liittyvät edes sydänsuruihin.
ap
Mitä sä oikein vikiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun ei se onni tule toisesta ihmisestä, sen pitäisi löytyä oman pään sisältä. On mahdoton vaade kenellekään toiselle ihmiselle, että pitäisi toinen ihminen onnelliseksi tehdä. Ota vastuu omasta elämästäsi ja vie elämääsi kohti tasapainoista oloa. Kun sinnepäin olet menossa voi viereen löytyä ihminen. Mietipä millainen kumppani olet jos hän kokee tehtäväkseen sinun onnen kannattelun, ei se kovin tasapainoiselta suhteelta kuulosta. Epätoivoinen toiseen ripustautuminen ei onnistu, kahden elämäänsä tyytyväisen ihmisen rakkaus kantaa paremmin.
Joku sanoi kerran hyvin jossain ketjussa, kun vinkkinä oli hankkia parempi itsetunto, että mistä sen ottaa, kun itsetunnosta ei ole jäljellä rippeitäkään?
Sama tässä. Kyllä minä koen, että me toiset ihmiset olemme toisillemme niitä kannattelijoita tai ainakin meidän pitäisi olla. Siinä voi sitten ihannetilassa kumpikin eheytyä ja parantua.
ap
Parhaimmillaan kyllä tuetaan MOLEMMAT toisiamme, mutta tuollainen asene mikä sinulla on, sen toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi, se ei olisi toiminut vaikka tuosta romanssistasi totta olisi tullutkin. Voit kyllä ihan itse ruveta aktiivisesti tekemään hyvää itsellesi. Lue kirjoja itsetunnosta ja niistä lapsuuden traumoista joita sinullekin on jäänyt, mene terapiaan. Mitä paremmin tajuat itseäsi ja tarpeitasi sitä paremmin osaat etsiytyä ihmisten lähelle jotka tekevät sinulle hyvää. Joskus sitä vaistomaisesti ihastuu ihan vääränlaisiin ihmisiin, esim. jos lapsuudessaan on tullut kaltoinkohdelluksi alitajuisesti hakeutuu ihmisten pariin jotka ovat yhtä tylyjä itseä kohtaan. Sitten itketään huonoa onnea eikä hoksata sitä omaa, alitajuista roolia tuossa. Niistä nenäsi, ap, ja mieti millaista elämäsi haluat olevan viiden vuoden päästä. Ja vastauksesi ei riitä se unelmien prinssi joka muuttaa elämäsi. Mitä itse voit tehdä jotta elämäsi muuttuu haluamaasi suuntaan? Ja ala tehdä, pieniäkin asioita siihen suuntaan. Ja onnittele itseäsi pienistäkin askeleista. NOin se onni löytyy, kun peiliin katsoessa joi olla tyytyväinen näkemäänsä (enkä puhu ulkonäöstä). Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että oot nainen. Siinä vaiheessa kun saat 135. kerran pakit, ei se tunnu läheskään yhtä pahalta kuin eka kerta
Vain mies voi olla niin sosiaalisesti vajaa ettei käsitä, miten iso ero on tulla torjutuksi oikeasti tuntemansa miehen taholta kuin tulla torjutuksi jossain baarissä 123. kerran tuntemattoman naisen taholta :D Todella merkittävä ero noiden kahden välillä.
Ap:lle: tsemppiä <3 Tiedän omakohtaisesti miten paha paikka tuo on. Vanhan sanonnan mukaan, se kestää aikansa.
Vai niin. No, sä olet ilmeisesti todella sosiaalisesti vajaa, kun et ole koskaan kuullut ns. "friend zonesta", johon todella monet miehet ovat joutuneet. Ihan heidän tuntemiensa naisten tahoilta.
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "friend zone". Ei kukaan pakota siellä olemaan aina voi lähteä tilanteesta pois jos noin hankalaa on tai sitten vain hyväksyä tilanne että se on tämä. Joku päivä hänellä on toinen ja sinun joko tulee hyväksyä se, päästä yli siitä tai kylmästi lähteä hernepussi nenässä pois kun " tuhlasin aikaa häneen" selityksellä. Ei kukaan sinua vaadi tai käske moisessa tilanteessa olemaan...
Niin juuri, näin naiselle! Mies se vain kokee, että yhyy, olen friend zonella, mutta pyörinpä tässä jos kuitenkin saisin joskus pillua. Nainen haluaa tulla rakastetuksi ja ymmärtää tuossa kohdassa kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja häipyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oishan se hauskaa jos miehet kirjottelis tänne avauksia joka kerran kun tulee torjutuksi tai vaimo kieltäytyy seksistä. Voitas sitten puida ihan joka ikinen case juuria myöten.
No en minä vaatisi toista harrastamaan seksiä kanssani silloin kun minä haluan tai puoli tuntia tai kuulausi sitten tapaamiani ihmisiä sitoutumaan tai harrastamaan seksiä kanssani niin ikään, kuten sinä vaikutat vaativan ja sitten se on muka joku torjunta, jos toiselle ei sovi. En nyt ymmärrä, miten nuo mitenkään liittyvät edes sydänsuruihin.
apMitä sä oikein vikiset?
On sydänsuruja.
ap
Minkä sille voi, ettei tunne ollut molemminpuolinen. Eiköhän kaikille käy näin elämässä. Tuollainenkin on ihan hyvä kokea. Eikä aina saada sitä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä sille voi, ettei tunne ollut molemminpuolinen. Eiköhän kaikille käy näin elämässä. Tuollainenkin on ihan hyvä kokea. Eikä aina saada sitä mitä haluaa.
Ai miten niin tuollainenKIN. Mulla ei ole koskaan ollut rakkautta kenenkään kanssa. En päästä helposti itseäni rakastumaan. Luulin nimenomaan hänestä, että oltiin sellaisella pohjalla, ettei hän torjuisi. Sitä ajattelin, ettei ehkä halua tiivistä suhdetta mutta kuulemma ei tunne mitään samaa kiinnostusta minua kohtaan kuin minä häneen. Se oli järkytys.
ap
Kuulostan varmaan tosi säälittävältä, mutta siksi kirjoitankin tänne, enkä sille miehelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tuntuu pahalta, mutta älä nyt yhden miehen takia masennu. Kyllä minäkin luulin, etten saa koskaan kokea molemminpuolista rakkautta. Tuo mies ei ollut sinulle tarkoitettu. Mutta jossain on.
Tärkein rakkaus on rakkaus itseä kohtaan - se ei kävele vastaan unelmien prinssinä vaan sen etsiminen vaatii itseltä työtä. Sitä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toisen ihmisen niskaan voi kaataa odotuksia siitä että hänen on tehtävä sut onnelliseksi. Olen törmännyt tuollaisiin miehiin ja se takertuminen heidän taholtaan on pilannut koko suhteen melko alkuunsa. Mitään muuta ei enää ollut elämässä kuin minä. "milloin sulla on aikaa mulle? onko sulla nyt aikaa mulle?odotan vaan että nähdään, mikään muu ei kiinnosta. itken täällä peiton alla ja palelen ja tärisen, en kestä ilman sua". Voi vittu.
Onni löytyy omasta itsestä. Tuo suhde ei olisi tullut onnistumaan vaikka mies olisikin suhteeseen alkanut kanssasi. Epätoivoisuus ei ole kovin tehokas magneetti rakkaudessa eikä kukaan jaksa kannatella toista jos se on jatkuvaa ja vieläpä yksipuolista.
Joo,torjunta sattuu mutta aika parantaa.
Jonkin sortin terapia voisi olla paikallaan, hoida ensin oma itsetunto ja itsesi kuntoon niin sitten on mahdollisuuksia rakentaa hyvä ja eheä parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tuntuu pahalta, mutta älä nyt yhden miehen takia masennu. Kyllä minäkin luulin, etten saa koskaan kokea molemminpuolista rakkautta. Tuo mies ei ollut sinulle tarkoitettu. Mutta jossain on.
Kiitos. Sehän tässä niin järkyttävää onkin, että hän nimenomaan vaikutti olevan minulle tarkoitettu. Minun on vaikeaa ymmärtää juuri se, että tuntui kuin kaikki sattumatkin ja mitä hän on kokenut ja mitä minä olen, olisi osoittanut siihen, että hänet oli minulle tarkoitettu ja sitten ei mitään... Nimenomaan siksi en tajua, miten voikin olla niiiiin paljon merkkejä ilmassa en ole koskaan kenenkään kanssa kokenut mitään vastaavaa, vaikka minusta on tykätty ja olen tykännyt joistakuista... Niin tämän kanssa on melkein se tunne, että halusit tai et niin tässä on miehesi tai jotain... Ihan outoa. Jos olette koskaan kuulleetkaan kaksoisliekeistä, niin jotain sen tapaista... Ja siis oon ihan järkevä ja jalat maassa, mutta en vain voinut vastustaa rakkauden tunteita kun tunsin tavanneeni jonkinlaisen puoliskon...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen ihmisen niskaan voi kaataa odotuksia siitä että hänen on tehtävä sut onnelliseksi. Olen törmännyt tuollaisiin miehiin ja se takertuminen heidän taholtaan on pilannut koko suhteen melko alkuunsa. Mitään muuta ei enää ollut elämässä kuin minä. "milloin sulla on aikaa mulle? onko sulla nyt aikaa mulle?odotan vaan että nähdään, mikään muu ei kiinnosta. itken täällä peiton alla ja palelen ja tärisen, en kestä ilman sua". Voi vittu.
Onni löytyy omasta itsestä. Tuo suhde ei olisi tullut onnistumaan vaikka mies olisikin suhteeseen alkanut kanssasi. Epätoivoisuus ei ole kovin tehokas magneetti rakkaudessa eikä kukaan jaksa kannatella toista jos se on jatkuvaa ja vieläpä yksipuolista.
Joo,torjunta sattuu mutta aika parantaa.
Jonkin sortin terapia voisi olla paikallaan, hoida ensin oma itsetunto ja itsesi kuntoon niin sitten on mahdollisuuksia rakentaa hyvä ja eheä parisuhde.
No en kärttänyt mitään mutta miksi luulet normaalia tuollaisenkaan vastaanharaamisen mitä itse kuvailet olevan? Jos toista rakastaa niin on aivan normaalia haluta olla yhdessä. Säästä tapailemasi miehiä äläkä turhaan tapaile, jos ei kiinnosta.
ap
Miksi kuvittelet että onnellisuutesi riippuu jostain toisesta henkilöstä? Asennemuutos olisi paikallaan.. :)
Elämä menee eteenpäin ja kannattaa keskittää energiansa vaikkapa itsensä kehittämiseen tai muiden auttamiseen jos ajatukset edelleen pyörii siinä ihmisessä etkä pääse irti. Loppujen lopuksi torjutuksi tuleminen/ihmissuhteen päättyminen ei ole mikään iso asia tässä maailmassa. Voit luoda sellaisen elämän kuin itse haluat :) Meitä on täällä yli seitsemän miljardia. Olen satavarma, että sieltä joukosta löytyy vielä monta "oikeaa" joiden kanssa haluat viettää loppuelämäsi, kun vaan pidät silmät auki ja mielen avoimena. Nyt vaan katse eteenpäin ja unohdat menneet.
Vierailija kirjoitti:
Koen edelleen, että vain tämä mies voisi tehdä minusta onnellisen ja kaipaan häntä päivin, öin.
Kasvaisit.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että onnellisuutesi riippuu jostain toisesta henkilöstä? Asennemuutos olisi paikallaan.. :)
Elämä menee eteenpäin ja kannattaa keskittää energiansa vaikkapa itsensä kehittämiseen tai muiden auttamiseen jos ajatukset edelleen pyörii siinä ihmisessä etkä pääse irti. Loppujen lopuksi torjutuksi tuleminen/ihmissuhteen päättyminen ei ole mikään iso asia tässä maailmassa. Voit luoda sellaisen elämän kuin itse haluat :) Meitä on täällä yli seitsemän miljardia. Olen satavarma, että sieltä joukosta löytyy vielä monta "oikeaa" joiden kanssa haluat viettää loppuelämäsi, kun vaan pidät silmät auki ja mielen avoimena. Nyt vaan katse eteenpäin ja unohdat menneet.
No se liittyy kyllä rakastetuksitulemisen tunteeseen. Vaikeaa rakastaa itseään yhtään kun sitä rakkautta ei yhtään ole, eikä kirjallisuus tai muu paska minua rakasta. En ymmärrä miksi teille on noin kamalan vastahankaista rakastaa rakkautta tuntematonta ihmistä, että opetatte, että hänet pitää torjua opettelemaan ensin rakastamaan itseään ja sitten vasta suhteista voi tulla jotain. Eikö aika moni ole sanonut, että ei sitten enää tarvitsekaan kumppania? Aika rajoittunutta minusta. Jos kerran osaa rakastaa itseä niin mikä siinä on, ettei voi rakastaa ehjäksi ihmistä, jota itse rakastaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen ihmisen niskaan voi kaataa odotuksia siitä että hänen on tehtävä sut onnelliseksi. Olen törmännyt tuollaisiin miehiin ja se takertuminen heidän taholtaan on pilannut koko suhteen melko alkuunsa. Mitään muuta ei enää ollut elämässä kuin minä. "milloin sulla on aikaa mulle? onko sulla nyt aikaa mulle?odotan vaan että nähdään, mikään muu ei kiinnosta. itken täällä peiton alla ja palelen ja tärisen, en kestä ilman sua". Voi vittu.
Onni löytyy omasta itsestä. Tuo suhde ei olisi tullut onnistumaan vaikka mies olisikin suhteeseen alkanut kanssasi. Epätoivoisuus ei ole kovin tehokas magneetti rakkaudessa eikä kukaan jaksa kannatella toista jos se on jatkuvaa ja vieläpä yksipuolista.
Joo,torjunta sattuu mutta aika parantaa.
Jonkin sortin terapia voisi olla paikallaan, hoida ensin oma itsetunto ja itsesi kuntoon niin sitten on mahdollisuuksia rakentaa hyvä ja eheä parisuhde.
Sitä miettii, että mitä tämän kirjoittajan sorttiset ihmiset oikein hakevat ja haluavat suhteiltaan? Eivät ilmeisesti ainakaan sitä, että itse antaisivat siihen jotakin.
ap
Ap, aina on jotain parempaa edessä päin! Tiedän omasta kokemuksesta että nyt tuntuu kurjalle mutta tiedän myös että myöhemmin tulet olemaan onnellinen. Miehiä on maailma pullollaan. Eikä se onnellisuus ole miehistä kiinni tosin. :D
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "friend zone". Ei kukaan pakota siellä olemaan aina voi lähteä tilanteesta pois jos noin hankalaa on tai sitten vain hyväksyä tilanne että se on tämä. Joku päivä hänellä on toinen ja sinun joko tulee hyväksyä se, päästä yli siitä tai kylmästi lähteä hernepussi nenässä pois kun " tuhlasin aikaa häneen" selityksellä. Ei kukaan sinua vaadi tai käske moisessa tilanteessa olemaan...