Lue keskustelun säännöt.
Rakastatko vartaloasi?
26.02.2016 |
Jos et, mikset? Jos kyllä, miksi? Miten se rakastaminen tai rakastamattuus ilmenee?
Kommentit (36)
En, koska olen läski. En kuitenkaan jaksa laihduttaa, kun en kuiteskaan saa ketään olin läski tai laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin rakastan. Se on terve, kykenevä ja kaunis. On ilo olla omassa kropassa. Rakastaminen ilmenee omaa kehoa kuuntelemalla: tarvitsenko lepoa, liikuntaa, hierontaa, ym? Lisäksi haluaa syödä terveellisesti.
Voi kyllä rakastan. Jos en sitä rakastais, niin tuskin kukaan muukaan siitä pitäis. Neljä raskautta ja 50v se on terveenä pysynyt. Nuorena luulin, että vartaloni on ruma. Nyt tiedän, että se on kaunis.
No en nyt tiedä rakastanko, mutta sympatiseeraan kyllä. Hyvä vartalo, hyvä hyvä. Silittelen kylkiäni ja vatsaani unta odotellessa ja saunassa katselen jalkateriäni kaikella ystävällisyydellä.
En. Olen persjalkainen, pitkäselkäinen, leveälanteinen, kapeaharteinen. En näe vartalossani mitään rakastettavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen persjalkainen, pitkäselkäinen, leveälanteinen, kapeaharteinen. En näe vartalossani mitään rakastettavaa
Olet kuitenkin kykenevä liikkumaan? Kehosi toimii normaalisti? Odotapa vaan kun kohdallesi osuu oikeasti vakavia juttuja niin muistat miten kiittämättömästi kehoosi suhtauduit.
Rakastan sitä tunnetta kun olen ns. kotonani kropassani eli kun liikun (sali, tanssi, uinti ym) ja liikunnan jälkeen. Ehdottomasti elämän parhaita asioita on se fiilis kun kroppa on kunnossa, on terve ja vahva ja elinvoimainen (ikävuosista huolimatta) ja se tunne et TÄÄ ON M U N KROPPA. Se liikkumisen nautinto ja oman itsensä arvostaminen. En stressaa kiloista, ruokavalioista tms.
Ikää melkein viiskyt ja kolme lasta, kroppa paremmassa kuosissa kuin 30 v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen persjalkainen, pitkäselkäinen, leveälanteinen, kapeaharteinen. En näe vartalossani mitään rakastettavaa
Olet kuitenkin kykenevä liikkumaan? Kehosi toimii normaalisti? Odotapa vaan kun kohdallesi osuu oikeasti vakavia juttuja niin muistat miten kiittämättömästi kehoosi suhtauduit.
Mikä olisi tarpeeksi vakava juttu? Olen sairastanut syövän ja kohtu ja munasarjatkin on poistettu, koska olin lähellä kuolla hajoamispisteessä olevan valtavan kystan takia. Siltikään en rakasta vartaloani.
Rakastan varsinkin tällä hetkellä kun kannan vauvaa<3 vaikka oonkin nyt vähän turvonnut enkä hehkeimmilläni, niin silti kun katson itteäni alasti peilistä näyttää vauvavatsa ja suurentuneet rinnat jotenkin tosi sympaattiselta :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai, mutta se alkaakin jo näin vuosien työstön (treeni, lepo, ruoka - pyhä kolminaisuus) jäljiltä muistuttaa sitä kuuluisaa kreikkalaista veistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen persjalkainen, pitkäselkäinen, leveälanteinen, kapeaharteinen. En näe vartalossani mitään rakastettavaa
Olet kuitenkin kykenevä liikkumaan? Kehosi toimii normaalisti? Odotapa vaan kun kohdallesi osuu oikeasti vakavia juttuja niin muistat miten kiittämättömästi kehoosi suhtauduit.
Mikä olisi tarpeeksi vakava juttu? Olen sairastanut syövän ja kohtu ja munasarjatkin on poistettu, koska olin lähellä kuolla hajoamispisteessä olevan valtavan kystan takia. Siltikään en rakasta vartaloani.
Halvaantuminen? Olet järkyttävissä kivuissa jatkuvasti? Avanne? Amputoituja raajoja? Kyllähän noita rajuja sairauksia ja vammoja kykenee luettelemaan vaikka millä mitalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ainut asia mistä osaan olla iloinen elämässäni on ett sentään fyysisesti terve olen. Pystyn harrastaa juoksua ja muuta urheilua. Mielenterveyteni kun ei oo kunnossa plus mun iho ja hampaat on tosi huonot. Mutt niin, kropasta tykkään.
En käytä sanaa rakastaa tässä yhteydessä, mutta olen aina ollut tyytyväinen vartalooni, jo monta, monta kymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana en rakastanut - olin laiha, pienirintainen rimpula. Lapsenomainen vielä 3 lapsen jälkeenkin.
Lähempänä 40v rakensimme talon ja raksan aikana sain 8 kg lihasmassaa lisää ja vielä yhden lapsenkin, kroppa muuttui naisellisemmaksi ja rinnatkin kasvoi A>B. Tuosta on jo toistakymmentä vuotta ja edelleenkin mulla on tosi kaunis vartaloa arvista huolimatta:) Sileä iho, kiinteät pystyt rinnat, hyvä ryhti, kauniit pakarat ja litteä vatsa. Ehkä treenilläkin on osuutta asiaan.
Olen erittäin tyytyväinen, samoin nuorempi miehenikin;D
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana en rakastanut - olin laiha, pienirintainen rimpula. Lapsenomainen vielä 3 lapsen jälkeenkin.
Lähempänä 40v rakensimme talon ja raksan aikana sain 8 kg lihasmassaa lisää ja vielä yhden lapsenkin, kroppa muuttui naisellisemmaksi ja rinnatkin kasvoi A>B. Tuosta on jo toistakymmentä vuotta ja edelleenkin mulla on tosi kaunis vartaloa arvista huolimatta:) Sileä iho, kiinteät pystyt rinnat, hyvä ryhti, kauniit pakarat ja litteä vatsa. Ehkä treenilläkin on osuutta asiaan.
Olen erittäin tyytyväinen, samoin nuorempi miehenikin;D
Kuulostaa hyvältä.Oletko testannu puolikuppiliivejä?
Samat sanat kuin nelonen. Neljä lasta ja ikää jo 50v ja vihdoin olen sinut itseni kanssa, nuorena en ollut.
Rakastan vartaloani koska se on kunnialla kantanut kaksi lasta, kolmannen vielä haluaisin mutta pitää vähän odotella ;) (tyttö 1kk kainalossa <3)
Tällä hetkellä en kuitenkaan pidä ulkomuodostani, olen löysässä kuosissa ja haluan saada ryhtini kuntoon ja pudotella läskit pois kyydistä.
Kyllä todella rakastan, hyvät geenit, ei tarvitse edes mitään treeniä, tosin haluan pitää itsestäni Hyvää huolta eli myös liikun sopivasti.
En.
Vaihtaisin jokaisen osan aivoista lähtien, jos se vain olisi mahdollista.
Paskan möivät.
Kyllä! Tosi kauniin mallinen ja sopivan kokoinen, joidenkin mielestä vähän liian laiha mutta itseäni ei haittaa. Sirous on kaunista.
Syön kuitenkin reilusti ja epäterveellisestikin, kunnon hiilariturvotus ei tosiaan tunnu tai näytä kovin hyvältä joten kohtuus kaikessa.