Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmuudesta luopuminen parisuhteessa
22.08.2024 |
Nainen ja mies ovat pitkässä parisuhteessa, mutta eivät naimisissa. Nainen ei halua lasta, mies haluaa. Pariskunta päätyy odottamaan lasta ja naista kaduttaa. Abortti ei ole enää mahdollinen.
Lapsen adoptioon antamiseen tarvitaan molempien huoltajien lupa, mutta koska vanhemmat eivät ole avioliitossa ja isyyttä ei ole erikseen tunnustettu, nainen on lain silmissä ainoa virallinen vanhempi.
Voiko nainen yksin tehdä päätöksen lapsen adoptioon antamisesta sillä ajatuksella, että adoptiovanhemmaksi valittaisiin lapsen biologinen isä? Näin mies saisi haluamansa isyyden ja lapsi kasvaa oman isänsä kanssa, mutta naisen ei tarvitsisi olla äiti, ei sosiaalisessa eikä rahallisessa merkityksessä?
Netistä löytyy paljon keskusteluja siitä lähtökohdasta että nainen valitsee olla äiti ja mies haluaisi perua isyyden, mutta ei päinvastaisesta tilanteesta...
Kommentit (12)
Hauska kysymys!
En jaksa uskoa että laissa olisi moinen porsaanreikä. Siis että biologinen vanhempi voisi luistaa elareista antamalla lapsen adoption kautta toiselle biologiselle vanhemmalle. Tämä on kylläkin ihan mutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi. Lain mukaan adoptiota ei voi vahvistaa ilman vanhemman suostumusta sellaisessakaan tapauksessa, jossa vanhemmuutta ei ole vielä vahvistettu, jos on syytä olettaa, että se saatetaan vielä vahvistaa.
Tässä tapauksessa olisi varsin ilmeistä, että vanhemmuus on vahvistettavissa, joten se tehtäisiin ensin, jolloin adoptiolle ei ole perusteita koska potentiaalinen adoptoija on lapsen vanhempi joka tapauksessa.
Tuossahan se jo tulikin, mutta lisättäkööt, että meillä adoption tarkoituksena on palvella lapsen etua. Se ei ole väylä vanhemmalle päästä vastuistaan eroon.
Siten ei ole mahdollista "luopua vanhemmuudesta" toisen vanhemman hyväksi adoptiolla, vaan tapauksessa, jossa toinen vanhempi ei halua olla lapsen elämässä jäljelle jää se minimivastuu eli elatusvelvollisuus. Toki sitten myöhemmin järjestelmää voi hyväksikäyttää luopumalla vanhemmuudestaan siten, että toisen vanhemman aviopuoliso adoptoi. Jos se on lapsen edun mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se jo tulikin, mutta lisättäkööt, että meillä adoption tarkoituksena on palvella lapsen etua. Se ei ole väylä vanhemmalle päästä vastuistaan eroon.
Siten ei ole mahdollista "luopua vanhemmuudesta" toisen vanhemman hyväksi adoptiolla, vaan tapauksessa, jossa toinen vanhempi ei halua olla lapsen elämässä jäljelle jää se minimivastuu eli elatusvelvollisuus. Toki sitten myöhemmin järjestelmää voi hyväksikäyttää luopumalla vanhemmuudestaan siten, että toisen vanhemman aviopuoliso adoptoi. Jos se on lapsen edun mukaista.
Ja se kyllä yleensä on, jos se elatusvelvollinen vanhempi ei ole pitänyt mitään yhteyttä lapseen ja taas se uusi puoliso on ollut kiinteästi elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä on ongelma? Aina on ollut miehiä, jotka häipyvät kokonaan, eivätkä maksa elareita.
Tee kuin mies, anna lapsi isälle ja katoa
!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä voi itse ilmoittautua lastenvalvojalle. Kyllä se sitten isyystestillä varmistuu, jos äiti muuta yrittää väittää. Ja luonnollisesti jos äiti ei lapsen huoltajaksi halua, voi isä saada yksinhuoltajuuden.
Tyhmä kysymys, mutta jos äiti ei halua lasta, ja isä saa huoltajuujen, joutuuko äiti maksamaan elareita? Yksin odottaessa voisi antaa adoptioon ja välttää kaiken vastuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys, mutta jos äiti ei halua lasta, ja isä saa huoltajuujen, joutuuko äiti maksamaan elareita? Yksin odottaessa voisi antaa adoptioon ja välttää kaiken vastuun?
Tietysti joutuu. Tai toki ne vanhemmat voivat sopia, että isä hoitaa elatuksenkin kokonaan. Ja periaatteessa yksin odottaessa voisi antaa adoptioon ja välttää vastuun, mutta tämä edellyttäisi sitä, että isä ei ole tiedossa, tai ainakin äiti näin väittää.
Toki näitä tilanteita pyritään välttämään ensisijaisesti ehkäisyllä ja toissijaisesti varhaisilla aborteilla. Lapsi ei ole mikään esine, mitä pitäisikään voida antaa vain pois, kun ei enää kiinnosta.
Siis eihän elatusmaksuja PAKKO ole maksaa, vanhemmat voivat sopia myös keskenään toisin.
Olen itse eronnut ja lapsi asuu pääsääntöisesti ja enimmän aikaa minulla, tapaa kyllä isäänsä usein ja säännöllisesti.
Emme ole ikinä tehneet mitään virallisia huoltajuuspapereita ja elatusmaksusopimuksia, vaan sovimme keskenämme, että harrastukset maksetaan puoliksi. Molemmat meistä ostavat lapselle vaatteita tarpeen mukaan. Isä osti itse esim. polkupyörän pojalle tänä syksynä ja tietokoneen, josta maksoin pienen osan, isä ja isovanhemmat suuremman osan. Uskoisin, että suurin piirtein tasan menevät kulut.
Ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa.
Alue: Aihe vapaa
Isä tunnustaa isyyden ja äiti jättää lapsen isälle. Adoptiota ei tällöin tarvita, koska isä saa lapsen automaattisesti jos äiti ei lasta halua.
Jos taas idea on päästä kokonaan vastuista eroon niin en tiedä. Kai se olisi mahdollista periaatteessa, mutta Suomessa ei saa käyttää sijaissynnyttäjää ja tämä kuulostaa siltä että voisi estää tuollaisen menettelyn.