Lue keskustelun säännöt.
Rakastatko vartaloasi?
26.02.2016 |
Jos et, mikset? Jos kyllä, miksi? Miten se rakastaminen tai rakastamattuus ilmenee?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan. Se on kulkenut kanssani koko elämäni, ja on käytössä vähän nuhjaantunut. Arpia on muistona ja satunnaisia kremppoja siellä täällä. Se on kuitenkin selvinnyt vakavista sairauksista, luonut uutta elämää ja toimii olosuhteisiin nähden ihan hyvin, vaikken ole sitä aina äkillisesti kohdellut.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan. Se on kulkenut kanssani koko elämäni, ja on käytössä vähän nuhjaantunut. Arpia on muistona ja satunnaisia kremppoja siellä täällä. Se on kuitenkin selvinnyt vakavista sairauksista, luonut uutta elämää ja toimii olosuhteisiin nähden ihan hyvin, vaikken ole sitä aina äkillisesti kohdellut.
*armollisesti
Hyi en, inhoan. Roikkuvaa, löysähköä, tursuavaa, muhkuraista. Yööök.
Siinä se on hytkynyt mukana selluliittineen päivineen, oikeastaan ihan ok kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan <3 olen hoikka ja kaikin puolin sopusuhtainen, ja sain synnyinlahjaksi pienen tiimalasimuodon. Pari haaleaa arpea siellä täällä, mutta ne vain muistuttaa eletystä elämästä :) What's not to love?
Rakastan. Nuorempana ja murrosiän alussa vihasin vartaloani (olin ollut koulukiusattu), mutta 13-vuotiaana aloin harrastaa juoksua ja aktiivista lenkkeilyä. Kyllähän siinä ajassa kehoni piristyi ja alkoi saada naisellisten muotojen lisäksi urheilullista säväystä. Harrastan juoksemista ja urheilua yhäkin :)
t17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En rakasta. Olen tietysti onnelinen, ettei mitään fyysistä vaivaa ole. Olen laiha läski, hyvin stressaantunut tässä kohtaa elämää, haluaisin treenata itseni kuntoon, mutta se vaatisi ehkä vähän ylimääräistä rahaa (ruokavalio & sali). Yritän jotain kotona kuntoilla, mutta en usko sen olevan riittävää. "Pohja" on ihan ok, tarvitsee vain treeniä. Tiedän sen olevan mahdollista, mutta masentaa ajatella, että MILLOIN voin olla tyytyväinen. Yli 30v? 35v? Ajattelin, että 20-30 on aika nauttia elämästä, ei tunnu siltä. Mulla on sentään ihana mies, joka arvostaa kroppaani, se tietysti ilostuttaa, mutta en ihan usko, että hänkään ymmärtää, ettei voi montaa vuotta istua perseellään ja olettaa, ettei se roiku. Haluaisin olla todella hyvässä kunnossa ennen lastensaantia. Mun kroppa on kun joku Lindsay Lohan löysänä bikineissä, miinus isot tissit. Ahdistaa kun kai laihtuukin koko ajan, housut löystyy, mitä laittaa päälle kun ei ole rahaa ostaa uusia?
Esikoisen raskausaikana opin rakastamaan. Nyt olen taas raskaana, ihan alussa ja tällä hetkellä joka paikkaan koskee. Tiedän kuitenkin että tämä on väliaikaista, se helpottaa muutaman kuukauden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa rakastavani. Nuorempana en tykännyt kroppani rakenteesta ja ulkonäöstä muutenkaan, olen kohtalaisen tasapaksu enkä kovin siro. Nykyään en jaksa niinkään välittää ulkonäöstä, kroppani on ihan tavallinen ja olen sen sellaisena hyväksynyt. Se, mikä estää mua rakastamasta kehoani, liittyy sen toimivuuteen. En ole liikunnallinen, tuntuu ettei mun kroppaa ole vaan luotu liikkumaan. On ollut lapsesta asti ongelmaa jalkaterissä ja selässä, nykyään myös toisessa olkapäässä, asioita jotka pitäisi liikuntaa harrastaessa ottaa huomioon monella tavalla. Vika on kyllä myös korvien välissä, koska en vain ole oppinut pitämään urheilusta, joka toisaalta auttaisi kropan kunnossa pitämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana en rakastanut - olin laiha, pienirintainen rimpula. Lapsenomainen vielä 3 lapsen jälkeenkin.
Lähempänä 40v rakensimme talon ja raksan aikana sain 8 kg lihasmassaa lisää ja vielä yhden lapsenkin, kroppa muuttui naisellisemmaksi ja rinnatkin kasvoi A>B. Tuosta on jo toistakymmentä vuotta ja edelleenkin mulla on tosi kaunis vartaloa arvista huolimatta:) Sileä iho, kiinteät pystyt rinnat, hyvä ryhti, kauniit pakarat ja litteä vatsa. Ehkä treenilläkin on osuutta asiaan.
Olen erittäin tyytyväinen, samoin nuorempi miehenikin;D
Kuulostaa hyvältä.Oletko testannu puolikuppiliivejä?
Balconetteja? Joo, mutta en koskaan osta sellaisia missä on paksut toppaukset alapuolella. Mahdollisimman ohuet liivit on parhaat. Toppausten kanssa tuntuu kuin olisi tuplarinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan sitä. Olen lihava eikä kroppani toimivuuskaan kehity edes treenillä. Lihakset kasvaa mikä saa näyttämään entistä lihavammalta, mutta kunto ei muuten kehity ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana en rakastanut - olin laiha, pienirintainen rimpula. Lapsenomainen vielä 3 lapsen jälkeenkin.
Lähempänä 40v rakensimme talon ja raksan aikana sain 8 kg lihasmassaa lisää ja vielä yhden lapsenkin, kroppa muuttui naisellisemmaksi ja rinnatkin kasvoi A>B. Tuosta on jo toistakymmentä vuotta ja edelleenkin mulla on tosi kaunis vartaloa arvista huolimatta:) Sileä iho, kiinteät pystyt rinnat, hyvä ryhti, kauniit pakarat ja litteä vatsa. Ehkä treenilläkin on osuutta asiaan.
Olen erittäin tyytyväinen, samoin nuorempi miehenikin;D
Kuulostaa hyvältä.Oletko testannu puolikuppiliivejä?
Balconetteja? Joo, mutta en koskaan osta sellaisia missä on paksut toppaukset alapuolella. Mahdollisimman ohuet liivit on parhaat. Toppausten kanssa tuntuu kuin olisi tuplarinnat.
Just ton tapasii.Mutt semmosii miss jää nännit näkyvii.Myydää enempi noiss aikuisten kaupassa esim.asu ja lelu. Tuovat rintoja ihanasti eteenpäin ja tukevat näin jos käyttää rakastelun aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan kroppaani, joka on aivan järkyttävä ei mitään naisellista; ( roikkuvat pienet rinnat, roikkuva olematon perse, rasva kertyy käsivarsin ja mahaan.. lyhyet jalat, pitkä selkä, raskausarpia.. aivan kauhea kroppa mulla! Olempa hoikempi tai lihavanpi yhtä kamala silti..:/ en pysty käymään rannalla, uimahallissa kun iskee hirveä alemmuuskompleksi.. t.n 32v
Olen alkanut rakastaa sen jälkeen kun tajusin että rakastan seksiä!