Lue keskustelun säännöt.
Mies ilmoitti, että häntä ahdistaa meidän elämä..
26.02.2016 |
Ollaan alle kolmekymppisiä, yhdessäoloa takana kohta 10 vuotta, meillä on päiväkoti-ikäinen lapsi. Mies on koko yhdessäolomme ajan ollut meistä se passiivisempi osapuoli, mä teen lähestulkoon kaikki päätökset, niin pienet kuin isotkin, ja se on aina ollut miehelle minun ymmärrykseni mukaan ihan ok. Menimme nuorina naimisiin ja toisinaan tuohon passiivisuuteen turhautuneena musta on tuntunut, että mies ikään kuin siirtyi äitinsä helmoista mun helmoihin. Kyse ei ole siitä, etteikö mies saisi tehdä päätöksiä, päinvastoin. Olen vuosi toisensa jälkeen yrittänyt patistaa miestä kertomaan enemmän omia mielipiteitään ja osallistumaan päätöksentekoon, mutta eihän ihmistä nyt voi pakottaa. Olen yrittänyt kysellä, keskustella, kuulostella.. Kuitenkin olen luottanut lopulta siihen, että mies aikuisena ihmisenä ilmaisee, mikäli asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla.
Mies ei juuri tapaa kavereitaan, vaikka mä en mitenkään häntä kielläkään. Olemme nuoria, ja etenkin miehen kaverit ovat vielä ns. rillutteluvaiheessa elämää, valtaosa sinkkuja, kaikki lapsettomia, kokoontuvat ryyppäämään viikonloppuisin ja toisinaan pitkin viikkoakin ja kaikki sosiaalinen toiminta liittyy jotenkin alkoholiin tai vähintäänkin yltyy aina juomiseksi. Samanlaista oli miehenkin elämä ennen lasta, ja olenkin saanut miehen ystävistä vähän sellaisen kuvan, että olen heidän mielestään aika ikävä akka kun olen tällä tavoin kahlinnut miehen perhe-elämään. Kyse ei ole siitä, etteikö mies muka saisi lähteä, ja hän tietää sen itsekin. Viihdyn itse lapsen kanssa mainiosti kotona ja mies voisi kyllä mun puolesta käydä tapaamassa kavereitaan vaikka joka päivä, kunhan ei juo. Joskus pyydän miestä heittämään minut ja lapsen esim. uimahalliin, jotta mies saisi sitten aikaiseksi tehdä poissaolomme aikana jotain. Enimmäkseen tuo on vain käynyt salilla, pelaillut kotona ja hiljentänyt kännykän, kun kaverit on soitelleet.
Arkemme on sitä, että tehdään päivät omia juttujamme (työt, mies on lähes joka päivä töiden jälkeen pari tuntia salilla ja käy kerran pari viikossa treeneissä jne) ja mies tulee kotiin illalla, jonka jälkeen syödään, mies pelaa, leikkii lapsen kanssa, laitan lapsen kahdeksan maissa nukkumaan ja sitten maataan miehen kanssa katsomassa telkkaria. Viikonloppuisin ja kun miehellä on treenaamisen suhteen lepopäivä, käymme kaupoilla, puistoissa yms. EIlen illalla mies totesi, että yhteinen elämämme ahdistaa häntä. Hän kuulemma tuntee olonsa kahlituksi kotiin ja on ollut jo vuosia todella tylsistynyt. Me ei kuulemma tehdä ikinä mitään, ja kun tehdään niin ne on sitten olleet vaan jotain vauvajuttuja tai minun juttujani eikä mitään hänelle mieluista. Hän ei pääse ikinä mihinkään, häntä ahdistaa olla kaikki illat ja viikonloput kotona meidän kanssa. Hänen kaverinsakin kuulemma ihmettelevät, että mihin hän on kadonnut. Hän on jo vuosia "juossut pillini mukaan" ja on nyt väsynyt siihen.
Kaikki tämä tuli ihan mielettömänä kolauksena, en jotenkin yhtään tiedä mitä pitäisi ajatella. Olen vaan niin surullinen. Mun mielestä meidän elämä on mukavaa. Mies viettää omasta näkökulmastaan kaiken vapaa-aikansa kotona, mutta todellisuudessa tuon salilla käymisen ja urheiluharrastuksen vuoksi hän saapuu aamukuudelta alkavan työpäivän päätteeksi yleensä kotiin väsyneenä kuudelta tai kahdeksalta. Lasta hän ehtii nähdä kuuden iltoina pari tuntia, kahdeksan iltoina lapsi usein on jo nukkumassa. Sanoin asiasta, ja mies koki tuon jotenkin hyökkäyksenä hänen isyyttään kohtaan. Riitahan siitä tuli.
No, yritettiin aamulla keskustella aiheesta uudemman kerran. Koitin kysellä, että mitä mies sitten haluaisi tehdä ja millaista muutosta hän arkeemme, tai arkeensa, toivoisi. Ei osannut yhtään sanoa, kaipaa lisää vapautta ja kuulemma haluaa, että hengitän vähemmän niskaan. Tuntuu vaan niin käsittämättömältä. En tiedä yhtään, miten tässä nyt lähtisi lähestymään. Rakastan miestä ihan järjettömästi ja hän on ihana isä lapselle. Musta on toisinaan tuntunut, että meinaa jaksaminen loppua tähän arjen pyörittämiseen näinkin, ajatus lapsen kanssa kahdestaan jäämisestä tuntuu maailmanlopulta. Ei todellakaan lapsen takia, hän on universumini keskipiste, en vain tiedä miten jaksaisin.
Kommentit (149)
Taas yksi niistä hyödyllisistä idiooteista joka liian myöhään huomaa mokanneensa totaalisesti ja ennen kaikkea peruuttamattomasti. Häntä ippon soremade vs järki shido!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverille kävi melko samalla tavalla tuossa kolmenkympin paikkeilla. Puoli vuotta ehtivät olla erossa, ja sitten jo kinuttiin kotiin takaisin. Nyt vuosia myöhemmin elävät ihan sopuisaa arkea ja miestä ei ole enää ahdistanut perhe-elämä.
Ehkä mies ei tosiaan ole vielä aikuistunut, jos olette alle kolmekymppisiä ja olleet yhdessä 10 vuotta niin tehän menitte todella nuorina yhteen ja saitte lapsenkin hyvin nuorina? Eihän se tietenkään oikeuta perhettään hylkäämään.
No on se aika kurja mennä kavereiden kanssa jos itse on vissylinjalla kun kaverit sitten vittuilee jo siitä pillin mukaan tanssimisesta. Sitä en ymmärrä miksei mies voisi sitä muutamaa olutta sitten ottaa tai joskus enemmänkin?
Miksi miehesi ei mene kavereiden kanssa?? Jos et kerran kiellä ottamasta alkoholia silloin tällöin? Ei nyt viikolla tai joka viikonloppu tarvitse kännätä, mutta edes joskus. Se tekee oikeasti hyvää tuulettua kavereiden kanssa pikkulapsiarjen keskellä, oikeasti! Kokeile sinäkin ap :) jos taas miehesi ei saa aikaiseksi mitään kavereidensa kanssa, niin oma vika. Silloin turha syyttää ketään muuta, kuin itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jo totesikin, että mies on itse vastuussa onnellisuudestaan. Muuttakoon elämänsä. Hän varmaan tiedostaa, että puolisolla on sama velvoite koskien itseään.
Kärjistäen, jos kysymys on juopottelunjanosta: mies tietää, että puoliso ei jaksa elämää ihmisen kanssa joka juo noin tiheästi. Mies tekee päätöksensä juoko edelleen tiheästi. Puoliso tekee päätöksensä jatkaako itse sellaista elämää.
Hyvin hyvin yksinkertaista. Kaikilla se menee niin. Todella kakaramaista syyttää omasta pahanolontunteestaan puolisoa.
Vastuu, vastuu, vastuu, olivatpa päätökset mitä tahansa.
Olemme myös yksilapsinen perhe, ja minusta sinun mies on kyllä tosi paljon poissa kotoa. En ole oman mieheni menoja pyrkinyt mitenkään rajoittamaan (tietenkään, aikuisen ihmisen!) mutta hyvin se kyllä kotona viihtyy. Välillä käy toki kavereilla jopa viikonloppuja, mikä ei minua haittaa enkä todellakaan ole alkometrin kanssa ja naama rutussa vastassa kun tulee takaisin. Miksei miehesi saisi juoda kavereilla käydessään? Olisiko sinusta kiva jos toinen rupeaisi rajoittamaan, mitä (täysin laillista) saat kehoosi työntää? Jotenkin tuntuu, että olet hieman liian kontrolloiva, suosittelisin hiukan hölläämään. Anna miehen juosta juoksunsa, sittenpähän näkee alkaako biletys pikku hiljaa maistua puulta ja koti näyttää kivemmalta. Näin usein käy. Niin tai näin, toista ei voi kahlita, siitä kärsii vain koko perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli periaatteessa olet kieltänyt miestä lähtemään kavereidensa kanssa rilluttelemaan? Eikö miehesi ikinä käy missään jätkien saunailloissa tai juhlimassa??
Missä lukee että ap on kieltänyt ?
Voi käydä tapaamassa kavereita, kunhan ei juo.
kuka vittu jaksaa lähteä näkemää kavereitaan kun bisseä litkitään ja sä ooy selvinpäin ja joudut kuuntelee vittuilua että ämmä taas kieltää kaiken. :D kukaa tollasee seuraa jaksa mennä. se tulee muute eroomaan susta hetiku kasvattaa pallit.
Vierailija kirjoitti:
Joku jo totesikin, että mies on itse vastuussa onnellisuudestaan. Muuttakoon elämänsä. Hän varmaan tiedostaa, että puolisolla on sama velvoite koskien itseään.
Kärjistäen, jos kysymys on juopottelunjanosta: mies tietää, että puoliso ei jaksa elämää ihmisen kanssa joka juo noin tiheästi. Mies tekee päätöksensä juoko edelleen tiheästi. Puoliso tekee päätöksensä jatkaako itse sellaista elämää.
Hyvin hyvin yksinkertaista. Kaikilla se menee niin. Todella kakaramaista syyttää omasta pahanolontunteestaan puolisoa.
Vastuu, vastuu, vastuu, olivatpa päätökset mitä tahansa.
Vastuusta tässä tosiaan nimenomaan on kyse. Mies ei ole kyennyt itse ottamaan vastuuta omasta elämästään vaan on vierittänyt sen ap:lle ja nyt syyttää tätä vaikka syyllinen löytyy peiliin katsomalla.
Harmin paikka jos kuvio menee niin että hän nyt sitten lähtee viettämään villiä nuoruuttaan ja menettää ap:n. Mutta jos tekee niin, se on hänen oma valintansa.
Itse antaisin miehen valita, juoko vai ei. Jos menee jatkuvaksi ryyppämiseksi, En katsoisi sellaista miestä välttämättä kovin kauaa. Miehen on jo aika ottaa vastuu omista päätöksistään ja elämästään kun ikääkin on noin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehen elämä on aiemmin ollut sitä kaljoittelua kavereiden kanssa ja se loppuu kokonaan kuin seinään kun lapsi tulee niin voihan siinä ajansaatossa se fiilis tulla että kun nyt on perhe niin ei enää saa juodakaan mitään ja helposti alkaa katkeroitumaan sille toiselle.
Jos ei miehellä ole tapäna vetää mitään perseitä ettei seuraavana päivänä ole lainkaan kunnossa niin en näe ongelmana jos mies joisikin joskus tavatessaan kavereitaan. Luulisi aikuisen miehen osaavan ottaa kohtuudella eikä siinä kohtuudessa ole mitään väärää.
Onko nynny? Urheileeko, mitä syö? Taitaa olla alhaiset testotasot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse sinäkin siellä täällä ja mies hoitakoon lapsen.
Ap oletko kysynyt mieheltäsi MIKSI hän ei tapaa kavereitaan? Miksei lähde joskus juhlimaan, jos siltä tuntuu?? Etkö sinä käy ikinä missään ystäviesi kanssa ilman lasta? Ettekö saa lapselle hoitajaa, että pääsisitte vaikka yhdessä ravintolaan, leffaan, ottamaan muutamat? Luulen, että mies on itse tehnyt tilanteesta tällaisen. Ei saa toimeksi mitään, ei jaksa lähteä, jos vaikka "Make" pyytää muutamalle oluelle tai saunomaan kaveriporukalla? Tietysti kaverit luulee, että sinä kiellät, vaikka kyse on vain ja ainoastaan miehen omasta haluttomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun korvaani särähti myös se, että mies saisi mennä jos ei juo. En itse kyllä tykkäisi yhtään tuollaisista rajoituksista, kyllä jokaisen pitää saada nollata silloin tällöin jos sitä haluaa.
Onko varma, että kuvioissa ei ole toinen nainen? Ex ei ollut enää juuri koskaan kotona. Aina ei käynyt kotona edes nukkumassa. Lapsi ei kiinnostanut häntä. Yritin puhua, että välillä oikeasti pitäisi olla kotona iltaisin ja viikonloppuisin ihan lapsen vuoksi.
Mies alkoi karjua, että ei voi elää vankilassa. Ja vähän yli viikon jälkeen lähti. Sinä aikana sain kuulla, että hänen autonsa oli usein nähty erään eronneen naisen talon pihalla.
Meillä ei ainakaan auttanut puhuminen. Ei edes se, että miehen vanhemmat yrittivät keskustella hänen kanssaan.
Osaan sanoa vain sen, että jos käy niin, että suhteenne päättyy. Niin luota siihen, että kyllä sinä pärjäät ja jaksat. Sillä rakkaus lapseen antaa sellaista voimaa, jota ei uskonut itsestään löytävänsä.
Selvennän nyt sen verran, että en ole kieltänyt mieheltä juomista kokonaan, en koe että mulla olisi siihen oikeuttakaan. Juomisella tarkoitan nyt siis nimenomaan humalahakuista ryyppäämistä, kohtuullinen alkoholinkäyttö on ihan ok. Noi miehen kavereiden seikkailut ei vaan ikinä ole mitään kesyjä illanistujaisia, joissa seura on pääasiassa, vaan äijät vetää kaljaa ja viinaa kaksin käsin ja meno yltyy lähes poikkeuksetta ihan jäätäväksi. Mies vietti yön putkassa lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, koska oli joutunut välikädeksi kavereidensa tappeluksi yltyneeseen riitaan. Myönsi itsekin, että reissulta olisi vältytty, jos hän ei olisi ollut niin kännissä, ettei tajua mistään mitään.
Kasin iltoina mies siis lähtee töihin, ottaa salikamat mukaan ja menee töiden jälkeen kuntosalille, ja kuntosalilta suoraan treeneihin jotka loppuvat niin, että haen hänet suurinpiirtein kahdeksaksi kotiin. Jos menee vain salille, tulee kotiin viimeistään kuudelta. Meillä on auto, joka on ensisijaisesti mun, ja jolla itse käyn töissä ja kaupassa jne kun kuljen lapsen kanssa, mies liikkuu pääasiassa julkisilla ja tämän vuoksi pelkkä salireissukin venähtää helposti.
Vierailija kirjoitti:
Selvennän nyt sen verran, että en ole kieltänyt mieheltä juomista kokonaan, en koe että mulla olisi siihen oikeuttakaan. Juomisella tarkoitan nyt siis nimenomaan humalahakuista ryyppäämistä, kohtuullinen alkoholinkäyttö on ihan ok. Noi miehen kavereiden seikkailut ei vaan ikinä ole mitään kesyjä illanistujaisia, joissa seura on pääasiassa, vaan äijät vetää kaljaa ja viinaa kaksin käsin ja meno yltyy lähes poikkeuksetta ihan jäätäväksi. Mies vietti yön putkassa lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, koska oli joutunut välikädeksi kavereidensa tappeluksi yltyneeseen riitaan. Myönsi itsekin, että reissulta olisi vältytty, jos hän ei olisi ollut niin kännissä, ettei tajua mistään mitään.
Kasin iltoina mies siis lähtee töihin, ottaa salikamat mukaan ja menee töiden jälkeen kuntosalille, ja kuntosalilta suoraan treeneihin jotka loppuvat niin, että haen hänet suurinpiirtein kahdeksaksi kotiin. Jos menee vain salille, tulee kotiin viimeistään kuudelta. Meillä on auto, joka on ensisijaisesti mun, ja jolla itse käyn töissä ja kaupassa jne kun kuljen lapsen kanssa, mies liikkuu pääasiassa julkisilla ja tämän vuoksi pelkkä salireissukin venähtää helposti.
En itse käytä alkoholia oikeastaan ollenkaan, joten en todellakaan pidä humalahakuista ryyppäämistä fiksuna etenkään silloin, jos sen seurauksena päädytään putkaan!
Pakko kuitenkin sanoa, että et ole miehesi äiti. Mies on aikuinen ihminen, jonka juomista et voi rajoittaa, vaikka miehen toiminta olisikin humalassa täysin tolkutonta. Tietenkin mies voi hankkia yöpaikan vaikka kaverinsa sohvalta, jos täytyy kaksin käsin kitata, ettei lapsen tarvitse vahingossakaan nähdä isäänsä siinä kunnossa. Mutta ei ole sinun tehtäväsi sanella aikuiselle kohtuuden rajoja, ne pitää itse tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Selvennän nyt sen verran, että en ole kieltänyt mieheltä juomista kokonaan, en koe että mulla olisi siihen oikeuttakaan. Juomisella tarkoitan nyt siis nimenomaan humalahakuista ryyppäämistä, kohtuullinen alkoholinkäyttö on ihan ok. Noi miehen kavereiden seikkailut ei vaan ikinä ole mitään kesyjä illanistujaisia, joissa seura on pääasiassa, vaan äijät vetää kaljaa ja viinaa kaksin käsin ja meno yltyy lähes poikkeuksetta ihan jäätäväksi. Mies vietti yön putkassa lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, koska oli joutunut välikädeksi kavereidensa tappeluksi yltyneeseen riitaan. Myönsi itsekin, että reissulta olisi vältytty, jos hän ei olisi ollut niin kännissä, ettei tajua mistään mitään.
Kasin iltoina mies siis lähtee töihin, ottaa salikamat mukaan ja menee töiden jälkeen kuntosalille, ja kuntosalilta suoraan treeneihin jotka loppuvat niin, että haen hänet suurinpiirtein kahdeksaksi kotiin. Jos menee vain salille, tulee kotiin viimeistään kuudelta. Meillä on auto, joka on ensisijaisesti mun, ja jolla itse käyn töissä ja kaupassa jne kun kuljen lapsen kanssa, mies liikkuu pääasiassa julkisilla ja tämän vuoksi pelkkä salireissukin venähtää helposti.
Eli ei saa humaltua? Jos minä joskus ja jouluna otan alkoa, niin otan kyllä niin, että humallun. Tosin en ole ikinä ollut mikään känniääliö ja tiedän rajani, mutta tiedän senkin, että haluan ottaa enemmän, kuin pari. Miehesi ei osaa ottaa siis kohtuudella ja lähtee täysin lapasesta? Ehkä siksi ei mene, kun tietää törttöilevänsä, mutta se on hänen oma vikansa.
Vierailija kirjoitti:
Selvennän nyt sen verran, että en ole kieltänyt mieheltä juomista kokonaan, en koe että mulla olisi siihen oikeuttakaan. Juomisella tarkoitan nyt siis nimenomaan humalahakuista ryyppäämistä, kohtuullinen alkoholinkäyttö on ihan ok. Noi miehen kavereiden seikkailut ei vaan ikinä ole mitään kesyjä illanistujaisia, joissa seura on pääasiassa, vaan äijät vetää kaljaa ja viinaa kaksin käsin ja meno yltyy lähes poikkeuksetta ihan jäätäväksi. Mies vietti yön putkassa lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, koska oli joutunut välikädeksi kavereidensa tappeluksi yltyneeseen riitaan. Myönsi itsekin, että reissulta olisi vältytty, jos hän ei olisi ollut niin kännissä, ettei tajua mistään mitään.
Kasin iltoina mies siis lähtee töihin, ottaa salikamat mukaan ja menee töiden jälkeen kuntosalille, ja kuntosalilta suoraan treeneihin jotka loppuvat niin, että haen hänet suurinpiirtein kahdeksaksi kotiin. Jos menee vain salille, tulee kotiin viimeistään kuudelta. Meillä on auto, joka on ensisijaisesti mun, ja jolla itse käyn töissä ja kaupassa jne kun kuljen lapsen kanssa, mies liikkuu pääasiassa julkisilla ja tämän vuoksi pelkkä salireissukin venähtää helposti.
Eli suomeksi ihan perus nuorten miesten illanistujaisia.
Kuulostaa ihan minun mieheltä. Se on jotenkin niin tuppisuu eikä osaa ilmaista itseään ja halujaan. Enkä jaksa aina päättää ja hoitaa kaikkea ja kysellä "kuinka sinä sitten haluat" voi helvetti sentään!