Miksi sairaanhoitajia vihataan?

Miksi muuten erityisesti psykiatrian puolen sairaanhoitajilla on niin huono maine? Toki kusipäitä löytyy sieltä niinkuin muualtakin, mutta tätä mainetta en silti ymmärrä.

"Ja muuten, kyllä niitä hoitsuopiskelijoita kutsuttiin esim. teekkaribileisiin 90-luvulla ihan vaan just sen takia, että olisi varmaa seksiä tarjolla, ei siellä sen kauniimpia tyttöjä ollut kuin muuallakaan..."

Hahhaa;  jo paljon aiemminkin kutsuttiin  teekkaribileisiin ja monta pariskuntaa sieltä toisensa löysikin. Omassa ystäväpiirissäni on ainakin viisi Di-insinööri-sh paria, jotka ovat edelleen onnellisesti naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opintokeskustelu nostaa kyllä aika hyvin esille muutamia niitä juttuja, joiden vuoksi hoitajista ei pidetä. Ei se nyt taivas varjele ole mitään ydinfysiikkaa, ja jos sh:ksi olisi yhtä vaikea päästä kuin lääkikseen, täällä ei varmaan olisi kuin lähäreitä ja lääkäreitä. 

Kukaan ei ole väittänyt,että hoitotyö on ydinfysiikkaa. Se ei ole myöskään aivotonta hommaa,jota kuka tahansa pystyy tekemään. Hoitotyö/hoitotiede on oma tieteenalansa/professionsa,lääketiede omansa. Niitä ei kannata lähteä arvottamaan,molempia tarvitaan.

Sehän tässä onkin, kun tämä keskustelu antaa ymmärtää, että sairaanhoitajaksi ei kykene muut kuin ne ällän ja 9.9 ka:n oppilaat, koska sisäänpääsy on vaikeeta ja vain eliitti pääsee sisään. Lääkelaskut ja anatomia on jotain ihan käsittämätöntä hepreaa ja lopussa seisoo joukko kiittämättömiä potilaita ja burnout. On se vaan niin raskasta. Onhan se tietysti hyvä omaa ammattiaan arvostaa ja olla siitä ylpeä, mutta todellisuudentajua kehiin hieman tässäkin. 

Kaikki ihmiset ei sovi kaikille aloille, se on varmaan jokaiselle itsestäänselvyys. Kaikkia töitä ei kaikki ihmiset pysty tekemään, eikä tässä ole sitä varmaan kukaan väittänytkään. Lääkäreillä ja hoitajilla on erilaiset ammattitaidot, ja molemmissa ammattikunnissa omat kusipäänsä. Tässä keskustelussa nyt pohditaan kuitenkin sitä, miksi hoitajista ei pidetä. Syynä on juurikin tämä marttyyrius ja samanaikainen oman erinomaisuuden hehkuttaminen

Viimeisessä lauseessa tuli vastaus, kiitos! :) T. Ap

Ps. olen siis itsekin sh, jos se nyt tuli jotenkin yllärinä. Tunnistan tuon marttyyri-asenteen ja toisaalta taas oman ammatin arvostamisen ristiriidan. Joskus tuntuu, että työni on kaikin puolin mahtavaa ja arvostan itseäni, kollegoitani ja muita sairaalassa työskenteleviä. Joskus taas väsyneenä erehtyy lukemaan kaiken maailman iltalehtiä, joissa hoitajat haukutaan pystyyn - tällöin marttyyri nostaa päätään.

Vierailija kirjoitti:

"Ja muuten, kyllä niitä hoitsuopiskelijoita kutsuttiin esim. teekkaribileisiin 90-luvulla ihan vaan just sen takia, että olisi varmaa seksiä tarjolla, ei siellä sen kauniimpia tyttöjä ollut kuin muuallakaan..."

Hahhaa;  jo paljon aiemminkin kutsuttiin  teekkaribileisiin ja monta pariskuntaa sieltä toisensa löysikin. Omassa ystäväpiirissäni on ainakin viisi Di-insinööri-sh paria, jotka ovat edelleen onnellisesti naimisissa.

Mun mielestä tuossa ei ole mitään huonoa. Itse olen monissa bileissä ollut hoitsujen kanssa ja kivaa on ollut. Teekkareille viina maistuu ja kyllä hoitsutkin osaavat pitää hauskaa. Mukavia, rentoja eivätkä stressa turhaan. Olen myös humanistien kanssa bilettänyt ja voi helvetti sitä pätemistä kun pikkupienissä aletaan maailman pahuutta käymään läpi.. ei vaan kiinnosta. 

Onpas ihme kuvitelmia ihmisillä, suuntaan ja toiseen. Itse pääsin pk-seudulla amk:hon sisään seiskan ka:lla ja C-M-voittoisella yo-todistuksella, vuosi oli 2004. Olin ihan tavallinen ns. kiltti tyttö, kuten valtaosa opiskelukavereistakin. Meitä ei  todellakaan kutsuttu mihinkään teekkari- tai muihinkaan orgioihin. :D

Viis veisaan näistä nettipalstojen sairaanhoitajien vihaajista, aitoa palautetta saa suoraan potilailta ja se on lähes sataprosenttisesti positiivista. Meitä kehutaan ja kiitellään kuinka jaksamme olla ystävällisiä ja empaattisia vaikka keskellä yötä, 15 tunnin työputki takana. Kehuvat kertoman mukaan vielä taksikuskeillekin kotiutuessaan klinikkamme erinomaista hoitoa. :)

En ollut suljetulla.

Jäi vähän sellainen fiilis että hoitajilla ei ollut yhtään empatiaa potilaita kohtaan.

Kamoon! Tämä on paikka, johon ihmiset tulee valittaan asioista ei kehumaan.  Onkohan täällä palstalla asiaa, jolla olisi hyvä maine kommenttien perusteella.

Jos teet työsi hyvin, olet empaattinen ja ystävällinen hoitaja, tuskin on kellään mitään valitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opintokeskustelu nostaa kyllä aika hyvin esille muutamia niitä juttuja, joiden vuoksi hoitajista ei pidetä. Ei se nyt taivas varjele ole mitään ydinfysiikkaa, ja jos sh:ksi olisi yhtä vaikea päästä kuin lääkikseen, täällä ei varmaan olisi kuin lähäreitä ja lääkäreitä. 

Kukaan ei ole väittänyt,että hoitotyö on ydinfysiikkaa. Se ei ole myöskään aivotonta hommaa,jota kuka tahansa pystyy tekemään. Hoitotyö/hoitotiede on oma tieteenalansa/professionsa,lääketiede omansa. Niitä ei kannata lähteä arvottamaan,molempia tarvitaan.

Sehän tässä onkin, kun tämä keskustelu antaa ymmärtää, että sairaanhoitajaksi ei kykene muut kuin ne ällän ja 9.9 ka:n oppilaat, koska sisäänpääsy on vaikeeta ja vain eliitti pääsee sisään. Lääkelaskut ja anatomia on jotain ihan käsittämätöntä hepreaa ja lopussa seisoo joukko kiittämättömiä potilaita ja burnout. On se vaan niin raskasta. Onhan se tietysti hyvä omaa ammattiaan arvostaa ja olla siitä ylpeä, mutta todellisuudentajua kehiin hieman tässäkin. 

Kaikki ihmiset ei sovi kaikille aloille, se on varmaan jokaiselle itsestäänselvyys. Kaikkia töitä ei kaikki ihmiset pysty tekemään, eikä tässä ole sitä varmaan kukaan väittänytkään. Lääkäreillä ja hoitajilla on erilaiset ammattitaidot, ja molemmissa ammattikunnissa omat kusipäänsä. Tässä keskustelussa nyt pohditaan kuitenkin sitä, miksi hoitajista ei pidetä. Syynä on juurikin tämä marttyyrius ja samanaikainen oman erinomaisuuden hehkuttaminen

No nyt ollaan ytimessä. Varsinkin noi lääkelaskut ja niiden haastavuuden hehkutus vuodesta toiseen naurattaa kun totuus on kuitenkin tämä http://laakelaskenta.hamk.fi/laakelaskenta/tentti.php 

En nyt halua pilkata kovin paljoa, koska harvassapa ammattissa mitään kovaa matikkaa tarvitaan, mutta ei tää nyt ihan mene yhteen että oppilasaines on jotain ysin tyttöä ja laudaturin oppilasta. Sitten pähkäillään tollaisia...

Ja eiköhän 99% hoitsuista kuitenkin ole ihan mukavia, perusfiksuja ihmisiä jotka eivät jaksa näistä asioista tapella. Arvokasta työtä jokatapauksessa.

En haluaisi pilkata ketään suomalaista, joka matemaattisella alalla. Varmaan tuntee itsensä kovinkin fiksuksi, mutta kansainvälisissä matematiikka olympialaisissa suomalaiset ovat aina samalla tasolla kuin suurin osa kehitysmaista, noin sijoilla 80-100 maiden välisessä vertailussa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ovat maailman mitassa täysiä tomppeleita, vaikka täällä esittävätkin kovan luokan matemaatikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opintokeskustelu nostaa kyllä aika hyvin esille muutamia niitä juttuja, joiden vuoksi hoitajista ei pidetä. Ei se nyt taivas varjele ole mitään ydinfysiikkaa, ja jos sh:ksi olisi yhtä vaikea päästä kuin lääkikseen, täällä ei varmaan olisi kuin lähäreitä ja lääkäreitä. 

Kukaan ei ole väittänyt,että hoitotyö on ydinfysiikkaa. Se ei ole myöskään aivotonta hommaa,jota kuka tahansa pystyy tekemään. Hoitotyö/hoitotiede on oma tieteenalansa/professionsa,lääketiede omansa. Niitä ei kannata lähteä arvottamaan,molempia tarvitaan.

Sehän tässä onkin, kun tämä keskustelu antaa ymmärtää, että sairaanhoitajaksi ei kykene muut kuin ne ällän ja 9.9 ka:n oppilaat, koska sisäänpääsy on vaikeeta ja vain eliitti pääsee sisään. Lääkelaskut ja anatomia on jotain ihan käsittämätöntä hepreaa ja lopussa seisoo joukko kiittämättömiä potilaita ja burnout. On se vaan niin raskasta. Onhan se tietysti hyvä omaa ammattiaan arvostaa ja olla siitä ylpeä, mutta todellisuudentajua kehiin hieman tässäkin. 

Kaikki ihmiset ei sovi kaikille aloille, se on varmaan jokaiselle itsestäänselvyys. Kaikkia töitä ei kaikki ihmiset pysty tekemään, eikä tässä ole sitä varmaan kukaan väittänytkään. Lääkäreillä ja hoitajilla on erilaiset ammattitaidot, ja molemmissa ammattikunnissa omat kusipäänsä. Tässä keskustelussa nyt pohditaan kuitenkin sitä, miksi hoitajista ei pidetä. Syynä on juurikin tämä marttyyrius ja samanaikainen oman erinomaisuuden hehkuttaminen

No nyt ollaan ytimessä. Varsinkin noi lääkelaskut ja niiden haastavuuden hehkutus vuodesta toiseen naurattaa kun totuus on kuitenkin tämä http://laakelaskenta.hamk.fi/laakelaskenta/tentti.php 

En nyt halua pilkata kovin paljoa, koska harvassapa ammattissa mitään kovaa matikkaa tarvitaan, mutta ei tää nyt ihan mene yhteen että oppilasaines on jotain ysin tyttöä ja laudaturin oppilasta. Sitten pähkäillään tollaisia...

Ja eiköhän 99% hoitsuista kuitenkin ole ihan mukavia, perusfiksuja ihmisiä jotka eivät jaksa näistä asioista tapella. Arvokasta työtä jokatapauksessa.

En haluaisi pilkata ketään suomalaista, joka matemaattisella alalla. Varmaan tuntee itsensä kovinkin fiksuksi, mutta kansainvälisissä matematiikka olympialaisissa suomalaiset ovat aina samalla tasolla kuin suurin osa kehitysmaista, noin sijoilla 80-100 maiden välisessä vertailussa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ovat maailman mitassa täysiä tomppeleita, vaikka täällä esittävätkin kovan luokan matemaatikoita.

Ei nuo lääkelaskut nyt mitään vaikeimpia juttuja sh:n ammatissa ole. Tietysti pitää olla tarkka, mutta riippuu niin kovasti minkälaisessa työssä se sh on. Mutta noita matemaattisia taitoja tärkeämpi on kuitenkin se miten sh pärjää vuorovaikutuksessa potilaan ja tietysti myös muun tiimin kanssa.  Hyvä matikkapää ei poissulje näitäkään taitoja, mutta kaikki eivät sovi sh:n työhön. Soveltuvuustestit ovat kai välillä olleet poissa käytöstä, mutta niiden palauttamisesta on taas puhuttu. Soveltuvuus alalle on kuitenkin ykkösasia.

Uskomattomalta kuulostaa, että pitäisi olla ysin keskiarvo ja E:n-L:n paperit päästäkseen opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Kun suurimmalla osalla yliopistoihin hakeutuvistakaan ei ole. Ja kun sinne lääkikseenkin pääsee vaikka lukiota ollenkaan käymättä (pääsykoekiintiö).

Omalta etelä-suomalaiselta kotipaikkakunnaltani myös lähdettiin sairaanhoitajakouluun ja minun käsitykseni mukaan kyseiset tytöt olivat suorittaneet lukion keskiarvoilla 7-8 ja papereissa kirjaimia B-C-M. Puhun nyt tilanteesta 2000-luvun alussa/puolivälissä.

Ja hoitajissa ärsyttää juurikin tapa nostaa itsensä kaiken yläpuolelle. Heillä on kaikki vastuu, kaikki rankkuus, kaikki hankalat asiat alkaen lääkärien neuvomisesta ja lääkärien tekemisten valvomisesta ja lääkärien virheiden korjaamisesta, he osaavat kaiken, he ovat moniosaajia, jotka ovat jatkuvasti tekemisissä ääritilanteiden kanssa...Oikeasti...Jos ihminen kokee, että joka kerta kun joku potilas pyörtyy/kouristaa/on tuskaisen kipeä/kuolee jne, jokainen traumahälytys, elvytys jne on äärimmäinen stressitilanne ja ammatillinen pinnistys, josta yli pääseminen vaatii kriisiapua ja työnohjausta niin kannattaa tosissaan miettiä kannattaako ollenkaan hakeutua työhön, jossa tällaiset asiat ovat arkipäivää, vai viihtyisikö paremmin vaikka kondiittorina. (Huom, riippuu tietty työnkuvasta - rauhallisen maalaisterkkarin hoitaja tai esim. silmäpolin hoitaja saa toki ahdistua elvytystilanteessa jne).

Olen kokenut sen johtuvan siitä, että jotenkin kadehditaan sairaanhoitajan palkkaa, koska vaativassa paikassa kolmivuorotyössä voi päästä paremmille ansioille kuin muissa tavallisissa tyypillisesti naisten töissä. Kuitenkaan vihasjilla ei ole käsitystä työn vaativuudesta eikä ymmärrystä siihen, että tosi moni sairaanhoitaja sairastuu pahaan burn outiin ja osa vaihtaa muuten vain alaa eikä ainakaan tuota hyvinpalkattua duunia jaksa kauaa tehdä. t sh

Sairaanhoitajat tekevät hienoa, tärkeää ja vastuullista työtä. Mutta ehkä tosiaan tuo lääkärien palkkataso ja oman liiton kouhotus ovat saaneet monet hoitsut ajattelemaan, että he ovat niitä maailman onnettomimpia.

Kaveri pääsi opiskelemaan sairaanhoitajaksi, ja parin tehy-infon jälkeen kertoi mulle lakkosapelia kalistellen että enhän mäkään suostuisi töihin noin huonolla palkalla. Kerroin sitten oman palkkani (akateeminen koulutus, humanisti muttei opettaja). Meni kaveri hiljaiseksi.

Nyt kaveri ollut jo monta vuotta työelämässä, tienaa selvästi enemmän kuin mä, ja varmaan tekee arvokkaampaa työtäkin. Onneksi se ay-mesoaminen on kuitenkin vähentynyt.

75:lla on ihan selkeästi jotain sairaanhoitajia vastaan. Oli nimittäin niin negatiivinen ja asenteellinen vastaus. Mutta kiitos mielipiteestäsi enivei.

Suosittelen sinulle nyt hengitysharjoituksia ja vaikkapa kakkupalaa konditoriasta TAI sitten vaan otat ne iltalääkkeet sieltä dosetista ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut sen johtuvan siitä, että jotenkin kadehditaan sairaanhoitajan palkkaa, koska vaativassa paikassa kolmivuorotyössä voi päästä paremmille ansioille kuin muissa tavallisissa tyypillisesti naisten töissä. Kuitenkaan vihasjilla ei ole käsitystä työn vaativuudesta eikä ymmärrystä siihen, että tosi moni sairaanhoitaja sairastuu pahaan burn outiin ja osa vaihtaa muuten vain alaa eikä ainakaan tuota hyvinpalkattua duunia jaksa kauaa tehdä. t sh

Kukaan ei kadehdi sairaanhoitajan palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen pohtinut. Yleinen mielipide, ainakin av:lla, tuntuu olevan se, että sairaanhoitajat ovat todella tyhmiä, hyödyttömiä ja mitähän vielä. Tosi surullista, että tämä ammattiryhmä saa osakseen jatkuvaa negatiivista arvostelua. Kertokaapas nyt mistä moinen johtuu..?

En ole kuullut koskaan kenenkään vihaavan sairaanhoitajia. Tosi tärkeää työtä.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomalta kuulostaa, että pitäisi olla ysin keskiarvo ja E:n-L:n paperit päästäkseen opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Kun suurimmalla osalla yliopistoihin hakeutuvistakaan ei ole. Ja kun sinne lääkikseenkin pääsee vaikka lukiota ollenkaan käymättä (pääsykoekiintiö).

Omalta etelä-suomalaiselta kotipaikkakunnaltani myös lähdettiin sairaanhoitajakouluun ja minun käsitykseni mukaan kyseiset tytöt olivat suorittaneet lukion keskiarvoilla 7-8 ja papereissa kirjaimia B-C-M. Puhun nyt tilanteesta 2000-luvun alussa/puolivälissä.

Ja hoitajissa ärsyttää juurikin tapa nostaa itsensä kaiken yläpuolelle. Heillä on kaikki vastuu, kaikki rankkuus, kaikki hankalat asiat alkaen lääkärien neuvomisesta ja lääkärien tekemisten valvomisesta ja lääkärien virheiden korjaamisesta, he osaavat kaiken, he ovat moniosaajia, jotka ovat jatkuvasti tekemisissä ääritilanteiden kanssa...Oikeasti...Jos ihminen kokee, että joka kerta kun joku potilas pyörtyy/kouristaa/on tuskaisen kipeä/kuolee jne, jokainen traumahälytys, elvytys jne on äärimmäinen stressitilanne ja ammatillinen pinnistys, josta yli pääseminen vaatii kriisiapua ja työnohjausta niin kannattaa tosissaan miettiä kannattaako ollenkaan hakeutua työhön, jossa tällaiset asiat ovat arkipäivää, vai viihtyisikö paremmin vaikka kondiittorina. (Huom, riippuu tietty työnkuvasta - rauhallisen maalaisterkkarin hoitaja tai esim. silmäpolin hoitaja saa toki ahdistua elvytystilanteessa jne).

Näitä hoitaja-keskusteluita /arvosteluita aloitellaan varmaan useammin kuin esim keskusteluita kondiittoreista, kampaajista tai bussikuskeista. En usko, että me hoitajat niitä aloitetaan? Kuitenkin näistä keskusteluista tulee läpi ajatus, että kaikki sh ovat samanlaisia. Jos on yksi huono kokemus, kaikki sh:t ovat paskoja.

Terveydenhoito on tietysti ala, missä ihminen on paljaimmillaan, ollaan herkässä ja haavoittuvassa tilassa.  Ko tilanteessa hoitajan tulee toimia hienovaraisesti ja empaattisesti, mutta kuitenkin ammatillisesti omat rajansa säilyttäen. Tuo mitä kirjoitit " hoitajissa ärsyttää juurikin tapa nostaa itsensä kaiken yläpuolelle" liittynee siihen, että hoitajat useammin kuin muut joutuvat puolustamaan ja puhumaan  ammatistaan juurikin työn kiinnostavuuden takia. Ei esim kirjastonhoitajan tai edes opettajan ammatti tule niin lähelle omaa heikkoa puolta, miten se tulee sairairauden sattuessa omalle tai lähiomaisen kohdalle.