Eikö täällä oikeesti ole ketään, jolla on hyvä anoppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihana anoppi. Hän on ehdottomasti läheisin ystäväni.

Jotenkin toikin kuulostaa liialliselta. Jos ei ole sarkasmia. 

Veikkaan että suurimmalla osalla on ihan ok anoppi. Mutta niin kuin kaikissa ihmisissä, myös anopeissa on paljon ärsyttäviä piirteitä. Ja koska niitä ei viitsi omalle puolisolle aina jakaa, tulee olla jotain tapoja purkaa omaa ärsyyntymistä. Siksi kai kavereille ja tällaisille palstoille on niin helppo kertoa niistä negatiivisista jutuista kun se niiden purkaminen edes jollekin vaan helpottaa. Se ei tarkoita että anopit tai miniät olisivat hirviöitä. Tosielämässä usein kuitenkin kaikki on ihan hyvin, vaikka pinnanalla välillä kuohuisi. Yhtä paljon haukutaan omia äitejämme kuin anoppejamme, noin keskimäärin, väittäisin.

Ei ole sarkasmia. Sille en voi mitään, jos kuulostaa mielestäsi liialliselta, koska se on totuus. Miksi anoppi ja miniä eivät voisi olla läheisiä ystäviä?

Kyllä munkin mielestä anopin ja miniän välille voi syntyä tosi ystävyys. Ihan niiku kenen tahansa ihmisen kanssa.

Mullakin on nyt :) edellinen kokelas oli täysi hullu.

Olosuhteiden pakosta asutaan saman katon alla miehen ja anopin kanssa, tai siis olen siellä 4 päivää viikosta. Laitetaan yhdessä ruokaa ja kaikki sujuu hyvin. Ei puutu mieheni asioihin liikaa. Toivottavasti menee jatkossakin kaikki hyvin.

Anoppi on niin kauan mukava kun pysyy muualla ja hiljaa

Minulla on ihan mukava anoppi. Hänessä ja puolisossani on todella paljon samaa, kumpikaan ei esimerkiksi ole yltiösosiaalinen ("pitäisi nähdä vähintään xkrt viikossa ja soitella päivittäin"), ja kumpikaan ei liiemmin kysele tai utele. Asioiden sopiminen on helppoa, ja kun jotain on lyöty lukkoon (yhdessä sovittu etukäteen), niin asioita ei lähdetä enää muuttelemaan. 

Toistaiseksi minulla ja avokilla ei ole lapsia. En tiedä, miten anoppisuhde tulee toimimaan, jos jälkikasvua meille joskus siunaantuu. Nyt ollaan tosiaan nähty niin harvakseltaan (noin kerta kuukauteen/kahteen), ja pidetty vierailut niin lyhyinä (pari kolme tuntia), ettei ongelmia ehdi syntyä. Jos olisi lapsia, niin sillon tulisi nähtyä varmasti useammin, jolloin meidän suhde anopin kanssa voisi alkaa kukoistaa/kiristää hermoja. 

Mulla on myös ihana anoppi! Ollaan reissailtu heidän kanssaan ympäri suomea kisoissa ja käyty lätkäpeleissä. Viikon päästä Viroon heidän kanssaan :)

Ihan peruskiva on. Asutaan eri kaupungissa. Aina löytää valittamista, jos ei heidän mukaan tehdä omia asioitamme. Eivät ole hirveän kiinnostuneita meidän lapsista, odottavat vain miehen siskolle syntyväksi lapsia.

Useasti pyydettiin kylään, mutta koskaan eivät kerkeä kuulemma. Kun soitellaan ja kysellään kuulumisia, kotona vain ovat olleet. Lopetettiin sitten kylään kutsuminen jne. Kutsuvat itse kerta vuoteen itsensä kylään. Lasten synttäreille tulevat yleensä kun ensin on naristu kaksi päivää kuinka ajankohta on väärä. Aina pitäisi heiltä kysyä koska heille sopisi, muilla vierailla ei väliä.

Mutta tavatessa ovat ihan kivoja, ei valittamista.

Mulla on loistava anoppi! Vaikka mieheni kanssa aivan erilaisista perheistä (he varakkaita yrittäjiä, omassa suvussani kärjistetysti 50% alkoholisteja ja 50% muita mielenterveysongelmaisia) ei ole koskaan katsonut vinoon, ja aina olen saanut ymmärrystä ja kannustusta. Anoppi hyvin samankaltainen rääväsuu touhuaja kuin minä, joten välillä tulee myös pieniä konflikteja. Pikku kinat kuitenkin heti selvitetään puhumalla :) tulevaisuudessa hänestä tulee loistomummo, vaikka aina naljaileekin ettei varmasti ota rääkyviä kakaroita hoitoon :D

Mun anoppi on koiraihminen ja mää vihaan koiria. Siinähän sitä on hälle sulattelemista, jaksaa aina v...tuilla

asiasta, samoin haluaisi kaikkien olevan uskovaisia ja murjottaa, kun ei olla. Kun mennään anoppilaan puoliso taantuu ja syö sormiaan, kuvottavaa.