Lue keskustelun säännöt.
Eikö täällä oikeesti ole ketään, jolla on hyvä anoppi?
24.02.2016 |
Onkohan ollu yhtään ketjua, jossa anoppia olis kehuttu.
No, minä kehun! Minun anopista tekee hyvän se, ettei koskaan puutu meidän perheen asioihin/päätöksiin, mutta neuvoo jos kysytään. Ei pidä poikaansa "ihmelapsena", pyydettäessä auttaa aina. Kyläilyistä sovitaan yhdessä. Vaikka on leski ja asuu aika lähellä ei tuppaa kylään ihan jatkuvasti. Vaikka ei se haittaiskaan, tullaan hyvin toimeen.
Voin puhua hänelle luottamuksella, tämä onkin tärkeää, koska oma äitini on kuollut.
Onko muita joilla hyvä suhde anoppiin.
Kommentit (48)
Hyvä anoppi löytyy, alussa vähän etsittiin paikkojamme mutta nyt sujuu oikein hyvin! Joskus kun en ymmärrä miestä niin osaa puolustaa poikaansa niin, että sopu lähenee sen sijaan että ärsyttäisi vaan anopin toutarointi. Ehkä auttaa se että emme ole samassa kaupungissa, vaikka en usko että ongelmaa tulisi jos olisimmekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin! Löytyyhän niitä hyviäkin anoppeja. Mikähän siinäkin on, että se on yleensä miniä, jolla on anopin kanssa sukset ristissä. Harvemmin miehet anoppiian moittii.
-ap
Ehkä naisten väliset suhteet on monitahoisempia? Miehet suhtautuu monesti simppelimmin, eikä lastenhoidolliset jutut esim. aiheuta jännitteitä. Osa naisista on vähän sellaisia suorittajia ja lisäksi sukupolvien välinen kuilukin voi vaikuttaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin! Löytyyhän niitä hyviäkin anoppeja. Mikähän siinäkin on, että se on yleensä miniä, jolla on anopin kanssa sukset ristissä. Harvemmin miehet anoppiian moittii.
-ap
Perinteisestihän anoppivitseisä kerrotaan nimenomaan vaimon äidistä.
.
Vitsithän nyt on asia erikseen. Tarkoitin kyllä ihan muuta.
-ap
Mullakin on ihan mahtava anoppi. Ja uskokaa tai älkää, mulla on ihan mahtava ex-anoppikin! Repikää siitä ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin! Löytyyhän niitä hyviäkin anoppeja. Mikähän siinäkin on, että se on yleensä miniä, jolla on anopin kanssa sukset ristissä. Harvemmin miehet anoppiian moittii.
-ap
Perinteisestihän anoppivitseisä kerrotaan nimenomaan vaimon äidistä.
.
Vitsithän nyt on asia erikseen. Tarkoitin kyllä ihan muuta.
-ap
Kyllä ne on huumoriksi puettua moitetta.
Mitä yhteistä on anopilla ja olutpullolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvä anoppi! Onhan se saatanan puhelias ja sille maistuu viini vähän liikaakin, mutta mitäs pienistä. Kokonaisuutena oikein passeli ja kiva anoppi, ei tuppaudu, ei kritisoi. En voi oikeasti valittaa yhtään.
Mulla on ♡ Miehen kanssa valitettavasti erottiin, mutta ihanasta anopista en luovu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihana anoppi. Hänestä tuli oikein ihana ystävä. Hän oli rakas mummo meidän lapsille. Ei ikinä tullut mitään poikkipuolista sanaa minun lapsen hoidosta. Hän muisti jopa minun syntymäpäivän ja vietettiin yhdessä äitienpäivää. Hän jopa osti minulle kukan. Oli aina auttamassa ja niin minäkin autoin häntä. Yhdessä käytiin teatterissa, syömässä ja jopa matkoilla.
Hän valitettavasti menehtyi syksyllä yllättäen. Jotain puuttuu ja ajattelen häntä joka päivä. Ikävä on kova.
Minulla oli maailman paras anoppi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin! Löytyyhän niitä hyviäkin anoppeja. Mikähän siinäkin on, että se on yleensä miniä, jolla on anopin kanssa sukset ristissä. Harvemmin miehet anoppiian moittii.
-ap
Perinteisestihän anoppivitseisä kerrotaan nimenomaan vaimon äidistä.
.
Vitsithän nyt on asia erikseen. Tarkoitin kyllä ihan muuta.
-ap
Ei niitä tyhjästä keksitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvä anoppi. Ymmärtäväinen ja mukava, reipas ihminen.
Ainoa miinus on puoli- tai kokohävyttömät jutut, joita aina aika ajoin laukoo.
Minulla oli aikoinaan hyvä anoppi, mutta mies oli kamala. Kolme vuotta oltiin yhdessä, kunnes kyllästyin siihen alkoholismiin, ylikontrolloimiseen ja väkivaltaisuuteen. Anoppi taas oli sellainen lutunen, herttainen, hellämielinen ja tultiin tosi hyvin toimeen. Erotessa miehestä minulla tuli enemmän ikävä anoppia, kuin miestä. Ehkä sellaiset kivat äidit kasvattaa liian löysällä kurilla ja lapsista tulee kauheita ja liian kovalla kurilla taas vössyköitä. Ja anoppi jatkaa kovaa kuria, vaikka lapsi olisi jo 40 v.
Nyt mulla on monsterianoppi ja semivössykkämies (vaikkakin siis aivan ihana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kiva anoppi. Alusta asti on antanut ymmärtää että olen tervetullut sukuun. Koskaan ei tule kutsumatta kylään tai tuputa kysymättä neuvojaan. Kysyttäessä jakaa kyllä elämänviisauttaan, jota 3 lapsen äidille, 7 lapsen isoäidille sekä miehensä rinnalla kuolemaan saakka pysyneelle naiselle on kertynyt. Mieheni on tosin hänen lapsistaan ainoa joka ei ole eronnut... Anoppi on siis iloinen jo siitä että jotkut pysyvät yhdessä. Läksyttää kyllä poikaansa jos tämä ei kohtele vaimoaan riittävän hyvin ;) Vanhempainvapaillani ollaan tavattu anopin kanssa myös ilman mieheni läsnäoloa, muuten yleensä kyläillään koko perheen voimin. Asuu 10 km päässä.
Minulla on aivan mahtava anoppi!
Mieheni ei valitattavasti voi sanoa samaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mulla kyllä on. On siis hyvä ja peruskiva anoppi. Vähän etäiset välit meillä on, eikä nähdä kauhean usen. Mutta hän on mahtava mummo, jolla on aikaa lastenlapsille. Auttaa kyllä meitäkin pyytämättä paljon, taloudellisestikin. Meillä mun mies suhtautuu äitiinsä aika viileän välinpitämättömästi (en ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi) joten se on vaikuttanut paljon siihen, millainen suhde mulla ja anopilla on. Mies ei halua, että äitinsä puuttuu asioihimme tai kauhean usein meillä kävisi. Välit ovat siis kuitenkin hyvät, mutta en silti voi sanoa, että voisin täysin olla oma itseni hänen kanssaan. Spennaan aina vähän kuitenkin, kun pelkään hänen arvosteluaan ja jotenkin sitä etten kelpaisi hänen pojalleen, jota äiti pitää arvokkaimpana aarteenaan. Jostain syystä se kuitenkin ahdistaa mun miestä.
Omaan äitiin mulla on erittäin lämpimät välit. Välillä tapellaan rajustikin, mutta aina sovitaan ja ollaan tosi paljon tekemisissä. Ollaan vähän sellaisia rempseitä ja kovaäänisiä hulluja molemmat.
Sen vuoksi ehkä vierastan anoppia, kun hän on aina sellainen tyylitelty "hieno rouva", joka käyttäytyy aina hyvin ja seesteisesti ja itse tulen kodista jossa on aina puhuttu ja pussattu paljon ja oltu äänekkäitä höröttäjiä. Yritän itse olla aina korrekti ja ystävällinen eli kyllä me toimeen tullaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihana anoppi. Hän on ehdottomasti läheisin ystäväni.
Jotenkin toikin kuulostaa liialliselta. Jos ei ole sarkasmia.
Veikkaan että suurimmalla osalla on ihan ok anoppi. Mutta niin kuin kaikissa ihmisissä, myös anopeissa on paljon ärsyttäviä piirteitä. Ja koska niitä ei viitsi omalle puolisolle aina jakaa, tulee olla jotain tapoja purkaa omaa ärsyyntymistä. Siksi kai kavereille ja tällaisille palstoille on niin helppo kertoa niistä negatiivisista jutuista kun se niiden purkaminen edes jollekin vaan helpottaa. Se ei tarkoita että anopit tai miniät olisivat hirviöitä. Tosielämässä usein kuitenkin kaikki on ihan hyvin, vaikka pinnanalla välillä kuohuisi. Yhtä paljon haukutaan omia äitejämme kuin anoppejamme, noin keskimäärin, väittäisin.
Mulla on, ei ole vielä 10v. aikana tullut riitaa tai kränää. Anoppini on ihan paras, sekaantuu meidän elämään just silleen sopivasti. Ei ole mitään valitettavaa :)
Mulla myös aivan ihana anoppi :) Hän on mulle semmonen varaäiti, ollaan todella läheisiä. Tehdään juttuja yhdessä ja myös riidellään, niin kuin kaikkien läheisten kanssa joskus. Auttaa meitä todella paljon, kutsuu syömään kun meillä ollut raha tiukilla, auttaa juhlien järjestelyissä yms.
Tiedän että anoppi pitää myös minusta. Viihdymme toistemme seurassa, myös ilman miehiä. On kova hössöttömään ja joskus sekaantuu liikaa, mutta silloin sanomme mieheni kanssa ettei käytös ole sopivaa.
Vieraillaan paljon mutta ei tunge kuitenkaan koko ajan kylään. Tuo aina herkkuja tullessaan ;) Nähdään ja soitellaan viikoittain. Ei juurikaan valittamista!
Kyllä se varmaan on niinkin, että jos kemiat kohtaa (ihan sama kenen ihmisen kanssa), niin väleistä tulee hyvät. Ja jos ei kohtaa, niin tärkeätä olisi kummankin sitten yrittää rakentaa edes kohtuulliset välit. Ihan hyvä kummankin katsoa välillä peiliin ja pitää suu supussa.
Meillä on anopin kans just tällaset "korrektit" välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihana anoppi. Hän on ehdottomasti läheisin ystäväni.
Jotenkin toikin kuulostaa liialliselta. Jos ei ole sarkasmia.
Veikkaan että suurimmalla osalla on ihan ok anoppi. Mutta niin kuin kaikissa ihmisissä, myös anopeissa on paljon ärsyttäviä piirteitä. Ja koska niitä ei viitsi omalle puolisolle aina jakaa, tulee olla jotain tapoja purkaa omaa ärsyyntymistä. Siksi kai kavereille ja tällaisille palstoille on niin helppo kertoa niistä negatiivisista jutuista kun se niiden purkaminen edes jollekin vaan helpottaa. Se ei tarkoita että anopit tai miniät olisivat hirviöitä. Tosielämässä usein kuitenkin kaikki on ihan hyvin, vaikka pinnanalla välillä kuohuisi. Yhtä paljon haukutaan omia äitejämme kuin anoppejamme, noin keskimäärin, väittäisin.
Ei ole sarkasmia. Sille en voi mitään, jos kuulostaa mielestäsi liialliselta, koska se on totuus. Miksi anoppi ja miniä eivät voisi olla läheisiä ystäviä?
Minulla myös on huippu anoppi. Päivittäin melkein soitellaan ja monta kertaa viikossa nähdään. Auttaa tarvittaessa ja rakastaa lapsenlapsiaan meidän vanhempien tavoin ja viihtyy heidän seurassa. Uskon, että arvostus on meillä molemminpuolista. Paljon kun ollaan tekemisissä, niin aina joku juttu voi harmittaa, muttei mitään suurempaa. Elämän ilot ja surut jaetaan ja mikä tärkeintä, myös arkisia juttuja! Ensi viikolla lähdemme risteilylle, ihan kaksin. (15v olen mieheni kanssa ollut yhdessä/naimisissa joten hyvin on jo yhteistä historiaa takana). Olen myös erittäin läheinen oman äitini kanssa.