Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte ystävään, joka matkii tai varastaa ideoitasi?
Esimerkkinä: Keskustelet ystävän kanssa aiheesta, ja kerrot jotain josta olet innoissasi. Seuraavana päivänä ystävä postaa tästä asiasta facebookiin.
Omasta mielestäni hän ottaa ideoita suoraan minulta, ja minua tämä häiritsee. Miten te muut suhtaudutte tähän? Mitä tekisitte?
Kommentit (268)
KYSEHÄN ON ILMISELVÄSTI KOKOOMUKSTAUSTAISESTA HENKILÖSTÄJOKA PUHUU JA VALEHTELEE KOKO AJAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
wiljam.i kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kerroin yhdelle kaverille innoissani tatuointi-ideastani ja näytin jopa kuvia mahdollisuuksista.. Parin viikon päästä hän julisti kaveriporukassaan saaneen loistavan tatuointi-idean jonka aikoo toteuttaa ja joka oli juurikin sama kuin mun oma.n..
Minä kyllä innoissani kertoisin ko. kaverille suunnittelevani peniksen kuvaa otsaan .... ja kyselleen jo tarjouksia hinnasta.
Mielen kiinnolla jäisin odottamaan tulosta :)
Myös anuksen ympärille tatuoitu ruusunkukka. Matkisiko?
Sehän ei yleensä näkyisi, mutta k..pä otsassa kyllä näkyisi.
Vierailija kirjoitti:
Yks entinen tuttu oli kuin se hullu matkija siitä Nuori Naimaton Nainen kauhuleffasta.
Vei toisten meikkaus, hius ja vaatetyylit, miehet, varasteli kaikkea toisten kodeista, tuli yllättäen toisten kämppiin sillä asenteella että on muuttamassa tosta vaan sisään. Veti jotain päihteitä kai joten siksi harhainen tunkeilija. Sen jälkeen levitteli perättömiä juoruja, kaverit vaihtui viikon välein, haukkui kaikille kaikkia ja jatkoi toisten miesten iskemistä. Vaikka siinä tutussa ei ollut ulkonäköä, persoonaa, mitään omaa. Matki toisten jutut, puhetyylit ja naurutyylitkin!
Kannattaa oikeesti varoa tuollaisia.
Aika hyvin, jos onnistui viemään toisten miehetkin, vaikkei ollut ulkonäköä, ei persoonaa, ei mitään omaa.
Tässä ketjussa puhutaan nyt sekä matkimisesta että ideoiden esittämisestä ominaan. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Idean varastaminen työpaikalla on väärin. Toisaalta, eikös ole joku tutkimus, että apinat oppivat avaamaan banaanin samaan aikaan eri puolilla maailmaa? Eli joskus idea voi kypsyä monen päässä. Varsinkin jonkun prosessin tuloksena. Palaverissä pähkäillään, miten joku asia hoidetaan ja sitten useampi keksii saman idean. Jotkut voivat keksiä vähän viiveellä, jolloin idea tuntuu varastetulta. Ilmaa ei voi omistaa, eikä ajatusenergiaa.
Tyylin matkijat ovat epävarmoja ja hakevat nostetta toisen avulla.
Otsikossa kysytään miten suhtaudutte? Idea kannattaa tuoda esiin niin, että on varmasti pomo ja muut kuulemassa. Käytäväkeskusteluissa ei kannata paljastaa ideaansa.
Vapaa-ajalla ideavarkaat on helppo hallita. Ei kannata kertoa heille ideoitaan ja ajatuksiaan.
Matkijaa ehkä vähän hönöttäisin. Hehkuttaisin jotain typerää vaatetta tmv ja antaisin kuvan, että ostan. Voihan sitä sitten sanoa, että tulin järkiini ja tajusin, että se on kamala.
Vierailija kirjoitti:
Mä kerroin yhdelle kaverille innoissani tatuointi-ideastani ja näytin jopa kuvia mahdollisuuksista.. Parin viikon päästä hän julisti kaveriporukassaan saaneen loistavan tatuointi-idean jonka aikoo toteuttaa ja joka oli juurikin sama kuin mun oma.. En sanonut mitään, mutta ärsytti hitosti. Tämä "matkimis" asia tapahtui yhden toisenkin asian kanssa ja lopulta totesin etten vain kerro tälläisiä asioita kaverille enää kun hän ei pysty keksimään mitään omaa. Vähän ärsyttää kun aina pitää rajoittaa suuta, mutta uskon että sanomisesta vasta herne nenään vedettäisiin..
Nyt suunnittele seuraava tatska niin että siihen kuvaan on piilotettu kikkelin kuva, mutta myyt sen idean muilla meriiteillä. Sitten kun se on kaverin nahassa ota kynä ja näytä sille missä se kuvan juju on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni teki tuota ja katkaisin välit. Matkustaa yhä minun paikkakunnalleni käymään minun harrastuksessani. Minä lopetin sen, koska en halunnut nähdä häntä.
Tekisin ärsyttääkseni takaisin varmaan näin,että kertoisin,että meinaan värjätä hiukseni sen ja sen värisiksi(joku kauhea sävy,mut en värjäisi,sanoisin vai,et meinaan) tai ostaisin jotain älyttömiä vaatteita ja näyttäisin niitä tuttavalleni tai kertoisin jonkun älyttömän idean,mitä aion tehdä :D ja katsoisin sit,tekeekö hän perässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan eniten vaivaa rehellisyyden puute, se ettei myönnetä että inspiraatio lähti minusta. Kaveripariskunta on imenyt vuosien aikana vaikutteita lähes kaikesta, pukeutuminen ja harrastukset samoja. Päälle tulee outoa v*ttuilua milloin mistäkin, varsinkin miestä kohtaan. Pari kertaa olen sanonut tuli vaan mieleen kun tekin pidätte tästä, yrittänyt sitä kautta ujuttaa keskusteluun. Kerran kännissä pariskunnan nainen myönsi että katsoo minua ylöspäin ja että olen innoittanut häntä.
Yläkouluaikaan minulla oli tällainen kaveri, alkoi ärsyttää ja teki mieli pysyä kaukana koko tyypistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kerroin yhdelle kaverille innoissani tatuointi-ideastani ja näytin jopa kuvia mahdollisuuksista.. Parin viikon päästä hän julisti kaveriporukassaan saaneen loistavan tatuointi-idean jonka aikoo toteuttaa ja joka oli juurikin sama kuin mun oma.. En sanonut mitään, mutta ärsytti hitosti. Tämä "matkimis" asia tapahtui yhden toisenkin asian kanssa ja lopulta totesin etten vain kerro tälläisiä asioita kaverille enää kun hän ei pysty keksimään mitään omaa. Vähän ärsyttää kun aina pitää rajoittaa suuta, mutta uskon että sanomisesta vasta herne nenään vedettäisiin..
Nyt suunnittele seuraava tatska niin että siihen kuvaan on piilotettu kikkelin kuva, mutta myyt sen idean muilla meriiteillä. Sitten kun se on kaverin nahassa ota kynä ja näytä sille missä se kuvan juju on.
mut jos tykkää kikkelistä kuvana ihollaan :)
Vierailija kirjoitti:
Eräällä entisellä työpaikallani mikään minun esittämä idea ei mennyt läpi, vaan ne tyrmättiin suoralta kädeltä ja miettimättä, monet niistä olisivat helpottaneet ja nopeuttaneet työtäni ja näin parantaneet tuottavuutta.
Niinpä aloinkin kierrättämään ideoitani sopivan ruskeakielisten hekilöiden kautta, henkilöiden, joiden tiesin esittävän johdolle ideat ominaan. Siispä kiitokset sai toinen, mutta minä sain hyödyn, urakkapalkalla kun tehtiin.
Eikö urakkapalkalla saa järjestää töitään itselle parhaiten sopivalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkiminenhan on ihailun muoto. Itse huomasin työpaikalla erään ihmisen matkivan, ja olin imarreltu. En pitänyt pahana ollenkaan ennenkuin vasta sitten kuin sain kuulla kuinka hän haukkui minua jatkuvasti selän takana :(
Vierailija kirjoitti:
Matkiminenhan on ihailun muoto. Itse huomasin työpaikalla erään ihmisen matkivan, ja olin imarreltu. En pitänyt pahana ollenkaan ennenkuin vasta sitten kuin sain kuulla kuinka hän haukkui minua jatkuvasti selän takana :(
mut sehän on ollut kateellinen sulle sitten...kateelliset salaa ihailee ja matkii, 'voi kun osaisin itsekin' sitten tietenkin haukkuvat ja puhuvat pahaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko sai tuollaisen "kaverin" avioliiton kautta. Miehensä sisar. Sisareni on hyvin luova ja on myös myynyt joitain suunnittelutöitään sisustusliikkeille. Kun miehen sisar tulee kylään, hän kiertää koko talon ja kuvaa ideat, joista pitää. Myöhemmin nämä ideat ilmaantuvat hänen someensa omina toteutuksinaan. Sisko on vähän näreissään ja on sanonut ihan sopuisasti, ettei oikein pidä siitä, että hänen kotonaan kuvataan tavaroita.
Millainen ihminen nyt yleensä saa päähänsä kuvata kenenkään kotona tavaroita??? Ihmisiä kyllä, lemmikkejä joo, mutta tavaroita? - loistava tilaisuus jollekin varkaalle: otanpa kuvan noista sun arvoesineistä ja jaan sen nettiin. No tässä nyt ei ollut kyse siitä, mutta ... Kysyisin ainakin ensin, että voinko ottaa kuvan tuosta sun jutusta.
En käsitä mitään hyvää syytä, miksi kenenkään toisen kodissa pitäisi kuvata ilman lupaa mitään. En halua päätyä kenenkään someseinälle yhteisten juhlien jälkeen enkä halua nähdä kotieläinteni kuvia muiden julkaisuissa enkä tavaroitani tai ideoitani myöskään netissä. Onko tuollaisia kuvaajia paljonkin liikkeellä vai ovatko nuo jotain yksittäisiä rajatun ymmärryksen omaavia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luen tätä ketjua ihan mykistyneenä. Olen varmaan väärää sukupolvea, ysärinuori ja kirppishippi, nykyään toki jo keski-ikäinen luovan alan duunari. Trendejä on tullut seurattua, vähän luotua ja niitä vastaan kamppailtua ihan työn puolesta.
Ihan oikeastiko te määrittelette persoonanne kuluttamalla? Jos haluatte olla erilaisia kuin kaverit, alkakaa hankkia no logo -tuotteita tai opetelkaa tekemään itse. Ai niin, sehän ei olenyt muotia.
Alapeukkuja odotellen, täti.
No tässä ketjussa puhutaan matkimisesta, ei kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Kyllähän jonkun kaveri voi alkaa matkia niinkin, että tekee itse samanlaisia vaatteita kuin tämä henkilö jota hän matkii. En tiedä sinusta, mutta kyllä tyyli on vahva osa persoonaa. Tyylin saa kun, kappas, ostaa kaupasta vaatteita, olkoonkin sitten vaikka henkkiksen lapsityövoimalla tuotettuja parin euron ryysyjä. Kyllä siinä vain tulee raiskattu olo, kun oma kaveri tieten tahtoen varastaa tyylisi ja kopioi muutenkin kaikessa. Ihan sallittuahan se on, mutta ei kenenkään mielestä mukavaa.
Uskomatonta että ihmiset peukuttaa viestiä, jossa matkimista verrataan raiskaukseen... En muutenkaan ymmärrä, miksi matkimista paheksutaan niin paljon. Ymmärrän, jos joku ottaa samanlaisen tatuoinnin, tai ottaa kunnian toisen ideoista. Mutta jos joku ostaa samanlaisen vaatteen tai vaikkapa sohvan, niin mitä sitten? Ottaa kohteliaisuutena vaan. Kaikenlainen "omiminen" on mielestäni lapsellista, jostain tekin ne ideanne saatte - ja aika usein matkimalla, tai vähintään omaksumalla vaikutteita jostain muualta.
Ei haittaa yhtään. Olen mielissäni, jos minun ideat jollekin kelpaa. Tässä on ehkä ikä tehnyt tehtävänsä, kun oma identiteetti on vahvistunut. Viisikymppiselle naiselle se on ainoastaan ilo ja kunnia, jos joku pitää minun ideastani. Yhden ystäväni kanssa toteutettiin hullu juttu ulkomaanlomalla. Olin saanut idean, että haluan ottaa tatuoinnin, jossa on eräs lomakohteen symboli, eläimen kuva. Ystäväni lähti tatuoijalle mukaan ja päätti, että hänkin haluaa. Niin me tultiin Suomeen samanlaiset tatuoinnit pohkeessa.
Tää on niin nobrainer että ihminen joka moista kysyy on varmasti aika tyhmä.
Oikea ratkaisu on ottaa etäisyyttä sen sijaan että valittaa täällä.
Mun sisko tekee tätä, tosin varasteli myös tavaroita, joten en ole enää tekemisissä. Oma persoonallisuus jäänyt vajaaksi niin pitää kopioida muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luen tätä ketjua ihan mykistyneenä. Olen varmaan väärää sukupolvea, ysärinuori ja kirppishippi, nykyään toki jo keski-ikäinen luovan alan duunari. Trendejä on tullut seurattua, vähän luotua ja niitä vastaan kamppailtua ihan työn puolesta.
Ihan oikeastiko te määrittelette persoonanne kuluttamalla? Jos haluatte olla erilaisia kuin kaverit, alkakaa hankkia no logo -tuotteita tai opetelkaa tekemään itse. Ai niin, sehän ei olenyt muotia.
Alapeukkuja odotellen, täti.
No tässä ketjussa puhutaan matkimisesta, ei kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Kyllähän jonkun kaveri voi alkaa matkia niinkin, että tekee itse samanlaisia vaatteita kuin tämä henkilö jota hän matkii. En tiedä sinusta, mutta kyllä tyyli on vahva osa persoonaa. Tyylin saa kun, kappas, ostaa kaupasta vaatteita, olkoonkin sitten vaikka henkkiksen lapsityövoimalla tuotettuja parin euron ryysyjä. Kyllä siinä vain tulee raiskattu olo, kun oma kaveri tieten tahtoen varastaa tyylisi ja kopioi muutenkin kaikessa. Ihan sallittuahan se on, mutta ei kenenkään mielestä mukavaa.
En minä mitään ekologisuudesta maininnut. Puhe oli vain siitä, että kaveri kopioi tyylin, ja kuinka ilmiöstä voisi päästä eroon.
Elin tosiaan nuoruuteni pikkukaupungissa 90-luvulla ennen halpamuotiketjuja. Vaihtoehtoja olivat tasan ne viisi vaatekauppaa, kirppari ja itse tekeminen. Silti oli helppoa olla yksilöllinen, tai sitten olin vaan miin friikki, ettei kukaan matkinut. Teillä on halpamuotiketjut, joihin tulee muutaman viikon välein uusi erä rynttyjä, ja lisäksi teillä on koko internet. Jos ette itse kerro somessa mistä vaatteenne hankitte, on stalkkarilla aika kova urakka.
Ja jos tilanne on se, että on pakko ostaa se henskan uusimman mainoksen vaate, niin saa jo vähän syyttää itseäänkin siitä, että tutut ja tuntemattomat "matkivat".
Kyllä tässä nyt vaan puhutaan eri asiasta. Ihmisluonteesta, yleensä vähän kateellisesta ja se matkiminen ja kateus tulee esiin kaikessa, ei sitä merkittömillä kirppisvaatteilla voi välttää. Itselläni oli vuosia sitten tällianen ystävä, outoa, säälittävää ja rasittavaa oli. Diagnosoin sen hänellä huonoksi itsetunnoksi.
Iik. Mulla oli samanlainen kokemus yläasteella. Mun tyyli ei tosiaan ollut mikään maailman kadehdittavin, mutta niin vain yksi tällainen kaverikseni halunnut alkoi sitä kopioida. Mulla meni esim. yksi permiskokeilu ihan penkin alle. Näytin kamalalta. Ja tää outo mimmi meni ja otatti täsmälleen samanlaisen permiksen.