Lue keskustelun säännöt.
Hankala tilanne anoppilassa..
24.02.2016 |
Joskus tuli anopin kanssa puhetta ruuasta ja sanoin että en pidä sipulista ja en koskaan käytä itse sipulia ruuissa koska en pidä sen mausta.
Anoppi jätti sipulin pois ruuistaan hetkeksi aikaa ja sitten taas alkoi käyttää sitä. Söin kuitenkin aina pienen annoksen ja kiitin ruuasta.
Kyyditen anoppi tunnusti minulle kun tiskattiin että on käyttänyt sipulia ruuissa ja hyvin on kuulemma minulle maistunut kun en tiennyt:))
Vastasin että kyllä olen sen huomannut mutta en halunnut sanoa mitään koska minusta on kuitenkin mukavaa että hän tekee meille ruuan joka sunnuntai.
Hän suuttui tästä.
Teinkö mielestänne väärin? Ja mitä mun olisi pitänyt tehdä?
Mietin täällä miten korjasimme välimme, mies ehdotti että veisin sipuleita hänelle jossain nätissä kulhossa, mutta eikö se vaikuta vittuilulta?
Kommentit (118)
No itse ottaisin ainakin tollasen sipulikulhon vittuiluna. Ja antaisin kyllä anopin muutenkin mököttää, jos itse olit asiallinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele sietämään sipuleita. Minäkin olen opetellut syömään tomaatteja jo 40 vuotta. Anoppi pitää kovasti myös avocadosta, kaalista, saksanpähkinöistä, glögistä ja possunlihasta ja syön niitä mukisematta, vaikken itse mikään fani olekaan. Ainoa asia, jonka todennäköisesti vain levittelisin ympäri lautasta, olisi laardi.
Tekee ruuan JOKA sunnuntai? No nythän on sun vuoro alkaa kestitä häntä, vaikka nyt pari kuukautta sunnuntaisin. Näin voit näyttää kuinka ilman sipuliakin saa maukasta ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Opettele sietämään sipuleita. Minäkin olen opetellut syömään tomaatteja jo 40 vuotta. Anoppi pitää kovasti myös avocadosta, kaalista, saksanpähkinöistä, glögistä ja possunlihasta ja syön niitä mukisematta, vaikken itse mikään fani olekaan. Ainoa asia, jonka todennäköisesti vain levittelisin ympäri lautasta, olisi laardi.
Miten opetellaan pitämään jostain mausta?
Syön kyllä sipulia mutta en pidä siitä, toistaiseksi en ole saanut makuaistiani muuttumaan:)
Ap
Sipulikulho olis kyllä mustakin vittuilua! :D
Mun mielestä oot toiminu ihan oikein. Kerroit minusta ihan kauniisti, että arvostat hänen ruuanlaittoaan, ja syöt vaikka et pidä sipulista.
Anoppisi taisi harmistua, kun hän ei ollutkaan niin nokkela. Varmaan kuvitteli "opettavansa" sinut sipulinsyöjäksi, vähän kuin lapsi opetetaan juuri noin vähän kerrallaan siedättämällä. Et ole kuitenkaan lapsi, ja tiedät jo mistä et pidä. Sinulla on siihen myös täysi oikeus.
Keskustelu on ehkä silti paikallaan. Pyydä anteeksi jos loukkasit, se ei ole koskaan liiallista, vaikket kovin suuri pahis olekaan. Toista myös tuo, että on kiva että saatte anopin tekemän päivällisen säännöllisesti. Sano, ettet tule tykkäämään sipulista, muttei sinun takiasi sitä tarvitse kokonaan jättää, jos muut siitä pitävät. Syöt vain sipuliruokia valikoiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekee ruuan JOKA sunnuntai? No nythän on sun vuoro alkaa kestitä häntä, vaikka nyt pari kuukautta sunnuntaisin. Näin voit näyttää kuinka ilman sipuliakin saa maukasta ruokaa.
Tottakai minäkin teen heille ruokaa joskus lauantaisin mutta sunnuntai on heidän päivänsä,heidän pyynnöstään. Siellä on muitakin kuin me.
Ap
Mistä näitä hulluja anoppeja oikein tulee!?
Luulevat, että saavat töräytellä kaikki mielipiteensäkin ihan avoimesti!?
Nyt ei eletä 1950-luvulla, jolloin anoppia tuli kunnioitta koska muutettiin samaan talouteen.
Ei. Nyt eletään vuotta 2016 ja anopin on syytä siirtyä sinne myös henkisesti tai VÄLIT POIKKI!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy." Anoppia vaan otti päähän, kun sinä olitkin fiksumpi, mutta pidä siitä kiinni ! Ei ole sinun asiasi millään tavalla anoppia lepytellä, vaan käyttäydy sinä yhtä fiksusti edelleen.
Sivistynyt ja kohtelias ihminen kyllä voi syödä sellaistakin ruokaa, josta ei pidä varsinkin silloin, kun toinen on sen suurella vaivalla laittanut. Suurempia ongelmia tulee silloin, jos joku ei ymmärrä allergian vakavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele sietämään sipuleita. Minäkin olen opetellut syömään tomaatteja jo 40 vuotta. Anoppi pitää kovasti myös avocadosta, kaalista, saksanpähkinöistä, glögistä ja possunlihasta ja syön niitä mukisematta, vaikken itse mikään fani olekaan. Ainoa asia, jonka todennäköisesti vain levittelisin ympäri lautasta, olisi laardi.
Miten opetellaan pitämään jostain mausta?
Syön kyllä sipulia mutta en pidä siitä, toistaiseksi en ole saanut makuaistiani muuttumaan:)Ap
Samalla logiikalla voisit opetella tykkäämään myös laardista?
Itse en voi sietää aurajuustoa enkä sitä pysty syömään. En edes halua opetella pitämään siitä koska se tarkoittaa että sitä aurajuustoa pitäisi syödä monta kertaa että makuun tottuu. Ja olen 34 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuli anopin kanssa puhetta ruuasta ja sanoin että en pidä sipulista ja en koskaan käytä itse sipulia ruuissa koska en pidä sen mausta.
Anoppi jätti sipulin pois ruuistaan hetkeksi aikaa ja sitten taas alkoi käyttää sitä. Söin kuitenkin aina pienen annoksen ja kiitin ruuasta.
Kyyditen anoppi tunnusti minulle kun tiskattiin että on käyttänyt sipulia ruuissa ja hyvin on kuulemma minulle maistunut kun en tiennyt:))
Vastasin että kyllä olen sen huomannut mutta en halunnut sanoa mitään koska minusta on kuitenkin mukavaa että hän tekee meille ruuan joka sunnuntai.
Hän suuttui tästä.
Teinkö mielestänne väärin? Ja mitä mun olisi pitänyt tehdä?
Mietin täällä miten korjasimme välimme, mies ehdotti että veisin sipuleita hänelle jossain nätissä kulhossa, mutta eikö se vaikuta vittuilulta?
Osta kukkakimppu. Vie se hälle, halaa ja sano että anteeksi ei ollu tarkoitus loukata. Kiitti kun oot olemassa.
Aivan varmasti kaikki on sen jälkeen parmmin kuin hyvin.
Huhhuh. Anoppisi kuulostaa ihan minun äidiltäni, joka ei onneksi enää yritä "parantaa" veljen vaimon laktoosi-intoleranssia.
Mutta toimit mielestäni fiksusti ja anna pölyn laskeutua, unohda koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tais anoppi luulla olevansa kekseliäs ja sitten suuttui, kun se ei toiminukaan 😀Muutenkin tuo on kyllä rasittavinta mitä tiedän. Mulla nousis niskavillat samantien pystyyn, kun mulle joku sanois noin. Ikään kuin olisin joku pikku lapsi. Ja vastaisin varmaan samalla tavalla asiallisesti ihan vaan vittuillakseni. 😀 Jos toi tilanne ois mun elämästä niin mun anoppi suuttuis nimenomaan siitä, että mä en näyttäny omaan suuttumusta vaan osasin olla asiallinen 😆
Appivanhemmat aina brassailee miten paljo matkailu ilman maidonjuontia (latten litkiminen pois lukien) on totuttanut heidän elimistönsä laktoosi-intolerantiksi. Maito ei kuitenkaan aiheuta mitään ongelmia muuten kuin jos he tietävät syöneensä "oikeaa" maitoa. Ja tämä on siis varma tieto ja perustuu useaan päivään maidon nauttimisen jälkeen - monihan sanoo että mutkun ne oireet tuleekin vasta päiviä myöhemmin. Niinpä silloin kun appi ja anoppi käyvät hermon päälle, saatan korvata laktoosittomat litkut tavallisilla. Olen paha, paha ihminen, tiedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele sietämään sipuleita. Minäkin olen opetellut syömään tomaatteja jo 40 vuotta. Anoppi pitää kovasti myös avocadosta, kaalista, saksanpähkinöistä, glögistä ja possunlihasta ja syön niitä mukisematta, vaikken itse mikään fani olekaan. Ainoa asia, jonka todennäköisesti vain levittelisin ympäri lautasta, olisi laardi.
Miten opetellaan pitämään jostain mausta?
Syön kyllä sipulia mutta en pidä siitä, toistaiseksi en ole saanut makuaistiani muuttumaan:)Ap
Samalla logiikalla voisit opetella tykkäämään myös laardista?
Itse en voi sietää aurajuustoa enkä sitä pysty syömään. En edes halua opetella pitämään siitä koska se tarkoittaa että sitä aurajuustoa pitäisi syödä monta kertaa että makuun tottuu. Ja olen 34 vuotias.
En edelleenkään tykkää raaoista tomaateista, en tykkää avokaadoista, en tykkää saksanpähkinöistä, inhoan kaalia. Pystyn kuitenkin sietämään niitä ja syömään niitä. Oliiveista ja paprikoista olen oppinut harjoittelemalla pitämäänkin. Mutta laardi ei kyllä menisi kurkusta alas, siinä menee raja. Se on se tuntuma. Pelkkä makuelämys ei ole niin paha.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä hulluja anoppeja oikein tulee!?
Luulevat, että saavat töräytellä kaikki mielipiteensäkin ihan avoimesti!?
Nyt ei eletä 1950-luvulla, jolloin anoppia tuli kunnioitta koska muutettiin samaan talouteen.
Ei. Nyt eletään vuotta 2016 ja anopin on syytä siirtyä sinne myös henkisesti tai VÄLIT POIKKI!!!
Samaa mieltä. Lopettakoon tuon jokasunnuntaisen lastensa piinaamisen ja ruuanlaiton. Tehkööt ruokansa kotonaan, miksi mennä anoppia vaivaamaan joka ikinen sunnuntai, ei se anoppi mikään kenttäkeittiönpitäjä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele sietämään sipuleita. Minäkin olen opetellut syömään tomaatteja jo 40 vuotta. Anoppi pitää kovasti myös avocadosta, kaalista, saksanpähkinöistä, glögistä ja possunlihasta ja syön niitä mukisematta, vaikken itse mikään fani olekaan. Ainoa asia, jonka todennäköisesti vain levittelisin ympäri lautasta, olisi laardi.
Miten opetellaan pitämään jostain mausta?
Syön kyllä sipulia mutta en pidä siitä, toistaiseksi en ole saanut makuaistiani muuttumaan:)Ap
Syömällä sitä, vähän kerrassaan ja totuttelemalla makuun. Raaka tomaatti sellaisenaan kuitenkin edelleen vähän puistattaa. Auttaa, kun siihen sekoittaa jotain muuta mukaan. En tajua, miten jotkut pystyvät vetämään monta tomskua kerralla. Etelän tomaatit maistuvat paremmilta kuin kotimaiset. Ja kumma kyllä, kypsennetty tomaatti ei ole ällötys. Ehkä raa'assa tomaatissa on jotain allergisoivaa, jonka takia se on öklöttänyt kaikki nämä vuosikymmenet. Se ei kuitenkaan ärsytä suuta tai ihoa kuten vaikka raa'at herneet ja raaka peruna.
Kyllä sipuli on sellainen ruoka mitä pitää opetella syömään, vain Suomesta löytyy niin juntteja ihmisiä että yökkivät aikuisena ihmisenä sipulille. Sipuli on ranskalaisen keittiön kulmakivi ja keskeinen ainesosa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä hulluja anoppeja oikein tulee!?
Luulevat, että saavat töräytellä kaikki mielipiteensäkin ihan avoimesti!?
Nyt ei eletä 1950-luvulla, jolloin anoppia tuli kunnioitta koska muutettiin samaan talouteen.
Ei. Nyt eletään vuotta 2016 ja anopin on syytä siirtyä sinne myös henkisesti tai VÄLIT POIKKI!!!Samaa mieltä. Lopettakoon tuon jokasunnuntaisen lastensa piinaamisen ja ruuanlaiton. Tehkööt ruokansa kotonaan, miksi mennä anoppia vaivaamaan joka ikinen sunnuntai, ei se anoppi mikään kenttäkeittiönpitäjä ole.
Mä tulisin hulluksi, jos joutuisin JOKA sunnuntai katselemaan anopin nuivaa naamaa ja kuuntelemaan sitä itsekehua!
Että aivan kuule samaa mieltä olen!
Opetelkaa vanhat ihmiset
käytöstavat ensin!
Tuollaiselle anopille veisin lahjaksi käytöksen kultainen-kirjan lahjaksi!
Onneksi omaan anoppiin niin pitkä välimatka, ettei home haise! Se kuuluisa "hajurako" siis..
Mitä tekemistä ranskalaisen keittiön kulmakivellä on suomalaisen keittiön kanssa.
Nyt ollaan suomessa, ei ranskassa, etkä sä ole ranskalainen kokki!
Laardin syömisestä: entä jos sä oksennat siihen kauniisti katettuun sunnuntai ateria pöytään!?
Mikäs sitten neuvoksi? Niinkin voi nimittäin käydä.
En tie mistä toi kyyditen sana tupsahti:)
Ap