Ero jota omat vanhemmat vastustavat

Jos mies on väkivaltainen niin eroa ihmeessä.

Vanhempiesi kannalla ei ole tässä väliä, koska elämä on sinun (ja lapsesi). Mutta jos haluat sitä ymmärtää, sun ehkä saattaa kannattaa lähteä siitä huomiosta, että vakivaltaisiin suhteisiin päätyvät usein väkivaltaisissa lapsuudenkodeissa eläneet ihmiset. Eli voi olla, että vanhempasi pitävät sellaista normaalina, koska se on jollain tapaa ollut osa myös heidän elämäänsä. Nyt vaan pyrit pitämään huolta siitä että se ei ole osa sun lapsesi elämää.

Kerrotko miten itse käyttäydyt?

No he ovat varmasti huolissaan sinusta. Nyt olisi siis näytön paikka ja voit aloittaa sen hoitamalla eron kuntoon ihan itse. Selitellä ei tarvitse, hoidat vain asiat parhaaksi katsomallasi tavalla ja aikuistut.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko miten itse käyttäydyt?

Käyttäydyn normaalisti. Tai nykyään hyvin välinpitämättömästi mitä mieheen tulee. En käytä alkoholia. Vanhemmillani ja miehellä on ongelmia alkoholin kanssa, ja olenkin miettinyt onko tuo sairaus se joka heitä yhdistää niin tiiviiksi kolmikoksi, että minä olen ulkopuolinen siinä ringissä.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko miten itse käyttäydyt?

En ole ap, mutta ei sillä ole väliä. ON IHAN SAMA; MISTÄ SYYSTÄ VÄKIVALTAA ON, jos sitä kerran on. Erossa ei ole tarpeen nimetä syyllistä, riittää kun on syy. Ja joka tapauksessa, vaikka kaikki johtuisi itsestä, on väkivaltaiseksi muuttuneesta suhteesta parasta irrottautua.

Omien tekemisten ja käytöksen osuutta kannattaa miettiä sitten kun on turvassa, jotta seuraava suhde onnistuisi paremmin. Sitä ei kannata jäädä miettimään tässä tulessa maaten.

Sinulla on syyt, analysoinnit ja johtopäätökset omissa viesteissäsi, ap. Et tarvitse neuvojamme, ainoastaan kannustusta ja uskoa itseesi.

Lapset ansaitsevatkin tuollaiset vanhenmmat! Et ole miestäsi tai vanhempiasi yhtään parempi ihminen vaan päin vastoin. Kumpi olikaan tyhmempi käyttäytyjä vai käytöksen mahdollistaja?!

Onko ap vanhempasi uskovaisia? mulla oli samanlainen suhden enkä lähtenyt kun vanhempieni mukaan kun naimisiin mentiin niin oltiin kuolemaan asti yhdessä. Olisi pitänyt lähteä. Lähde vaan ap tuntuu ettei vanhempasi välitä sinusta kuten ei omanikaan minusta.

Jep jep, nämä suurkuluttajat ovat mielestään kohtuukäyttäjiä ja heillä on siihen oikeus koska rankka työ, rankat huvit, suomalaiset geenit, näin on aina tehty ja mulla mitään ongelmaa ole yms yms. Selityksiä on yhtä monta kuin olutmerkkejä. Sinä voit sanoa vanhemmillesi että sulla on oikeus valita ja pistät nyt oman ja lapsen turvallisuuden ja edun muun edelle. Pelkän pettämisenkin katsoisin tarpeeksi painavaksi syyksi erolle. Ukko luiskaan vaan, vanhemmat ehkä tajuavat erheensä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko miten itse käyttäydyt?

Käyttäydyn normaalisti. Tai nykyään hyvin välinpitämättömästi mitä mieheen tulee. En käytä alkoholia. Vanhemmillani ja miehellä on ongelmia alkoholin kanssa, ja olenkin miettinyt onko tuo sairaus se joka heitä yhdistää niin tiiviiksi kolmikoksi, että minä olen ulkopuolinen siinä ringissä.

Osut varmasti asian ytimeen tuossa, että heitä yhdistää alkoholin käyttö ja sen vuoksi he ehkä jollain tavalla enemmän samaistuvat mieheesi kuin sinuun. Voipi jopa olla, että vanhempasi kokisivat, että sinun eroamisesti miehestäsi jollain tavalla kritisoi myös heidän alkoholin käyttöänsä. Eivät halua nähdä elämäntavassaan mitään vikaa mutta sinun erosi tuoisi särön tähänkin illuusioon.

Kiitokset kannustavista viesteistä. On totta, että olen lusinut huonossa tilanteessa osittain varmaan siksi, että tällaiseen olen itse lapsuudessa ja nuoruudessa tottunut. Olen kuitenkin jo 32 vuotias ja lapseni on 12, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi kyetä toimimaan aikuisen tavoin. Mies ei edes ole lapsen isä, vaan lapsella on hyvä suhde isänsä kanssa. jotenkin koen älyttömän raskaasti sen, etten (vieläkään) saa vanhemmiltani tukea päätöksiin, jotka koen itse ainoina oikeina ratkaisuina.

no kyllähän sä kykenet toimimaan aikuisen tavoin: kykenet eroamaan, kun eroat vain - siitä huolimatta, että vanhempasi eivät sitä tue. Se aikuisuus eli parhaan näkemyksensä mukaan toimiminen vaatii vähän totuttelua, mutta kyllä sä siihen pystyt, kun ryhdyt vaan toimeen-.

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset kannustavista viesteistä. On totta, että olen lusinut huonossa tilanteessa osittain varmaan siksi, että tällaiseen olen itse lapsuudessa ja nuoruudessa tottunut. Olen kuitenkin jo 32 vuotias ja lapseni on 12, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi kyetä toimimaan aikuisen tavoin. Mies ei edes ole lapsen isä, vaan lapsella on hyvä suhde isänsä kanssa. jotenkin koen älyttömän raskaasti sen, etten (vieläkään) saa vanhemmiltani tukea päätöksiin, jotka koen itse ainoina oikeina ratkaisuina.

On sellaisia vanhempia jotka eivät tue koskaan eivätkä yhtään missään asiassa. T: samanlaiset vanhemmat omistava.

Suhde vanhempiisi ei ole ihan terveellä pohjalla. Puhumattakaan miehestäsi. Miksi haluat kiusata itseäsi viettämällä aikaasi tuollaisten tunnevammaisten juoppojen kanssa? Hanki oma asunto ja varaa muuttoauto. Siitä se lähtee.

Siis ihan oikeesti nyt eroat. Kuinka kehtaat vahingoittaa lastasi olemalla juopon miehen kanssa joka ei ole edes lapsen isä!!! NYT HETI TOIMI!

Ihan sama mitä mieltä vanhempasi on. Pelasta edes lapsesi ettei hänestä tule samanlainen urpo kuin sinä ja ukkosi olette.

Mene peilin eteen ja kerro itsellesi kolme totuutta:

1. Sinäkin saat tehdä väärin. Tämä siksi, että ei sinun tarvitse välittää siitä, jos ratkaisusi jonkun muun mielestä on väärä.

2. Joku muu voi olla väärässä etkä sinä. Tietävätkö vanhempasi, millainen miehesi on humalassa vai oletko sinä itse saanut tämän aikaan peittelemällä ja kaunistelemalla asioita?

3. Olet aikuinen. Sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi etkä voi piiloutua vanhempiesi selän taakse, jos eroaminen tuntuu nyt vaikealta. Sinun on tehtävä itse omat ratkaisusi, vaikka ne eivät muita miellyttäisi.

Tuollaisessa tilanteessa ei ole muuta ratkaisua kuin ero. Oma äitini meni aikoinaan vanhempiensa painostuksesta naimisiin miehen kanssa, joka osoittautui juopoksi. Samasta syystä ei myöskään eronnut, vaikka ainakin kerran oli jo lähdössä pois.

Rauha hänen sielulleen, kovin usein en ole haudallaan käynyt.

T. se lapsi, jonka äiti ei eronnut juoposta miehestään.

Niin, mikä kumma saa ihmisen elämään tavalla, joka ei täytä omia kriteereitä hyvästä elämästä. Vain sen tähden, että mitä muut mahtavat ajatella jos tekee joitain "itsekkäitä" ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän olevani nössö, kun en saa aikaiseksi ottaa omaa elämää haltuun. Ensinnäkään en ymmärrä, mikä omia vanhempiani oikein vaivaa. Elän huonossa parisuhteessa. Mies on humalassa tosi aggressiivinen, jopa väkivaltainen. Tuhoaa tavaroitani ja on jopa käynyt käsiksi. Haluaisin pelastaa itseni ja lapseni tästä lopun nähneestä suhteesta, mutta vanhempieni kanta on että se olisi hulluutta. Miehellä oli suhde tuossa taannoin ja päätin, että nyt riittää. Vanhempani ja mies lyöttäytyivät kaikki minua vastaan, tein kuulemma väärin kun halusin erota.

Pärjään varmaan taloudellisesti hyvin, vaikka ero tulisikin. Tuntuu vaan ikävältä, että tavallaan sanoisin heipat myös vanhemmilleni. Jotka jostain sairaasta syystä puolustavat tätä hulttiomiestä henkeen ja vereen. Eikä tätä asiaa ole muuttanut edes se, että mies on käynyt jopa äitiinkin käsiksi humalassa.

Hankit itsellesi asunnon ja muutat sinne lasten kanssa. Ei sinun tarvitse kertoa edes vanhemmillesi. Ja älä anna heidän puuttua elämääsi. Hae ero ja sillä selvä.

Sinuna mä aloittaisin heti hakemaan sulle ja lapselle asuntoa. Ihan heti. Äläkä kerro asiasta miehellesi, vanhemmillesi tai kenellekään kuka kertoisi sen eteenpäin. Odotat niin kauan kunnes saat asunnon, muutat pois ja jos olet naimisissa, laitat eron vireille.

Sun vanhemmat eivät elä sun elämää. Sä haluat antaa lapsellesi hyvän elämän ja tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että eroat. Älä kuuntele vastaväitteitä. Mä olisin eronnut jo miehen jäädessä pettämistä kiinni ja ensimmäinen lyönti tai mun satuttaminen tahallisesti olisi saanut mut miettimään vakavasti eroa. Lyönnistä olisin eronnut heti.

Ala ajattelemaan omaa ja lapsesi hyvinvointia.