Kannattaako kolmatt lasta edes harkita, jos

Minä siis haluaisin kolmannen, mieheni ei. Vielä reilu vuosi sitten olin täysin varma, että kaksi on sopiva lapsimäärä meille. Meilläkin on ollut paljon valvomisia, allergioita ym. Mutta nyt, on mieli muuttunut...harmi vaan, että miehen ei :( Tuossa yksi päivä hän sanoi kyllä, että asiaa täytyy vielä miettiä eli toivoa saattaa olla. Itse olen myös päälle kolmikymppinen ja lapset kohta 5 ja 3. Eli suht iso ikäero tulisi. Olen aika varma, että jos kolmas lapsi vain olisi terve, niin päivät sujuisi suht hyvin, kun isommat käyvät eskareissa ja kerhoissa. Mutta se liikkuminen perheenä ja puuhastelu minuakin askarruttaa. Ja se, että voisiko olla niin hyvä onni matkassa, että saisimme kolmannenkin terveenä. Sillä sitä en tiedä, miten jaksaisin, jos uusi tulokas olisikin sairas. Kaikkeen tietysti sopeutuu mutta tuntuisi isompia kohtaa " väärältä" , että sairas lapsi veisi heiltä niin paljon vanhempien aikaa. Mutta tähänhän asiaan emme voi vaikuttaa...Huh, pitäisi vaan antaa kohtalon käsiin: tulee, jos tullakseen ja eletään sen mukaan. Miksi se on niin vaikeaa?

Ja nyt olen 50v, ja nuorimmat on 7 ja 4v. Miehen kanssa juteltiin kuinka hyvä oli meille kun siunattiin vielä kahdella lapsella, elämä on vauhdikasta ja hauskaa, lapsia osaa arvostaa ihan erilailla kun on itselle tullut enemmän ikää, ja meillä on aikaa toisillemmekin, kun isommat jo kakskymppisiä, ja vahtii tarvittaessa.

suhteessakaan...



ap