Kannattaako kolmatt lasta edes harkita, jos

samanlaista, että hyvinä päivinä ei ajatus toisesta lapsesta ollut mitenkään vaikea, mutta rankkoina päivinä pisti miettimään, että apua, mitä sitten kun pikkukakkonen syntyy (oli siis alulla jo). Mutta kummasti sitä venyy ja pärjää. Uskon, että sama juttu se on 2 ja 3 lapsenkin kanssa.



Jos kovasti on sellainen fiilis, että haluat kolmatta, niin go for it.

Tammosiin kyselyihin tuppaa vastaamaan ne, joitten mielesta aina kannattaa hommata lisaa lapsia ja kaikki vaan helpottuu, mita enemman niita lapsia on. Joidenkin tuntemus tietysti voi olla tuo, mutta useimmat tuntemani kolmen lapsen - jotka pienella ikaerolla tai niin, etta kaksi eskari/alakouluikaista ja yksi taapero - on varsin ryytyneita. Ja ulkoapain nayttaa silta, etta paukut ei aina riita kaikkien lasten juttujen hyvaan hoitamiseen. Enka sita sano, etteiko niista lapsista loppupeleissa kasva ihan ok, onnellisia ihmisia, mutta rankkaa vaikuttaa vanhemmilla olevan.



Mutta itepahan tiedat. Mina olen naissa lapsiasioissa ajatellut, etta parempi yksi liian vahan kuin yksi liikaa. Eli mielummin niin, etta mina valilla haikailen " oishan se yksi lapsi viela kiva" kuin se, etta tulee tehtya omiin resursseihin nahden liian monta lasta eika sitten jaksa silla lailla kuin toivoisi.



Olen ajatellut, etta lisa lapsia hommataan aina sita mukaa, kun oikeasti tuntuu, etta on ylimaaraista aikaa ja energiaa eika hermot ole koko ajan tiukalla. Tahan mennessa ei ole viela silta tuntunut eli kolmatta ei ole pantu tilaukseen. Ja mulla varmaan tulee kanssa ika vastaan ennen kuin olis taas semmonen tilanne, etta oikeasti voisi ajatella hermojen ja muun jaksamisen riittavan.

Järki sanoo mulla kuten 4 kirjoitti mutta sydän sanoo usein jotain muuta. Enkä koskaan ole ollut järki-ihminen varsinaisesti. Näissä asioissa kaiketi pitäisi.

Kannattaa miettiä omaa jaksamista, se kun on koko perheen etu. Mielestäni lapsille pystyy tarjoamaan paremman kasvuympärintön kun on vähän " väljempää" eikä kaikki liian tiukilla. Mitä pienempiä lapsia sitä enemmän he tarvitsevat.

Sitten huomaakin olevansa lopen uupunut ja suhde kriisissä. Ikäkin tekee sen ettei enää niin jaksa. Onko sinulla tukiverkkoa hoitoavuksi?

Onhan se välillä raskasta ja kurjaa, mutta enimmäkseen kuitenkin ihanaa ja rikasta elämää (muuten kuin taloudellisesti...). Jos vähänkin tekee mieli, niin siitä vaan! t. Neljän äiti 40 v.

Toiset tuskailevat yhden kanssa että on niiiin raskasta, toiset neljän kanssa. Kaikilla on joskus raskasta,joskus helpompaa. On vielä raskaampaa jos lapsi/lapset sairastavat paljon.

Minulla on neljä lasta,juuri nyt 4 vuotias on todella vaikea ja saa huutokohtauksia pitkin päivää. Onneksi muut ovat ok.



Jos haluat vielä yhden niin go for it!

Vanha en (sori vaan) koe oikeastaan olevani. Monet ystäväni ovat alkaneet lapsen" tekoon" 40-vuotiaina ja pari ovat kaikki saaneet. Että sikäli..



ap

isompi kysymysmerkki siinä taas on se, että viitsiikö yrittämistä ikäänkuin aloittaa alusta...tämä pikkulapsiaika olisi toisaalta kiva saada kerralla ohi. Lähtökohtaisesti ainakin, eriasia onnistuukolapsensaanti ylipäätään, se on eri juttu tietenkin. Ekan lapsen saaminen alulle oli vaikeaa, toisen ei.



ap

Kyllä minustakin tuntui kahden kanssa välillä etten jaksa millään. Kun kolmas vauva syntyi niin ei se niin kamalaa ollutkaan - osasin nauttia vauvasta eri tavalla kuin kahden ekan kanssa ja kaksi vanhempaa leikkivät aika paljon keskenään. Kolmannen vauva-aika oli helpompi kuin toisen.



t. viiden äiti

karkas tuo äskeinen moi...mulla samantyyppinen tilanne, ikää 37 ja lapset 2 ja 3- vuotiaat ( ikäeroa 1v3kk ) ja tähän mennessä olen kyllä jaksanut hyvin ja mielestäni se jaksaminen ei kyllä ainoastaan iästä ole kiinni. Hyväkuntoinen ja hyvillä hermoilla varustettu " vanhankin " äiti jaksaa usein paremmin kuin nuoremmat. Me on ajateltu hankkia kolmas lapsi, jos luoja suo ja sikiäminen onnistuu. Ehkä odottelen vielä puolisen vuotta ja sitten aletaan yrittää. Ikä ei ainakaan ole este ja minulla on raskaudet ja synnytykset sujuneet hienosti. Toisaalta välillä tulee mietittyä, että kun lapset ovat jo 2 ja 3 ja elämä helpottuu päivä päivältä, että miten sitä sen nyytin kanssa sitten pärjää kun perhe haluaa yhdessä hiihtämään, luistelemaan ja muihin harrastuksiin, mihin isommat jo kykenevät....eli kaikenlaisia ajatuksia päässä risteilee, mutta hassua kylläkin suurimpana huolena talous, kuinka sitä pärjää rahallisesti ( sinänsä järkyttävää ajatella, että raskiiko tehdä lapsen ) kun rakkautta ja hermoja ja kaikkea ihanaa riittää tässä perheessä muuten yllin kyllin. Ei muuta kuin mietiskelemään ja toteuttamaan toivetta !

kumminkin jotenkuten, niin kai sitten kolmellekin?



ap

Pienellä ikäerolla en jaksais kolmatta.Meillä lapset ovat 6v,5v ja 9kk.Esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 1v 3viikkoa ja en todellakaan halunnut kolmatta heti perään!!!! Oikeastaan tämä kuopus oli ns puolivahinko (ihana sellainen),en olisi uskaltanut tietoisesti yrittää lasta.Kuopukseen ikäerot 4,5v ja 5,5v.Todella mukavaa hoidella vain yhtä vauvaa,sisarukset tykkäävät kovasti vauvasta.Olen nauttinut ihan erilailla kuopuksesta kun saa keskittyä vain yhteen vaippahousuun.Vanhemmat lapset leikkivät keskenään :).

t. viiden äiti 36 v

Vierailija:

kumminkin jotenkuten, niin kai sitten kolmellekin?

ap

t. Pienen vauvan 42-vuotias vireä äiti

Kyllä mä kans luulen että loppujen lopuksi se kolmas mahdollisuuden jossain vaiheessa saa ;) Niin hörhö olen...ja mies myös.



ap

Hyvin tuntuis ap:n syli vielä venyvän. Mulle 2 riittää. Mun lapset on 16v ja 14v kun itse täytän 37v. Kyllä mäkin oisin kenties jaksanu yhen vavvan heti noiden kahden perään, mutta nyt kun on niistä vaippa-ajoista selvitty, niin en mielelläni enää siihen palaa. En sano, että seuraa sydäntä tai seuraa järkeä, vaan tee kuten teet ja ole tyytyväinen siihen.

T.en muista numeroa,mutta mulla on kolme lasta 6v,5v ja 9kk



Ps.kaikki sujuu jo rutiinilla,ei stressaa turhista asioista ja äidillä on omaa aikaa kun lapset leikkivät keskenään (ja leikittävät vauvaa)

ei lastenhoitoon ja lapsien yksilolliseen huomioimiseen paljon panosteta. Lapset on lauma, joiden perustarpeista huolehditaan ja muuhun ei ole kiinnostustakaan. Ja jo eskari-ikasesta lahtien lasten oletetaan suurin piirtein hoitavan itse itsensa. Jos tama on tyyli, niin lapsia voi toki vaantaa ihan miten monta tahansa eika tunnu missaan.

Mäkin oon muuten 37v, lapset 6v ja 4v.



Pari-kolme vuotta sitten mietittiin, että meidän parisuhde ei ehkä kestä kolmatta lasta. Meidän lapset herätteli öisin aika kovasti tuonne 1,5-vuotiaiksi asti.



Yhä vieläkin joskus mietitään, että kolmas (tai uusin ajatukseni kolmas ja neljäs) olisi kiva.. Mutta nyt on se tilanne, että ollaan jo niin totuttu mukavaan ja helppoon elämään ja siihen, että lasten kanssa voi mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan. On suuri kynnys palata vauva-aikaan.



Ja jos tehtäis vain 1, niin sillä ei olis ikäistään kaveria. On ollu niin ihana seurata noita kahta, kun leikkivät ja hassuttelevat NIIN ihanasti yhdessä.



Siihen ollaan nyt kallistumassa, että kaiken rakkautemme saamme noihin kahteenkin upotetuksi!



Mutta tehkää ihmeessä! Etkä sä mikään liian vanha vielä ole! Monet aloittaa vasta tuossa iässä!