Lue keskustelun säännöt.
Epäsosiaaliset/Introvertit, tunnetteko koskaan syyllisyyttä muiden ihmisten takia?
22.02.2016 |
Siis itse olen jo aikuinen, mutta muistan kuinka äitini oli kauhean pahoillaan kun en osallistunut koskaan mihinkään "pakko osallistua" rientoihin. Skippasit vanhojen tanssit ja penkkarit ja muut, puhumattakaan sukujuhlista yms.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan olisi hyvä mennä juhliin vaikka laiskottaa, siellä on kuitenkin paljon tuttuja ja voi vaikka ystävystyä uuden ihmisen kanssa. Se on hyvä ensiaskel paranemisen tiellä ja ehkä joku kaunis päivä olette jo siinä pisteessä että järjestätte itse juhlat. Positiivista ajattelua :)
Teennäistä paskapuhetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan olisi hyvä mennä juhliin vaikka laiskottaa, siellä on kuitenkin paljon tuttuja ja voi vaikka ystävystyä uuden ihmisen kanssa. Se on hyvä ensiaskel paranemisen tiellä ja ehkä joku kaunis päivä olette jo siinä pisteessä että järjestätte itse juhlat. Positiivista ajattelua :)
MIKÄ HELVETIN PARANEMISEN TIE?!?
Ei tämä mikään sairaus ole. Jesus fucking Christ!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan olisi hyvä mennä juhliin vaikka laiskottaa, siellä on kuitenkin paljon tuttuja ja voi vaikka ystävystyä uuden ihmisen kanssa. Se on hyvä ensiaskel paranemisen tiellä ja ehkä joku kaunis päivä olette jo siinä pisteessä että järjestätte itse juhlat. Positiivista ajattelua :)
Paranemisen?!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan olisi hyvä mennä juhliin vaikka laiskottaa, siellä on kuitenkin paljon tuttuja ja voi vaikka ystävystyä uuden ihmisen kanssa. Se on hyvä ensiaskel paranemisen tiellä ja ehkä joku kaunis päivä olette jo siinä pisteessä että järjestätte itse juhlat. Positiivista ajattelua :)
Miksi helvetissä mun pitäisi järjestää jotain juhlia tai tavata tuttuja ja uusia ihmisiä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan olisi hyvä mennä juhliin vaikka laiskottaa, siellä on kuitenkin paljon tuttuja ja voi vaikka ystävystyä uuden ihmisen kanssa. Se on hyvä ensiaskel paranemisen tiellä ja ehkä joku kaunis päivä olette jo siinä pisteessä että järjestätte itse juhlat. Positiivista ajattelua :)
Miksi helvetissä mun pitäisi järjestää jotain juhlia tai tavata tuttuja ja uusia ihmisiä??
Minäkin haluan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan olisi hyvä mennä juhliin vaikka laiskottaa, siellä on kuitenkin paljon tuttuja ja voi vaikka ystävystyä uuden ihmisen kanssa. Se on hyvä ensiaskel paranemisen tiellä ja ehkä joku kaunis päivä olette jo siinä pisteessä että järjestätte itse juhlat. Positiivista ajattelua :)
Laiskottaa?! Järjestää itse juhlat?!
Laiskuudestahan se on kiinni, kyllä.
Joo, siis introvertithän eivät voi itse järjestää juhlia. Ei tietenkään.
En tunne syyllisyyttä, miksi tuntisin syyllisyyttä omasta luonteestani ??? Niin monta vuotta meni siihen, että yritin olla kuin muut ja seurauksena oli ainoastaan toistuvat loppuunpalamiset ja jatkuva tyytymättömyys itseeni.
Tuskaa mulle tuottaa nyt aikuisena työhön liittyvät koulutukset ja harrastukseen liittyvät ryhmätapaamiset. Pyrin niitä välttämään viimeiseen asti. Muuten menen aika vähillä ihmiskontakteilla ja viihdyn eläinystävieni parissa kirja kädessä. Olen tyytyväinen elämääni tällaisena, kontakteina aviomies, muutama sukulainen ja muutama kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen joo syyllisyyttä, huonommuutta ja huonoa omaatuntoa. Minulla on yksi kaveri ja häntä jaksan tavata kahden kuukauden välein kahden tunnin ajan. Isäni valittaa kun en käy hänen luonaan kylässä muuten vaan, vain kutsusta. Erilaisten perhejuhlien, kokoontumisten, kaupunkikierrosten ja matkojen jälkeen olen niin uupunut että tarvitsen päiväkausia eristäytynyttä yksinoloa kotona palautuakseni.
Luin jostain mielestäni hyvän introvertin repliikin, jolla olen jo pari kertaa perustellut heikon osallistumiseni sosiaalisissa tilanteissa:
"Pidän kyllä ihmisistä, mutta pieninä annoksina."
Se on totta. Tykkään ajatuksen tasolla seurustella, mutta energiani kuluu siinä vähiin nopeasti ja sitten tarvitsen palautumisaikani.
Olen se, joka luetteli kaikki juhlat joista on törkeää jäädä pois. Osa juhlista on oman sukuni puolelta ja esim. tädilleni on ne pyöreät juhlat niin tärkeät että on koko vuoden suunnitellut ohjelmaa. Sama koskee appivanhempien hääpäiväjuhlia.Heille tosi tärkeitä juhlia ja silloin koen velvollisuudekseni mennä vaikka tiedän, ettei juhlakalulla ole aikaa jutella minulle, vaan väännämme vain smalltalkia nuivien sukulaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kotiin jäädessä harmittaa muiden puolesta, jos tiedän että kyseessä on läheinen ystävä joka olisi mielellään tavannut minut (ja minä hänet). Enimmäkseen koen kuitenkin turhautuneisuutta, sillä tiedän introversioni johtuvan pitkälle mielenterveysongelmistani, ja kotiin kirjan tai av:n ääreen jämähtäminen ei todellakaan edistä paranemistani, julkisilla paikoilla ja sosiaalisissa tilanteissa harjoitteleminen sen sijaan edistää.
Introverttiys ei tarkoita epäsosiaalisuutta tai edes ujoutta.
Introvertti ihminen saa aivoihinsa suuremman määrän aistiärsykkeitä kerralla, kuin ekstrovertti ihminen. Sen vuoksi ekstrovertit ovatkin häsläämässä ympäriinsä, kun eivät saa samallalailla aistiärsykkeitä, vaan he joutuvat niitä hakemaan erikseen.
Ja aistiärsyketulvan takia introvertit väsyvät nopeammin, tarvitsevat omaa aikaa ja hiljaisuutta latautuakseen.
Sosiaalisten tilanteiden pelkokin on asia erikseen.
Olen introvertti, mutta esiintyminen tai juhliin osallistuminen ei tuota vaikeuksia.
Tämä. Jos miehelle on henkistä hyvinvointiani tärkeämpää raahata minua vasten tahtoani mukanaan ja miellyttää sukulaisiaan, on mies silloin väärä mies minulle.