Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä muut tekee miehen kanssa, kun lapset saatu nukkumaan?
22.02.2016 |
Meillä pienet lapset 3v ja 1v. Itse päivät kotona, mies normaalisti 8-16 töissä, ihanteellisesti siis ei ikinä iltoja eikä vkl töitä. Mies tässä huolestui yksi ilta, että mitähän ne muut tekee iltaisin. Helvetin hyvä kysymys? Keskusteltiin paljon siitä, että pitäisi jaksaa illalla keskittyä puolisoon jne, kun meinaa mennä vaan siihen, että toinen lorvii koneella, toinen teeveellä. Että ei pitäisi unohtaa sitä puolisoa, vaikka kuinka onkin oma aika kortilla ja aina ei jaksaisi.
Eli kertokaa, mitä te, joilla on parisuhde kunnossa "pienistä lapsista huolimatta", teette? :)
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä milloinkin. Eilen treenattiin yhdessä illalla, toissapäivänä katseltiin netflixiä, syötiin mutakakkua ja juotiin lasilliset skumppaa. Sitä edellisenä päivänä maattiin sängyllä pelleilemässä ja kutittelemassa toisiamme. Seksiä on 4-5 iltana viikossa. Sellasia normaaleja asioita touhutaan :)
Jos jompikumpi tarvitsee omaa tilaa niin sitä annetaan.
Toi on ihanaa. Olin ennen haluttoman miehen kanssa. Nykyisen kanssa rakastellaan melkein joka ilta ja usein aamullakin. Elämänlaatu parantunut huikeasti.
Aloittaja kysyi nimenomaan, kuinka pidetään suhde kunnossa pikkulapsiaikana. Jätitkö sä ne ekan liiton pienet lapset sille haluttomalle miehelle ja teit uudet halukkaan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nussitaan ja katsotaan Netflixiä! :D Yleensä laitetaan Netflixistä joku kesken oleva sarja pyörimään ja jossain vaiheessa ei malteta enää pitää näppejämme erossa toisistamme. Sitten sohvalla vaimo päälle ja orgasmeja ovista ja ikkunoista. Seksi on upeaa. Vaimo tulee joka ikinen kerta 3–5 kertaa per seksisessio. Eihän tätä tietenkään kysytty, mutta en malta olla ylistämättä meidän seksielämää. Sen kun ei tarvitse kuolla lasten myötä. ;) M35
Katsotaan tv:tä (yleensä netflix tai leffa) ja seksiä on joko ennen tai jälkeen 2-3 iltana viikossa. Minä haluaisin vaikka joka ilta, mies ei :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä milloinkin. Eilen treenattiin yhdessä illalla, toissapäivänä katseltiin netflixiä, syötiin mutakakkua ja juotiin lasilliset skumppaa. Sitä edellisenä päivänä maattiin sängyllä pelleilemässä ja kutittelemassa toisiamme. Seksiä on 4-5 iltana viikossa. Sellasia normaaleja asioita touhutaan :)
Jos jompikumpi tarvitsee omaa tilaa niin sitä annetaan.
Toi on ihanaa. Olin ennen haluttoman miehen kanssa. Nykyisen kanssa rakastellaan melkein joka ilta ja usein aamullakin. Elämänlaatu parantunut huikeasti.
Aloittaja kysyi nimenomaan, kuinka pidetään suhde kunnossa pikkulapsiaikana. Jätitkö sä ne ekan liiton pienet lapset sille haluttomalle miehelle ja teit uudet halukkaan kanssa?
En jättänyt. Kuuluvat tähän meidän nelilapsiseen uusperheeseen. Johon ei yhteisiä ole tehty. Haluttoman miehen kanssa ei ns parisuhdetta edes ole. Että eipä ollut paljoa mitä kunnossa pitää. Tässä uudessa perheessä ymmärrämme kuinka tärkeää on pitää huolta parisuhteesta- sehän korostuu kun kyseessä on uusperhe, ja monta pientä lasta. Ja läheisyys on arvossaan. Ikävä kyllä en osannut auttaa halutonta miestä. Onneksi hän kuitenkin löysi naisen, jolle haluttomuus ei ilmeisetsi ole ongelma. Tai ehkä hän nykyään haluaakin. En tiedä. Mutta näillä kokemuksilla sanoisin, että se läheisyys, fyysinen ja henkinen, on erittäin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä milloinkin. Eilen treenattiin yhdessä illalla, toissapäivänä katseltiin netflixiä, syötiin mutakakkua ja juotiin lasilliset skumppaa. Sitä edellisenä päivänä maattiin sängyllä pelleilemässä ja kutittelemassa toisiamme. Seksiä on 4-5 iltana viikossa. Sellasia normaaleja asioita touhutaan :)
Jos jompikumpi tarvitsee omaa tilaa niin sitä annetaan.
Toi on ihanaa. Olin ennen haluttoman miehen kanssa. Nykyisen kanssa rakastellaan melkein joka ilta ja usein aamullakin. Elämänlaatu parantunut huikeasti.
Aloittaja kysyi nimenomaan, kuinka pidetään suhde kunnossa pikkulapsiaikana. Jätitkö sä ne ekan liiton pienet lapset sille haluttomalle miehelle ja teit uudet halukkaan kanssa?
En jättänyt. Kuuluvat tähän meidän nelilapsiseen uusperheeseen. Johon ei yhteisiä ole tehty. Haluttoman miehen kanssa ei ns parisuhdetta edes ole. Että eipä ollut paljoa mitä kunnossa pitää. Tässä uudessa perheessä ymmärrämme kuinka tärkeää on pitää huolta parisuhteesta- sehän korostuu kun kyseessä on uusperhe, ja monta pientä lasta. Ja läheisyys on arvossaan. Ikävä kyllä en osannut auttaa halutonta miestä. Onneksi hän kuitenkin löysi naisen, jolle haluttomuus ei ilmeisetsi ole ongelma. Tai ehkä hän nykyään haluaakin. En tiedä. Mutta näillä kokemuksilla sanoisin, että se läheisyys, fyysinen ja henkinen, on erittäin tärkeää.
Hienoa sinulle ja ex-miehellesi, mutta silti mä luulen, että tässä haettiin muita ratkaisuja kuin ero ja neljän lapsen uusperhe. Asiaa voisi miettiä esimerkiksi siten, tarjoaako uusperhe puolisoille enemmän omaa aikaa. Eli ehkä viikonloput ilman lapsia voisivat olla se ratkaisu, mitä aloittaja hakee. Tai sitten ihan vain se, että lapset kasvavat ja sille suhteelle on enemmän tilaa.
ap tässä, kiitos vastauksista (muutamaan lukuun ottamatta) :D niin, sitä me alettiinkin miettiä, että onko tää meidän parisuhde kunnossa, jos illat menee erillään? että nyt aletaan panostamaan. kun kyllä me siis halutaan viettää aikaa toistemme kanssa, mutta se vaan helposti unohtuu, kun illassa on se pari tuntia ilman lapsia.. kun ite oon aina jotenki aatellu, että riittää se että tykkää toisesta :/ (en tässä nyt pysty miettiä, kun julmasti koitan palstailla lasten vinkuessa seuraa) :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä olen niin väsynyt että nukahdan itsekin heto. Tai sitten ei saada lapsia ajoissa nukkumaan ja mennään sitten kaikkivyhtäaikaa unten maille. Joskus jos lapset nukahtaa ajoissa ja itse vielä jaksan valvoa niin ensin siivoan iltapalan jäljet keittiöstä, katsonseuraavan aamun vaatteet valmiiksi ja lasten päiväkotireput. Sitte voin karsoa vähän tv:tä. Mies on yleensä koneella tai katsoo tv:tä. Yleensä ei jakseta kauheasti jutella. Itse olen ainakin illalla aina ihan väsy ja jotenkin loppuunkäytetty myös henkisesti. En tiedä miksi. Mies voisi haluta jotain hellyyttä, mutta mä yleensä haluan vain olla ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä milloinkin. Eilen treenattiin yhdessä illalla, toissapäivänä katseltiin netflixiä, syötiin mutakakkua ja juotiin lasilliset skumppaa. Sitä edellisenä päivänä maattiin sängyllä pelleilemässä ja kutittelemassa toisiamme. Seksiä on 4-5 iltana viikossa. Sellasia normaaleja asioita touhutaan :)
Jos jompikumpi tarvitsee omaa tilaa niin sitä annetaan.
Toi on ihanaa. Olin ennen haluttoman miehen kanssa. Nykyisen kanssa rakastellaan melkein joka ilta ja usein aamullakin. Elämänlaatu parantunut huikeasti.
Aloittaja kysyi nimenomaan, kuinka pidetään suhde kunnossa pikkulapsiaikana. Jätitkö sä ne ekan liiton pienet lapset sille haluttomalle miehelle ja teit uudet halukkaan kanssa?
En jättänyt. Kuuluvat tähän meidän nelilapsiseen uusperheeseen. Johon ei yhteisiä ole tehty. Haluttoman miehen kanssa ei ns parisuhdetta edes ole. Että eipä ollut paljoa mitä kunnossa pitää. Tässä uudessa perheessä ymmärrämme kuinka tärkeää on pitää huolta parisuhteesta- sehän korostuu kun kyseessä on uusperhe, ja monta pientä lasta. Ja läheisyys on arvossaan. Ikävä kyllä en osannut auttaa halutonta miestä. Onneksi hän kuitenkin löysi naisen, jolle haluttomuus ei ilmeisetsi ole ongelma. Tai ehkä hän nykyään haluaakin. En tiedä. Mutta näillä kokemuksilla sanoisin, että se läheisyys, fyysinen ja henkinen, on erittäin tärkeää.
Hienoa sinulle ja ex-miehellesi, mutta silti mä luulen, että tässä haettiin muita ratkaisuja kuin ero ja neljän lapsen uusperhe. Asiaa voisi miettiä esimerkiksi siten, tarjoaako uusperhe puolisoille enemmän omaa aikaa. Eli ehkä viikonloput ilman lapsia voisivat olla se ratkaisu, mitä aloittaja hakee. Tai sitten ihan vain se, että lapset kasvavat ja sille suhteelle on enemmän tilaa.
No kylläpäs tämä kysymys on sulle kovin tärkeä. Voisi myös ajatella niin, että kun on sen eron kokenut, niin on myös oppinut jotakin. Esimerkiksi siitä miten sen perheen saisi pidettyä kasassa pikkulapsivaiheen yli...? Ja miten se ei ainakaan onnistu...? Niin kuin sanoin, tuo kaiknpuolisesta läheisyydestä huolta pitäminen on kyllä tärkeää, niin ydinperheessä kuin varsinkin uusperheessä. Jos kumppanukset ovat kovin erilaisia, yhteistä hyvää ei välttämättä ole tarpeeksi. On aika yleistä tehdä lapset ihmisen kanssa, jonka on valinnut ns lapsuudentraumojensa perusteella. Siis mahdollisimman epäsopivan puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä olen niin väsynyt että nukahdan itsekin heto. Tai sitten ei saada lapsia ajoissa nukkumaan ja mennään sitten kaikkivyhtäaikaa unten maille. Joskus jos lapset nukahtaa ajoissa ja itse vielä jaksan valvoa niin ensin siivoan iltapalan jäljet keittiöstä, katsonseuraavan aamun vaatteet valmiiksi ja lasten päiväkotireput. Sitte voin karsoa vähän tv:tä. Mies on yleensä koneella tai katsoo tv:tä. Yleensä ei jakseta kauheasti jutella. Itse olen ainakin illalla aina ihan väsy ja jotenkin loppuunkäytetty myös henkisesti. En tiedä miksi. Mies voisi haluta jotain hellyyttä, mutta mä yleensä haluan vain olla ihan rauhassa.
voisiko olla mitään tekemistä sen kanssa että mies vetää lonkkaa iltaisin, kun sinä siivoat ja hoidat lasten juttuja "vapaa-ajallasi"? Jos mies ei meinaa osallistua, vaadi. Jos taas osallistuisi mutta et anna, höllää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä milloinkin. Eilen treenattiin yhdessä illalla, toissapäivänä katseltiin netflixiä, syötiin mutakakkua ja juotiin lasilliset skumppaa. Sitä edellisenä päivänä maattiin sängyllä pelleilemässä ja kutittelemassa toisiamme. Seksiä on 4-5 iltana viikossa. Sellasia normaaleja asioita touhutaan :)
Jos jompikumpi tarvitsee omaa tilaa niin sitä annetaan.
Toi on ihanaa. Olin ennen haluttoman miehen kanssa. Nykyisen kanssa rakastellaan melkein joka ilta ja usein aamullakin. Elämänlaatu parantunut huikeasti.
Aloittaja kysyi nimenomaan, kuinka pidetään suhde kunnossa pikkulapsiaikana. Jätitkö sä ne ekan liiton pienet lapset sille haluttomalle miehelle ja teit uudet halukkaan kanssa?
En jättänyt. Kuuluvat tähän meidän nelilapsiseen uusperheeseen. Johon ei yhteisiä ole tehty. Haluttoman miehen kanssa ei ns parisuhdetta edes ole. Että eipä ollut paljoa mitä kunnossa pitää. Tässä uudessa perheessä ymmärrämme kuinka tärkeää on pitää huolta parisuhteesta- sehän korostuu kun kyseessä on uusperhe, ja monta pientä lasta. Ja läheisyys on arvossaan. Ikävä kyllä en osannut auttaa halutonta miestä. Onneksi hän kuitenkin löysi naisen, jolle haluttomuus ei ilmeisetsi ole ongelma. Tai ehkä hän nykyään haluaakin. En tiedä. Mutta näillä kokemuksilla sanoisin, että se läheisyys, fyysinen ja henkinen, on erittäin tärkeää.
Hienoa sinulle ja ex-miehellesi, mutta silti mä luulen, että tässä haettiin muita ratkaisuja kuin ero ja neljän lapsen uusperhe. Asiaa voisi miettiä esimerkiksi siten, tarjoaako uusperhe puolisoille enemmän omaa aikaa. Eli ehkä viikonloput ilman lapsia voisivat olla se ratkaisu, mitä aloittaja hakee. Tai sitten ihan vain se, että lapset kasvavat ja sille suhteelle on enemmän tilaa.
No kylläpäs tämä kysymys on sulle kovin tärkeä. Voisi myös ajatella niin, että kun on sen eron kokenut, niin on myös oppinut jotakin. Esimerkiksi siitä miten sen perheen saisi pidettyä kasassa pikkulapsivaiheen yli...? Ja miten se ei ainakaan onnistu...? Niin kuin sanoin, tuo kaiknpuolisesta läheisyydestä huolta pitäminen on kyllä tärkeää, niin ydinperheessä kuin varsinkin uusperheessä. Jos kumppanukset ovat kovin erilaisia, yhteistä hyvää ei välttämättä ole tarpeeksi. On aika yleistä tehdä lapset ihmisen kanssa, jonka on valinnut ns lapsuudentraumojensa perusteella. Siis mahdollisimman epäsopivan puolison.
Vai niin. Et sitten ymmärrä, että on olemassa erilaisia ihmisiä. Esim. minä tarvitsen paljon tilaa enkä niin välitä läheisyydestä, en jaksa koko aikaa kiehnätä miehen kyljessä kiinni. Jos mieskin on samanlainen, niin miksi päädymme mielestäsi väistämättä eroon? Iltaisin emme siis kiehnää sohvalla, vaan keskustelemme, otamme ehkä lasit viiniä, katsomme leffaa, saunomme jne. Kumpikin ottaa myös omaa aikaa aika paljon, ja meillä käy kavereita kylässä tai itse kyläilemme (toinen tietty lasten kanssa kotona). Olen tyytyväinen just näin ja hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä olen niin väsynyt että nukahdan itsekin heto. Tai sitten ei saada lapsia ajoissa nukkumaan ja mennään sitten kaikkivyhtäaikaa unten maille. Joskus jos lapset nukahtaa ajoissa ja itse vielä jaksan valvoa niin ensin siivoan iltapalan jäljet keittiöstä, katsonseuraavan aamun vaatteet valmiiksi ja lasten päiväkotireput. Sitte voin karsoa vähän tv:tä. Mies on yleensä koneella tai katsoo tv:tä. Yleensä ei jakseta kauheasti jutella. Itse olen ainakin illalla aina ihan väsy ja jotenkin loppuunkäytetty myös henkisesti. En tiedä miksi. Mies voisi haluta jotain hellyyttä, mutta mä yleensä haluan vain olla ihan rauhassa.
voisiko olla mitään tekemistä sen kanssa että mies vetää lonkkaa iltaisin, kun sinä siivoat ja hoidat lasten juttuja "vapaa-ajallasi"? Jos mies ei meinaa osallistua, vaadi. Jos taas osallistuisi mutta et anna, höllää.
Joo tiedän ja olen vaatinutkin. Aina ei vain jaksa sanoa ja vaatia. Olen asiasta raivonnut ja puhunut nätisti. Mutta sellainen se on. Joskus yllättää ja laittaa tiskit koneeseen tai pyykit kuivumaan. Aina säännöllisin väliajoin meillä on tästä asiasta riitaa. Mutta nyt olen alkanut ajatella, etyä en ehkä voi häntä muuttaa. Rakkautta kuitenkin on jäljellä kun vain pintaa vähän rapsuttaa. Ehkä on lasten kannalta parempi että keskityn hänen hyviin puoliinsa ja koitan vain jaksaa kotitöiden kanssa parhaani mukaan. En halua riitaista kotia tai avioeroa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että tarvit kinnon panoja. Jos vaikkau päivällä kävis sua jöulääm. Pistä sp.tai puh.num. niin huomenna?
Saat yhteystiedot heti, kun olet opetellut kirjoittamaan!
Selvä. Osaan jo nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä milloinkin. Eilen treenattiin yhdessä illalla, toissapäivänä katseltiin netflixiä, syötiin mutakakkua ja juotiin lasilliset skumppaa. Sitä edellisenä päivänä maattiin sängyllä pelleilemässä ja kutittelemassa toisiamme. Seksiä on 4-5 iltana viikossa. Sellasia normaaleja asioita touhutaan :)
Jos jompikumpi tarvitsee omaa tilaa niin sitä annetaan.
Toi on ihanaa. Olin ennen haluttoman miehen kanssa. Nykyisen kanssa rakastellaan melkein joka ilta ja usein aamullakin. Elämänlaatu parantunut huikeasti.
Aloittaja kysyi nimenomaan, kuinka pidetään suhde kunnossa pikkulapsiaikana. Jätitkö sä ne ekan liiton pienet lapset sille haluttomalle miehelle ja teit uudet halukkaan kanssa?
En jättänyt. Kuuluvat tähän meidän nelilapsiseen uusperheeseen. Johon ei yhteisiä ole tehty. Haluttoman miehen kanssa ei ns parisuhdetta edes ole. Että eipä ollut paljoa mitä kunnossa pitää. Tässä uudessa perheessä ymmärrämme kuinka tärkeää on pitää huolta parisuhteesta- sehän korostuu kun kyseessä on uusperhe, ja monta pientä lasta. Ja läheisyys on arvossaan. Ikävä kyllä en osannut auttaa halutonta miestä. Onneksi hän kuitenkin löysi naisen, jolle haluttomuus ei ilmeisetsi ole ongelma. Tai ehkä hän nykyään haluaakin. En tiedä. Mutta näillä kokemuksilla sanoisin, että se läheisyys, fyysinen ja henkinen, on erittäin tärkeää.
Hienoa sinulle ja ex-miehellesi, mutta silti mä luulen, että tässä haettiin muita ratkaisuja kuin ero ja neljän lapsen uusperhe. Asiaa voisi miettiä esimerkiksi siten, tarjoaako uusperhe puolisoille enemmän omaa aikaa. Eli ehkä viikonloput ilman lapsia voisivat olla se ratkaisu, mitä aloittaja hakee. Tai sitten ihan vain se, että lapset kasvavat ja sille suhteelle on enemmän tilaa.
No kylläpäs tämä kysymys on sulle kovin tärkeä. Voisi myös ajatella niin, että kun on sen eron kokenut, niin on myös oppinut jotakin. Esimerkiksi siitä miten sen perheen saisi pidettyä kasassa pikkulapsivaiheen yli...? Ja miten se ei ainakaan onnistu...? Niin kuin sanoin, tuo kaiknpuolisesta läheisyydestä huolta pitäminen on kyllä tärkeää, niin ydinperheessä kuin varsinkin uusperheessä. Jos kumppanukset ovat kovin erilaisia, yhteistä hyvää ei välttämättä ole tarpeeksi. On aika yleistä tehdä lapset ihmisen kanssa, jonka on valinnut ns lapsuudentraumojensa perusteella. Siis mahdollisimman epäsopivan puolison.
Kysymys on minulle hieman tärkeä kahdesta syystä.
1) Aloittajalla on 3- ja 1-vuotiaat lapset. Eli elämä on puhdasta selviytymistä. Jos siinä elämäntilanteessa läheisyys on vähissä, ei yksikään asiantuntija suosittee ratkaisuksi eroa. Siksi kummastuttaa, että sinä tarjoilet uutta miestä ratkaisuna seksin tai läheisyyden puutteeseen.
2) Asia koskettaa itseänikin sikäli, että vaikka olen varsin seksuaalinen ihminen, olen kokenut aiemmassa suhteessani haluttomuutta. Mitenkäs sinä sen kirjoitit: "Kun toinen on haluton, ei ole parisuhdetta mitä hoitaa tms." Varmaan ex-mieheni olisi ajatellut noin: suhteemme vika oli minun haluttomuuteni. Minun näkökulmastani tosin suhteemme vika oli aivan muualla. On olemassa hormonaalista haluttomuutta, mutta useimmiten kysymys on ihmiseen kohdistuvasta haluttomuudesta (tai halusta). Onnekseni en tuohon suhteeseen lapsia edes haaveillut, vaan se oli ihan puhdasta itsensä ja ihmissuhdelakien opiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että tarvit kinnon panoja. Jos vaikkau päivällä kävis sua jöulääm. Pistä sp.tai puh.num. niin huomenna?
Saat yhteystiedot heti, kun olet opetellut kirjoittamaan!
Nainen on valmis pettämään lapsensa isää kenen tahansa kirjoitustaitoisen kanssa. Tyypillinen nainen siis.
Ja sinä et näytä ymmärtävän sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä milloinkin. Eilen treenattiin yhdessä illalla, toissapäivänä katseltiin netflixiä, syötiin mutakakkua ja juotiin lasilliset skumppaa. Sitä edellisenä päivänä maattiin sängyllä pelleilemässä ja kutittelemassa toisiamme. Seksiä on 4-5 iltana viikossa. Sellasia normaaleja asioita touhutaan :)
Jos jompikumpi tarvitsee omaa tilaa niin sitä annetaan.
Toi on ihanaa. Olin ennen haluttoman miehen kanssa. Nykyisen kanssa rakastellaan melkein joka ilta ja usein aamullakin. Elämänlaatu parantunut huikeasti.
Aloittaja kysyi nimenomaan, kuinka pidetään suhde kunnossa pikkulapsiaikana. Jätitkö sä ne ekan liiton pienet lapset sille haluttomalle miehelle ja teit uudet halukkaan kanssa?
En jättänyt. Kuuluvat tähän meidän nelilapsiseen uusperheeseen. Johon ei yhteisiä ole tehty. Haluttoman miehen kanssa ei ns parisuhdetta edes ole. Että eipä ollut paljoa mitä kunnossa pitää. Tässä uudessa perheessä ymmärrämme kuinka tärkeää on pitää huolta parisuhteesta- sehän korostuu kun kyseessä on uusperhe, ja monta pientä lasta. Ja läheisyys on arvossaan. Ikävä kyllä en osannut auttaa halutonta miestä. Onneksi hän kuitenkin löysi naisen, jolle haluttomuus ei ilmeisetsi ole ongelma. Tai ehkä hän nykyään haluaakin. En tiedä. Mutta näillä kokemuksilla sanoisin, että se läheisyys, fyysinen ja henkinen, on erittäin tärkeää.
Hienoa sinulle ja ex-miehellesi, mutta silti mä luulen, että tässä haettiin muita ratkaisuja kuin ero ja neljän lapsen uusperhe. Asiaa voisi miettiä esimerkiksi siten, tarjoaako uusperhe puolisoille enemmän omaa aikaa. Eli ehkä viikonloput ilman lapsia voisivat olla se ratkaisu, mitä aloittaja hakee. Tai sitten ihan vain se, että lapset kasvavat ja sille suhteelle on enemmän tilaa.
No kylläpäs tämä kysymys on sulle kovin tärkeä. Voisi myös ajatella niin, että kun on sen eron kokenut, niin on myös oppinut jotakin. Esimerkiksi siitä miten sen perheen saisi pidettyä kasassa pikkulapsivaiheen yli...? Ja miten se ei ainakaan onnistu...? Niin kuin sanoin, tuo kaiknpuolisesta läheisyydestä huolta pitäminen on kyllä tärkeää, niin ydinperheessä kuin varsinkin uusperheessä. Jos kumppanukset ovat kovin erilaisia, yhteistä hyvää ei välttämättä ole tarpeeksi. On aika yleistä tehdä lapset ihmisen kanssa, jonka on valinnut ns lapsuudentraumojensa perusteella. Siis mahdollisimman epäsopivan puolison.
Vai niin. Et sitten ymmärrä, että on olemassa erilaisia ihmisiä. Esim. minä tarvitsen paljon tilaa enkä niin välitä läheisyydestä, en jaksa koko aikaa kiehnätä miehen kyljessä kiinni. Jos mieskin on samanlainen, niin miksi päädymme mielestäsi väistämättä eroon? Iltaisin emme siis kiehnää sohvalla, vaan keskustelemme, otamme ehkä lasit viiniä, katsomme leffaa, saunomme jne. Kumpikin ottaa myös omaa aikaa aika paljon, ja meillä käy kavereita kylässä tai itse kyläilemme (toinen tietty lasten kanssa kotona). Olen tyytyväinen just näin ja hyvin menee.
Tiedän paljon pareja, jotka elävät ns. Parisuhteettomassa parisuhteessa. Se toimii ja voi tuntua rennolta ratkaisulta, kunnes toinen ehkä tapaa jonkun ja ihastuu. Silloin tulee helposti se "enkö voisi vielä kerran kokea sen tunteen, intohimon?" tai muutoin kaipuu johonkin - ihminen on usein viettiensä "orja" ja kaipaa kuitenkin erilaisia ärsykkeitä.
Pelataan yhdessä, jutellaan&syödään, katotaan sarjoja. Ollaan jotenkin "ajauduttu" siihen, että tehdään jotain yhdessä joka ilta kun lapset :D Voisi joskus tehdä jotain omaakin, mutta ihan hyvä näin kyllä.
Jutellaan. Juodaan viiniä. Katotaan jotain sarjaa tai elokuvaa. Suunnitellaan tulevaa lomamatkaa. Siivotaan päivän sotkuja. Harrastetaan seksiä. Ollaan lähekkäin. Riidellään. Pelataan pelejä. Annetaan toisillemme omaa tilaa ja aikaa. Venytellään. Hierotaan toisiamme. Selvitetään raha-asioita. Hillotaan marjoja. Remontoidaan. Pelleillään. Nauretaan.
Toisin sanoen tehdään niitä asioita minkä takia olemme valinneet elää elämänkumppanin kanssa emmekä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä olen niin väsynyt että nukahdan itsekin heto. Tai sitten ei saada lapsia ajoissa nukkumaan ja mennään sitten kaikkivyhtäaikaa unten maille. Joskus jos lapset nukahtaa ajoissa ja itse vielä jaksan valvoa niin ensin siivoan iltapalan jäljet keittiöstä, katsonseuraavan aamun vaatteet valmiiksi ja lasten päiväkotireput. Sitte voin karsoa vähän tv:tä. Mies on yleensä koneella tai katsoo tv:tä. Yleensä ei jakseta kauheasti jutella. Itse olen ainakin illalla aina ihan väsy ja jotenkin loppuunkäytetty myös henkisesti. En tiedä miksi. Mies voisi haluta jotain hellyyttä, mutta mä yleensä haluan vain olla ihan rauhassa.
voisiko olla mitään tekemistä sen kanssa että mies vetää lonkkaa iltaisin, kun sinä siivoat ja hoidat lasten juttuja "vapaa-ajallasi"? Jos mies ei meinaa osallistua, vaadi. Jos taas osallistuisi mutta et anna, höllää.
Joo tiedän ja olen vaatinutkin. Aina ei vain jaksa sanoa ja vaatia. Olen asiasta raivonnut ja puhunut nätisti. Mutta sellainen se on. Joskus yllättää ja laittaa tiskit koneeseen tai pyykit kuivumaan. Aina säännöllisin väliajoin meillä on tästä asiasta riitaa. Mutta nyt olen alkanut ajatella, etyä en ehkä voi häntä muuttaa. Rakkautta kuitenkin on jäljellä kun vain pintaa vähän rapsuttaa. Ehkä on lasten kannalta parempi että keskityn hänen hyviin puoliinsa ja koitan vain jaksaa kotitöiden kanssa parhaani mukaan. En halua riitaista kotia tai avioeroa kuitenkaan.
Mutta haluat opettaa (varsinkin poikalapsille), että on ok isän vetää lonkkaa kun äiti tekee työt?
Alue: Aihe vapaa
Toi on ihanaa. Olin ennen haluttoman miehen kanssa. Nykyisen kanssa rakastellaan melkein joka ilta ja usein aamullakin. Elämänlaatu parantunut huikeasti.