Lue keskustelun säännöt.
Luopuako toivosta saada lapsi 40-vuotiaana?
21.02.2016 |
Olisi hyvä tiputtaa vähintään kymmenen kiloa painosta pois ennen raskautta, ja ehkä raskaus alkaisi silloin helpommin. Miestä ei ole tiedossa, eli ihan alkupisteessä olen. Ikää tosiaan 40 v ,eikä lapsia entuudestaan ole. En tiedä tulisinko raskaaksi helposti vai olisiko jotain ongelmaa.
Kommentit (46)
mieti jaksatko noin 60 vuotiaana taistella teinien kanssa. Muuten jos olet miettinyt kaiken niin onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 41 -vuotiaana luomusti. Terve lapsi. Ei tosin heti ekasta kierrosta tärpännyt. Meni toista vuotta.
No, jos se mies on välttämätön, niin sitten luovut ajatuksesta. Ethän sä voi ylipäänsä hommata lapsia semmosen kanssa, jota et ole edes tuntenut paria vuotta.
Jos sen sijaan voisit olla yksinhuoltaja, niin heti hedelmöityshoitoihin. Kannattaa myös muistaa, että adoptio on vaihtoehto.
Painonpudotuksessa olennaista on, että muuttaa elämän- ja ruokailutapojaan. Moni nelikymppinen on kyllä saanut lapsen. Tuttavapiirissäni on jopa 43-46-vuotiaana esikoisensa saaneita kolme. Jos saat lapsen yksin syystä tai toisesta, huolehdi ajoissa hyvästä verkostosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä tiputtaa vähintään kymmenen kiloa painosta pois ennen raskautta, ja ehkä raskaus alkaisi silloin helpommin. Miestä ei ole tiedossa, eli ihan alkupisteessä olen. Ikää tosiaan 40 v ,eikä lapsia entuudestaan ole. En tiedä tulisinko raskaaksi helposti vai olisiko jotain ongelmaa.
Älä nyt enää jää odottelemaan mitään painonpudotusta, sen ehtii hoitaa myöhemminkin. Kello tikittää ja lapsen teolla alkaa olla tosissaan kiire.
Naisen keho kestää raskautta myös hieman vanhemmallakin iällä paremmin kuin ennen aikaan puutostautien jyllätessä. Pidä vain keho ja mieli hyvässä kunnossa! Jos pystyt huolehtimaan lapsesta itse, spermapankkia kannattaa harkita vaihtoehtona. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hanki. Ei ollut kivaa, kun äiti kuoli ollessani vasta 20-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki. Ei ollut kivaa, kun äiti kuoli ollessani vasta 20-vuotias.
Harva voi itse kuolinhetkeään päättää, joku kuolee 20-vuotiaana, joku 40-vuotiaana. Mutta kukaan ei kuole vanhuuteen vielä 60-vuotiaana.
Tuolla logiikalla pitäisi jättää lapset tekemättä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki. Ei ollut kivaa, kun äiti kuoli ollessani vasta 20-vuotias.
Ei siinä aina noin käy. Mun äitini sai mut kun oli 36v ja hän kuoli tammikuussa kun minä olen 42v.
Jos olet valmis huolehtimaan lapsesta yksin niin pistä heti toimeksi ja mene hoitoon piakkoin. En alkaisi odottelemaan sopivan miehen tapaamista ja pidempää seurustelua, siinä mielessä vähän kiire on. Mutta paljon onnea matkaan! T. äidiksi 42 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 44v. Ja saanut kaksi lapsistani päälle nelikymppisenä. Tosin paino on normaali, mies kuvioissa ja esikoisen sain 33v.
Samaa mieltä kuin muut, eli nyt on aika päättää, eikä enää odotella löydätkö isäksi sopivan elämäsi miehen. Jos lapsen saanti on sinulle oikeasti tärkeää, niin hankit keinohedelmöityksen tai adoptiolapsen, mutta et enää käytä aikaa miehen etsintään. Jos miestä kaipaat, etsi sitten kun tämä biologisen kellon takia kiireellisempi asia eli lapsi on hoidettu...
Itse olin saman päätöksen edessä tuossa iässä, ja minä kyllä päädyin siihen, että ei, minä en halua olla yksinhuoltaja, joten jätän lapsen hankkimatta. Nyt olen 42 ja ihan tyytyväinen päätökseeni. Täytyihän se surra läpi se päätöksen lopullisuus, mutta sitten kun se on surtu, olen voinut keskittyä lapsettoman sinkkuelämän hyviin puoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki. Ei ollut kivaa, kun äiti kuoli ollessani vasta 20-vuotias.
Minun äitini kuoli 34-vuotiaana kun minä olin 9v. Olisiko senkin pitänyt jättää lapset tekemättä?
Puolisoksi en ole siis löytänyt ketään, mutta yksi aikamies ystäväni sanoi, että voisi auttaa minua tässä. Olisikohan parempi kuin täysin tuntemattomaan luovuttajaan turvautuminen? Sopimukset täytyisi laatia tarkasti. Hän saisi tavata lastaan, olla isänä, mutta tahtoisin yksinhuoltajuuden.
ap
Itse sain kolmannen=viimeisen lapseni 42-vuotiaana. Kaikki meni hienosti ja hyvin olen jaksanut. Serkkuni sai ensimmäisen lapsensa 40 vuotiaana, hyvin meni sekin. Kunhan nyt vain sen miehen löydät ja ainakin yhden illan juttuja lienee saatavilla helposti. Vai onko tarkoituksena perustaa perhe miehen kanssa ?
Vierailija kirjoitti:
No, jos se mies on välttämätön, niin sitten luovut ajatuksesta. Ethän sä voi ylipäänsä hommata lapsia semmosen kanssa, jota et ole edes tuntenut paria vuotta.
Jos sen sijaan voisit olla yksinhuoltaja, niin heti hedelmöityshoitoihin. Kannattaa myös muistaa, että adoptio on vaihtoehto.
Adoptio ei ole vaihtoehto, koska adoptiolapsia ei käytännössä koskaan anneta yksinhuoltajille. Siinä etsitään lapselle parasta kotia, ei aikuisille lasta. Lapsen kannalta tasapainoiset kaksi aikuista on aina parempi kuin yksi.
Mummoni oli 44-vuotias, kun sai kaksospojat. Mummoni on nyt 94-vuotias ja pojat ovat viisikymppisiä. :)
Käytännössä aika harva nelikymppinen tulee enää luomuksi raskaaksi järkevässä ajassa. Downin syndrooman riski on noin 20% ja useiden muiden kromosomihäiriöiden sitä suurempi.
Luopua.