Lue keskustelun säännöt.
En ole kertonut terapeutille 1,5v aikana
20.02.2016 |
Että olen opiskellut sairaanhoitajaksi ja suuntauduin psykiatriseen hoitotyöhön.
En ole kertonut psykologian opinnoistani ja siitä, että teoreettisesti osaan analysoida psykoterapiaa (tein kandin aiheesta).
Kommentit (86)
En ole kertonut juuri mitään.. Esim seksiunelmia, sitä että olen ollut väkivaltainen, että olen masentuneempi kuin mitä kerron..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleistä, ettei terapeuttiin luoteta täysin. Minäkään en ole kaikesta kertonut, kun inhottaa ajatus, että tiedot ehkä kirjataan johonkin ja muutenkin terapeutti on niin erilainen ihminen kuin minä, etten usko hänen oikeasti ymmärtävän.
Mäkään en ole terapeutilla kertonut kaikkea, siksi kun terapeutti on niin pitkäpiimäinen takertuja että katson parhaaksi suodattaa tiettyjä aihepiirejä pois kun muuten me upottaisiin niihin pitkäksi aikaa. Kävin saman puljun lääkärillä keskustelemassa masennuksesta ja mainitsin ihan ohimennen yhden tällaisen asian joita en ole terapeutille kertonut (ja ei, kyseessä ei ollut mikään lapsuuden hyväksikäyttökokemus vaan ihan normaali arkinen asia).
Lääkäri mainitsi asian potilastiedoissani ja heti seuraavalla kerralla terppa alkoi tenttaamaan että "ai sulla on tällainen asia elämässä -- siis mä en ole yhtään tällaisesta tiennyt -- no mites se nyt jaaba jaaba jaaba?" -_-
Eikö hyvä terapeutti eläisi hetkessä ja työskentelisi vain materiaalin kanssa minkä asiakas itse tuo esiin? En tiedä mutta näin olen käsittänyt vaikka psykodynaamisen terapian.
En ole kertonut....enpäs sanokaan!
’’Olisikohan aika kertoa? Jos haluat todella auttaa toisia, sinun täytyy käydä omat haavasi läpi. Voimia!’’
- Koen, että pystyn käymään lapsuuteni ja nuoruuteni haavani läpi ilman psykologia.
’’Minkä vuoksi käyt terapiassa ja miksi et ole kertonut?’’
- Parisuhdeasioita ja vastasinkin jo tuohon.
- Nro 7 -
Minua ainakin ahdistaa ajatus että terapeutin pitäisi tietää minusta kaikki. Että seksielämääkin pitäisi avata. Minusta sellaista 'häpeämistä' ei tarvitse analysoida sen syvemmin kuin että haluan yksityisyyttä. Se on kumma että normaalissa elämässä terapiassa käymättömillä asioiden kertomattomuus tulkitaan juuri näin, mutta terapiassa lähdetään väkisin etsimään ongelmia joka paikasta, että mikähän lapsuuden trauma minulla nyt on, kun en halua puhua terapeutin kanssa itsetyydytyksestä. Se ei edistä paranemista, että joka asian tulkitaan johtuvan jostain mielenterveyden ongelmastani. Kerran sairas, aina sairas?
Mäkään en ole terapeutilla kertonut kaikkea, siksi kun terapeutti on niin pitkäpiimäinen takertuja että katson parhaaksi suodattaa tiettyjä aihepiirejä pois kun muuten me upottaisiin niihin pitkäksi aikaa. Kävin saman puljun lääkärillä keskustelemassa masennuksesta ja mainitsin ihan ohimennen yhden tällaisen asian joita en ole terapeutille kertonut (ja ei, kyseessä ei ollut mikään lapsuuden hyväksikäyttökokemus vaan ihan normaali arkinen asia).
Lääkäri mainitsi asian potilastiedoissani ja heti seuraavalla kerralla terppa alkoi tenttaamaan että "ai sulla on tällainen asia elämässä -- siis mä en ole yhtään tällaisesta tiennyt -- no mites se nyt jaaba jaaba jaaba?" -_-