Lue keskustelun säännöt.
Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus
20.02.2016 |
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Kommentit (273)
Kiinnostaisi tietää, mikä on alasi? Itsekin olen humanisti enkä päässyt edes niihin paperinpyörityshommiin pelkällä humanistitutkinnollani. Olenkin nyt sen lisäksi tradenomi ;) Toki työni kyllästyttää eikä vastaa vaativuudeltaan koulutustani, mutta onpahan ainakin työtä ja säännölliset tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä töitä sä sitten haluaisit tehdä?
Mikä sun oman alan hommaa sitten olisi? Osaatko ihan selkeästi sanoa, mikä sun asiantuntemus ja osaaminen on?
Mitä olet pää- ja sivuaineinasi opiskellut?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mikä on alasi? Itsekin olen humanisti enkä päässyt edes niihin paperinpyörityshommiin pelkällä humanistitutkinnollani. Olenkin nyt sen lisäksi tradenomi ;) Toki työni kyllästyttää eikä vastaa vaativuudeltaan koulutustani, mutta onpahan ainakin työtä ja säännölliset tulot.
Minulla sama juttu, on maisterintutkinto ja lisäksi yksi alempi yliopistotutkinto hyvillä arvosanoilla. Siitä huolimatta en työllisty edes toimistohommiin, koska olen ylikoulutettu. Olen lähettänyt yli sata työhakemusta, ja päässyt välillä haastatteluun asti; siellä sitten on tullut rivien välistä esille, että koulutuksestani ei ole mitään hyötyä ko. tehtävässä ja koulutukseni on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä koulutus ei takaa mitään työmarkkinoilla. Tai oikeastaan anna edes vinkkiä siitä, onko ihminen sopiva tai kyvykäs johonkin duuniin. Korkeakoulutettuja tomppeleita on tullut vastaan vaikka kuinka ja paljon... Kokemus on kunkku edelleen - varma signaali työantajalle, että edes jotain kykyjä on.
Tuttua on. Olen kaiken lisäksi opettaja, eikä töitä vaan heru. Hakijoita per paikka on 20-200. Vaihdan alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Äärimmäisen tympeitä hommia sain tehdä. Jotenkin niin älytöntä paperinpyöritystä että itseäkin välillä hävetti. Sitten ajattelin että on minusta parempaankin ja opiskelin uuden, ihan oikean ammatin.
Sama täällä - aivan pepusta suoraan sanottuna tämä "työelämä". Kaduttaa etten lukenut opettajaksi, vaan suuntauduin tutkijaksi. Valmistumisen jälkeen kuitenkin tajusin etten halua olla taas yksi työtön tohtori vaan parempi yrittää päästä suoraan kiinni työelämään. Vielä ei ole työpaikkaa tosin napsahtanut. Noita toimistosihteerin töitä en edes suostu hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin oikeestaan kiinnostaisi vaihtaa paperinpyörittämisestä fysioterapeutiksi. Jotenkin se ala on aina kiinnostanut. Vaan milläs elätän itseni opiskeluaikana ja olen jo 35-vuotiaskin.
Täälä yksi kohtalotoveri. Ehdin olla jo töissä ennen yliopisto-opintoja ja tietenkin suurin toivein odotin yhteiskunnan ottavan avosylin vastaan minun asiantuntemukseni ja tietämykseni sitten, kun olin vielä opiskellut lisää. Mutta ei, ansiosidonnaista on sentään riittänyt ja muutaman sijaisuuden verran olen voinut tehdä omaa työtäni.
Onhan sekin sentään jotain ,että parin entisen työnantajan nettisivuilla on edelleen sellaista, jota minä aikoinani sinne laitoin. Kolmannella ei ollut kuin minun nimi vielä työsuhteen päättymisen jälkeen sen verran pitkään, että vasta poliisin käskystä poistui. Mutta se oli sen verran monimutkaisempi juttu, että ihan iloisesti olen sen jälkeen työttömyyskorvausta kuitannut.
Mulle kelpaisi oikein hyvin mikä tahansa paperinpyöritys, mutta kun niihin on ennenkin merkonomeja otettu, ei ole siitä päivät parantuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vain, mutta ärsyttää tuollaiset "toimistosihteerin töitä en suostu edes hakemaan". Ja mistä tiedät, että edes saisit niitä?
Työttömänäkö on kivempaa? Etkö halua vakityötä? Palkallisia lomia? Ottaa asuntolainaa koskaan? Matkustella?
Alani on sen verran pieni etten viitsi sitä kertoa. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.
Täällä yksi humanisti, jolla oli samanlainen tilanne, miinus etten päässyt edes paperia pyörittelemään. Olin opiskellut historiaa ns asiantuntijalinjalla, opettamaan en ilman pedagogisia opintoja päässyt, museoala ei kiinnosta laisinkaan (ja sinne on valtava tunku), arkistotkaan eivät houkuta, tutkijanhommat ovat silkkaa apuraharumbaa. Yritin päästä viestinnän hommiin, mutta sielläkin aina meni joku viestintää lukenut tai markkinointiin erikoistunut ekonomi ohi. Oman alan kokemusta ei ollut, sillä en ollut saanut harjoittelupaikkaa yli vuoden hakemusten lähettelystä huolimatta. Vähemmästäkin masentuu.
"Nöyrryin" ja vaihdoin alaa, hain ja pääsin kauppakorkeakouluun. Harmittaa, että istuin sen FM-tutkinnon periaatteessa turhaan ja nyt olen taas koulunpenkillä. Nyt pelottaa vain se, että olen työnantajien silmissä ylikoulutettu. Enpä haluaisi, että kukaan muu joutuisi kaksi maisteria suorittamaan, kyllä pitäisi vähemmälläkin tutkintomäärällä töitä löytyä...
ssssiiiili kirjoitti:
Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Äärimmäisen tympeitä hommia sain tehdä. Jotenkin niin älytöntä paperinpyöritystä että itseäkin välillä hävetti. Sitten ajattelin että on minusta parempaankin ja opiskelin uuden, ihan oikean ammatin.
Minkä alan? :)
Vierailija kirjoitti:
Alani on sen verran pieni etten viitsi sitä kertoa. -Ap
Sitten on vaikea neuvoa. Jos alasi tosiaan on noin pieni, ettei sitä voi edes kertoa tai muuten tunnistetaan, niin vaihtaisin alaa.
oonabvc kirjoitti:
Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.
No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!
Mielestäni tiettyjen alojen yliopistokoulutusta pitäisi supistaa rajusti. Älytöntä kouluttaa kalliilla suuret määrät yleispäteviiä maistereita. Sellaisia asiantuntijahommia, johon monet humaniatiset yliopistotutkinnot antavat valmiuksia, niitä on valitettavasti vain vähän tarjolla. Suurin osa joutuu kantapään kautta opettelemasn aellaisia töitä, mihin olisi käytännönläheisemmällä koulutuksella saanut jo opiskeluaikana paljon paremmat valmiudet.
Vaihda "alaa" nopee.