Ensiasunnon osto vasta 35-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoita, jotka näin myöhään ostavat? Lapset on tehty ja olen opiskellut vuosikausia, toimeentulo onneksi varma.

Eihän tuossa ole mitään pahaa. Hienoa että olet ostanut vasta kun sinulla on varaa myös maksaa ja ylläpitää asunto. Nyt kun olet aikuinen niin sinulla on myös ymmärrystä enemmän ja olet varmaan osannut hankkia sellaisen josta todella itse pidät. Joka vastaa kooltaan perheen tarvetta. Ennen ostettiin asunto koko iäksi. Nytkyisin tuntuu että sitäkin vaihdetaan jatkuvasti. Ensin ostetaan kunhan se on oma. Sitten aletaan miettiä vasta aluetta. Ja sitten ostetaan asunto jollainen pitäisi statuksen vuoksi olla. Ja vasta sitten järkiinnytään ja ostetaan sellainen johon on varaa ja joka vasta perheen tarpeita.

Mä ostin 33-vuotiaana. Nyt olen 40 ja maksan asuntolainani tänä vuonna pois.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoita, jotka näin myöhään ostavat? Lapset on tehty ja olen opiskellut vuosikausia, toimeentulo onneksi varma.

Minun korvissani kuulostaa tavattoman tyhmältä liikkeeltä, mutta jokainen toimii oman halunsa ja edellytystensä mukaan. Itse ostin ensiasuntoni 20-vuotiaana kun aloitin yliopisto-opinnot. Tuolloin elettiin vuotta 1992. Olin vuoden töissä ennen opintoja ja säästin palkkani. Vanhemmat oli lisäks säästäny mun lapsilisät ja loput otin lainaa. Lainaa lyhensin tekemällä töitä koko opintojeni ajan. Kun valmistuin 1997, asuntoni arvo oli about 2,5-kertaistunut ja sain tukevan myyntivoiton, josta jäi hienosti pesämuna seuraavaankin asuntoon. Siitä alkoi asuntosijoittamiseni ja 35-vuotiaana mulla oli jo kaks sijoitusasuntoa. Nyt tilanne on se, että ei ole hätää, vaikka jäisin työttömäksi, sillä voisin elää vuokratuloilla.

Tää on taas tätä suomalaisten päähän iskostettua sokeeta omistusasuntouskontoa. Ei sitä ensiasuntoa ole mikään pakko ostaa, ikinä. Muualla EUssa on ihan yleistä että asutaan koko elämä vuokralla. Itse olen 34, en ole ostanut asuntoa vaikka varaa olisi hyvinkin ollut. Pari vuotta vielä nykyistä ansio & säästötasoa niin voisin ostaa ilman lainaakin, mutta ei ole kyllä suunnitelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan ole ennen tuota ikävuotta ostamassa. Olen nyt 30v ja hieman yli 30t€ säästössä. Saisin jo nyt pienen lainan, mutta se ei riitä pk-seudulla osakkeeseen. Joskus tulen perimään isäni ja perintörahoilla ja säästöillä voin sitten ostaa jonkun suht kelvollisen luukun.

Mainittakoon siis että olen matalapalkka-ammatissa. Työkaverini joilla on rikas mies, on toki jo omistusasunnot ostettuna.

Aina jaksan hämmästellä ihmisten uskoa tuleviin perintöihin. Mistä tiedät, että isäsi on jättämässä sinulle yhtään mitään? Tai entä jos hän elää satavuotiaaksi ja kaikki omaisuus kuluu hoivakotimaksuihin?

Mikään ei ole tietenkään varmaa, mutta olen ainoa lapsi ja meillä on hyvät välit. Isän omaisuus on muutakin kuin rahaa tilillä, lisäksi hänellä on kohtuuhyvä eläke josta mahdolliset hoivakotimaksut pystyy maksamaan. Jos hän päättääkin lahjoittaa omaisuutensa vaikka Afrikan köyhille lapsille, sitten en osta asuntoa. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoita, jotka näin myöhään ostavat? Lapset on tehty ja olen opiskellut vuosikausia, toimeentulo onneksi varma.

Minun korvissani kuulostaa tavattoman tyhmältä liikkeeltä, mutta jokainen toimii oman halunsa ja edellytystensä mukaan. Itse ostin ensiasuntoni 20-vuotiaana kun aloitin yliopisto-opinnot. Tuolloin elettiin vuotta 1992. Olin vuoden töissä ennen opintoja ja säästin palkkani. Vanhemmat oli lisäks säästäny mun lapsilisät ja loput otin lainaa. Lainaa lyhensin tekemällä töitä koko opintojeni ajan. Kun valmistuin 1997, asuntoni arvo oli about 2,5-kertaistunut ja sain tukevan myyntivoiton, josta jäi hienosti pesämuna seuraavaankin asuntoon. Siitä alkoi asuntosijoittamiseni ja 35-vuotiaana mulla oli jo kaks sijoitusasuntoa. Nyt tilanne on se, että ei ole hätää, vaikka jäisin työttömäksi, sillä voisin elää vuokratuloilla.

Luulisi, että koulutettuna ihmisenä näkisit hieman omaa nenääsi pidemmälle. Vuonna 92 asunnot eivät maksaneet juuri mitään. Lisäksi sinulla näyttää olleen jalometalliaterin ruumiinaukossa, kerta vanhempasi elättivät sinut ennen opintoja ja antoivat mojovan pesämunankin mukaan.

Nykypäivänä tavanomainen kerrostalokaksio maksaa noin 200 000e. Saadakseen tuollaisen lainan, on säästöjä oltava yli 50k€ ja silti lainanlyhennys + vastikkeet ovat ainakin 1500€/kk. Ymmärrät varmaan korkean koulutuksesikin myötä, että harvalla opiskelijalla on tuollaisia tuloja ja säästöjä, vaikka kuinka tekisi opintojen ohella töitä. No ehkä lääkisläiset on poikkeus.

Mä ostin 27- vuotiaana. Nyt 36 ja 25 000 jäljellä. Kaksio helsingissä mutta lapsi tullut eli kai se on jossain vaiheessa isompi ostettava.. eli lainaa taas

Siis jossain kerrostaloluukussako olette lapsianne kasvattaneet tähän asti? Eiväthän niin asu kuin mamut.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kohta 28 ja tunne tasan kolme ihmistä, jotka ovat ostaneet asunnot tässä iässä tai nuorempina. Kahdella vanhempi takasi lainan, ja yhdelle vanhempi lainasi asuntorahat. En tiedä olisiko asuntoa yhdelläkään, jos laina olisi pitänyt ottaa itsenäisesti.

Omalla kohdallani asunnon osto mennee jonnekin päälle kolmekympin, jos hinnat eivät karkaa käsistä viidessä vuodessa. En ole kovin hyväpalkkaisessa työssä ja asuntolainaa varten pitäisi olla omia säästöjä noin 20 tonnia, jos ei ole takaajaa. Vuokraa pääsee kuitenkin maksamaan sen verran, että säästöt eivät kartu kovin kovaa vauhtia.

Ihan kiinnostavaa kyllä tää ero. Millainen koulutus ja millaisia tuttuja teillä on, jos kaikki ostavat asunnon nuorina? (Kiinnostaa varsinkin, jos löytyy helsinkiläisiä/pk-seutulaisia, joilla on tuo tilanne, että kaikilla on omistusasunto alle kolmikymppisinä, täällä on kuitenkin aika omanlaisensa asuntotilanne muuhun maahan verrattuna.)

Mulla ensiasunto helsingissä vuonna 2006. Ikää alle 30. Ennen oman ostamissa asiin kimppakämpissä, huoneen kantakaupungista sai tuolloin n. 300e. Olin ollut töissä 24v lähtien. Aika keskituloinen työ. tuli säästöjä jonkin verran, en tarvinnut takaajaa. Yhtiövastiketta ja lainaa maksoin n. 800 kuussa joka ois ollut saman kämpän hinta vuokratessakin. Nyt 35- vuotias ja voiton puolella ollaan velan maksussa!

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä tavanomainen kerrostalokaksio maksaa noin 200 000e.

Tavanomainen kerrostalokaksio maksaa kylläkin noin 60 000 - 100 000 euroa. Se, että Helsingissä ne ovat kalliimpia, ei tee 200 tonnin kaksiosta "tavanomaista" vaan poikkeuksen. Tavanomainen = tavallisin = useimmiten esiintyvä. Useimmat asunnot sijaitsevat yhä jossain muualla kuin Helsingin keskustassa.

Vierailija kirjoitti:

Minun korvissani kuulostaa tavattoman tyhmältä liikkeeltä, mutta jokainen toimii oman halunsa ja edellytystensä mukaan. Itse ostin ensiasuntoni 20-vuotiaana kun aloitin yliopisto-opinnot. Tuolloin elettiin vuotta 1992. Olin vuoden töissä ennen opintoja ja säästin palkkani. Vanhemmat oli lisäks säästäny mun lapsilisät ja loput otin lainaa. Lainaa lyhensin tekemällä töitä koko opintojeni ajan. Kun valmistuin 1997, asuntoni arvo oli about 2,5-kertaistunut ja sain tukevan myyntivoiton, josta jäi hienosti pesämuna seuraavaankin asuntoon. Siitä alkoi asuntosijoittamiseni ja 35-vuotiaana mulla oli jo kaks sijoitusasuntoa. Nyt tilanne on se, että ei ole hätää, vaikka jäisin työttömäksi, sillä voisin elää vuokratuloilla.

Mustakin kuulostaa fiksulta idealta ostaa halpa kämppä asuntokuplan puhjettua vanhemmilta lahjaksi saaduilla rahoilla.

Enää puuttuu asuntokuplan puhkeaminen ja se lahjaraha, sit tartun fiksuun neuvoosi heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä tavanomainen kerrostalokaksio maksaa noin 200 000e.

Tavanomainen kerrostalokaksio maksaa kylläkin noin 60 000 - 100 000 euroa. Se, että Helsingissä ne ovat kalliimpia, ei tee 200 tonnin kaksiosta "tavanomaista" vaan poikkeuksen. Tavanomainen = tavallisin = useimmiten esiintyvä. Useimmat asunnot sijaitsevat yhä jossain muualla kuin Helsingin keskustassa.

Tavallista kerrostalo kaksiota et saa lähellekkään 200k hesan keskusta :D  miksi useimmat asunnot sijaitsevat siellä missä useimmat ihmiset ei asu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä tavanomainen kerrostalokaksio maksaa noin 200 000e.

Tavanomainen kerrostalokaksio maksaa kylläkin noin 60 000 - 100 000 euroa. Se, että Helsingissä ne ovat kalliimpia, ei tee 200 tonnin kaksiosta "tavanomaista" vaan poikkeuksen. Tavanomainen = tavallisin = useimmiten esiintyvä. Useimmat asunnot sijaitsevat yhä jossain muualla kuin Helsingin keskustassa.

Tavallista kerrostalo kaksiota et saa lähellekkään 200k hesan keskusta :D  miksi useimmat asunnot sijaitsevat siellä missä useimmat ihmiset ei asu? 

Helsingissä asuu kai 500 000 ihmistä, eli loput 4 500 000 asuu jossain muualla. Eikö siis ole ihan hyvä, että useimmat asunnotkin on jossain muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoita, jotka näin myöhään ostavat? Lapset on tehty ja olen opiskellut vuosikausia, toimeentulo onneksi varma.

Minun korvissani kuulostaa tavattoman tyhmältä liikkeeltä, mutta jokainen toimii oman halunsa ja edellytystensä mukaan. Itse ostin ensiasuntoni 20-vuotiaana kun aloitin yliopisto-opinnot. Tuolloin elettiin vuotta 1992. Olin vuoden töissä ennen opintoja ja säästin palkkani. Vanhemmat oli lisäks säästäny mun lapsilisät ja loput otin lainaa. Lainaa lyhensin tekemällä töitä koko opintojeni ajan. Kun valmistuin 1997, asuntoni arvo oli about 2,5-kertaistunut ja sain tukevan myyntivoiton, josta jäi hienosti pesämuna seuraavaankin asuntoon. Siitä alkoi asuntosijoittamiseni ja 35-vuotiaana mulla oli jo kaks sijoitusasuntoa. Nyt tilanne on se, että ei ole hätää, vaikka jäisin työttömäksi, sillä voisin elää vuokratuloilla.

miks tätä alapeukutetaan, täähän on fiksua toimintaa ja on osottanu ahkeruutta ja taloudellista oivaltamista? laiskat mammat kaupungin vuokrakämpissä työttömine ukkoineen kateellisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoita, jotka näin myöhään ostavat? Lapset on tehty ja olen opiskellut vuosikausia, toimeentulo onneksi varma.

Minun korvissani kuulostaa tavattoman tyhmältä liikkeeltä, mutta jokainen toimii oman halunsa ja edellytystensä mukaan. Itse ostin ensiasuntoni 20-vuotiaana kun aloitin yliopisto-opinnot. Tuolloin elettiin vuotta 1992. Olin vuoden töissä ennen opintoja ja säästin palkkani. Vanhemmat oli lisäks säästäny mun lapsilisät ja loput otin lainaa. Lainaa lyhensin tekemällä töitä koko opintojeni ajan. Kun valmistuin 1997, asuntoni arvo oli about 2,5-kertaistunut ja sain tukevan myyntivoiton, josta jäi hienosti pesämuna seuraavaankin asuntoon. Siitä alkoi asuntosijoittamiseni ja 35-vuotiaana mulla oli jo kaks sijoitusasuntoa. Nyt tilanne on se, että ei ole hätää, vaikka jäisin työttömäksi, sillä voisin elää vuokratuloilla.

Luulisi, että koulutettuna ihmisenä näkisit hieman omaa nenääsi pidemmälle. Vuonna 92 asunnot eivät maksaneet juuri mitään. Lisäksi sinulla näyttää olleen jalometalliaterin ruumiinaukossa, kerta vanhempasi elättivät sinut ennen opintoja ja antoivat mojovan pesämunankin mukaan.

Nykypäivänä tavanomainen kerrostalokaksio maksaa noin 200 000e. Saadakseen tuollaisen lainan, on säästöjä oltava yli 50k€ ja silti lainanlyhennys + vastikkeet ovat ainakin 1500€/kk. Ymmärrät varmaan korkean koulutuksesikin myötä, että harvalla opiskelijalla on tuollaisia tuloja ja säästöjä, vaikka kuinka tekisi opintojen ohella töitä. No ehkä lääkisläiset on poikkeus.

Tottakai vanhemmat ovat elättäneet ennen opintoja, niin on takuulla lähes kaikkien nuorten kohdalla. Poikkeus olisi jos eivät elättäisi, sillä vanhemmilla on lapsiinsa nähden elatusvelvollisuus kunnes lapset on täysi-ikäisiä. Minun vanhempani olivat pienituloisia, mutta saivat silti säästettyä sekä mulle että veljelleni kaikista lapsilisistä kivan potin. Minusta se oli hieno teko. Tinkivät monista asioista sen vuoksi, näin ovat myöhemmin kertoneet, mutta halusivat lapsilleen paremmat lähtökohdat opintoihin kuin mitä itse olivat saaneet. Mitä tulee yo-kirjoitusten jälkeen välivuoteen ja opiskeluaikaan, niin ihan olen itse elättänyt itseni. Muutin toiselle paikkakunnalle ja tein välivuoden aikana kahta eri työtä. Opiskeluaikana otin opintolainaa ja kävin töissä, kuten jo kerroin. Mun vanhemmat ovat siis pienituloisia ja tuolloin isä oli jo työkyvytönkin sairauden vuoksi, joten ei heillä olis ollutkaan mahdollisuutta oikeestaan mitenkään auttaa mua ja veljeä. Sitä fiksumpaa oli säästää lapsilisät. Asuntojen hinnat oli toki alhaisemmat kuin nyt, mutta olivat palkatkin silloin pienemmät.

Sehän riippuu elämäntilanteesta että mikä asumismuoto on paras. Itse asuin vuokralla 35-vuotiaaksi asti, ja se oli ehdottomasti järkevää. Jos olisimme ostaneet asunnon aiemmin, olisimme nyt työttöminä ja kusessa paikkakunnalla, jolta asuntoa ei saa myytyä, ei ainakaan siihen hintaan mitä siitä itse maksoi. Vuokralta oli helppoa lähteä töiden perässä muualle. Meillä oli myös pitkään poikkeuksellisen edullinen vuokra (500 euroa/kk kolmiosta) mikä mahdollisti sen, että toinen sai opiskella rauhassa uuden tutkinnon, jolla töitä riittää aina, ja minä sain olla lasten kanssa kotona, ja rahat silti riitti kaikkeen.

Ei omistusasuminen tee ketään autuaaksi. Meille tämä oli nyt järkevä sauma, saatiin edullisesti hyvä talo, asuminen on halvempaa kuin vuokralla. En edelleenkään koe sitä hurjaa tunnepitoista tyydytystä jota omistamisesta ilmeisesti pitäisi saada.