Lapsen kaveri vaihtoi koulua ilmoittamatta

ope kirjoitti:

Miljoonannen kerran: Lapseni luuli ensin, että tämä lähtenyt lapsikin oli kipeä, kuten esimerkiksi hänen oma opensa ja kymmenet muut lapset. Tai reissussa tai jossain pidemmällä poissaololla. Sitten kun aikaa oli kulunut pitempään, lapseni alkoi ihmetellä ja meni kyselemään muilta tämän lähteneen lapsen kavereilta. Kukaan ei tiennyt. Sitten lapset ihmetteli ja hätääntyi. Lapset on sellaisia. Sitten joku soitti ja kuuli, että tämä lähtenyt onkin toisessa koulussa. Sen jälkeen vähän kaikki kaverit oli ilmeisesti loukkaantuneita ja pökerryksissä. Sitten lapseni kertoi kotona asiasta ja kysyi neuvoa ja kertoi samalla, että juttu tuntui sekä kummalliselta että surulliselta. Tunteista olen rohkaissut kertomaan aina. Piste. Minä en ole hänen kaverisuhteitaan hoitanut vaan kyllä nuo on ihan itse ne hoidelleet.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että vanhemmat toimi tosi tökerösti. Ennen kaikkea oman lapsensa kannalta, mutta myös lapsensa ystävien kannalta. Ja jos se lähdön syy todella oli se tilanne jonka näin niin kyllä he myös ylireagoi. Se heidän lapsensa olisi myös voinut vaihtaa luokkaa (parikin vaihtoehtoa oli), jos siellä omassa luokassa oli joku epämiellyttäväksi koettu.

Höpöhöpö. Sinä et ole yhtään mikään sanomaan, että mikä on hyvä syy vaihtaa koulua ja mikä ei. Luokan vaihto ei auta mitään, jos kiusaajia (tai mikä se tilanne olikaan) näkee edelleen päivittäin.

Ja tuolla tavalla "se on varmaan kipeä, en jaksa soitella" noteerataan niiden etäisimpien luokkakaverien poissaolo, ei todellakaan sen hyvän ystävän katoaminen.

Ihmeellistä tuomita tuo toinen lapsi, koska oma mukulasi toimii aivan samalla tavalla. Ei ottanut edes itse yhteyttä niiden viikkojenkaan poissaolojen jälkeen, ja kyseli toisilta.

Ihminen ei ole kadonnut silloin, kun tiedetään missä tämä on. Tämä lapsi ei ole kadonnut. Ap aivan turhaan käyttää sanaa tehdäkseen jutusta dramaattisemman kuin se on. Ikävä kyllä lapsia katoaakin ja se on kamalaa, mutta se on aivan eri asia kuin koulun vaihtaminen.

Kyllä ihminen on kadonnut, jos se yhtäkkiä on poissa. Eikä kukaan tiedä missä se on. Tässä tapauksessa kadonnut löytyi sittemmin.

Minusta asiassa erikoisen tekee se, ettei tämä 11v ole puhunut kavereilleen jo ennakkoon että vaihtamassa koulua. Meillä sama tilanne mahd tulossa. Ei vielä varmaa ja kyseessä 12v. Kyllä hän itse on jo aikaa sitten sanonut kavereilleen, että ehkä vaihtaa koulua ensi syksylle. Luulenpa että tässä teidän tapauksessa vanhemmat ovat jostain syystä kieltäneet lasta kertomasta asiasta. En vain kyllä ymmärrä miksi tehneet niin??

Ap sanoi aiemmin, että näki tilanteen mikä johti toisen lapsen koulun vaihdokseen, ja hänestä se ei ollut "ollenkaan niin paha". Eli kyseessä selvästi kiusaamistapaus. Ja ehkä tämä kerta ei ollut paha, mutta yhden kerran takia ei koulua vaihdeta eli kyse on jatkuvasta kiusaamisesta, missä myös ap:n lapsi osallisena.

Silloin ei hirveästi vanhoille kiusaajille ilmoitella muutoksesta!

Ja kohta ap täällä sanomassa "ei ole kyse kiusaamisesta ja lapsellani on kännykkä". Mutta ei silti kerro mistä sitten on kyse ja miksei se lapsi käytä sitä kännykkäänsä.

ope kirjoitti:

Kyllä ihminen on kadonnut, jos se yhtäkkiä on poissa. Eikä kukaan tiedä missä se on. Tässä tapauksessa kadonnut löytyi sittemmin.

Lapsen vanhemmat tiesivät missä lapsi, siellä lapsen uudessa koulussa tiedettiin missä lapsi ja vanhassakin ne, joille asia kuului. Se, että sinä et tiennyt, ei tehnyt lapsesta kadonnutta. Se tietysti kuulostaa korvaasi paremmalta, muttei silti tee poislähteneestä kadonnutta. 

No me on kyllä sanottu, että ei kavereiden perään kysellä, jos ovat sairaina... En minäkään soittele työkaverin perään, jos hän ei tulekaan päivään, pariin töihin. Varsinkaan jos riehuu influenssa ja flunssa ja vatsatauti ja suunnilleen puoli koulua on koko ajan poissa.

Minun lapseni ei toiminut samalla tavalla. Hän ei häipynyt hyvästejä jättämättä. Ja hänhän otti selvää missä toinen on. Ja kaikki muutkin reagoi siellä samalla tavalla kuin minun lapseni, joten ei se nyt niin outoa käytöstä ollut... Sen toisen lapsen käytös oli - mutta olen moneen kertaan sanonut, että en syytä lasta. Vanhemmat toimi tökerösti, ei lapsi.

Kyllä se lapsi oli kadonnut koko sen vanhan koulun mielestä ja hänen edellisestä elämästään. Yhtenä päivänä siellä ja toisena poissa. Ei siellä kukaan tiennyt. Varmaan rehtori tiesi, mutta siitäkään en ole varma.

Anna jo olla ap! Pakkomielteesi asiaan on sairasta!

ope kirjoitti:

No me on kyllä sanottu, että ei kavereiden perään kysellä, jos ovat sairaina... En minäkään soittele työkaverin perään, jos hän ei tulekaan päivään, pariin töihin. Varsinkaan jos riehuu influenssa ja flunssa ja vatsatauti ja suunnilleen puoli koulua on koko ajan poissa.

Minun lapseni ei toiminut samalla tavalla. Hän ei häipynyt hyvästejä jättämättä. Ja hänhän otti selvää missä toinen on. Ja kaikki muutkin reagoi siellä samalla tavalla kuin minun lapseni, joten ei se nyt niin outoa käytöstä ollut... Sen toisen lapsen käytös oli - mutta olen moneen kertaan sanonut, että en syytä lasta. Vanhemmat toimi tökerösti, ei lapsi.

Jospa kuule lakkaisit puuttumasta ja hoitamasta lapsesi kaverisuhteita sen lapsesi puolesta. Onko sulla omia ystäviä ollenkaan, jos vertaat tilannetta työkavereihin? Ei kukaan perustyökavereidensa perään soittelekaan (no pomo ehkä jos ei ole kuulunut mitään), mutta oikeat ystävät ovat aivan eri asia. Totta kai huolestutaan, jos ei kuulu normaalisti mitään.

ope kirjoitti:

Kyllä ihminen on kadonnut, jos se yhtäkkiä on poissa. Eikä kukaan tiedä missä se on. Tässä tapauksessa kadonnut löytyi sittemmin.

Ihminen on _kadonnut_ eikä kukaan tiedä missä hän on. Ja 2016 kenenkään ei tule mieleen viestittää tai soittaa kadonneelle.

Tilanne jonka näin liittyi tämän lapsen entiseen luokkaan ja sen yhteen oppilaaseen, jota työnnetiin repulla siellä koulun pihalla. Ja siellä oli jotain sanaharkkaa. Tönijä oli toinen, ei tämä lähtijä, ja tämä lähtijä ei ollut tilanteessa osallisena. Olin menossa tilanteeseen väliin mutta sitten sinne meni opettaja.

Tilanteen jälkeen lähtijä tuli minun autooni ja minä kysyin mistä oli kyse ja hän selitti. Että tällä lapsella jota tönittiin on aina ongelmia ja että kukaan ei pidä hänestä. Lähtijä ei vaikuttanut millään tavoin järkyttyneeltä/surulliselta/ahdistuneelta/mieltään pahoittaneelta tms. En saanut vaikutelmaa että se lähtijä (joka oli tilanteessa ihan sivullinen) olisi ollut jotenkin sen tilanteen keskiössä. Tai että se tilanne olisi ollut oikeastaan mitenkään erikoinen tai valtava tai raju tms. Haen lastani melkein joka päivä ja tämä oli ainoa kerta, kun näin mitään tämänkaltaistakaan tähän lähtijään liittyen. Ja väitän että olen aika harjaantunut näkemään näitä tilanteita...

Oma lapseni on eri luokalla, eikä hän liity asiaan millään lailla. Tilanteen aikana hän istui jo autossa.

Kyllä minulla on montakin rakasta työkaveria - eivät mitään perustuttavuuksia. Silti en häiritse heitä kun he sairastaa ja saman hyvän käytöksen olen opettanut lapsillenikin.

Kyllä tuli mieleen soittaa. Etkö ole lukenut? Kunhan haukut?

Ap, ihan tosi. Anna jo olla. Jos oikeasti olet opettaja niin tiedät varmasti mitä kaikkea koulumaailmassa voi tapahtua ja mitkä asiat kuuluvat kenellekin ja etenkin mitkä eivät. Tämä juttu on mennyt ihan liian omituiseksi tästä jankkaamisestasi. Lopeta, ole hyvä.

ope kirjoitti:

Kyllä minulla on montakin rakasta työkaveria - eivät mitään perustuttavuuksia. Silti en häiritse heitä kun he sairastaa ja saman hyvän käytöksen olen opettanut lapsillenikin.

No joo, nyt meni jo vähän naurettavaksi. Aamujähmeyttä vai mitä? Olisit odotellut vaikka iltapäivään, niin olisi juttu voinut ruveta kulkemaan paremmin.

Kyllä tiedän mitä koulumaailmassa voi tapahtua. Kaikkien omien lastenikin luokilla on ollut sekä tönijöitä että tuuppijoita että räyhääjiä että huutelijoita. Juuri tuollaista käytöstä mitä siellä tuon lähtijän luokkalaisilta näin. On ollut pahempaakin.

Silti keneltäkään ei ole lähtenyt ketään sivullista tällaisen takia. Eli kyllä tää lähtijä on ihan eka joka on yks kaks nappaistu pois koko koulusta siksi, että luokalla pari örvelöä poikaa selvittää omia välejään.

ope kirjoitti:

Kyllä tuli mieleen soittaa. Etkö ole lukenut? Kunhan haukut?

Kävi mielessä soittaa mutta ei sitten kuitenkaan soittanut? Sen monta viikkoa te vaan ihmettelitte ja mietitte, että on varmaan kipeänä tai matkoilla tai jossain, ihan sama. Muuttohan selvisi vasta pitkän ajan päästä.

ope kirjoitti:

Kyllä tiedän mitä koulumaailmassa voi tapahtua. Kaikkien omien lastenikin luokilla on ollut sekä tönijöitä että tuuppijoita että räyhääjiä että huutelijoita. Juuri tuollaista käytöstä mitä siellä tuon lähtijän luokkalaisilta näin. On ollut pahempaakin.

Silti keneltäkään ei ole lähtenyt ketään sivullista tällaisen takia. Eli kyllä tää lähtijä on ihan eka joka on yks kaks nappaistu pois koko koulusta siksi, että luokalla pari örvelöä poikaa selvittää omia välejään.

Kouluja vaihdetaan vaikka mistä syistä ja kaikki syyt ovat ihan oikeita riippumatta siitä että kelpaavatko ne sinulle vai eivät. Mutta oli syy mikä hyvänsä, niin turha sinun on kuvitella ja uskotella että lapsesi ja tuon toisen lapsen välillä on mitään oikeaa ystävyyttä ollut.

Oo

ope kirjoitti:

No me on kyllä sanottu, että ei kavereiden perään kysellä, jos ovat sairaina... En minäkään soittele työkaverin perään, jos hän ei tulekaan päivään, pariin töihin. Varsinkaan jos riehuu influenssa ja flunssa ja vatsatauti ja suunnilleen puoli koulua on koko ajan poissa.

Minun lapseni ei toiminut samalla tavalla. Hän ei häipynyt hyvästejä jättämättä. Ja hänhän otti selvää missä toinen on. Ja kaikki muutkin reagoi siellä samalla tavalla kuin minun lapseni, joten ei se nyt niin outoa käytöstä ollut... Sen toisen lapsen käytös oli - mutta olen moneen kertaan sanonut, että en syytä lasta. Vanhemmat toimi tökerösti, ei lapsi.

Kun et voi avata, koulun vaihdon syytä, vaikka tiedät, niin rivien välistä on luettavissa koulukiusaamisesta.

Ja ehkä siksi lapsesi hakea tukea vanhemmiltaan ja kaveriporukassa ihmetellään, kun omatunto ei ole puhdas ja mahdollinen syyllisyys painaa.

Eikä ole sen vertaa "katumusta", soittaa kaverille.

Ja miten voit sanoa, vanhempien ylireagoivan, kun sinusta se ei edes näyttänyt pahalta. Ei ihme jos on koulukiusaamista, kun opena ummistat silmäsi ja olet huolissasi lapsestasi, et mitä tuo kaveri on joutunut kokemaan.