Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaveri vaihtoi koulua ilmoittamatta
ope
18.02.2016 |
Yksi lapsen parhaista kavereista vaihtoi koulua. Yks kaks vaan oli poissa. Meidän lapsi monta kertaa viikossa leikkinyt myös koulun jälkeen yhdessä, mekin kuskattu Mäkkäriin ja kyyditty ja otettu yökylään jne. Nyt hän on vain poissa, eikä meidän lapselle tai kellekään muullekaan kerrottu mitään. Aika ikävää kun meidän lapsi on nyt etsinyt häntä liki itkien siellä koulussa. Eikö olisi voinut vaikka tekstaria laittaa ja kertoa meille?
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä ole ollut niin hyviä ystäviä, etteivät olisi näitä kaivanneet jos eräänä päivänä yksi häviäisi kuin pieru Saharaan?! Ymmärrän hyvin lapsen hädän. Mulla oli tuon ikäisiä useampi läheinen ja rakas ystävä, joita olisin kaivannut hirvittävästi, jos olisi käynyt vastaavalla tavalla. Yksi näistä ystävistäni muutti 10-vuotiaana toiselle puolelle maata ja kyllä siinä muuttopäivänä itkettiin koko kaveriporukalla, vaikka muutosta oli tiedetty jo pidempään.
On toki, mutta ap.n lapsi ei varmaan kuulunut näihin läheisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mitä väliä sillä on, kenellä on paras puhelin ja plaa plaa. Oikeasti. Itsellänikin oli/on läheisiä ystäviä ja olisin soitellut vaikka lankapuhelimella kuullakseni kadonneelta ystävältäni, missä hän on.
ope kirjoitti:
Ei ole sairas, ei ole sairaalakoulussa ja ei, lapseni ei ole kiusannut ketään. Tämä lapsi vain katosi. Kaikki vanhat kaverit vain jäi etsiskelemään sieltä koulusta.
Ja ei, vanhemmat eivät kadonneet, eivät eronneet, eivät muuttaneet. Peruskäytöstavat olisivat olleet kiva juttu.
Omanikin ovat vaihtaneet ja siirtyneet. Se on ihan normaalia. Mutta aina on annettu sekä omille lapsille että heidän kavereilleen jonkinlainen varoaika, että ovat saaneet asian käsitellä. Ja aina on laitettu erikseen kaikkien kaverien vanhemmille viestiä ja kerrottu, että arvostetaan ystävyyttä ja kannustetaan sen jatkumista.
Etsineet koulusta?? Eikö jumankauta edes opettajat saaneet suitaan auki sen verran että olisivat kertoneet mukulan vaihtaneen koulua? Ja miksei ap:n kersa soittanut/viestitellyt kaverilleen kun tämä "hävisi" vaan pörräsi vaan itkien ympäri koulua. Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä ole ollut niin hyviä ystäviä, etteivät olisi näitä kaivanneet jos eräänä päivänä yksi häviäisi kuin pieru Saharaan?! Ymmärrän hyvin lapsen hädän. Mulla oli tuon ikäisiä useampi läheinen ja rakas ystävä, joita olisin kaivannut hirvittävästi, jos olisi käynyt vastaavalla tavalla. Yksi näistä ystävistäni muutti 10-vuotiaana toiselle puolelle maata ja kyllä siinä muuttopäivänä itkettiin koko kaveriporukalla, vaikka muutosta oli tiedetty jo pidempään.
On hyviä ystäviä, mutta on myös puhelin jolla varmasti soittaisin tälle Saharaan kadonneelle pierulle ja kysyisin että missäs on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä minusta minun lapsi. Oletpas itsekäs ap. Et taida muuta kuin omaa napaa tuijotella.
Juuri näin. Itse olisin kyllä ainoastaan huolissani, ettei lapsen kaverin perheessä ole tapahtunut mitään ikävää.
Olet huono vanhempi, jos oman lapsen tunteet eivät liikuta sinua vähääkään. Jos lapsesi itkee kaverin katoamista, eikö sekään kosketa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä kirvoittaa ilkeitä kommentteja? Ymmärrän apn pointin. Tuntuu että nykyajan vanhemmilla (joillakin) ei ole peruskäytöstapoja. Meillä kävi lähes vastaava juttu. Naapurin lapset (2) olivat lähes päivittäin meillä leikkimässä. Lapseni ystävystyi heihin, ja toisinpäin. Yhtäkkiä perhe muutti ulkomaille.
Heiltä itseltään emme kuulleet asiasta mitään. Mielestäni olisi ollut kohteliasta sanoa 'Hei, me muuten muutamme ' varsinkin kun kolmen vuoden ajan muksut ovat keskenään pyörineet. Ehkä se on tämä aikamme, joka tekee meistä 'kylmiä'. Itse yritän sitä välttää.
Tämä on niin totta.
Ehkä muutto itsessään on perheille aina raskas asia. Yleensä niihin ei liity pelkkää riemua ja intoa siitä, kun kaikki mukavakin jää taakse ja kun pidetään ajatukset vain tulevassa, ajatellaan että päästään helpommalla kun ei kerrota kenellekään ja jouduta ns. jättämään jäähyväisiä.
Muistan tilanteen, jossa naapurin pikkupoika tuli käymään ovella - en muista hakiko poikaani ulos leikkimään vai mitä - ja hän sanoi sivulauseessa, että perheen toinen huoltaja on kuollut (ei tietty näillä sanoilla, mutta en nyt kerro tässä kumpi) ja he muuttavat. Hetki oli todella koskettava, ja oletan että kotona oli kehotettu kertomaan kavereille ihan näin henkilökohtaisesti. Se oli varmasti hyväksi lapselle itselleen ja tietysti kaikille meille, joille hän asiasta kertoi.
Onpa "viihdyttävä" ketju, ensin epäilin ap:tä jankkaajaprovoksi mutta sitten muistelin lasten koulussa tapahtunutta kiusaustapausta, joka ei päätynyt koulun vaan luokan vaihtoon. Kiusaaminen oli ollut pitkäkestoista, henkistä väkivaltaa (kuten tytöt pahimmillaan osaa) ja siitä oli luokassa keskusteltu ja ratkottu useasti. Pahimmat tyypit olivat olleet rehtorin, kuraattorin ja luokanopettajan puhuttelussa useasti mutta ei vaikutusta. Mutta sitten kun luokanvaihto tapahtui niin vanhempainillassa monet näiden tyyppien mammat olivat aidosti hämmentyneitä kuinka hyvintoimiva, pitkään yhdessä ollut luokka hajotettiin! Jotkut heistä oli tietoisia että jotain pieniä ongelmia oli ollut mutta " tytöthän on aina vähän kissatappelee". Opettaja (muuten vähän nössö) piti parhaimman puheensa ikinä siitä, että kuinka vähän kotona jotkut voivat olla tietoisia siitä kuinka se oma kullanmuru käyttäytyy kodin ulkopuolella. Kaveriasioista ei kysellä eikä some-käyttäytymiseen (joka alkaa jo ala-asteella) ei puututa, saati sitten ohjata mikä on soveliasta.
Eli siksi rupesin epäilemään että ap onkin ihka oikea av-mamma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä ole ollut niin hyviä ystäviä, etteivät olisi näitä kaivanneet jos eräänä päivänä yksi häviäisi kuin pieru Saharaan?! Ymmärrän hyvin lapsen hädän. Mulla oli tuon ikäisiä useampi läheinen ja rakas ystävä, joita olisin kaivannut hirvittävästi, jos olisi käynyt vastaavalla tavalla. Yksi näistä ystävistäni muutti 10-vuotiaana toiselle puolelle maata ja kyllä siinä muuttopäivänä itkettiin koko kaveriporukalla, vaikka muutosta oli tiedetty jo pidempään.
Nykyään on somet ja voi laittaa viestiä ja pitää yhteyttä
Vierailija kirjoitti:
Onpa "viihdyttävä" ketju, ensin epäilin ap:tä jankkaajaprovoksi mutta sitten muistelin lasten koulussa tapahtunutta kiusaustapausta, joka ei päätynyt koulun vaan luokan vaihtoon. Kiusaaminen oli ollut pitkäkestoista, henkistä väkivaltaa (kuten tytöt pahimmillaan osaa) ja siitä oli luokassa keskusteltu ja ratkottu useasti. Pahimmat tyypit olivat olleet rehtorin, kuraattorin ja luokanopettajan puhuttelussa useasti mutta ei vaikutusta. Mutta sitten kun luokanvaihto tapahtui niin vanhempainillassa monet näiden tyyppien mammat olivat aidosti hämmentyneitä kuinka hyvintoimiva, pitkään yhdessä ollut luokka hajotettiin! Jotkut heistä oli tietoisia että jotain pieniä ongelmia oli ollut mutta " tytöthän on aina vähän kissatappelee". Opettaja (muuten vähän nössö) piti parhaimman puheensa ikinä siitä, että kuinka vähän kotona jotkut voivat olla tietoisia siitä kuinka se oma kullanmuru käyttäytyy kodin ulkopuolella. Kaveriasioista ei kysellä eikä some-käyttäytymiseen (joka alkaa jo ala-asteella) ei puututa, saati sitten ohjata mikä on soveliasta.
Eli siksi rupesin epäilemään että ap onkin ihka oikea av-mamma...
Aivan. Suurin osa täällä on kauhuissaan, kuinka ap on suorastaan ahdistellut lapsen kaveria. Taitavat tosiaan olla itse niitä vanhempia, jotka eivät lainkaan puutu, seuraa tai ohjaa. Antaa lasten hoitaa. Sitten jos/ kun kiusaamista tms. ilmenee ollaan tosiaan ihan puulla päähän lyötyjä. Kuinka moni vanhempi esim. teistä tietää millaisia viestejä lapset lähettelevät Whatsupp-ryhmissä? Kannattaisi seurata ja nimenomaan ohjeistaa siihen mikä on soveliasta. Itse olen huomannut lapsen whatsupp ryhmässä yhden tytön laittelevan videoita itsestään miltei jatkuvasti. Pahimmillaan alkaa arkena ennen klo 7. Eikö ne vanhemmat oikeasti huomaa, että se tyttö on jatkuvasti laittamassa niitä videoita itsestään, vai eikö heitä kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ope kirjoitti:
Meidän lapsi luuli että tää on kipeä, sitten lapsi itse oli kipeä. Koko koulu influenssan ja flunssien kourissa. Sitten lapset alkoivat keskenään ihmetellä, joku soitti ja sitten vasta meidän lapsi kertoi kotona, ettei tajua mihin x lähti... Ja tosiaan mieheni kyyti ko lapsen kotiin suunnilleen lähtöä edeltävänä iltana ja tapasi vanhemmatkin eikä kuksan sanonut mitään... Tähän asti vanhemmat on aina erikseen oikein kehuneet koulua... Ja meidän lapsi ja tää lapsi on tunteneet toisensa aina, siis ihan vauvoista jo. Nyt yks kaks vain katosi eikä me edelleenkääb tiedetä mihin kouluun hän siirtyi tai miksi.
Ap:n tarinan juonenkäänteet alkavat mennä solmuun.
Koulua vaihtanut "kadonnut" lapsi asuu toisella puolen kaupunkia ja pikkulapsenakin asunut ihan muualla kuin oman lapsesi koulualue, silti teidän lapset tunteneet toisensa vauvasta lähtien. Mikäs babyklubi näitä sitten yhdisti? Ja eipä ne vauvat nyt niin hyvin toisiaan "tunne", mutta vanhempien ehkä pitäisi tuntea paremminkin koska vauvat eivät liikuskele kodistaan ilman vanhempiaan???
Ap:n lapsi etsi itku kurkussa kadonnutta luokkakaveria "ympäri koulua"... kyllä 11-vuotias tajuaa, että jos luokkakaveri ei ole siellä omassa luokassa niin tuskinpa se on piilossa missään muuallakaan ko. koulussa. Luokan opettajankin pitäisi luokkalaisilleen sen verran voida kertoa, että "X on vaihtanut koulua".
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi aiemmin, että näki tilanteen mikä johti toisen lapsen koulun vaihdokseen, ja hänestä se ei ollut "ollenkaan niin paha". Eli kyseessä selvästi kiusaamistapaus. Ja ehkä tämä kerta ei ollut paha, mutta yhden kerran takia ei koulua vaihdeta eli kyse on jatkuvasta kiusaamisesta, missä myös ap:n lapsi osallisena.
Silloin ei hirveästi vanhoille kiusaajille ilmoitella muutoksesta!
Ja kohta ap täällä sanomassa "ei ole kyse kiusaamisesta ja lapsellani on kännykkä". Mutta ei silti kerro mistä sitten on kyse ja miksei se lapsi käytä sitä kännykkäänsä.
Ap kertoi myös vieneensä toisen lapsen tämän kotiin tuon näkemänsä "vähäpätöisen tilanteen jälkeen".
Ehkäpä se tilanne ei ollutkaan niin vähäpätöinen. Ehkäpä toisen lapsen vanhemmat myös ihmettelivät, mikset jäänyt keskustekemaan tuon toisen lapsen vanhempien kanssa siitä, mitä olit nähnyt tapahtuneen. Lapsi vain ulos autosta ja itse ajoit saman tien pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kato peiliin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi aiemmin, että näki tilanteen mikä johti toisen lapsen koulun vaihdokseen, ja hänestä se ei ollut "ollenkaan niin paha". Eli kyseessä selvästi kiusaamistapaus. Ja ehkä tämä kerta ei ollut paha, mutta yhden kerran takia ei koulua vaihdeta eli kyse on jatkuvasta kiusaamisesta, missä myös ap:n lapsi osallisena.
Silloin ei hirveästi vanhoille kiusaajille ilmoitella muutoksesta!
Ja kohta ap täällä sanomassa "ei ole kyse kiusaamisesta ja lapsellani on kännykkä". Mutta ei silti kerro mistä sitten on kyse ja miksei se lapsi käytä sitä kännykkäänsä.
Ap kertoi myös vieneensä toisen lapsen tämän kotiin tuon näkemänsä "vähäpätöisen tilanteen jälkeen".
Ehkäpä se tilanne ei ollutkaan niin vähäpätöinen. Ehkäpä toisen lapsen vanhemmat myös ihmettelivät, mikset jäänyt keskustekemaan tuon toisen lapsen vanhempien kanssa siitä, mitä olit nähnyt tapahtuneen. Lapsi vain ulos autosta ja itse ajoit saman tien pois?
Hämmensi myös, miten varma Ap oli siitä, ettei "kadonnut" kaveri pärjää uudessa koulussa. Joo, voi tietysti olla, ettei lapsi tuntenut koulusta etukäteen ketään, mutta varmaan saa uusia kavereita ja selviää muutoksesta. Tuli sellainen olo, että Ap käytti tämän kaverin "kärsimystä" verukkeena saada valittaa asiasta, joka ei hänelle oikeastaan edes kuulu.
No ope, joka on kaverista kuulunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ope, joka on kaverista kuulunut?
Muakin kiinnostaa..
Alue: Aihe vapaa
Eikö ihmisillä ole ollut niin hyviä ystäviä, etteivät olisi näitä kaivanneet jos eräänä päivänä yksi häviäisi kuin pieru Saharaan?! Ymmärrän hyvin lapsen hädän. Mulla oli tuon ikäisiä useampi läheinen ja rakas ystävä, joita olisin kaivannut hirvittävästi, jos olisi käynyt vastaavalla tavalla. Yksi näistä ystävistäni muutti 10-vuotiaana toiselle puolelle maata ja kyllä siinä muuttopäivänä itkettiin koko kaveriporukalla, vaikka muutosta oli tiedetty jo pidempään.