Lapsen kaveri vaihtoi koulua ilmoittamatta

Ap miksei lapsesi ole vieläkään ottanut yhteyttä tähän kaveriin ja kysynyt onko kaikki hyvin?????

Jos sinun tarinaasi uskoo kuulostaa tuo siltä, että toisella ei asiat todellakaan ole kunnossa ja juuri nyt tarvitsisi hyvän ystävän tukea.

Tää on täyttä tuubaa. Ei kukaan "etsi" koulukaveria koulusta, kun kerran sanotaan että ei oo tullut kouluun ja että on vaihtanut koulua.

Ei kukaan vanhempi lähde mukaan tollaiseen draamailuun, vaan tietää kertoa lapselle, että asioille on selitys.

Paitsi jos lapsi olisi oikeasti kadonnut ja poliisin etsimä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on täyttä tuubaa. Ei kukaan "etsi" koulukaveria koulusta, kun kerran sanotaan että ei oo tullut kouluun ja että on vaihtanut koulua.

Ei kukaan vanhempi lähde mukaan tollaiseen draamailuun, vaan tietää kertoa lapselle, että asioille on selitys.

Paitsi jos lapsi olisi oikeasti kadonnut ja poliisin etsimä.

Kun ei kukaan tiennyt hänen vaihtaneen koulua ennen kuin lapset oli tosiaankin ihmetelleet siellä päivän jos toisenkin, missä tämä lähtijä on. Sitten yksi soitti ja kuuli koulunvaihdosta. Eli meidän lapsi kävi kyllä monena päivänä ennen tätä etsiskelemässä sieltä lähtijän luokan aulasta ja pihalta.

Kysyn nyt ihan mielenkiinnosta tarkennusta. Ja sanon heti alkuun, että luin vain 5. sivulle saakka, mutta epäselvyyksiä tuli jo sen verran, että halusin selvittää. :-)

Eli, lapset ovat 11-vuotiaita ja 4. luokalla? Molemmat siis syntyny heti vuoden alusta ja/tai jääneet luokalle?

Toinen asia, mikä mietitytti oli se, kun sanoit, että lapsen luokka on tiennyt asiasta ja muutto ei ole tullut yllättäen. Myöhemmin kuitenkin sanoit, että muutto tullut yllättäen ja lapsen muutkin laverit tätä etsineet koulusta.

Senkin tiedät, että lapsella ei ole uudessa koulussa kavereita, koska asunut ennen ala-asteaikoja muualla, joten mm. päiväkotikaverit jäävät vanhaan kouluun. Onko todella ollut noin hyvää tuuria, että päiväkotikavereita toiselta paikkakunnalta kulkeutunut samalle ala-asteelle. :)

opr
</p>

<p>Kun ei kukaan tiennyt hänen vaihtaneen koulua ennen kuin lapset oli tosiaankin ihmetelleet siellä päivän jos toisenkin, missä tämä lähtijä on. Sitten yksi soitti ja kuuli koulunvaihdosta. Eli meidän lapsi kävi kyllä monena päivänä ennen tätä etsiskelemässä sieltä lähtijän luokan aulasta ja pihalta.[/quote kirjoitti:

Eli se yksi soitti, joka oikeasti välitti. Voin sanoa, että jos minä en ilmaantuisi kolmeen viikkoon mitään ilmoittamatta duuniin, ei työkaverini tosiaankaan kelaisi, että joo se on varmaan kipeä ja on kohteliasta olla kyselemättä.

Lapset, joille ystävyys on kaikki kaikessa, eivät todellakaan tee niin. Joten tässä nyt on vain käynyt niin, että vaikka kuinka lapset ovat viettäneet, ilmeisesti käytännön syistä (samat päiväkodit ja koulut ja kaikki) aikaa yhdessä, eivät he oikeasti niin hyviä ystäviä olleet. Muistan omastakin lapsuudestani ne kaverit, joiden kanssa pidettiin juurikin noista syistä yhtä. Tai olivat ehkä sinun lapsesi mielestä, mutta ei tuon toisen.

Ja se on se todellinen pettymys, mikä tässä pitää kohdata. Että ei ollutkaan niin tärkeä, mutta uusia ystäviä tulee kyllä.

Ei vaan se yksi soitti, jolla oli paras puhelin siinä saatavilla. Minun lapseni puhelin oli varmaan repussa luokassa toisella puolella taloa.

Sinun lapsesi ei ole ollut samalla luokalla kuin kyseinen lähtenyt lapsi, joten lapsesi tai sinä ei välttämättä ole tiennyt millainen helvetti tuolla lähteneellä on ollut luokassaan. Varsinkin jos lapsi vietti välitunnit kaverinsa kanssa, miksi hän ei viettänyt niitä luokkakavereidensakin kanssa? Tiedän luokassa tapahtuvan kiusauksen jäävän helposti huomaamatta koska itse olin kiusattu ala-asteella ja kiusaus tapahtui aina ennen kuin opettaja tuli luokkaan. Sitä kiusausta ei välttämättä uskalla kertoa kenellekkään, koska voi pelätä että kiusaus tarttuu ja kun joutuu kiusatuksi, sitä myös häpeää vaikka ei pitäisi. 

Lopeta täällä jankkaus ja sano lapsellesi, että ottaa yhteyttä kaveriinsa itse jos haluaa hänet nähdä. Enää ei kannata venkoilla, että miksi ei vanhemmat kertoneet, asia on jo tapahtunut, nyt sitten pitää pitää kaverisuhdetta yllä teidän puolelta jos alunalkaen kaverisuhde on ollut olemassa.

ope kirjoitti:

Ei vaan se yksi soitti, jolla oli paras puhelin siinä saatavilla. Minun lapseni puhelin oli varmaan repussa luokassa toisella puolella taloa.

Ai ja muu lauma siinä vieressä kuunteli vai miten tää meni...mutta kuitenkin kannattaisi ehkä nyt vain niellä se, että missäpä se kaveri oikein onkaan, hän ei vaan ole halunnut ottaa sun lapseen yhteyttä. Syyt tietää hän itse.

Tätä sattuu lasten kanssa. Ei se, että he ovat käytännön syistä koko ikänsä esim. asuneet samalla kadulla, käyneet samat koulut ja viettävät sen takia aikaa yhdessä, tee heistä läpi elämän ystäviä. Joka tapauksessa mun mielestä on kummallista, että sen sijaan, että auttaisit lasta nyt yli tästä, että toinen lähti, eikä halunnut/viitsinyt/ajatellut sanoa mitään sun lapselle, sinä päin vastoin oikein mässäilet asialla, miten olisi SINUN mielestäsi pitänyt toimia.

Ja ikävä kyllä: jos lapsesi on ollut mitenkään, edes hiljaisena katsojana, kiusaamistilanteissa, niin näin se menee. Jostain se oikeasti kertoo, että kuvittelette, että normaali, terve lapsi yht'äkkiä voikin olla kipeänä kolme viikkoa, eikä siinä ihmeitä....tai yleensä, että hänestä ei kuulu mitään kolmeen viikkoon. Ei lasten oikeissa ystävyyksissä juuri tuossa iässä niin vaan käy.

En jaksanut lukea läpi koko ketjua, mutta siis eikö 11-vuotiailla ole jo puhelimet? Eikö voi soittaa tai viestitellä toisilleen?

Minä sain ensimmäisen puhelimeni (Nokia 3310), kun olin seitsemän vuotias ja alottamassa koulun, jotta voin soittaa vanhemmille tai mummille jos tulee joku hätä. Tai että minut tavoitti myös. Lisäksi meillä oli kotona lankapuhelin, millä myös soittelin kavereilleni.

ope kirjoitti:

No kyllä mun lapsi toimi juuri niin, etsi sieltä koulusta sitä ystäväänsä ja hätääntyi. Hänkö tässä nyt on toiminut jotenkin väärin - kun toinen on ensin häipynyt sanaakaan sanomatta??? Ei minusta. Hän on etsinyt ystäväänsä kuten kaikkina aiempinakin koulupäivinä.

Ja jos sitä lähtijää on kiusattu siellä omassa luokassa, tämä minun lapseni ystävineen on itse asiassa varmaan ollut se koko koulunkäynnin kannatin sitten. Lähtijä nimittäin vietti todellakin kaikki välkät ja useimmat iltapäivät minun lapseni ja tämän kaverin kanssa. Aika kiva tapa kiittää sitten siitäkin, että lapseni on kiltisti ottanut aina omiin ympyröihinsä ja me tämän kaverin vanhempien kanssa kuskattu ja hoivattu tätä lähtijääkin. Sitten hän vain häipyy.

No siinä vaiheessa kun lapsesi "etsi hätääntyneenä ystäväänsä ympäri koulua" niin tehän ette vielä tienneet, että kaveri oli häipynyt. Miksi ei tullut mieleen soittaa?

Ei hyvän ystävän tosiaan tuolla tavalla anneta olla teillä tietymättömillä vaan edes yritetään ottaa yhteyttä.

ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ope kirjoitti:

Kolmen viikon aikana hän on ensin luullut että lähtijä on kipeä. Sitten hän oli itse kipeä. Sitten hän alkoi ihmetellä, meni kyselemään, lähtijän luokkakaveri soitti ja asia selvisi. Sitten hän tuli kertomaan asiasta minulle. Eilen hän ja yksi toinen ystävä miettivät, missä ja miten voisivat tavata tätä lähtijää (kuulin koska juttelu tapahtui auton takapenkillä).

Ja ystävyys on kyllä ollut sillä lailla yksipuolista, että me ollaan oltu aina ne jotka esimerkiksi ottaa yökylään tai mökille tai Mäkkiin. Tai antaa kyydin koululta tai vie kotiin jonkun toisen kaverin luota. Kertaakaan ei ole tätä tapahtunut toisinpäin.

Aloituksessa ja ketjun ensimmäisillä sivuilla olitte kyllä vuorotelleet, mutta miten vaan...

Missä aloituksessa sanotaan että on vuoroteltu???

Et siis muista, miten kerroit lastenne viettäneen aikaa: No tässäpä muistutus, miten juoni vielä ensimmäisellä sivulla meni: "Ja kyllä nuo meidän lapset on olleet toisilleen vuosikausia todella tärkeitä. Ei siis vain niin että meidän lapsi roikkuisi tuossa toisessa, vaan myös toisinpäin."

Ap sanoo ensimmäisissä viesteissä, että tietää varmasti, ettei lähtijä tunne uudesta koulusta ketään. Myöhemmin  kuitenkin valittaa, ettei edes tiedä, missä koulussa lähtijä nyt on. 

ope kirjoitti:

No kyllä mun lapsi toimi juuri niin, etsi sieltä koulusta sitä ystäväänsä ja hätääntyi. Hänkö tässä nyt on toiminut jotenkin väärin - kun toinen on ensin häipynyt sanaakaan sanomatta??? Ei minusta. Hän on etsinyt ystäväänsä kuten kaikkina aiempinakin koulupäivinä.

Ja jos sitä lähtijää on kiusattu siellä omassa luokassa, tämä minun lapseni ystävineen on itse asiassa varmaan ollut se koko koulunkäynnin kannatin sitten. Lähtijä nimittäin vietti todellakin kaikki välkät ja useimmat iltapäivät minun lapseni ja tämän kaverin kanssa. Aika kiva tapa kiittää sitten siitäkin, että lapseni on kiltisti ottanut aina omiin ympyröihinsä ja me tämän kaverin vanhempien kanssa kuskattu ja hoivattu tätä lähtijääkin. Sitten hän vain häipyy.

Kuuntele nyt miten alentuvasti puhut tuosta toisesta lapsesta. Eivät mielestäsi ole lapsesi kanssa olleet mitään tasavertaisia ystäviä vaan lapsesi on aina "kiltisti ottanut omiin ympyröihinsä". Että ikäänkuin säälistä ollut tuon kaverin kanssa ja te olette oikein "hoivanneet" tätä lähtijää. Ei tuollaisiin kannatakaan pitää yhteyttä. Hieno juttu, että lapsi pääsi uuteen kouluun ja saa toivottavasti aloitettua siellä puhtaalta pöydältä.

No jos ap:n lapsi on yhtä "tökerö" kuin äitinsä , mitä nyt näistä viesteistä voi rivien välistä lukea. Niin ehkä se koulua vaihtanut kaveri ei sittenkään tykännyt ap:n lapsesta niin paljon kuin mitä ap kuvittelee?

Ja sitäpaitsi jokainen tuonikäinen osaa tekstata, joten jos lapset muka olivat hyviäkin kavereita, olisi jompikumpi jo ottanut yhteyttä toisiinsa.....JOTEN: PASKA PROVO.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan mielenkiinnosta tarkennusta. Ja sanon heti alkuun, että luin vain 5. sivulle saakka, mutta epäselvyyksiä tuli jo sen verran, että halusin selvittää. :-)

Eli, lapset ovat 11-vuotiaita ja 4. luokalla? Molemmat siis syntyny heti vuoden alusta ja/tai jääneet luokalle?

Toinen asia, mikä mietitytti oli se, kun sanoit, että lapsen luokka on tiennyt asiasta ja muutto ei ole tullut yllättäen. Myöhemmin kuitenkin sanoit, että muutto tullut yllättäen ja lapsen muutkin laverit tätä etsineet koulusta.

Senkin tiedät, että lapsella ei ole uudessa koulussa kavereita, koska asunut ennen ala-asteaikoja muualla, joten mm. päiväkotikaverit jäävät vanhaan kouluun. Onko todella ollut noin hyvää tuuria, että päiväkotikavereita toiselta paikkakunnalta kulkeutunut samalle ala-asteelle. :)

No olisi kannattanut lukea pidemmälle tai ajatuksen kera. Toinen voi olla aloittanut koulun vuotta myöhemmin/syntynyt loppuvuodesta ja mennyt seuraavana vuonna syntyneiden kanssa kouluun/alkuvuodesta syntynyt. Vaikka toinen olisi joku noista, toinen voi olla joku toinen, molempien ei tarvitse.

Ja, tämä koulunvaihtaja ei ole vaihtanut paikkakuntaa. Tuollaista, että vanhat luokkalaiset olisivat tienneet koulun vaihdosta jo aiemmin en muista. Muistan kyllä sen, ettei ole tiedossa ollut. Siihen siis en osaa vastata.

Vierailija kirjoitti:

ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ope kirjoitti:

Kolmen viikon aikana hän on ensin luullut että lähtijä on kipeä. Sitten hän oli itse kipeä. Sitten hän alkoi ihmetellä, meni kyselemään, lähtijän luokkakaveri soitti ja asia selvisi. Sitten hän tuli kertomaan asiasta minulle. Eilen hän ja yksi toinen ystävä miettivät, missä ja miten voisivat tavata tätä lähtijää (kuulin koska juttelu tapahtui auton takapenkillä).

Ja ystävyys on kyllä ollut sillä lailla yksipuolista, että me ollaan oltu aina ne jotka esimerkiksi ottaa yökylään tai mökille tai Mäkkiin. Tai antaa kyydin koululta tai vie kotiin jonkun toisen kaverin luota. Kertaakaan ei ole tätä tapahtunut toisinpäin.

Aloituksessa ja ketjun ensimmäisillä sivuilla olitte kyllä vuorotelleet, mutta miten vaan...

Missä aloituksessa sanotaan että on vuoroteltu???

Et siis muista, miten kerroit lastenne viettäneen aikaa: No tässäpä muistutus, miten juoni vielä ensimmäisellä sivulla meni: "Ja kyllä nuo meidän lapset on olleet toisilleen vuosikausia todella tärkeitä. Ei siis vain niin että meidän lapsi roikkuisi tuossa toisessa, vaan myös toisinpäin."

No tuohan nyt ei tarkoita samaa asiaa lainkaan.

Kun me muutimme, lapsemme kertoivat siitä vain hyville ystävilleen, joiden kanssa halusivat olla tekemisissä muuton jälkeen. Ehkä aloituksen tapauksessa on kyse samasta asiasta. Tämä kaveri ei kokenut ap.n lasta tärkeäksi kaveriksi, jonka kanssa haluaa olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea läpi koko ketjua, mutta siis eikö 11-vuotiailla ole jo puhelimet? Eikö voi soittaa tai viestitellä toisilleen?

Minä sain ensimmäisen puhelimeni (Nokia 3310), kun olin seitsemän vuotias ja alottamassa koulun, jotta voin soittaa vanhemmille tai mummille jos tulee joku hätä. Tai että minut tavoitti myös. Lisäksi meillä oli kotona lankapuhelin, millä myös soittelin kavereilleni.

Voi tiivistää sinulle ap:n vastaukset, niin ymmärrät tilanteen sitten yhtä hyvin kun me muutkin..

Ap:n lapsi luuli ensin, että kaveri on kipeä ja äiti opettanut hyville tavoille eli kipeältä ystävältä ei saa kysyä vointia ja kuulumisia, koska se häiritsee kipeää. Sitten ap:n lapsi itse ollut kipeänä. Eikä hän itsekkään ilmeisesti kipeänä saa ottaa ystäviin yhteyttä (ap voi tarkentaa miksei tässäkään välissä lapsi kysynyt kaverista mitää?)

Sitten kouluun palatessa monta päivää etsi kaveriaan ap:n sanoin itku kurkussa. (Tässä vaiheessa lapsi ei vieläkään itse hyvältä ystävältään kysy missä olet) Lopulta päätti tehdä asialle jotain ja meni kaverinsa luokkalaisilta kysymään, jolloin vanha luokkalainen soitti tälle lapselle ja selvisi, että on vaihtanut koulua. Ap:n lapsi ei vielä tämän jälkeenkään itse hyvältä ystävältään kysy kuulumisia tai että onko tämä totta, että on koulua vaihtanut.

Mutta näinhän me kaikki parhaiden ystäviemme kanssa toimimme! eli ei tässä mitään outoa..

Jos ap on oikeasti ope, niin huhhuijjakkaa sentään!

Up