Lapsen kaveri vaihtoi koulua ilmoittamatta
Yksi lapsen parhaista kavereista vaihtoi koulua. Yks kaks vaan oli poissa. Meidän lapsi monta kertaa viikossa leikkinyt myös koulun jälkeen yhdessä, mekin kuskattu Mäkkäriin ja kyyditty ja otettu yökylään jne. Nyt hän on vain poissa, eikä meidän lapselle tai kellekään muullekaan kerrottu mitään. Aika ikävää kun meidän lapsi on nyt etsinyt häntä liki itkien siellä koulussa. Eikö olisi voinut vaikka tekstaria laittaa ja kertoa meille?
Kommentit (255)
ope kirjoitti:
Ei, vaan sille lapselle soitettiin. Lapset päätti soittaa. Sen jälkeen kun lapset olivat keskenään pähkineet ettei se lähtijä voi olla sairas.
Eikä se perhe muuttanut. Lapsi vain nappaistiin pois koulusta.
Ehkä syy siihen että reagoin tähän on se, että yleensäkin tuntuu olevan vallalla sellaista "ihmissuhteet on kertakäyttötavaraa" ja jos ei jostakusta ole suoraan hyötyä, hänet heivataan suit sait. Ja että lapsenkin voi yks kaks tökätä milloin mihinkin ja se on normaalia.
Nyt kuulostaa kyllä tosiaan siltä, että myös se oma mukulasi on ollut edesvaikuttamassa tässä koulun vaihdossa ja nyt tajuttiin itsekin että mitä tuli tehtyä ja miten paha olo tuli toiselle aiheutettua. Haetaan sitten sympatiaa ja yritetään helpottaa sitä omaa oloa mustamaalaamalla ja haukkumalla toista.
Lapsellesi ne ihmissuhteet tosiaan tuntuvat olevan kertakäyttötavaraa, jos kerran ystävyys jatkuu tasan niin kauan kuin toinen osapuoli jaksaa sitä ylläpitää.
Vastaukset lienevät provoja.
Oma lapseni on edelleen eri luokalla. Lähdön syyksi oli lähtijä kertonut että "luokalla häntä on kiusattu" eli juurikin se tilanne jonka kuvasin. Minun lapseni ei ole siinä tilanteessa ollut millään tavoin mukana (tiedän tämän, koska hän nökötti sen sattuessa minun autoni takapenkillä), eikä hän ole edes koko luokalla. Tajuatko?
Oma lapseni tuntee niitä lähtijän luokkalaisia, koska ovat olleet aikoinaan samassa päiväkodissa. Muuta tekoa hänellä ei heidän kanssaan ole. Fiksuna lapsena päätteli kuitenkin, että niiltä lähtijän luokkalaisilta kannattaa mennä kyselemään kadonneen kohtaloa. Ja sitä kauttahan se sitten lähti selviämäänkin. jos ei olisi selvinnyt, olisikin sitten varmaan seuraavaksi soitellut itse.
ope kirjoitti:
Ei, vaan sille lapselle soitettiin. Lapset päätti soittaa. Sen jälkeen kun lapset olivat keskenään pähkineet ettei se lähtijä voi olla sairas.
Eikä se perhe muuttanut. Lapsi vain nappaistiin pois koulusta.
Ehkä syy siihen että reagoin tähän on se, että yleensäkin tuntuu olevan vallalla sellaista "ihmissuhteet on kertakäyttötavaraa" ja jos ei jostakusta ole suoraan hyötyä, hänet heivataan suit sait. Ja että lapsenkin voi yks kaks tökätä milloin mihinkin ja se on normaalia.
Kyllä tuo ystävyys ja kaveruus on ollut täysin yksipuolista, jos lapsesi ei ole ottanut mitään yhteyttä kaveriin, vaan odottaa hän yksin hoitavan ystävyyssuhteet.
Lastasi ei edes kiinnostanut soittaa ja kysyä syytä poissaoloon, puhumattakaan kuulumisista, vaan sain tiedon kaverinsa kautta, joka oli läheisempi "lähtijälle" ja kysyi kuulumisia.
Ja edelleen, mitä lapsesi on tehnyt näiden viikkojen aikana kaveri- ja ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi. Ei mitään, vaan mouruaa mammalle.
Kolmen viikon aikana hän on ensin luullut että lähtijä on kipeä. Sitten hän oli itse kipeä. Sitten hän alkoi ihmetellä, meni kyselemään, lähtijän luokkakaveri soitti ja asia selvisi. Sitten hän tuli kertomaan asiasta minulle. Eilen hän ja yksi toinen ystävä miettivät, missä ja miten voisivat tavata tätä lähtijää (kuulin koska juttelu tapahtui auton takapenkillä).
Ja ystävyys on kyllä ollut sillä lailla yksipuolista, että me ollaan oltu aina ne jotka esimerkiksi ottaa yökylään tai mökille tai Mäkkiin. Tai antaa kyydin koululta tai vie kotiin jonkun toisen kaverin luota. Kertaakaan ei ole tätä tapahtunut toisinpäin.
Omat lapseni 10v ja 12v olisivat kyllä välittömästi yhteyksissä kavereihinsa, jos kavereita ei näkyisi koulussa tai harrastuksessa. Tekstiviestit laulaa jatkuvasti muutenkin.
Ei täällä ap pakkomielteisesti vänkää, vaan mammat, joiden on pakko saada tietää miksei ap:n lapsi heti soitellut perään, ja joiden mielestä ap:n lapsi on myös itseasiassa ollut kiusaajana..Hohhoijaa! Alun perin ap ihmetteli omituista kaverin lapsen katoamista, josta loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että ap on pakkomielteinen lapsen kaverin ahdistelija ja hänen lapsensa kiusaaja. Hän ei myöskään opettajana osaa tulkita lasten sosiaalisia tilanteita, mutta mammat täällä tietävät tarkalleen mistä on kyse!
En ainakaan minä enää palaa tähän aiheeseen, ihan pimeitä jankkaavia mammoja!
ope kirjoitti:
Vastaukset lienevät provoja.
Oma lapseni on edelleen eri luokalla. Lähdön syyksi oli lähtijä kertonut että "luokalla häntä on kiusattu" eli juurikin se tilanne jonka kuvasin. Minun lapseni ei ole siinä tilanteessa ollut millään tavoin mukana (tiedän tämän, koska hän nökötti sen sattuessa minun autoni takapenkillä), eikä hän ole edes koko luokalla. Tajuatko?
Oma lapseni tuntee niitä lähtijän luokkalaisia, koska ovat olleet aikoinaan samassa päiväkodissa. Muuta tekoa hänellä ei heidän kanssaan ole. Fiksuna lapsena päätteli kuitenkin, että niiltä lähtijän luokkalaisilta kannattaa mennä kyselemään kadonneen kohtaloa. Ja sitä kauttahan se sitten lähti selviämäänkin. jos ei olisi selvinnyt, olisikin sitten varmaan seuraavaksi soitellut itse.
Provo lienet itse. Kuvitteletko että tuo on ollut ainoa kiusaamistilanne (neuroottinen stalkkeri kyllä olet jos kuvittelet olevasi perillä kaverin koko elämästä)? Mutta vaikka ei olisi ollut kiusaamistakaan tai mitään, niin koulua voi kyllä vaihtaa ja niin tehdään paljonkin. Mitä ihmeellistä tässä on?
Ei kukaan ilmoittele kaikille koulun vaihdosta, varsikin jos ilmapiiri on tuollainen negatiivinen ja kiusataan. Hyviin ystäviin yhteyttä pidetään jatkossakin, tästä voitkin siis päätellä että eipä se oma lapsesi ollut kaksinen ystävä tällä toiselle (kun ei kerran kaverin katoaminenkaan kiinnostanut lastasi paskan vertaa).
ope kirjoitti:
Vastaukset lienevät provoja.
Oma lapseni on edelleen eri luokalla. Lähdön syyksi oli lähtijä kertonut että "luokalla häntä on kiusattu" eli juurikin se tilanne jonka kuvasin. Minun lapseni ei ole siinä tilanteessa ollut millään tavoin mukana (tiedän tämän, koska hän nökötti sen sattuessa minun autoni takapenkillä), eikä hän ole edes koko luokalla. Tajuatko?
Oma lapseni tuntee niitä lähtijän luokkalaisia, koska ovat olleet aikoinaan samassa päiväkodissa. Muuta tekoa hänellä ei heidän kanssaan ole. Fiksuna lapsena päätteli kuitenkin, että niiltä lähtijän luokkalaisilta kannattaa mennä kyselemään kadonneen kohtaloa. Ja sitä kauttahan se sitten lähti selviämäänkin. jos ei olisi selvinnyt, olisikin sitten varmaan seuraavaksi soitellut itse.
Oletko niin varma, ettei välitunnilla ole kiusattu? Ja oliko tuo nyt ainut kerta mitä näit. Tuskinpa vain.
ope kirjoitti:
Kolmen viikon aikana hän on ensin luullut että lähtijä on kipeä. Sitten hän oli itse kipeä. Sitten hän alkoi ihmetellä, meni kyselemään, lähtijän luokkakaveri soitti ja asia selvisi. Sitten hän tuli kertomaan asiasta minulle. Eilen hän ja yksi toinen ystävä miettivät, missä ja miten voisivat tavata tätä lähtijää (kuulin koska juttelu tapahtui auton takapenkillä).
Ja ystävyys on kyllä ollut sillä lailla yksipuolista, että me ollaan oltu aina ne jotka esimerkiksi ottaa yökylään tai mökille tai Mäkkiin. Tai antaa kyydin koululta tai vie kotiin jonkun toisen kaverin luota. Kertaakaan ei ole tätä tapahtunut toisinpäin.
Aloituksessa ja ketjun ensimmäisillä sivuilla olitte kyllä vuorotelleet, mutta miten vaan...
Minun 13-vuotiaani on myös jatkuvasti kännykän tai somen kautta yhteydessä kavereihinsa. Tämä 11-vuotias ei. Ihan siitä syystä, että hän käy koulua toisella alueella ja ne kaverit tavataan yleensä siihen koulupäivään liittyen. Sopii siellä koulunpihalla kasvotusten meneekö jonnekin, sitten soittaa minulle että mistä pitää hakea ja milloin.
Viikonloput me ollaan poissa kaupungista, eikä hän silloin kenenkään kanssa viestittele.
Ja olen ihan tahallanikin hillinnyt sitä kännykkä- ja viestiriippuvuutta, joka monia lapsia/nuoria riivaa...
Ja myös lukiolaiseni somen käytössä on raja, että yöksi laitteet tuodaan pois omasta huoneesta olohuoneen pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Sinun lapsesi on menettänyt yhden kaverin, mutta tämän toisen lapsen menetyksiä voimme vain arvailla.
Lässyn lässyn.
ope kirjoitti:
Minun 13-vuotiaani on myös jatkuvasti kännykän tai somen kautta yhteydessä kavereihinsa. Tämä 11-vuotias ei. Ihan siitä syystä, että hän käy koulua toisella alueella ja ne kaverit tavataan yleensä siihen koulupäivään liittyen. Sopii siellä koulunpihalla kasvotusten meneekö jonnekin, sitten soittaa minulle että mistä pitää hakea ja milloin.
Viikonloput me ollaan poissa kaupungista, eikä hän silloin kenenkään kanssa viestittele.
Ja olen ihan tahallanikin hillinnyt sitä kännykkä- ja viestiriippuvuutta, joka monia lapsia/nuoria riivaa...
Alkaako muisti pätkiä...edellisellä sivulla olitte vielä opettaneet lapsillenne "hyvien tapojen mukaisesti" että kavereille ei soitella tai kysellä perään jos ollaan vaikka kipeinä.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni 10v ja 12v olisivat kyllä välittömästi yhteyksissä kavereihinsa, jos kavereita ei näkyisi koulussa tai harrastuksessa. Tekstiviestit laulaa jatkuvasti muutenkin.
Eikä yksikään tuon ikäinen lapsi ole niin sairas tai väsynyt, etteikö hyvälle kaverille lähetetä viestejä, vaan niitä lähetetään alvariinsa, aivan mitättömistä asioista. Vanhempien riesaksi asti, niin tärkeitä tuon ikäisille kaverit ovat.
Haiskahtaa, ettei ap:lla ja hänen lapsellaan ole puhtaat jauhot pussissa ja syyllisyys painaa mieltä ja siihen nyt ollaan hakemassa syyllistä.
Normaali äiti ei noin käyttäytyisi noin, vaan olisi heti ottanut puhelimen käteensä tai lähettänyt viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi aiemmin, että näki tilanteen mikä johti toisen lapsen koulun vaihdokseen, ja hänestä se ei ollut "ollenkaan niin paha". Eli kyseessä selvästi kiusaamistapaus. Ja ehkä tämä kerta ei ollut paha, mutta yhden kerran takia ei koulua vaihdeta eli kyse on jatkuvasta kiusaamisesta, missä myös ap:n lapsi osallisena.
Silloin ei hirveästi vanhoille kiusaajille ilmoitella muutoksesta!
Ja kohta ap täällä sanomassa "ei ole kyse kiusaamisesta ja lapsellani on kännykkä". Mutta ei silti kerro mistä sitten on kyse ja miksei se lapsi käytä sitä kännykkäänsä.
Kyse tosiaan voi olla kiusaamisesta, mutta otathan huomioon, että juuri itse haukut ap:n lasta kiusaajaksi? Ei hän välttämättä ole kiusaaja.
Minua kiusattiin yläasteella paljon, jos olisin koulua vaihtanut, en olisi ehkä kaikille kavereille siitä sanonut. Ja vain sen vuoksi, etten olisi halunnut muiden saavan tietää. Yksi kavereistani oli lörppö, omien sanojensa mukaan vain ei halunnut valehdella muille. Eivät kiusanneet minua, mutten jokaiselle olisi mennyt kertomaan.
Asiatonta ruveta mollaamaan kiusaajaksi tietämättä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi aiemmin, että näki tilanteen mikä johti toisen lapsen koulun vaihdokseen, ja hänestä se ei ollut "ollenkaan niin paha". Eli kyseessä selvästi kiusaamistapaus. Ja ehkä tämä kerta ei ollut paha, mutta yhden kerran takia ei koulua vaihdeta eli kyse on jatkuvasta kiusaamisesta, missä myös ap:n lapsi osallisena.
Silloin ei hirveästi vanhoille kiusaajille ilmoitella muutoksesta!
Ja kohta ap täällä sanomassa "ei ole kyse kiusaamisesta ja lapsellani on kännykkä". Mutta ei silti kerro mistä sitten on kyse ja miksei se lapsi käytä sitä kännykkäänsä.
Kyse tosiaan voi olla kiusaamisesta, mutta otathan huomioon, että juuri itse haukut ap:n lasta kiusaajaksi? Ei hän välttämättä ole kiusaaja.
Minua kiusattiin yläasteella paljon, jos olisin koulua vaihtanut, en olisi ehkä kaikille kavereille siitä sanonut. Ja vain sen vuoksi, etten olisi halunnut muiden saavan tietää. Yksi kavereistani oli lörppö, omien sanojensa mukaan vain ei halunnut valehdella muille. Eivät kiusanneet minua, mutten jokaiselle olisi mennyt kertomaan.
Asiatonta ruveta mollaamaan kiusaajaksi tietämättä asiasta.
Asiatonta olisikin spekuloida kiusaajaksi ellei koko tarina olisi keksitty.
Ei kukaan lapsi" itku kurkussa" käy muilta kyselemässä missä oma hyvä ystävä on vaan kysyy siltä ystävältä itse. Joo koulu/harrastuskaveria kohtaan kehen ei ole minkäänlaista oikeaa tunnesidettä, niin tehdäänkin, että spekuloidaan koulussa minne tämä on kadonnut. Hyvältä ystävältä kysytään itse.
Jos sinullakin olisi koulukiusattuna ollut yksi hyvä ystävä, joka aidosti sinusta välittää, niin olisit hänelle varmaan koulunvaihdosta ilmoittanut tai odottanut, että hyvä rakas ystäväsi sinulle soittaa tai viestittää vielä koulunvaihdon jälkeenkin. Ja miksei näin tekisikään oikea ystävä.
No kyllä mun lapsi toimi juuri niin, etsi sieltä koulusta sitä ystäväänsä ja hätääntyi. Hänkö tässä nyt on toiminut jotenkin väärin - kun toinen on ensin häipynyt sanaakaan sanomatta??? Ei minusta. Hän on etsinyt ystäväänsä kuten kaikkina aiempinakin koulupäivinä.
Ja jos sitä lähtijää on kiusattu siellä omassa luokassa, tämä minun lapseni ystävineen on itse asiassa varmaan ollut se koko koulunkäynnin kannatin sitten. Lähtijä nimittäin vietti todellakin kaikki välkät ja useimmat iltapäivät minun lapseni ja tämän kaverin kanssa. Aika kiva tapa kiittää sitten siitäkin, että lapseni on kiltisti ottanut aina omiin ympyröihinsä ja me tämän kaverin vanhempien kanssa kuskattu ja hoivattu tätä lähtijääkin. Sitten hän vain häipyy.
Vierailija kirjoitti:
ope kirjoitti:
Kolmen viikon aikana hän on ensin luullut että lähtijä on kipeä. Sitten hän oli itse kipeä. Sitten hän alkoi ihmetellä, meni kyselemään, lähtijän luokkakaveri soitti ja asia selvisi. Sitten hän tuli kertomaan asiasta minulle. Eilen hän ja yksi toinen ystävä miettivät, missä ja miten voisivat tavata tätä lähtijää (kuulin koska juttelu tapahtui auton takapenkillä).
Ja ystävyys on kyllä ollut sillä lailla yksipuolista, että me ollaan oltu aina ne jotka esimerkiksi ottaa yökylään tai mökille tai Mäkkiin. Tai antaa kyydin koululta tai vie kotiin jonkun toisen kaverin luota. Kertaakaan ei ole tätä tapahtunut toisinpäin.
Aloituksessa ja ketjun ensimmäisillä sivuilla olitte kyllä vuorotelleet, mutta miten vaan...
Missä aloituksessa sanotaan että on vuoroteltu???
Ei, vaan sille lapselle soitettiin. Lapset päätti soittaa. Sen jälkeen kun lapset olivat keskenään pähkineet ettei se lähtijä voi olla sairas.
Eikä se perhe muuttanut. Lapsi vain nappaistiin pois koulusta.
Ehkä syy siihen että reagoin tähän on se, että yleensäkin tuntuu olevan vallalla sellaista "ihmissuhteet on kertakäyttötavaraa" ja jos ei jostakusta ole suoraan hyötyä, hänet heivataan suit sait. Ja että lapsenkin voi yks kaks tökätä milloin mihinkin ja se on normaalia.