Lapsen kaveri vaihtoi koulua ilmoittamatta
Yksi lapsen parhaista kavereista vaihtoi koulua. Yks kaks vaan oli poissa. Meidän lapsi monta kertaa viikossa leikkinyt myös koulun jälkeen yhdessä, mekin kuskattu Mäkkäriin ja kyyditty ja otettu yökylään jne. Nyt hän on vain poissa, eikä meidän lapselle tai kellekään muullekaan kerrottu mitään. Aika ikävää kun meidän lapsi on nyt etsinyt häntä liki itkien siellä koulussa. Eikö olisi voinut vaikka tekstaria laittaa ja kertoa meille?
Kommentit (255)
Tän on pakko olla provo. Ei noin minä-keskeistä ihmistä voi olla. Älkää sitten olko yhteydessä lapsesi kaveriin mutta turha asiasta on missään keskustelupalstoilla vinkua, kun et halua ratkaisua saada aikaiseksi.
No varmaan eivät ole kokeneet tarvetta. Enhän minä sitä kiistä. Vanhemmilla on kiertänyt ajatus omaa napaa, eikä siinä ole silloin ajateltu muita. Kyllähän minä tuon tajuan - silti voi olla yllättynyt tökeröstä käytöksestä!
Hurja veikkaus: olisiko mennyt lähikouluunsa jos asuu ihan toisella puolen kaupunkia??
ope kirjoitti:
Mikä kirvoittaa nämä oudot kommentit??? En toki syytä sitä lasta mistään. Ihmettelen vanhempien käytöstä. Omaa lastani kohtaan. Ja omaa lastaan kohtaan.
Eikä se 11v osannut etukäteen yhtään kertoa, että on tulossa muutos elämään? Aika jännä, että perhe noin vain katosi niin, että lapsille ei mainittu ennen muuttopäivää mitään eikä lapsella ole mitään yhteystietoja lapseesi. Ei meiliosoitetta, ei puhelinnumeroa, ei mitään.
ope kirjoitti:
No siksi että ei ole tajuttu, että hän on häipynyt! Luultiin että on matkoilla tai kipeä. Sitten kun meni kolmatta viikkoa, alkoi valjeta, että tosiaan on ilmoittamatta häipynyt.
Ja nämä asuu ihan eri puolilla kaupunkia, joten kyläilyyn tarvitaan käytännössä aikuisen kyyti.
Eri koulu siis estää kyläilyt, niinkö? Jospa se kaveri on päässyt kotia lähempänä olevaan kouluun, kun kerran ei asu teidän lähellä.
Oletko sä ap aina noin vaikea?
Meillä kävi niin, että lapsen kaverin vanhemmat halusivat vaihtaa lapsensa koulua. Vaihto tapahtui seuraavana lukuvuotena. Lapsi ei itse olisi halunnut vaihtaa, mutta kertoi sitten meidän lapselle, että hän saa sieltä uusia kavereita ja siellä on paljon kivempaa, eikä hän sitten enää ehdi vanhaa kaveriaan tavata. Lapseni oli ihan ihmeissään ja kävi kesän aikana suuren surutyön läpi. Olemme yrittäneet pitää yhteyttä, kysyneet kylään ja ehdottaneet tekemistä, harvakseltaan kylläkin, kun aika yksipuoliseksi tämä muuttui. Tuo kaveri on yleensä suostunut, kun ehdotus on tullut täältä päin. Itse ei ole laittanut koskaan viestiä. Näin meni vuoden verran. Nyt irtaantuminen on tapahtunut niin hyvin, että aina tuntuu olevan esteitä. Olemme ihmeissämme, minäkin olin tämän äidin ystävä (en kovin hyvä kuitenkaan?), mutta ilmeisesti emme sopineet heidän tuttavapiiriinsä. Vastaantullessa moikataan, ei muuta (samalla kadulla asutaan).
Ei ollut kertonut mitään etukäteen kenellekään. Liekö tiennyt itsekään. Kaikki vain ovat jääneet ihmettelemään, mihin hän hävisi. Ja hän ei siis muuttanut, vaan vaihtoi koulua.
Miten on mahdollista, että vuonna 2016 11v. lapsella ei ole kanavaa pitää yhteyttä näin hyvään ystävää...
Enhän minä tiedä estääkö eri koulu kyläilyt, kun lapsi vain katosi.
ope kirjoitti:
Enhän minä tiedä estääkö eri koulu kyläilyt, kun lapsi vain katosi.
Mikä lastasi estää ottamasta yhteyttä kaveriinsa? Tai sinua tuon kaverin vanhempiin?
Niin, vuonna 2016 luulisi olevan vaikka mitä kanavia, joiden kautta pitää yhteyttä ja kertoa asioita. Heilläkin sekä meidän vanhempien että lapsemme kännykkänumero, meiliosoitteet, postiosoite.
Miksi lapsesi ei voi soittaa tai laittaa viestiä kysyäkseen asiasta?
ope kirjoitti:
Mikä kirvoittaa nämä oudot kommentit??? En toki syytä sitä lasta mistään. Ihmettelen vanhempien käytöstä. Omaa lastani kohtaan. Ja omaa lastaan kohtaan.
No mitä tähän nyt kommentoisi kun ei tiedä yhtään mitään. Olisihan se ollut asiallista laittaa viesti ja kertoa teille (jännä ettei lasten keskenkään tullut puheeksi, jos kerran viettävät aikaa yhdessä). Mutta ei täällä osata vastata, syitä voi olla vaikka kielivalinta tms. Parasta olisi olla yhteydessä tuohon perheeseen ja kysyä tästä. Mutta jos perhe edelleen asuu vanhassa paikassa niin voivathan lapset varmaan edelleen nähdä.
ope kirjoitti:
Niin, vuonna 2016 luulisi olevan vaikka mitä kanavia, joiden kautta pitää yhteyttä ja kertoa asioita. Heilläkin sekä meidän vanhempien että lapsemme kännykkänumero, meiliosoitteet, postiosoite.
Luulisi sitten teilläkin olevan heidän yhteystiedot. Paitsi että unohdin, tehän ette missään tapauksessa voi ottaa ensimmäisenä yhteyttä. Käske siis lastasi unohtaa kaverinsa ja hankkimaan uusia tilalle. Ei kai tuossa muutakaan voi, kun kerran ette suostu yhteyttä ottamaan.
Soita saatana itse! Jos asia sinua noin paljon häiritsee. Heitä ei selkeästi häiritse.
ope kirjoitti:
11-vuotiaista. Ja kyllä nuo meidän lapset on olleet toisilleen vuosikausia todella tärkeitä. Ei siis vain niin että meidän lapsi roikkuisi tuossa toisessa, vaan myös toisinpäin. Ja se heidän lapsihan se uuteen kouluun joutui - joten hänenkin kannaltaan varmaan olisi kiva, jos yhteydet vanhoihin kavereihin säilyisi.
kuulostaa taas todella hämärältä ja keksityltä jutulta. Kyllähän 11-veet viestittelee ja on What's uppissa käytännössä 24h. Eivätkö ole sitä kautta toisilleen mitään ilmoitelleet?
-> jollei, niin ehkä on tapahtunut jotain traumaattista, jota ei halua jakaa ja teidän pitää se hyväksyä.
Lapset olivat ihan normisti yhdessä ja sitten yhtenä päivänä tämä kaveri vain oli poissa. Eli ei heillä ollut mitään aikaa (kenelläkään siellä koulussa) tätä mitenkään yhdessä käsitellä.
Ja ei, syynä ei ole kielivalinta tms. Lapset on nelosella ja tämä ystävä häipyi ihan yks kaks, kesken tammi-helmikuun (en edes tiedä tarkkaa päivää).
Ja kai se niiden toisten olisi ollut helpompi ilmoittaa muutoksesta kuin meidän jäljellejääneiden typertyneiden alkaa perään kysellä...
Mikä kirvoittaa ilkeitä kommentteja? Ymmärrän apn pointin. Tuntuu että nykyajan vanhemmilla (joillakin) ei ole peruskäytöstapoja. Meillä kävi lähes vastaava juttu. Naapurin lapset (2) olivat lähes päivittäin meillä leikkimässä. Lapseni ystävystyi heihin, ja toisinpäin. Yhtäkkiä perhe muutti ulkomaille.
Heiltä itseltään emme kuulleet asiasta mitään. Mielestäni olisi ollut kohteliasta sanoa 'Hei, me muuten muutamme ' varsinkin kun kolmen vuoden ajan muksut ovat keskenään pyörineet. Ehkä se on tämä aikamme, joka tekee meistä 'kylmiä'. Itse yritän sitä välttää.
Kirjoitin tuon viestin 48 ja ymmärrän ap:ta. Kyllä se on vähän vaikeaa lähteä kyselemään syitä, vaikka yhteydenpitokanavat onkin. Mutta toki se ihmetyttää ja kai täällä saa asiaa käsitellä, koska kyllähän se käsittelyä tarvitsee, että itsekin yli pääsee.
Vierailija kirjoitti:
ope kirjoitti:
Niin, vuonna 2016 luulisi olevan vaikka mitä kanavia, joiden kautta pitää yhteyttä ja kertoa asioita. Heilläkin sekä meidän vanhempien että lapsemme kännykkänumero, meiliosoitteet, postiosoite.
Luulisi sitten teilläkin olevan heidän yhteystiedot. Paitsi että unohdin, tehän ette missään tapauksessa voi ottaa ensimmäisenä yhteyttä. Käske siis lastasi unohtaa kaverinsa ja hankkimaan uusia tilalle. Ei kai tuossa muutakaan voi, kun kerran ette suostu yhteyttä ottamaan.
No siksi että ei ole tajuttu, että hän on häipynyt! Luultiin että on matkoilla tai kipeä. Sitten kun meni kolmatta viikkoa, alkoi valjeta, että tosiaan on ilmoittamatta häipynyt.
Ja nämä asuu ihan eri puolilla kaupunkia, joten kyläilyyn tarvitaan käytännössä aikuisen kyyti.