Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri vaihtoi koulua ilmoittamatta
ope
18.02.2016 |
Yksi lapsen parhaista kavereista vaihtoi koulua. Yks kaks vaan oli poissa. Meidän lapsi monta kertaa viikossa leikkinyt myös koulun jälkeen yhdessä, mekin kuskattu Mäkkäriin ja kyyditty ja otettu yökylään jne. Nyt hän on vain poissa, eikä meidän lapselle tai kellekään muullekaan kerrottu mitään. Aika ikävää kun meidän lapsi on nyt etsinyt häntä liki itkien siellä koulussa. Eikö olisi voinut vaikka tekstaria laittaa ja kertoa meille?
Kommentit (255)
Sattuuhan näitä. Meidän lapsi ystävystyi hyvin naapurin lapsen kanssa ja sitten yhtäkkiä huomataan että heidän asunto on myyty ja muuttokamoja pakataan autoon. Sitten vasta kysyttäessä jotain pientä jutuntynkää irtosi. Mitään yhteyttä sieltä suunnasta ei muuton jälkeen kuulunut. Ehkä tässä on kyse jostain sellaisesta ettei haluta julistaa koko maailmalle, kuten joku arveli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä minä minä minusta minun lapsi. Oletpas itsekäs ap. Et taida muuta kuin omaa napaa tuijotella.
Perheessä ei ole todennäköisesti kaikki kunnossa. Siis vanhemmilla. Elämänhallintaongelmia, jotka eivät näy päälle. Mukana on varmaan myös häpeää. Ehkä ulosottomieskin on perässä ja perhe haluaa (vanhempi/vanhemmat) vain kadota. Lapsi voi kyllä löytyä sosiaalisesta mediasta. 11v. ehkä käyttää whatsappia tai instaa...
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä minusta minun lapsi. Oletpas itsekäs ap. Et taida muuta kuin omaa napaa tuijotella.
Juuri näin. Itse olisin kyllä ainoastaan huolissani, ettei lapsen kaverin perheessä ole tapahtunut mitään ikävää.
Ystävyys on kestänyt vuosikausia. Kuka tahansa joka on nämä lapset nähnyt yhdessä on varmasti nähnyt, että he on toisilleen tärkeitä. Mitään muuta en ole ollut vailla kuin sitä, että meille olisi voitu laittaa se yksi tekstari, jotta olisin voinut kertoa lapselleni, että tuo hänelle tärkeä ihminen katoaa arjesta. Niin mekin ollaan aina tehty, kun meidän lapset on vaihtaneet koulua.
Kyllä aikuinenkin takuulla järkyttyisi, jos esimerkiksi aviopuoliso yks kaks vain katoaa. Joku päivä iloisesti viet ihmisen kotiinsa ja seuraavana hän on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaivautuisitte lukemaan, olen kyllä ilmaissut huoleni myös siitä toisesta lapsesta...
No et kyllä ole. Olet huolestunut kun SINULLE ei eilmoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos se on kiusaamisesta johtuvaa, niin silloin olisi oman lapsen kanssa keskusteltava, että onko siihen osallistunut ja mitä siitä tietää ym. Kiusaamisen pitää varmasti olla jo aika pahaa, että koulua vaihtaa..?
Toisaalta sitten taas on myös vanhempia, jotka eivät ymmärrä lasten kaverisuhteiden tärkeyttä. Voivat itse olla epäsosiaalisia ym. ja voivat sanoa lapsille, ettei heidän muutosta ja asioistaan ylipäätään saa puhua kenellekään.
Kyllä se 11 v. osaa varmasti itse ottaa yhteyttä, jos haluaa yhteyksissä olla. Ymmärrän kyllä, että se loukkaa jos kaveri vain katoaa, ilmoittamatta, mutta kai siihen on omat painavat syynsä.
Olen ilmaissut. LUE.
Ja MINULLE olisi voinut ilmoittaa, koska sitten olisin voinut työstää asian oman lapseni kanssa. Sen sijaan että hän ensin pari viikkoa etsii sitä kaveriaan sieltä turhaan, saa käydä kyselemässä joka paikassa ja lopulta sitten tulee kotiin itkien, kun ei löydä mistään.
Ja kai nyt kaikki tajuaa, että takuulla ollut äärimmäisen traumaattista sille toiselle. Yks kaks tempaistaan ilman hyvästejä ja tökätään jonnekin uppo-outoon paikkaan. Hän on ollut näiden luokkalaistensa ja koulukavereidensa kanssa aina. Ei takuulla tunne ketään sieltä uudesta koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ope kirjoitti:
Ystävyys on kestänyt vuosikausia. Kuka tahansa joka on nämä lapset nähnyt yhdessä on varmasti nähnyt, että he on toisilleen tärkeitä. Mitään muuta en ole ollut vailla kuin sitä, että meille olisi voitu laittaa se yksi tekstari, jotta olisin voinut kertoa lapselleni, että tuo hänelle tärkeä ihminen katoaa arjesta. Niin mekin ollaan aina tehty, kun meidän lapset on vaihtaneet koulua.
Kyllä aikuinenkin takuulla järkyttyisi, jos esimerkiksi aviopuoliso yks kaks vain katoaa. Joku päivä iloisesti viet ihmisen kotiinsa ja seuraavana hän on poissa.
Jotenkin surullista, että tavallaan solmitaan parisuhde jo lapsuudesta ja ollaan riippuivia yhdestä ystävästä ja eletään vain sen yhden kautta ja kaikki romahtaa, kun tapahtuu näitä ihan lapsenkin elämään kuuluvia luonnollisia muutoksia. Tässä sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Meidän elämään tulee ihmisiä, toiset pysyy ja toisen menee viipyen ensin vuosia.
Mikset itse laita viestiä perään, että lapsesi kaipaa ystävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse laita viestiä perään, että lapsesi kaipaa ystävää?
Mä en myöskään ymmärrä, miksi tämä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa? Täällä palstallahan me syy tiedetään, eikun...
Ai pari viikkoa ap:n lapsi etsinyt kaveriaan koulusta ja ihmetellyt missä on eikä ole voinut laittaa vaikkapa viestiä kaverille että missä se on? :D Onpas typerä juttu.
Ja sivuhuomautuksena sellainen että ulkopuolisille ei noita koulun vaihtamiseen johtaneita syitä kyllä kerrota koulusta (ja se niiiin paras ja läheisin kaverikin on juuri sitä, ulkopuolinen) eli vaikka sieltä olisi joku syy kerrottukin niin totuus on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ope kirjoitti:
Ystävyys on kestänyt vuosikausia. Kuka tahansa joka on nämä lapset nähnyt yhdessä on varmasti nähnyt, että he on toisilleen tärkeitä. Mitään muuta en ole ollut vailla kuin sitä, että meille olisi voitu laittaa se yksi tekstari, jotta olisin voinut kertoa lapselleni, että tuo hänelle tärkeä ihminen katoaa arjesta. Niin mekin ollaan aina tehty, kun meidän lapset on vaihtaneet koulua.
Kyllä aikuinenkin takuulla järkyttyisi, jos esimerkiksi aviopuoliso yks kaks vain katoaa. Joku päivä iloisesti viet ihmisen kotiinsa ja seuraavana hän on poissa.
Jotenkin surullista, että tavallaan solmitaan parisuhde jo lapsuudesta ja ollaan riippuivia yhdestä ystävästä ja eletään vain sen yhden kautta ja kaikki romahtaa, kun tapahtuu näitä ihan lapsenkin elämään kuuluvia luonnollisia muutoksia. Tässä sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Meidän elämään tulee ihmisiä, toiset pysyy ja toisen menee viipyen ensin vuosia.
Kyllä sen todellisen ystävän kadottaminen tuntuu varmasti tosi pahalta, vielä kun tapahtuu täysin odottamatta. Ei tuossa ole kyse mistään riippuvuudesta.
Eikö 11-vuotias voi jo itse kysyä kaverilta syytä koulunvaihtoon, tai kysyä nähtäisiinkö jne.? Minun 10-vuotiaanikin pitää yhteyttä koulua vaihtaneeseen kaveriinsa whatsapilla.
Se, mikseivät tuon pojan vanhemmat eivät kertoneet koulun vaihdosta voi olla mitä vaan, sitä me emme voi tietää, mutta asia on helposti korjattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ope kirjoitti:
Ystävyys on kestänyt vuosikausia. Kuka tahansa joka on nämä lapset nähnyt yhdessä on varmasti nähnyt, että he on toisilleen tärkeitä. Mitään muuta en ole ollut vailla kuin sitä, että meille olisi voitu laittaa se yksi tekstari, jotta olisin voinut kertoa lapselleni, että tuo hänelle tärkeä ihminen katoaa arjesta. Niin mekin ollaan aina tehty, kun meidän lapset on vaihtaneet koulua.
Kyllä aikuinenkin takuulla järkyttyisi, jos esimerkiksi aviopuoliso yks kaks vain katoaa. Joku päivä iloisesti viet ihmisen kotiinsa ja seuraavana hän on poissa.
Jotenkin surullista, että tavallaan solmitaan parisuhde jo lapsuudesta ja ollaan riippuivia yhdestä ystävästä ja eletään vain sen yhden kautta ja kaikki romahtaa, kun tapahtuu näitä ihan lapsenkin elämään kuuluvia luonnollisia muutoksia. Tässä sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Meidän elämään tulee ihmisiä, toiset pysyy ja toisen menee viipyen ensin vuosia.
Kyllä sen todellisen ystävän kadottaminen tuntuu varmasti tosi pahalta, vielä kun tapahtuu täysin odottamatta. Ei tuossa ole kyse mistään riippuvuudesta.
Niin ja vielä sellainen asia, että minusta ei ole ok. opettaa lapselle, että voi noin vain kadota toisten elämästä, selittämättä. Ongelmat eivät ratkea niin.
Ei minun lapseni ole hänestä riippuvainen. Kyllä tällä on muitakin kavereita, läheisiäkin.
Ja aluksi luuli, että ko. lapsi on sairaana - kaikki on nyt ties missä flunssissa. Minäkin luulin että lapsi on matkoilla/kipeä tms. mutta nyt sitten on selvinnyt, että ei ole tästä kyse.
Ja jos se viestin laittaminen on simppeliä, miksei se sitten ole simppeliä toisinpäin??? Heidän lapsensa elämähän siinä särkyi, joten luulisi, että sen viestin saisi laitettua niille, joista voisi olla apua.
Joko sinä, tai lapsesi ottaa yhteyttä. Kertoisitko ap, miksi ette ole näin tehneet?
Lapselle luulisi olevan luontevaa pyytää kaveria koulun jälkeen kylään tmv.
ope kirjoitti:
Ei minun lapseni ole hänestä riippuvainen. Kyllä tällä on muitakin kavereita, läheisiäkin.
Ja aluksi luuli, että ko. lapsi on sairaana - kaikki on nyt ties missä flunssissa. Minäkin luulin että lapsi on matkoilla/kipeä tms. mutta nyt sitten on selvinnyt, että ei ole tästä kyse.
Ja jos se viestin laittaminen on simppeliä, miksei se sitten ole simppeliä toisinpäin??? Heidän lapsensa elämähän siinä särkyi, joten luulisi, että sen viestin saisi laitettua niille, joista voisi olla apua.
Se on kuule niin yksinkertaista että he eivät ole laittaneet viestiä teille koska eivät ole kokeneet tarvetta.
Heidän tehtävään on huolehtia omasta lapsestaan, eikä sinun lapsesi. Sinun tehtäväsi on sitten huolehtia omasta lapsestasi ja opettaa häntä kestämään näitä pettymyksiä. Eiköhän tällä lapselle on muuton motiivit yms kerrottu, jne. Ne ei vaan kuulu sinulle ja sinun lapsellesi.
Tämä ystävyys oli solmittu tiettyyn vaiheeseen ja tiettyyn aikaan ja sen motiivit eivät enää päde toisen perheen olosuhteiden muuttuessa. Ei kaikkien ihmisuhteiden ole tarkoitus kestää hauttaan asti. Olisiko jo aika lapselle opettaa vähän elämän realismia?