Lue keskustelun säännöt.
Urpot yliopistossa, ketään ei kiinnosta teidän elämäntarinanne ja melkein asiaan liittyvät kokemuksenne
17.02.2016 |
Siellä luennolla on 200 ihmistä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan sitä luennoivaa lehtoria tai professoria. Niitä kahtasataa ei oikeasti kiinnosta tippaakaan, kun viittaat ja kerrot, että sinullakin on oikeastaan kokemusta samasta asiasta ja se meni sitten näin ja tähän väliin kerrot asiaan liittymättömän anekdootin ja sitten tapahtui tätä ja... Huonokäytöksistä ehkä, mutta saat olla aivan varma, että tuollaisella toiminnalla saat kanssa-opiskelijat huokailemaan teatraalisesti ja pyörittelemään silmiään, kun näkevät kätesi pystyssä.
Jossain pienissä seminaariryhmissä ehkä ok ja silloin tietysti kun kokemuksia erikseen kysytään, mutta muuten ei.
Kommentit (47)
Huvitti aika reippaasti kun huomasin erään aikanaan useita luentoja häiriköineen (ei ollut jumalauta edes sama pääaine ja tyyppi oli äänessä niin usein että heti tunnistin) pitävän nykyään ihan ihka omaa talk showta ihan oikeessa mediassa. Mun ääni mun sanat ne on niin kiinnostavat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimeni alapeukuttaa, vaikka painan ylänuolta, grrrr! Numerolle 20 siis yläpeukku.
Tekniikan alalla on helppoa. Luennoilla opiskelijoiden puheenvuorot ovat normaalisti korkeintaan "tuosta unohtui derivaatta".
Itse olin 10 vuotta vanhempi kuin muut yliopistoaikoina ja minä taas muistan useita "nuoria neroja" joiden päätähuimaavat käsittämättömän (_kukaan_ ei käsittänyt) korkealentoiset teoriat ja huippuproffan haastamiset olivat aivan veetun ärsyttäviä..
Totta ap! Pahinta oli humanistisilla ja valtsikan kursseilla (opiskelin kaikenlaista sivuaineena). Nyt opetan yliopistossa, eikä tällaista ole hirveästi tullut vastaan, mutta mun ala on onneksi sellainen, ettei hirveästi kutsu näitä avautujia. Just toi, että 200 ihmistä, jotka ovat tulleet luennolle, kuuntelee SUN elämäntarinaa...aargh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Oon miettinyt tätä, että miksi aikuisopiskelijat vaikuttavat vähän kaikessa olevan enemmän pihalla kuin ne suoraan lukiosta tulleet. Luulisi että elämänkokemus auttaisi, mutta ei se kyllä näytä auttavan, ollaan pihalla kuin pulmuset, kysellään tyhmiä eikä vaikuteta tajuavan kauheasti niistä opiskeltavista asioistakaan. Poikkeuksiakin tietysti on, parhaat aikuisopiskelijat ovat äärimmäisen nohevia.
Luulen, että se johtuu sinusta itsestäsi. Et vaan ymmärrä niiden pointteja kun sinulla itselläsi ei ole elämänkokemusta tarpeeksi.
En ole tuo edellinen, mutta aikuisopiskelijoiden esittämät pointit ainakin oman kokemukseni perusteella ovat
a) itsestäänselvyyksiä, jotka parhaassa tapauksessa se luennoitsija on juuri esittänyt
b) ei ole mitään pointtia, vaan koko juttu on ihan höpönlöpöä omasta elämästä
Tietenkin tähänkin löytyy poikkeuksia. Yhden aikuisopiskelijan olen tavannut, joka oikeasti esitti hyviä, aiheeseen liittyviä argumentteja ja väritti niitä tosielämän tapahtumilla. Ja tietysti niissä nuoremmissakin voi olla näitä rasittavia pätijöitä, eipä tuo yksin iästä ole kiinni.
Jos joskus joku heittää nerokkaan kommentin/kysymyksen, ok. Mut miten itsekeskeinen pitää olla jos kuvittelee että tälläkin sadannella luennolla se seitsemäskin anekdootti on niiiiin olennainen et ei vaan voi olla hiljaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli yksi syy, miksi lopetin valtiotieteen opinnot. Ei kestäny, tuntui, että aika meni hukkaan. Joka luennolla 5 tyttöstä taistelee ilmateitse keskenään "siis tavallaan voidaan ajatella - mutta taas toisaalta yms yms"
Nimim. 1000 x "tavallaan"
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli yksi syy, miksi lopetin valtiotieteen opinnot. Ei kestäny, tuntui, että aika meni hukkaan. Joka luennolla 5 tyttöstä taistelee ilmateitse keskenään "siis tavallaan voidaan ajatella - mutta taas toisaalta yms yms"
Nimim. 1000 x "tavallaan"
Eiks tää ole ihan tyypillistä valtio/hallintotieteissä? Näin oon kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, tunnistin itseni... Anteeksi!
Olen vain tottunut siihen että aihetta lähestytään keskustelun pohjalta, kuten työelämässä. Aika noloa!
Millä alalla on toivottavaa käytöstä kokouksissa alkaa kertoa pitkiä omaelämäkerrallisia tarinoita jotka liittyvät korkeintaan löyhästi käsiteltävään aiheeseen? Ei ole yleinen työelämän lainalaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Joka luennolla 5 tyttöstä taistelee ilmateitse keskenään
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä niin paljon!! Tuo on niin ärsyttävää että joskus meinaa järki mennä niiden elämäntapaurpojen kommentteja kuunnellessa.
Meillä oli just yks kurssi, jonka ekoilla luennoilla oli n. 250 osallistujaa. Eka luennon gallupin mukaan n. viidesosa näistä osallistujista opiskeli muuta kun kasvatustiedettä pääaineenaan, ja muutama näistä laukoi aivan käsittämättömiä kommentteja joka väliin.. Todella monet lopetti luennoilla käymisen sen takia, ettei jaksanut kuunnella niitä erittäin ala-arvoisia ja täysin perusteettomia kommentteja. Kävin vielä toiseksi viimeisellä kerralla, silloin paikalla oli vajaa viisikymmentä kuuntelijaa. Melkein kävi jo sääliksi niitä luennoitsijoitakin, olisi varmasti ollut enemmän porukkaa jos nämä muutama idiootti olisi hiljennetty alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan opiskelin, meillä oli yksi tuollainen hölisijä massaluennolla. Kommentoi, selitteli ja kyseli koko ajan. Kunnes sitten proffalla meni hermo ja se sanoi hölisijälle päin naamaa, että "tuo ei liity tähän asiaan mitenkään. Seuraavan kerran kun avaat suusi, pidä huoli, että asiasi liittyy tähän luentoon". Hölisijän suu tukkiutui sillä.
Oikein. Olen toiminut luennoitsijana myös yliopistossa (astronomia) ja voi helvetti, että vihaan noita horisijoita. Olen joskus viihdyttänyt itseäni idealla napista, jota painamalla hölisijä putoaisi tuoliltaan pieneen kuiluun ja lentäisi suoraan takapihalle. Olen ehkä pitänyt kaksi kertaa luennon, jonka aikana ei kukaan hölissyt joutavia.
Muuten melkein jokaisen luennon alussa näkee jo päältä, kenestä tulee varmasti ongelma. Yleensä se on tässäkin ketjussa mainittu aikuisopiskelija, joka yleensä vääntelee naamaansa koko luennon ajan. Olisi mukavaa jos nämä hölösuut edes tietäisivät mistä puhuvat, jos menaavat suunsa avata. Yleensä se on tasoa:
"Tuosta tähtikuviosta puuttuu tähtiä"
Joo tämä on tosiaan Hubble teleskoopin ottama kuva, että ei taida puuttua"
"Minä kuitenkin harrastan tähtikuvausta ja minulla on sellainen kamera ja lässyn läää"
Jaa.
Kaiken huippu on, kun joku "sekopää" sattuu pitämällesi luennolle. Silloin yleensä mieleni tekee kysyä, että mikäs kehitysvamma se sinulla on? Yleensä esittävät villejä kysymyksiä liittyen milloin mihinkin epätieteelliseen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Oon miettinyt tätä, että miksi aikuisopiskelijat vaikuttavat vähän kaikessa olevan enemmän pihalla kuin ne suoraan lukiosta tulleet. Luulisi että elämänkokemus auttaisi, mutta ei se kyllä näytä auttavan, ollaan pihalla kuin pulmuset, kysellään tyhmiä eikä vaikuteta tajuavan kauheasti niistä opiskeltavista asioistakaan. Poikkeuksiakin tietysti on, parhaat aikuisopiskelijat ovat äärimmäisen nohevia.
Haha, teinit kuvittelevat olavansa neroja, kun kuuntelevat ja uskovat kritiikittä kaiken, mitä luennoitsija suustaan päästää. Zombilauma, jota voi manipuloida mielin määrin. Epäilemättä helpoimpia tapauksia luennoitsijan kannalta.
Kun on nähnyt enemmän maailmaa ja kokenut enemmän, osaa myös kritisoida asioita, eikä niele keikkea lopullisena totuutena, toisin kuin nämä kiimaiset teinit, jotka ovat vasta päässeet äitinsä helmoista ja joita kiinnostaa lähinnä bilettäminen.
Minusta aukuisopiskelijat ovat piristäviä tapauksia luentosaleissa. Siksi pidinkin enemmän avoimen yliopiston kursseista, joihin menin sen takia, että niillä oli vanhampaa porukkaa ja asioista keskusteltiin enemmän.
Massaluentosalit ei ole oikeita paikkoja "keskustelulle". Kysyä saa. Luennoitsijat on jo nykyään ahtaalla kasvavien opiskelijamäärien & kiristettyjen aikataulujen kanssa, ilman että sinne pamahtaa joku pätijä kritisoimaan luennoitsijan jokaista sanaa.
Seminaarit, konferenssit sekä pienryhmäkurssit ovat niitä vuorovaikutuksellisia oppimistilanteita, joissa kriittisyys on toivottavaa.
Nro 35: "Virtahepo olohuoneessa" luettu, Egyptissä käyty ja kaksi kertaa erottu?
Ole hyvä, areena on sinun! Tee meille kaikille selväksi luennoitsijan ilmiselvät heikkoudet!
T. teini
Huoh. Onneksi opiskelin teekkarina niin ei tarvinnut kuunnella turhaa lässytystä, mitä nyt ammattiaineissa tarkentavia kysymyksiä. Ns labraharjoitusryhmissä kyllä älämölö oli joskus aika ohitseaiheen, mutta se kuului vaan kuvioon eikä varsinaisesti ketään haitannut.
Tuttu ilmiö, ja asialla hyvin usein aikuisopiskelijat. En tiedä mikä siinä on, että pitää kysellä moneen otteeseen jotain itsestäänselvyyksiä, aiheeseen liittymättömiä knoppitietoja, kertoa omia kokemuksiaan tai selvitellä kursiin liittyviä käytännön asioita (tyylillä "en pääse moodle-alustalle") siinä kaiken kansan kuullen ja viedä luentoajasta useita minuutteja omille asioilleen. Missä käytännön järki? Miksei joitain asioita voi yrittää selvittää ensin itse?
Meillä oli amk-ryhmässä yksi insinöörinainen, joka esitti luennon aikana pahimmillaan toistakymmentä kysymystä asioista jotka eivät useinkaan olleet kovin olennaisia tietää. Kysymyksiin liittyi usein sellainen 1-2 minuutin pituinen pohjustus. Monesti teki mieli huutaa että turpa kiinni, tuhlaat meidän aikaa.
Ilmiö lähtee varmaan siitä että peruskoulussa ja lukiossa palkitaan tuntiaktiivisuudesta. Rajansa saisi olla aktiivisuudellakin.
Horisijakotyö siellä? Olokeeha hilijoo!