Urpot yliopistossa, ketään ei kiinnosta teidän elämäntarinanne ja melkein asiaan liittyvät kokemuksenne

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen, että luennoitsijan kannalta kyselevä ja keskusteleva opiskelija on vähän miellyttävämpi kuin kynsiään viilaava puoliteini, jonka naamasta näkee, että sisällä ei liiku mikään ja asia ei kiinnosta.

Ja kyllä, aion jatkossakin avata luennolla suuni, jos minulla on jotain sanottavaa. Sen kun pyörittelette silmiänne, minä olen opiskelemassa ja kiinnostunut asioista. Vain Suomessa luennolla puhuminen voi aiheuttaa ongelmia, muualla maailmassa se on täysin normaalia ja suotavaa.b

Oletko koskaan opiskellut siellä "muualla maailmassa"? Esim. Englannissa ote on (alasta ja yliopistosta riippuen) todella keskustelevaa, mutta keskustelu tapahtuu a) pienryhmissä b) asiasta ja c) tieteellisen keskustelun hengessä. Kukaan ei kerro elämäntarinaansa. Kukaan ei tyrmää tutkimustietoa sillä perusteella, että tämä ei päde meidän Markkuun ja eihän tää voi olla näin. Kukaan ei jaarittele, koska monologi ei ole keskustelua. Näin ainakin oman kokemukseni perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan opiskelin, meillä oli yksi tuollainen hölisijä massaluennolla. Kommentoi, selitteli ja kyseli koko ajan. Kunnes sitten proffalla meni hermo ja se sanoi hölisijälle päin naamaa, että "tuo ei liity tähän asiaan mitenkään. Seuraavan kerran kun avaat suusi, pidä huoli, että asiasi liittyy tähän luentoon". Hölisijän suu tukkiutui sillä. 

Oikein. Olen toiminut luennoitsijana myös yliopistossa (astronomia) ja voi helvetti, että vihaan noita horisijoita. Olen joskus viihdyttänyt itseäni idealla napista, jota painamalla hölisijä putoaisi tuoliltaan pieneen kuiluun ja lentäisi suoraan takapihalle. Olen ehkä pitänyt kaksi kertaa luennon, jonka aikana ei kukaan hölissyt joutavia.

Muuten melkein jokaisen luennon alussa näkee jo päältä, kenestä tulee varmasti ongelma. Yleensä se on tässäkin ketjussa mainittu aikuisopiskelija, joka yleensä vääntelee naamaansa koko luennon ajan. Olisi mukavaa jos nämä hölösuut edes tietäisivät mistä puhuvat, jos menaavat suunsa avata. Yleensä se on tasoa:

"Tuosta tähtikuviosta puuttuu tähtiä"

Joo tämä on tosiaan Hubble teleskoopin ottama kuva, että ei taida puuttua"

"Minä kuitenkin harrastan tähtikuvausta ja minulla on sellainen kamera ja lässyn läää"

Jaa.

Kaiken huippu on, kun joku "sekopää" sattuu pitämällesi luennolle. Silloin yleensä mieleni tekee kysyä, että mikäs kehitysvamma se sinulla on? Yleensä esittävät villejä kysymyksiä liittyen milloin mihinkin epätieteelliseen asiaan.

En tiedä onko joku muu teistä seurannut Helsingin avoimen yliopiston Studia Generalia -luentoja tältä keväältä, mutta tästä tuli mieleeni eräs k.o. luennoille osallistuva tiukka täti, jolla on esittää jokaisen luennon loppuun usean minuutin erittäin vakaumuksellinen ja usein hyvin lennokas kommentti.... 😃

Vierailija kirjoitti:

Itse olin 10 vuotta vanhempi kuin muut yliopistoaikoina ja minä taas muistan useita "nuoria neroja" joiden päätähuimaavat käsittämättömän (_kukaan_ ei käsittänyt) korkealentoiset teoriat ja huippuproffan haastamiset olivat aivan veetun ärsyttäviä..

Luonnontieteellisessä tiedekunnassa riittää näitä kaksikymppisiä "lapsineroja", joilla on pakonomainen tarve tuoda omaa fiksuuttaan esille. Newsflash! Ketään ei kiinnosta. Ihan hiton noloa kuvitella tietävänsä aiheesta enemmän lukion jälkeen kuin aiheen parissa 30 vuotta työskennellyt professori.

Sitten toisaalta on niitä, joilla ei ihan ehkä kyvyt riitä, mutta silti on tarve ymmärtää jokaikinen luennolla esille tullut asia ja yhtälö juurta jaksaen. Ihan kiva joo, mutta jos ne omat aivot ei toimi yhtään samaa vauhtia opetuksen kanssa, niin ehkä kannattaisi vaan ottaa rennosti ja miettiä ne asiat läpi luennon jälkeen. Ei kellään luennoitsijalla ole aikaa antaa henk. koht. tukiopetusta viiden minuutin välein, kun tietty määrä asiaa pitäisi saada käytyä läpi. Joskus joku luennoitsija onkin tuskastuneena sanonut, että jos vielä on epäselvyyksiä, niin sopii kysyä assareilta laskareissa.

Meillä luennoitsija sanoo näille kyselijöille/höpöttäjille, että jos on tarvetta niin keskustellaan luennon jälkeen (ei olla suomessa).

Lopetin hiljattain työt yliopiston lehtorina. Aikuisopiskelijat voi kokemusperäisesti jakaa kahteen ääripäähän:

I: Rasittavat, omaan ääneensä rakastuneet "mussuttajat". Kokouksessa voi olla ok, että Ritva-Irmeli kertoo olevansa puheenjohtajan kanssa samaa mieltä. Luentosalissa se EI ole ok. Ritva-Irmeliin toimii ignooraus (=ohitetaan kommentit) tai niukka reagointi. Ritva-Irmelit jättävät usein kurssit kesken tai vaativat erikoiskohtelua tenttiin.

Ritva-Irmeli kykenee laajan kokemuspohjansa ansiosta yhdistämään (ohuesti) ymmärtämiään teoreettisia asioita käytännön tapahtumiin. Ritva-Irmeli ei ymmärrä, että nämä kokemukset eivät kiinnosta kaikkia yhtä paljon kuin Ritva-Irmeliä itseään. Töissä Ritva-Irmeli pitää pitkiä monologeja lapsistaan ja lapsenlapsistaan kahvihuoneessa istuville työkavereille, jotka keskittyvät intensiivisesti päivän Kauppalehteen.

II: Osa aikuisopiskelijoista oli vaatimattomia, mutta mielettömän motivoituneita. Kun nämä hiljaiset mutta motivoituneet puurtajat päästettiin jotain kautta ääneen, oli lopputulos toisinaan timanttia. Hyvä luennoitsija saattoi jopa sekoittaa harjoitusryhmiä, jotta näistä helmistä pääsi nauttimaan mahdollisimman moni. Helmiä ei saa päästää törmäyskurssille Ritva-Irmelien kanssa.

Rasittavina opiskelijoina nostan myös esiin III: "spedet". Spedet ovat usein nuoria, mieluiten suoraan lukiosta tulleita opiskelijoita.  Speden tunnistaa kertomalla täydelle luentosalille kurssin suoritustavan. Opiskelijamerestä nousee toisinaan yksi käsi: "Mulle ei sovi". Jos luennoitsija muokkaa vapaa-ajallaan kurssin suoritustavan uusiksi, ei Spedelle sovi sittenkään. Spede ei halua käydä luennoilla, tenteissä tai tehdä harjoitustöitä. Kurssi on usein aivan liian helppo - vaikka helppous ei ehkä näy Speden suoriutumisessa. Speden sosiaaliset taidot ovat usein puutteellisia, eikä kavereita noin muutenkaan ole jonoksi asti. Kun kurssin nimilistassa lukee Spede, käy luennoitsija ostamassa kotimatkalla purkin Rennietä.

Työelämävuodet ja kasvava turhautuminen kypsyttävät Spedestä Ritva-Irmelin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä luennoitsija sanoo näille kyselijöille/höpöttäjille, että jos on tarvetta niin keskustellaan luennon jälkeen (ei olla suomessa).

Tämä olisi muutenkin se paras tapa kitkeä sellaista "turhaa" asiasta poikkeamista ajan kustannuksella. Ainahan heitä on, joiden tarinat kumminkaimanserkun seikkailuista ovat ihan asiaanliittyvää, mutta näin luennon kannalta todella tukalaa, kun ei pysytä siinä varsinaisessa aiheessa. Minusta luennoitsijan noissa tapauksissa tulisikin toimia juuri tällä tavalla.

up