Yliopistoon 24v -> työllistyminen?

Kyllä voi aivan hyvin työllistyä. Moni valmistuu yliopistosta vasta tuossa iässä tai reilusti yli 30-vuotiaanakin.

On mahdollista, kunhan olet aktiivinen jo opiskeluaikana oman alan työkokemuksen keräämisessä. Eli oman alan kesätöitä ja harjoitteluja, gradu myös jotenkin tukemaan työllistymistä (toimeksianto, yhteistyö jne). Jos on melkein kolmekymppinen ja hakee töitä aivan ilman mitään hyödyllistä kokemuspohjaa, ei lupaa hyvää.

Ei se ikä, mutta aivan varmasti kohta joku tulee valistamaan luonnontieteilijöiden työttömyydestä...

Olet nuori, siis myös 29-vuotiaana.

Jos tähtäävät esim. matematiikan ja fysiikan opettajaksi, niin sinulla on kaikki mahdollisuudet työllistyä vähän vanhempanakin. Toki opettajat joutuvat yleensä tekemään useamman vuoden sijaisuuksia ennen kuin saavat vakiviran. Jos sen sijaan sinua kiinnostavat muut työtehtävät, niin suosittelen ennemmin opiskelemaan DI:ksi. Opiskelussa on paljon samoja aiheita, mutta työllistyminen on selvästi helpompaa.

Samaa mieltä kun 3, eli aktiivisuutta vaan opiskeluaikana jo kehiin - muuhunkin kun bileisiin.

Mutta alaa miettisin vakavasti, esimerkiksi nuo luonnontieteet on melkolailla tyhjä arpa ja työllistyminen erittäin heikkoa.

Hanki kavereita. Olet juuri ja juuri sen ikäinen että pääset vielä mukaan haalaritouhuihin jne. Eli mene heti mukaan kaikkiin bileisiin ja tutustu kaikkiin. Yliopistossa muodostuu klikit todella nopeasti, aivan ekoina viikkoina, ja ne pysyvät loppuun saakka (no pari-kolme vuotta, minkä verran yleensä jaksetaan elää sitä opiskelijaelämää).

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista, kunhan olet aktiivinen jo opiskeluaikana oman alan työkokemuksen keräämisessä. Eli oman alan kesätöitä ja harjoitteluja, gradu myös jotenkin tukemaan työllistymistä (toimeksianto, yhteistyö jne). Jos on melkein kolmekymppinen ja hakee töitä aivan ilman mitään hyödyllistä kokemuspohjaa, ei lupaa hyvää.

Olen myös harkinnut (diplomi-)insinöörin opintoja, sillä olen itsenäisesti opetellut mm. ohjelmoimaan. Opinnoissa voisi tehdä jonkun selkeän ja työllistävän suuntautumissuunnitelman ja etsiä jo heti alkuun töitä tältä alalta. Luonnontieteistä kiinnostaa eniten matematiikka ja fysiikka, niistä on hieman vaikeampi kerätä näyttöä kun jostain konkreettisemmasta suorittamisesta vaikka juuri ohjelmoinnin tai elektroniikkasuunnittelun parissa. Olen kyllä korkeakouluissa opiskelevilta tutuilta kuullut aika ikäviä kokemuksia osa-aikatyöpaikan ja kesätöiden saamisesta. Jopa siis suoraan lukiosta kouluun lähteneiltä. Sinällään minulla ei ole hätää, että on aina tuo ammatti johon palata, eli työttömäksi ja rahattomaksi en jäisi, opinnoista voisi ottaa myös ilon irti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet nuori, siis myös 29-vuotiaana.

Niin, siis eihän mulla mikään varsinainen ikäkriisi pukkaa, lähinnä vaan mietin muutoinkin miesvaltaisille aloille työllistymistä hoiva-alan kokemuksella siinä vaiheessa kun ikäiseni samalta alalta valmistuneet on tehnyt jo nelisen vuotta alan duunia.

Ap

Mä aloitin yo-opinnot 23 vuotiaana ja 7.kuulla raskaana. Valmistuin 30 vuotiaana, mutta kävin töissä koko opiskeluajan. En ehtinyt verkostautumaan enkä solmimaan ainajärjestösuhteita, mutta kartutin eläkettä ja valmistuin! En tiedä mihin tie vie, matka jatkuu vielä ja viisastun kai tiellä kivisillä. Mulle teki astrologi Paula Nummela Kirkan leski kartan ja siinä tuli ilmi, että saan kunniaa noin 50 vuotiaana. Haluaisin uskoa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Hanki kavereita. Olet juuri ja juuri sen ikäinen että pääset vielä mukaan haalaritouhuihin jne. Eli mene heti mukaan kaikkiin bileisiin ja tutustu kaikkiin. Yliopistossa muodostuu klikit todella nopeasti, aivan ekoina viikkoina, ja ne pysyvät loppuun saakka (no pari-kolme vuotta, minkä verran yleensä jaksetaan elää sitä opiskelijaelämää).

Oho, nyt on kyllä ihan vastakkainen vinkki kun mitä suunnittelin tekeväni. Ajattelin, että biletyksen ja muun menemisen minimoinnilla voisi saada tutkinnon nopeammin ja korkeammilla arvosanoilla valmiiksi=merkki työnatajalle motiiveista ja lahjoista.

Ap

Ei kannata. Juna meni jo. Ne jotka työllistyvät yliopistosta, ovat jo valmistumassa kun sinä saman ikäisenä vasta aloittelet opintojasi. Poikkeuksena lähinnä lääketiede.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet nuori, siis myös 29-vuotiaana.

Niin, siis eihän mulla mikään varsinainen ikäkriisi pukkaa, lähinnä vaan mietin muutoinkin miesvaltaisille aloille työllistymistä hoiva-alan kokemuksella siinä vaiheessa kun ikäiseni samalta alalta valmistuneet on tehnyt jo nelisen vuotta alan duunia.

Ap

No katso mihin "huonompi" puolikas tai neljäsosa valmistuneista pääsee, ja mieti että varmaan ainakin sinne sinäkin pääset, jos et parempaankin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet nuori, siis myös 29-vuotiaana.

Niin, siis eihän mulla mikään varsinainen ikäkriisi pukkaa, lähinnä vaan mietin muutoinkin miesvaltaisille aloille työllistymistä hoiva-alan kokemuksella siinä vaiheessa kun ikäiseni samalta alalta valmistuneet on tehnyt jo nelisen vuotta alan duunia.

Ap

No katso mihin "huonompi" puolikas tai neljäsosa valmistuneista pääsee, ja mieti että varmaan ainakin sinne sinäkin pääset, jos et parempaankin

Teknillisellä alalla olisi toki myös yrittämismahdollisuus... Yhden naisen pienen puljun pystyttäminen voisi olla suht. riskitöntä ja sen voisi aloittaa jo esim. kandina. Suuriin tuloihin en ole tähtäämässä, lähinnä vaan tahdon tehdä työtä aivoillani.

Oikeastaan sinunhan ehdottomasti kannattaa lähteä opiskelemaan teknilliselle puolelle, koska näin koulutuksesi on varmaan sellainen ettei toista vastaavaa suomessa ole. Jos lähdet vaikka konetekniikkaa ja mekaniikkaa opiskelemaan voit kehitellä jonkin lastenhoitoon tai muuhun hoitoalaan soveltuvia laitteita ja perustaa yrityksen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki kavereita. Olet juuri ja juuri sen ikäinen että pääset vielä mukaan haalaritouhuihin jne. Eli mene heti mukaan kaikkiin bileisiin ja tutustu kaikkiin. Yliopistossa muodostuu klikit todella nopeasti, aivan ekoina viikkoina, ja ne pysyvät loppuun saakka (no pari-kolme vuotta, minkä verran yleensä jaksetaan elää sitä opiskelijaelämää).

Oho, nyt on kyllä ihan vastakkainen vinkki kun mitä suunnittelin tekeväni. Ajattelin, että biletyksen ja muun menemisen minimoinnilla voisi saada tutkinnon nopeammin ja korkeammilla arvosanoilla valmiiksi=merkki työnatajalle motiiveista ja lahjoista.

Ap

Ei työnantajaasi kiinnosta 2020 mitä teit syksyllä 2016, mutta se mitä teet syksyllä 16 on aivan ratkaisevaa siinä, saatko yliopistolta kavereita vai et. Ei sun tarvitse ryypätä joka aamu neljään asti, eikä koko opiskeluaikaa, mutta suosittelen ekan syksyn käyttämään kavereiden hankkimiseen. Sen jälkeen voit alkaa keskittymään opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Juna meni jo. Ne jotka työllistyvät yliopistosta, ovat jo valmistumassa kun sinä saman ikäisenä vasta aloittelet opintojasi. Poikkeuksena lähinnä lääketiede.

Voi höpöhöpö! Talouden ja työmarkkinoiden rajut rakennemuutokset ovat aiheuttaneet sen, että yhä useampi suomalainen joutuu kouluttautumaan uuteen ammattiin ns. "vanhemmalla iällä." Se alkaa olla jo melkein normi usealla yliopistotutkinnon suorittaneellakin. Mitään epätavallista siinä ei ole ja 24-vuotiaalla nyt ei ole yhtään mitään hätää vaikka minkälaista huippu-uraa alallaan suuunnittelisi (newsflash: moni meistä alanvaihtajista ei haaveile mistään ökytuloista ja/tai huippu-urasta, vaan paremmista toimeentulon mahdollisuuksista).

T: YTM 41v, alanvaihtaja (todnäk lähes 30v vielä työuraa jäljellä)

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin yo-opinnot 23 vuotiaana ja 7.kuulla raskaana. Valmistuin 30 vuotiaana, mutta kävin töissä koko opiskeluajan. En ehtinyt verkostautumaan enkä solmimaan ainajärjestösuhteita, mutta kartutin eläkettä ja valmistuin! En tiedä mihin tie vie, matka jatkuu vielä ja viisastun kai tiellä kivisillä. Mulle teki astrologi Paula Nummela Kirkan leski kartan ja siinä tuli ilmi, että saan kunniaa noin 50 vuotiaana. Haluaisin uskoa siihen.

Se joka löi peukun alas niin tietää varmasti, että kaikilla ei ole aikaa verkostautua ja tehdä ilmaistyötä luoden suhteita vaan yh tekee töitä tuodakseen lapselle leivän pöytään ja silloin tehdään vain sitä työtä mistä maksetaan. Toisekseen astrologia voi kuulostaa huuhaalle, mutta eikö olekin ihanaa, että joku tuo sun eteen tähtikartan ja sanoo: tyttö sinä olet tähti, odota vielä hetki. Yhtä kaikki: saavutettu maisteritutkinto on itse hankittu etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki kavereita. Olet juuri ja juuri sen ikäinen että pääset vielä mukaan haalaritouhuihin jne. Eli mene heti mukaan kaikkiin bileisiin ja tutustu kaikkiin. Yliopistossa muodostuu klikit todella nopeasti, aivan ekoina viikkoina, ja ne pysyvät loppuun saakka (no pari-kolme vuotta, minkä verran yleensä jaksetaan elää sitä opiskelijaelämää).

Oho, nyt on kyllä ihan vastakkainen vinkki kun mitä suunnittelin tekeväni. Ajattelin, että biletyksen ja muun menemisen minimoinnilla voisi saada tutkinnon nopeammin ja korkeammilla arvosanoilla valmiiksi=merkki työnatajalle motiiveista ja lahjoista.

Ap

Ei työnantajaasi kiinnosta 2020 mitä teit syksyllä 2016, mutta se mitä teet syksyllä 16 on aivan ratkaisevaa siinä, saatko yliopistolta kavereita vai et. Ei sun tarvitse ryypätä joka aamu neljään asti, eikä koko opiskeluaikaa, mutta suosittelen ekan syksyn käyttämään kavereiden hankkimiseen. Sen jälkeen voit alkaa keskittymään opiskeluun.

Miksi yliopistolta tarvitsisi saada kavereita? Työelämän verkostoitumista varten vai? Muuten en näe pointtia. Kyllä niihin opiskelukavereihin tutustuu ihan tarpeeksi hyvin verkostoitumistarkoituksessa kursseilla ja opintojen parissa. Ei sitä varten tarvitse mennä ylioppilaskuntaan aktiiviksi tai viettää vapaa-aikaansa haalariporukassa ryypäten. Oikeesti.

Itse hain 28-vuotiaana (alan vaihtaminen) oikikseen, pääsin sisään ja aloitin opinnot. Kolmas lapsemme syntyi opiskeluaikanani, joten äitiys- ja hoitovapaiden pitäminen venytti opintojani niin, että valmistuin 35-vuotiaana. Sain heti valmistumiseni jälkeen töitä niin, että olin samassa paikassa kaksi vuotta putkeen, sitten olin pari kuukautta työttömänä ja nyt taas minulla on meneillään reilun vuoden mittainen pätkä toisessa paikassa. Tuonne aiempaankin paikkaan minua on taas kyselty, mutta ainakin toistaiseksi jatkan nykyisessä työpaikassani.

Siitä, saanko nykypäivänä tällä uudella alallani koskaan vakituista työpaikkaa, en osaa sanoa, mutta olen todella tyytyväinen siitä, että oman alani töitä on riittänyt. En murehdi jatkosta, koska ei se mitään auta.